Sivut

Kommentit (83)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee, kun ihmisillä on taipumus idealisoida ”gurut”. Heillä ei saisi olla mitään inhimmillisiä vikoja, tai sitten he ovat huijareita. Esim. Minun isäni oli pastori, ja jos hän joskus toimi väärin tai suuttui jolle kulle, niin aina oli joku lynkkaamassa, kun teki virheen. Uskovainen kun ei saisi sellaisia tehdä... mahdoton ajatus.

Kaikki me ihmiset teemme virheitä. Olemme guruja tai emme.

On se eri asia kertoa ja opettaa ihmisiä "hei tehkää näin, niin saavutatte kaiken mitä oikeasti tarvitsette, ettepä olekaan tätä tajunneet!" Vaikka todellisuudessa ne ohjeet ei johda mihinkään eivätkä toimi edes opettajan elämässä.

Miten ne voisi toimia, jos ei itse elä niiden mukaan, oli sitten opettaja tai ei.

Opettaa ja kertoa omaa ideologiaan muille, ei ole itsensä jalustalle nostamista, mitä sinä nyt tuon ajatuksesi kanssa teet, nostat ihmisen "opettajan" jumala tasolle vaille inhimillisiä vikoja.

Pointtini oli myös se, että luulis sen opettajan käyttävän omia metodejaan saavuttaakseen mainostamansa mielenrauhan ja onnellisuuden, jos kerta meinaa tuska käydä niin suureksi, että alkoholismiin lipsuu.

Niin, jos siinä olisikin kyse tekniikasta saavuttaa mielenrauha niin tuo voisi varmaan pitkälle pitää paikkaansa. Tosin sillä varauksella, että yksikään ihminen, ei valaistunut gurukaan, ei kestä loputtomiin kaikkea.

Mutta kun kyse on onnellisuudesta sen kautta että kirjaimellisesti kokee elävästi jatkuvasti tämän koko maailman toisin kuin 99,9% asukkaista. Ja kun samalla joutuu näyttelemään olevansa vain tavallinen ihminen joka uskoo saman kuin tämän maailman ihmiset, koska muuten joutuisi todennäköisesti hoitoon. Niin helposti käy niin että kun aikansa leikkii tämän maailman leikin säännöllä, yhtäkkiä onkin taas ajautunut uskomaan niihin ja valaistuminen on enää haaleneva muisto, ei elävä kokemus tässä hetkessä, ja sillä hetkellä ei ole mitään etua "tavikseen" nähden, ei mitään tekniikoita joilla saisi luonnollisen inhimillisen olemuksen rauhaan tms. Koska se koko rauha perustuu sen tason ylittämiseen, ei sen parantamiseen tai rauhoittamiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä sellaisen kokemus, joka on kokenut ns. valaistumiskokemuksen. 

Se ei tee ihmisestä mitenkään huijaria, jos on vielä myös inhimillinen. Itse asiassa luulen, että joka ikinen on myös sitä niin kauan kuin tämä keho on elossa. Valaistumisessa on kyse aivan toisenlaisesta tietoisuuden tasosta kuin tämä ns. kolmiulotteinen, ja sitä ei ole mitenkään helppoa ylläpitää maailmassa, jossa lähes kaikki muut näkevät toisin, kokevat toisin, pitävät näkemystäsi hörhöilynä jos siitä oikeasti jollekin kertoisit.

Ja silloin, kun sieltä korkeuksista putoaa, niin se tuntuu paljon pahemmalta kuin mikään muu, koska ero olotilojen välillä on niin valtava. Ensin olet yhtä kaikkeuden ja kaiken olemassaolevan kanssa, jolle aika ja avaruus ovat vain illuusioita joilla voi leikkiä, ja sitten tipahdat "tämän maailman uskomuksiin", joissa koet olevasi pikkuinen eristynyt keho yhdellä pienellä planeetalla fyysisessä todellisuudessa. Keho, jota erilaiset ulkoiset voimat vielä uhkaa koko ajan. Ne jotka eivät ole kokeneet heräämistä, ovat täysin tottuneita tähän olotilaan eikä se ole heille sellainen dramaattinen pudotus kuin sellaiselle, joka on kokenut mitä on syntymän ja kuoleman, ajan ja paikan tuolla puolen. Itse en ole koskaan sortunut noihin äärimmäisyyksiin kuten alkoholismiin tms niinäkään kausina kun olen lipsunut takaisin tavanomaiseen ihmisten tietoisuudentilaan, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten niin voi käydä.

Todella hyvin kirjoitettu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että he "myyvät" ja opettavat ihmisille asioita, joita eivät kuitenkaan itse ole saavuttaneet kauniista puheistaan huolimatta ja sitten epätoivoset ihmiset laittavat uskonsa näihin tyyppeihin.

Mikä se on se asia mitä he eivät ole saavuttaneet, jos saan kysyä?

Vierailija

Assburger kirjoitti:
Kun kaataa kahvit läppärille ja hippeilijä lohduttaa "kaikella on tarkoitus", tekisi mieli läiskiä ympäri korvia.

Sillä että kaikella on tarkoitus, uskoisin että tarkoitetaan juurikin sitä, että koska elämässä sattuu ja tapahtuu sekä huonoja että hyviä asioita, kuten vaikkapa juuri kahvin putoaminen näppäimistölle, niin se miten siihen suhtaudut, vaikuttaa sinun todellisuuteesi ja asenteeseesi elämässä. Voit jäädä harmittelemaan ja kiroamaan tapahtumaa vaikka koko päiväksi tai yrittää opetella asennoitumaan niin, että nyt kävi näin, voi harmi ja jatkaa elämää pilaamatta kuitenkaan koko päivääsi.

Jokaisesta asiasta voi oppia jotain, miten itse katson tuon sanonnan "kaikella on tarkoituksensa" tarkoittavan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tollen kirjan olen psykologin suosituksesta lukenut. Mielestäni se täyttä huttua, mutta osaan ihmisistä tällainen selvästi vetoaa. Ehkä oma uskonnottomuus sitten näkyy siinä, että tämäntyyppisiin hengellisiin juttuihin suhtautuu epäilyksellä. Kun ei oikeasti usko siihen, että kaikella on jokin tarkoitus (kun ei ole sitä suurta suunnittelijaa kaiken taustalla), niin New Age uppoaa huonosti.

Harmillista, etten ole löytänyt uskonnotonta terapeuttia itselleni, sellaisen kanssa pohtisin mielelläni selviytymiskeinoja sen sijaan että kävisin loputtomia keskusteluja siitä tapahtuuko kaikki syystä vai ei.

Mitäköhän kirjaa olet lukenut. Minun mielestäni Tolle esittää selvästi että kun kerran on vain nyt niin, todellisessa nytissä ei myöskään voi olla syytä tai tarkoitusta. Se vain on. Loppu on tapoja, hyviä tai huonoja.

Hippeilijä

Assburger kirjoitti:
Kun kaataa kahvit läppärille ja hippeilijä lohduttaa "kaikella on tarkoitus", tekisi mieli läiskiä ympäri korvia.

Myös kirjoituksellasi oli tarkoitus.

Vierailija

Niinsanottu valaistuminen ei hyödytä ketään. Ei ole ketään jolle olisi valaistumisesta hyötyä. Valaistumisen konsepti on suuntaviitta ilman suuntaa. Ainoa este on oma itse. Kun heittää itsensä pois, on perillä.
Kuinka heittää itsensä pois: olemalla tässä ja nyt. Hommassa on vain se juttu että koska palkintopallit ovat tyhjät ja maalinauha ei koskaan katkea, ei voi myöskään olla ke

Vierailija

Kukaan ei ole valaistunut guru noista jota ap mainitsi. Tolle on valiaistunut muttei guru.
Guruja on vain yksi ja se on sinussa itsessäsi.

T. Valaistunut

Vierailija

Todellinen valaistuminen tapahtuu siinä pisteessä, kun realismi kolahtaa päähäsi, että olet vain pieni muurahainen maailmankaikkeudessa, joka on tässä olomuodossaan vain hetken. Kun tuuli käy ylitsesi, ei sinua enää ole. Kun tämän tajuat, vasta silloit voit olla läsnä tämän ainoan elämän jokaisessa hetkessä. Elää hyvin, kohdella itseäsi hyvin ja kohdella läheisiäsi hyvin. Todellinen valaistuminen on luopumista, kaikesta siitä joka vie irti todellisuudesta, ja sen hyväksymistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niinsanottu valaistuminen ei hyödytä ketään. Ei ole ketään jolle olisi valaistumisesta hyötyä. Valaistumisen konsepti on suuntaviitta ilman suuntaa. Ainoa este on oma itse. Kun heittää itsensä pois, on perillä.
Kuinka heittää itsensä pois: olemalla tässä ja nyt. Hommassa on vain se juttu että koska palkintopallit ovat tyhjät ja maalinauha ei koskaan katkea, ei voi myöskään olla ke

Eikös tuota itsensä/ minuuden pois heittämistä tai sen ymmärtämistä että ei ole olemassa minua, juuri kutsuta valaistumiseksi? Itse uskon että mielenrauha joka "valaistumisen" myötä pyritään saavuttamaan on se hyöty /palkinto jos sitä siksi haluaa kutsua.

Voi myös ajatella niin, että vaikka itse valaistumista ei koe päämääränään, voi noista opeista saada ihan hyviä keinoja selviytyä elämässä, helpottaa sitä elämistä edes hitusen.

Se yhteisen hyvän ideologia ja mielenrauhan etsiminen, ei vahingoita ketään. Tämä olisi itselleni ainakin aika ideaali maailma, enkä ymmärrä miksi moni kokee sen niin vahvasti uhkana. Hyvyydestä tulee pahe, pahe on hyvää. Jokainen saa uskoa mihin uskoo, mutta näinhän se on aina ollut, se mitä ei oma mieli ymmärrä koetaan vieraana ja uhkana, ellei sitten sieltä lokerosta uteiliaisuuttaa halua kurkistaa myös muita ajattelumalleja ja tehdä sen pohjalta päätöksiä tuomitsematta muita.

Hienointa ihmisessä olemisessa on se, että meillä on kyky ajatella, jokainen sen saa käyttää tietenkin haluamallaan tavalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee, kun ihmisillä on taipumus idealisoida ”gurut”. Heillä ei saisi olla mitään inhimmillisiä vikoja, tai sitten he ovat huijareita. Esim. Minun isäni oli pastori, ja jos hän joskus toimi väärin tai suuttui jolle kulle, niin aina oli joku lynkkaamassa, kun teki virheen. Uskovainen kun ei saisi sellaisia tehdä... mahdoton ajatus.

Kaikki me ihmiset teemme virheitä. Olemme guruja tai emme.

On se eri asia kertoa ja opettaa ihmisiä "hei tehkää näin, niin saavutatte kaiken mitä oikeasti tarvitsette, ettepä olekaan tätä tajunneet!" Vaikka todellisuudessa ne ohjeet ei johda mihinkään eivätkä toimi edes opettajan elämässä.

Minä olen johtajuuden opettaja. Silti itse johdan muita joskus väärin.

Avioeron käynyt avioliittoneuvoja voi olla todella hyvä työssään.

Syöpään sairastunut lääkäri voi aivan hyvin osata hoitaa syöpäsairaita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Todellinen valaistuminen tapahtuu siinä pisteessä, kun realismi kolahtaa päähäsi, että olet vain pieni muurahainen maailmankaikkeudessa, joka on tässä olomuodossaan vain hetken. Kun tuuli käy ylitsesi, ei sinua enää ole. Kun tämän tajuat, vasta silloit voit olla läsnä tämän ainoan elämän jokaisessa hetkessä. Elää hyvin, kohdella itseäsi hyvin ja kohdella läheisiäsi hyvin. Todellinen valaistuminen on luopumista, kaikesta siitä joka vie irti todellisuudesta, ja sen hyväksymistä.

Sitten valaistuminen on todella yleistä, koska useimmat ajattelevat noin. Jotkut nuorena yrittävät kieltäytyä ajattelemasta kuolevaisuutta, mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin pakosta vastaan tulee, viimeistään kun omat vanhemmat kuolevat. Kaikilla tuo oivallus ei myöskään johda mihinkään kovin iloiseen lopputulokseen - osa alkaa pitää koko elämääkin täysin turhana ja merkityksettömänä ja masentavana sen takia, ei sellaisena josta pitäisi joka hetkestä nauttia. 

Itsekin kyllä olen valaistumiskokemuksen jälkeen ollut hyvin valmis luopumaan koska vaan tämän ihmiskehon ylläpitämisestä, mutta se lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista nyt kuin siitä, että olisin vain hyväksynyt vääjäämättömän kuolevaisuuden. Olen pikemminkin oivaltanut kuolemattomuuden. Sen, että vaikka tämä muoto häviää niin aina nousee uusia muotoja, uusia maailmoja, niin minä olen se rakennusaine josta ne kaikki syntyvät, se energia joka pyörteilee miljardeissa muuttuvissa muodoissa. Uskonnolliset ihmiset voivat puhua tästä esim. kokemuksena ykseydestä Jumalan kanssa. Ei enää samaistu niinkään mihinkään yksittäiseen kehoon ja siksi pelkää (tai toivo) sen kuolemaa, vaan samaistuu kaiken kokonaisuuteen jonka osa keho on, ja siksi kaikkien kehojen voi antaa tulla ja mennä vailla samaistumista, vailla draamaa.

- 20

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä sellaisen kokemus, joka on kokenut ns. valaistumiskokemuksen. 

Se ei tee ihmisestä mitenkään huijaria, jos on vielä myös inhimillinen. Itse asiassa luulen, että joka ikinen on myös sitä niin kauan kuin tämä keho on elossa. Valaistumisessa on kyse aivan toisenlaisesta tietoisuuden tasosta kuin tämä ns. kolmiulotteinen, ja sitä ei ole mitenkään helppoa ylläpitää maailmassa, jossa lähes kaikki muut näkevät toisin, kokevat toisin, pitävät näkemystäsi hörhöilynä jos siitä oikeasti jollekin kertoisit.

Ja silloin, kun sieltä korkeuksista putoaa, niin se tuntuu paljon pahemmalta kuin mikään muu, koska ero olotilojen välillä on niin valtava. Ensin olet yhtä kaikkeuden ja kaiken olemassaolevan kanssa, jolle aika ja avaruus ovat vain illuusioita joilla voi leikkiä, ja sitten tipahdat "tämän maailman uskomuksiin", joissa koet olevasi pikkuinen eristynyt keho yhdellä pienellä planeetalla fyysisessä todellisuudessa. Keho, jota erilaiset ulkoiset voimat vielä uhkaa koko ajan. Ne jotka eivät ole kokeneet heräämistä, ovat täysin tottuneita tähän olotilaan eikä se ole heille sellainen dramaattinen pudotus kuin sellaiselle, joka on kokenut mitä on syntymän ja kuoleman, ajan ja paikan tuolla puolen. Itse en ole koskaan sortunut noihin äärimmäisyyksiin kuten alkoholismiin tms niinäkään kausina kun olen lipsunut takaisin tavanomaiseen ihmisten tietoisuudentilaan, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten niin voi käydä.

Mitä teit ja missä olit kun koit tuon?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen valaistuminen tapahtuu siinä pisteessä, kun realismi kolahtaa päähäsi, että olet vain pieni muurahainen maailmankaikkeudessa, joka on tässä olomuodossaan vain hetken. Kun tuuli käy ylitsesi, ei sinua enää ole. Kun tämän tajuat, vasta silloit voit olla läsnä tämän ainoan elämän jokaisessa hetkessä. Elää hyvin, kohdella itseäsi hyvin ja kohdella läheisiäsi hyvin. Todellinen valaistuminen on luopumista, kaikesta siitä joka vie irti todellisuudesta, ja sen hyväksymistä.

Sitten valaistuminen on todella yleistä, koska useimmat ajattelevat noin. Jotkut nuorena yrittävät kieltäytyä ajattelemasta kuolevaisuutta, mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin pakosta vastaan tulee, viimeistään kun omat vanhemmat kuolevat. Kaikilla tuo oivallus ei myöskään johda mihinkään kovin iloiseen lopputulokseen - osa alkaa pitää koko elämääkin täysin turhana ja merkityksettömänä ja masentavana sen takia, ei sellaisena josta pitäisi joka hetkestä nauttia. 

Itsekin kyllä olen valaistumiskokemuksen jälkeen ollut hyvin valmis luopumaan koska vaan tämän ihmiskehon ylläpitämisestä, mutta se lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista nyt kuin siitä, että olisin vain hyväksynyt vääjäämättömän kuolevaisuuden. Olen pikemminkin oivaltanut kuolemattomuuden. Sen, että vaikka tämä muoto häviää niin aina nousee uusia muotoja, uusia maailmoja, niin minä olen se rakennusaine josta ne kaikki syntyvät, se energia joka pyörteilee miljardeissa muuttuvissa muodoissa. Uskonnolliset ihmiset voivat puhua tästä esim. kokemuksena ykseydestä Jumalan kanssa. Ei enää samaistu niinkään mihinkään yksittäiseen kehoon ja siksi pelkää (tai toivo) sen kuolemaa, vaan samaistuu kaiken kokonaisuuteen jonka osa keho on, ja siksi kaikkien kehojen voi antaa tulla ja mennä vailla samaistumista, vailla draamaa.

- 20

Jep, koska mehän emme _ole_ tämä keho tai alati muuttuvat tunteet ja mieli.

Vierailija

Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?


En. On toki vain yksi jumala, mutta myös yksi ”ihminen” tai olento (joka sijaitsee kollektiivisena tietoisuutena) ja joka LUULI olevansa jumalasta erillään. Todellisuudessa näin ei ollut vaan tämä ylsi ”ihminen” oli koko ajan osa jumalaa.
Sitten tullaankin siihen että jumala ei ole partaäijä vaan tietoosuus, neuroverkko ka sykkivä kosmos. Mutta tämä on jo too much information :)

T. Valaistunut

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?


En. On toki vain yksi jumala, mutta myös yksi ”ihminen” tai olento (joka sijaitsee kollektiivisena tietoisuutena) ja joka LUULI olevansa jumalasta erillään. Todellisuudessa näin ei ollut vaan tämä ylsi ”ihminen” oli koko ajan osa jumalaa.
Sitten tullaankin siihen että jumala ei ole partaäijä vaan tietoosuus, neuroverkko ka sykkivä kosmos. Mutta tämä on jo too much information :)

T. Valaistunut

Koitko siis kaiken tämän kokemuksessasi? Koska oon lukenut ton saman muutamasta eri paikasta (kirjat, facebook ryhmä).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat