Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Näyttelijä ja kahden lapsen äiti Sara Parikka: ”Ruuhkavuosia haukutaan ihan turhaan”

Näyttelijä ja kahden lapsen äiti Sara Parikka: ”Ruuhkavuosia haukutaan ihan turhaan”

Sara ja Mikko Parikan esikoinen Matilda syntyi keväällä 2014. Pikkusisko Mimosa syntyi joulukuussa 2015. Tytöillä on ikäeroa vuosi ja yhdeksän kuukautta. Kuva: <span class="photographer">Panu Pälviä</span>

Pienet lapset ja rakenteilla uusi koti – siinä yhdistelmä, joka ei kauhistuta näyttelijäpariskunta Sara ja Mikko Parikkaa. – Emme koskaan elä lomaa tai keikkaa varten, vaan tykkäämme tavallisesta arjesta, Sara sanoo.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Käyttäjä27793 kirjoitti:
Onpa kurjaa kun lapsiperhearjesta ei saa puhua positiivisesti! Saisi vain valittaa ja kiillottaa uhrin kruunua!

Ihana Sara kun puhut arjesta pienten kanssa positiivisesti, etkä keskity negatiivisiin puoliin kuten suurin osa kommentoijista!

Vaikka itselläkin palaa arjessa pinna taaperon hoitamiseen eikä rahaa ole yllin kyllin, koen lapsen antavan minulle sellaista onnea mistä en olisi osannut edes haaveilla <3

Ethän sinä elä ruuhkavuosia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kotirouva Sara ei ole ruuhkavuosia nähnytkään. Eikä ehkä tule näkemäänkään, kun ei ole oikeissa töissä.

Ruuhkavuodet on sitä, kun lapsilla (joita on enemmän kuin pari) on harrastuksia ja menoja, joihin pitää heitä kuskata töiden jälkeen ja viikonloppuisinkin. Sitten voi olla pelejä tai esityksiä arki-iltoina ja viikonloppuisin. Mokkapalojen leivontaa myyjäisiin ja niissä myyjäisissä oloa. Ynnä muuta, ynnä muuta.

Omakotitalo kruunaa kaiken ruohonleikkuineen ja lumitöineen. :)

Vierailija

Minun ruuhkavuodet alkoivat vasta, kun täytin viisikymmentä. Yhtäkkiä terveet ja fiksut lapseni eivät kestäneetkään aikuistumista, vaan sairastuivat toinen toisensa jälkeen. Vanhemmat tarvitsivat yhä enemmän apua, äiti kuoli, vanhempieni kanssa asunut sisarus masentui... Silloin myös mieheni äiti dementoitui. Mieheni kanssa itkettiin vuorotellen, mutta tuettiin toinen toistamme ja vihdoin alkoi tunnelin päässä näkyä vähän valoa. Lapsetkin löysivät paikan ja tehtävän tässä elämässä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kivalta kuulostaa, hienoa hänelle mutta ei kai hän vielä mitään ruuhkavuosia elä? Tuohon päälle lasten kuskaukset harrastuksiin ja koulun vanhempainillat, -vartit, koulun myyjäiset luokkaretkien tekemiseksi ja omat vanhenevat vanhemmat jotka alkavat tarvita apua enemmän ja enemmän.
Vain muutamia mainitakseni.

Lisäksi työelämä, missä pomo vaatii joustoa ja koko ajan hoetaan, että elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä ja pitää venyä ja venyä, että ei ole seuraavissa yt.ssä se ikääntyvä työntekijä, joka lempataan ulos.

Niin ja tosiaan ne vanhemmat, jotka tarvitsee koko ajan apua. Kun illalla ei näplätä kännykkää, vaan startataan auto ja ajetaan vanhempien luo tarkistamaan, miksi kumpikaan ei vastannut puhelimeen ja sieltä takaisin yömyöhään, kun on tarkistettu, että kaikki on kunnossa ja jompi kumpi ehkä kuskattu päivystykseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minun ruuhkavuodet alkoivat vasta, kun täytin viisikymmentä. Yhtäkkiä terveet ja fiksut lapseni eivät kestäneetkään aikuistumista, vaan sairastuivat toinen toisensa jälkeen. Vanhemmat tarvitsivat yhä enemmän apua, äiti kuoli, vanhempieni kanssa asunut sisarus masentui... Silloin myös mieheni äiti dementoitui. Mieheni kanssa itkettiin vuorotellen, mutta tuettiin toinen toistamme ja vihdoin alkoi tunnelin päässä näkyä vähän valoa. Lapsetkin löysivät paikan ja tehtävän tässä elämässä. 

Halaus sinulle. Minulla hyvin samanlainen tarina. Lisäksi puoliso sairastui samaan aikaan. Muutama vuosi meni niin, että en uskaltanut ajatella seuraavaa päivää, kun en tiennyt, miten siitä selvitään. Tästä on selvitty, mutta tuloksena jäi jäätävä uupumus ja pelko, että kun nurkan takaa alkaa taas se sama, että ensin yksi paha, sitten toinen ja kun tuntuu, että et kestä enää, niin sitten se vasta rysähdys tuli.

Väsymys oli niin kovaa, että sain paniikkikohtauksia, rytmihäiriöitä, univaikeuksia (nukuin noihin aikoihin unilääkkeillä sentään muutaman tunnin yössä).

Hui kun luin kirjoituksesi, se tunne palasi mieleen ja ahdistava aalto kävi lävitse. Luojan kiitos oma terveys kesti, kun muut ympäriltä tuntuivat romahtavan

Vierailija

Käyttäjä27793 kirjoitti:
Onpa kurjaa kun lapsiperhearjesta ei saa puhua positiivisesti! Saisi vain valittaa ja kiillottaa uhrin kruunua!

Ihana Sara kun puhut arjesta pienten kanssa positiivisesti, etkä keskity negatiivisiin puoliin kuten suurin osa kommentoijista!

Vaikka itselläkin palaa arjessa pinna taaperon hoitamiseen eikä rahaa ole yllin kyllin, koen lapsen antavan minulle sellaista onnea mistä en olisi osannut edes haaveilla <3

Siis yhden lapsen? Taaperon? Kotiäitinä? Ei noi ole ruuhkavuosia. 

Lisää siihen pari lasta lisää, kokopäivätyö, jatkuvasti paukkuva päikky ja wilma viesteineen ja vaateineen, jokaiselle mukulalle yksi harrastuspäivä /vko (saatikka kaksi tai kolme + ottelut kun ikää ja taitoa tulee lisää), ikääntyvät vanhemmat... SITTEN aletaan puhumaan RUUHKAVUOSISTA. 

Vierailija

Voiko kutsua ruuhkavuosiksi, jos lapset päiväkodissa päivät ja äiti puuhailee kotona rauhassa? Lapset kotona muutaman tunnin ja nukkumaan klo 20.00. Voi kauhee, mikä ruuhka.

Vierailija

Mielestäni sellaiset ihmiset jotka eivät asioista tiedä, niin olkoot hiljaa. Tuollaiset kirjoitukset vain lisäävät kiukkua ja katkeruutta meidän tavallisten työssäkäyvien keskuudessa, jotka oikeasti yrittävät selviytyä arjen haasteista. Itsekin olen useamman lapsen äitinä joutunut tekemään valintoja, jotka ehkä myöhemmin kostautuvat. Mutta fakta on se, että normaalit perheelliset palkansaajat ilman tukiverkkoja eivät voi täällä elämässä saada asioitaan järjestymään ilman, että jostain on luovuttava. Toiset luopuu urastaan, toiset vapaa ajastaan ja jotkut uupuvat niin, että joutuvat luopumaan perheestään.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat