Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsi tyypillisesti hankitaan naisen masinoimana ja naisen hormonien ajamana. Kun lapsi syntyy, naisen kroppa ja pää ovat olleet siihen täysin valmiita jo pitkään. Miehellä ei ole yleensä juuri mitään valmiuksia koko asiaan, muuta kuin halu olla parisuhteessa naisen kanssa ja tyypillinen yhteiskunnasta saatu roolimalli, että niitä lapsia vaan kuuluu tietyssä ikävaiheessa hankkia. Siinä sitä sitten pitäisi motivoitua iskähommiin ja apuäidiksi samaan aikaan, kun parisuhde syöksyy kierteellä pöntösyövereitä kohti yövalvomisten, väsymyksen, rahanmenon ja kotitöistä riitelyn takia.

Palkintona on yleensä miehen osalta joukkoristiinnaulitseminen uusfeministisillä nettifoorumeilla ja avioero. Kuka tervejärkinen mies haluaa enää päänsä tuohon hakkuriin tänä päivänä työntää? Nainen ei tyypillisesti osaa edes asennoitua miehen asemaan, koska toimii ja ajattelee autopilotilla hormoniensa ohjaamana ja toisten samankaltaisten naisten tukemana.

Paljon tässä oli varmasti asiaa mutta paljon myös täyttä paskaa. Painoin silti peukun ylös. Mä luulen, ettei äiditkään tosiaan asetu pätkääkään sen miehen asemaan ja uskon myös, että äideille se siirtymä äitiyteen on helpompaa mm. hormonitoiminnan vuoksi ja koko prosessoinnin mitä joutuu väkisinkin käymään raskauden aikana. Se kun ei ole tahdonalaista toimintaa. Onhan esim tutkittu, miten äiti luo suhdetta syntyvään lapseen vaistomaisesti raskauden edetessä. On se eri asia lähteä vanhemmuuteen ns. kylmiltään kuin saada nuo tarvittavat lähtökohdat. Toki nykyään tunnetaan myös sekin, että lapsen syntyminen muuttaa isänkin hormonitoimintaa, ainakin jossain määrin. Mutta isän vanhemmuus vahvistuu kyllä sitä myötä kun osallistuu eikä tyrkkää lasta heti äidille. Kyllä näissä asioissa olisi hyvä ymmärtää myös sitä toisen asemaa... Toisaalta hormonit tekevät naisesta erityisen herkän ja silloin tarvitaan entistä enemmän kumppanin tukea.

Isät eivät kuitenkaan ole mitään puolisoiden ja yhteiskunnan sätkynukkeja, vaan kyllä nämä päätökset taidetaan useimmiten tehdä yhdessä. Ainakin toivon niin, koska muu ei ole lasta kohtaan oikein. Silloin on turha itkeä jälikäteen et "en mä oikeastaan olis halunnu..." Vastuu omista valinnoista kuuluu kantaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hienoa, että oikein Toimitusta myöten Vauva-lehti ja sen keskustelupalstat identifioituu miesvihajulkaisuiksi. Onko tämä todellakin Vauva-lehden ja mediakonsernin virallinen linja? 

Kovin vaikea miehen kyetä näkemään faktoja tunteidensa läpi.
Miksihän lähivanhempi on yleensä äiti? Miesasiamiesten marinasta huolimatta siksi, etteivät isät viitsi, koska se on ihan liian vaativaa.
Toki lapsi rakastaa isäänsä ja tahtoo tämän kanssa olla, vaan kun iskä jättää, hylkää, rakastuu pulloon ja pleikkaan. Ja sitten ne känisevät VIERAANNUTTAMISESTA, jonka ovat tehneet itse. Eivät lapset ole kuurosokeita idiootteja; ne tajuavat, kuka rakastaa ja kehen voi luottaa.

Kyllä minä naisena tunnen hyviä isiä, jotka ovat kantaneet vastuun ja joita on pyritty vieraannuttamaan. Miksi sinun on vaikea uskoa, että edelleen tässä maassa on vanhoillisia käsityksiä, joiden mukaan isä ei voisi olla yhtä hyvä ellei jopa (tapauksesta riippuen) parempi vanhempi kuin äiti. Ei, et suostu ottamaan edes sellaista mahdollisuutta huomioon, vaan aina syy on isässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole siitä, että mies on tyypillinen itsekäs laiskimus, jonka mielestä hänen ei tarvitse rasittaa itseään millään tavalla työpäivän jälkeen. Ei kiinnosta pätkääkään, kuinka uupunut oma kumppani on.
Ja tyypillinen nainen on itsekäs laiskimus, jonka mielestä hänen ”työpäivänsä” omien lastensa kanssa päättyy siihen, kun perheelle elannon hankkiva mies saapuu töistänsä kotiin. Nainen olettaa, että koska mies on saanut olla ”vapaalla” kotoa koko päivän, niin totta kai hän ottaa heti lapset hoteisiinsa ja aloittaa vasemmalla kädellä kotityöt, jotta kotona koko päivän oleillut mamma saa ”omaa aikaa”, vaikka se on se mies joka sen kotonaolon ja taloudellisen toimeentulon tyypillisesti mahdollistaa.

Näppärästi sinäkin unohdit naisen saaman ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan. Kotihoidontukeakin maksetaan ja sitä maksetaan sen vuoksi, että lapsen kotihoito tulee yhteiskunnalle halvemmaksi mitä hoito muualla. Kotihoidontuki ei ole kodinhoitotuki eli sitä ei makseta siksi, että miehen ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä. Työssäkäyvälle miehelle kuuluu osa kotitöistä plus puolet lapseen käytetystä ajasta.

Se minua jaksaa ihmetyttää, että naisen hoitaessa lasta kotona ja kotitöiden teko on palstamiehille kotona makaamista, mutta miehelle taas uskomattoman rasittavaa, jota ei jaksa yhtään 8 tunnin työpäivän jälkeen. Miten ihmeessä sinkkumiehet jaksavat, pitäähän heidänkin käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja siivota? Miten se jaksaminen loppuu pariutumisen myötä?

Mitä tarkoitat tuolla "puolet lapseen käytetystä ajasta"?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut ilmi, että kuinka paljon mies lasta halusi? Jos se ei vaan oikeasti kiinnosta häntä, siis se lapsen kanssa puuhaaminen. Hoitajaa etsimään vaan, niin saa kummatkin lapsetonta omaa aikaa, joko yhdessä tai erikseen.

Jos on kiinnostunut naimaan ja siis antaa mahdollisuuden lapsen alulle laittamiseen ja syntymiseen, silloin pitää riittää kiinnostusta myös lapsen hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen. Ei lapsi ole auto, jonka voi viedä muualle huoltoon, jos ei itseä kiinnosta vaihtaa öljyjä. Lapsella on vanhemmat, huoltajat, joiden Unicefinkin määrittelemänä velvollisuutena on antaa hänelle rakkautta, aikaa, huolenpitoa ja materiaalista hyvää.

Tämähän koskee siis vain miehiä. Naisilla ei ole vastaavaa vastuuta. Sen ku kuksivat kuin kanit ja abortoivat vaikka 10 jälkeläistään, unicef on ihan tyytyväinen.

Vierailija

No onneksi minulla on kumppani joka rakastaa minua ja lapsilla isä joka rakastaa heitä. Ei tarvitse miettiä tai kysellä lupia vaan voin lähteä kauppaan yksin tai jumppaan tai reissuun ihan rauhassa. Isä on yhtä hyvä hoitaja kuin minäkin. Ollut esikoisen syntymästä saakka. En tosin ole ominutkaan lapsia vaan antanut isänsä syliin hellittäviksi aina imetyksen päätteeksi heti synnäriltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jaksaa aina vaan ihmetyttää millaisten ihmisten kanssa toiset lisääntyy.

Tiedätkö aina etukäteen, miten joku käyttäytyy uudessa tilanteessa? Mistä sinä sen tiedät?

Tässäkin ketjussa vinkuu joku että kun isä ei tahdo olla niiden lasten kanssa ja lapsia on NELJÄ. Pasha ukkohan tuo tuommoinen on mutta kyllä siinä on naisenkin turha vinkua jos on ehdoin tahdoin tuollaiselle miehelle neljä lasta synnyttänyt. Naisen keho ja nainen päättää lapsiluvun ja mitä näitä oli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole siitä, että mies on tyypillinen itsekäs laiskimus, jonka mielestä hänen ei tarvitse rasittaa itseään millään tavalla työpäivän jälkeen. Ei kiinnosta pätkääkään, kuinka uupunut oma kumppani on.
Ja tyypillinen nainen on itsekäs laiskimus, jonka mielestä hänen ”työpäivänsä” omien lastensa kanssa päättyy siihen, kun perheelle elannon hankkiva mies saapuu töistänsä kotiin. Nainen olettaa, että koska mies on saanut olla ”vapaalla” kotoa koko päivän, niin totta kai hän ottaa heti lapset hoteisiinsa ja aloittaa vasemmalla kädellä kotityöt, jotta kotona koko päivän oleillut mamma saa ”omaa aikaa”, vaikka se on se mies joka sen kotonaolon ja taloudellisen toimeentulon tyypillisesti mahdollistaa.

Näppärästi sinäkin unohdit naisen saaman ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan. Kotihoidontukeakin maksetaan ja sitä maksetaan sen vuoksi, että lapsen kotihoito tulee yhteiskunnalle halvemmaksi mitä hoito muualla. Kotihoidontuki ei ole kodinhoitotuki eli sitä ei makseta siksi, että miehen ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä. Työssäkäyvälle miehelle kuuluu osa kotitöistä plus puolet lapseen käytetystä ajasta.

Se minua jaksaa ihmetyttää, että naisen hoitaessa lasta kotona ja kotitöiden teko on palstamiehille kotona makaamista, mutta miehelle taas uskomattoman rasittavaa, jota ei jaksa yhtään 8 tunnin työpäivän jälkeen. Miten ihmeessä sinkkumiehet jaksavat, pitäähän heidänkin käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja siivota? Miten se jaksaminen loppuu pariutumisen myötä?

Mitä tarkoitat tuolla "puolet lapseen käytetystä ajasta"?

Ihan lapsen hoivaan käytettyä aikaa, pukemista, riisumista, kylvetystä, hampaiden pesua, ulkoilua, lapsen kanssa leikkimistä, askartelua, lukemista, lapsen kanssa kotitöiden tekemistä. Lapsi tarvitsee myös isän aikaa ja huomiota. Sillä aikaa lapsen äiti voi tehdä jotain muuta, käydä vaikka kaupassa yksin tai harrastuksessa.

Vierailija

Tuntuu todella surkealta lukea näitä juttuja joissa mies ei ole kiinnostunut omista lapsistaan millään lailla, ei halua hoitaa heitä eikä osallistu kotitöihinkään millään lailla. Joku osuvasti kommentoikin että puheet oli suuret mutta todellisuudessa näkyy miehen oman isän suhtautuminen, se millaista miehen lapsuudessa on ollut.

Itsellä tästä mainio käytännön esimerkki: oman puolisoni isä esimerkiksi huolehti heillä kotona kahden pojan neuvola-, lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit suurimmaksi osaksi koska anoppini oli korkeassa asemassa oleva uranainen. Anopin ollessa ulkomaan työmatkoilla, appiukko teki ruokaa, pesi pyykit, siivosi ja touhusi poikiensa kanssa. Vielä aikuisiälläkin pojat harrastivat isänsä kanssa kilpapurjehdusta ja veneenrakennusta sekä tekivät yhdessä monenlaisia remonttihommia ym.

Tämä näkyy ihan suoraan mieheni ja veljensä asenteessa lapsiinsa: kun meidän lapset olivat pieniä, mies töistä tullessaan kokosi lapset kanssaan lattialle kömpimään ja leikkimään, jotta minä saisin rauhassa tehdä ruokaa. Tai vei lapset puistoon jotta minä saan mennä kauppaan tai mihin nyt ikinä olinkin menossa. Aamuvirkkuna mies nousi lasten kanssa ylös ja antoi aamupalaa jotta sain nukkua rauhassa. Hänen veljensä toimii ihan samoin.

Huomaan että omalle (nyt 16v) pojalleni on täysin luontevaa esim. auttaa pieni serkku vessaan jos hätä tulee kesken ulkoilun, paloitella ruokapöydässä vieressä istuvan pienokaisen ruoka lautaselle ja avustaa syömisessä, ottaa itkevä lapsi (se pieni serkku) syliin ja lohduttaa häntä. Samoin jos pienemmillä on vaikka pallopeli menossa, siellä se isompikin on joukossa kirmaamassa.

Ehkä tämä käytäntö muuttuu sukupolvi kerrallaan. Jos nyt aloittaisi siitä että pitää äitinä tiukasti kiinni siitä että miehenkin on otettava vastuuta lastensa hoitamisesta. Ei se ehkä niin mieluisaa ole mutta siihenkin suurin osa tottuu. Kannattaa pitää mielessä että eteen voi tulla tilanne jossa äitiä ei yhtä äkkiä olekaan. Silloin on lapselle valtava etu että hän on läheinen myös isänsä kanssa.

Vierailija

Tässä se nähdään mitä seuraa kun äiti omii lapsen/lapset täysin itselleen ja isä on vain äidin ”apulainen” eikä täysivaltainen vanhempi. Eihän sillä isällä ole mitään keinoja selvitä lastensa kanssa jos hän ei koskaan ole saanut olla omin päin lastensa kanssa.

Vierailija

Tuon alkuperäisen tarinan perusteella ei mielestäni kyllä voida luotettavasti tietää, mikä ko. perheessä on tilanne. Voihan siellä hyvinkin olla kontrollihimoinen vaimo, joka ei ole luottanut miehen kykyihin hoitaa lasta parina ensimmäisenä vuonna? Jos tuo ei kuohi mieheltä haluja lapsen hoitoon jatkossakin, niin kumma on. Sitten simpsalabim, pitäisikin miehen ottaa vastuu lapsesta? Tähän asti on haukuttu joka kerta, kun mies tulee edes lähelle lasta, ja nyt pitäisi olla lastenhoidon ammattilainen? Eli, kun pohjatiedot tapauksesta on näin hatarat, ei voi antaa edes neuvoja.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat