Sivut

Kommentit (476)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan evoluutiota. Enää ei lukeninen ole SE taito, jonka ihminen oppii elämänsä aikana. Eli se merkittävin. Siksi voi raivata tilaa uudelle aikaistamalla polkupyörälläajoa, lukemista, laskemista jne.

Juuri tämän keksit vastata 7:11 AAMULLA.

Kun edellisen kerran viestiin oli vastattu 18:04.

Juupa juu.

Sinccis

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kyllä nelivuotiaasi on selvästi tuleva Einstein. (Tämän kai halusit kuulla?-)

Oon aika hänmentynyt näistä pilkallisista kommenteista täällä.

Onko se kateutta? Luulen niin.

Oma 4-vuotiaani osaa lukea ja hämmästelen ihan tosissani muiden aikuisten kommentteja ja suhtautumista asiaan. Sanattomaksi vetää...

Mitä se siis lukee,hesaria vai?

Kannattaa panna lukemaan kaikkea Sanoman soopaa in indoktrinaatio helpottuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)

Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja. 

Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta. 


Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?

Ohis. Tottakai pieni lapsi saattaa jo osata lukea, mutta monen kohdalla kyse on tosiaan sanojen tunnistamisesta. Ei tämä kuitenkaan ole mikään kilpailu tai merkki älykkyydestä. Myöhemmin lukemaan oppivat saavat kuitenkin hyvin nopeasti koulussa kiinni ne lapset, jotka jo osaavat lukea.


Viestisi loppuosa on varsin totta ja sitä suuremmalla syyllä on hämmentävää miksi monet tuntevat niin suurta tarvetta väittää vastaan kun joku sanoo 3-4-vuotiaan osaavan lukea. En usko, ei se oikeesti, tai ainakaan ei ymmärrä, onko opetettu väkisin... miksi?

En ole tässä ketjussa väittänyt vastaan tai epäillyt kenenkään lukutaitoa, mutta omaan ja lasteni kokemukseen nojaten sanoisin, että jos lapsi oikeasti osaa lukea sanoja eikä vain tunnistaa sanahahmoja, ei hänellä mene vuosikausia ennen kuin hän alkaa lukea kirjoja. Kirjoistahan yleensä lukeminen opetellaan :)

Oma 5-vuotiaani opetteli joululomalla lukemaan, ja kyllä hän jo lukee kaikkea: katumainoksia auton kyydistä, television tekstityksiä, Aku Ankkaa, vimpaimien käyttöohjeita.

Itse opin lukemaan 4-vuotissyntymäpäiväni tienoilla, ja parissa kuukaudessa luin lasten romaaneja.

Eli siinä suhteessa nämä "lapseni osasi lukea sanoja 3-vuotiaana ja lauseita 5-vuotiaana" -jutut herättävät epäilyksen, kuinka lukutaito määritellään.


Kiinnostuskin voi kulkea aaltoina. Meillä molemmat ovat oppineet lukemaan sanoja 4-vuotiaana (katukyltistä, maitopurkista, bussin kyljestä) mutta tämän taidon loksahdettua kohdilleen esikoisella ei ollut mitään intressiä kehittää sitä eteenpäin, esim. kirjat ja sarjakuvatkin oli ihan selviö että "äiti lukee" eikä tietenkään ollut mitään syytä painostaa 4-vuotiaana harjoittelemaan. Nuorempi taas siirtyi sanojen lukemisesta muutamassa viikossa kirjoihin koska sisaruksen malli motivoi.

Vierailija

Kyllä niitä sanoja osaa paukuttaa vaikka kolme vuotias.
Mutta kun sen ikäisen sanavarasto lienee satakunta sanaa, niin eihän sitä lukemiseksi voi sanoa.

Vierailija

Minäkin ahmin kirjoja 4-vuotiaana. Raamattu,Koraani, Tanaki.Kafkan tuotanto,Ayn Randin Atlas Shruggedin,Sunzin teokset,Kamasutran ja kaikki kvanttimekaniikasta.

Lisäksi useimmat luin alkuperäkielellä.

5-vuotiaana totesin että kenenkään kanssa ei voinut keskustella mistään.

Sitten tulin Vauva-foorumille.

Vierailija

Minun äitini kirjoitti nelivuotiaana kirjeitä isälleen rintamalle. Isoisän kompaniakaverit eivät millään uskoneet että nelivuotias voisi olla ne kirjoittanut. Vielä vuosituhannen vaihteeseen asti, kun tapasivat välillä vanhat veteraanitutut, niin aina alkoi keskustelu lauseella "Ei kai se Risto taas väitä että ne kirjeet olisivat olleet nelivuotiaan kirjoittamia?".

Vierailija

Minä opin lukemaan neljävuotiaana, mutta valitettavasti siksi, kun olin kateellinen veljelle, joka osasi lukea, veli oli kuusi. Opettelin väkisin. En ole keskinkertaista kummempi missään, mutta joskus päätän oppia jonkin asian ja sitten käytän siihen aikaa. Oli helppo oppia lukemaan, kun toista veljeä piti opettaa koulun alkutaipaleella oppimisvaikeuksien takia ja se, joka osasi jo ennen kouluikää, jonkin verran opetti minua. Minusta tuli kova lukemaan kirjoja, mutta ei älykköä. 

Vierailija

mun tytär oppi  3v lukemaan, oli paras koulussa ja sitä kiusattiin siksi kun oli paras kaikessa.

Henkisesti helpointa on koulunkäynti jos on keskinkertainen oppilas. Silloin  opettajat ei liikaa kehu eikä siksi sinua kiusata etkä joudu silmätikuksi, ja aina voit vähän parantaa.

Jos on paras koulussa ja osaa ennestään kaiken, koulu liian helppoa eikä lapsi opi ahkeroimaan.

Vierailija

Minä olen oppinut lukemaan 4-vuotiaana. Olin hullun kiinnostunut kirjoista ja halusin palavasti oppia lukemaan (kuulemma). En ole mikään superälykäs tai menestynyt koulussa sen ihmeemmin.

Luen edelleen paljon ja rakastan kirjoja.

Vierailija

On aika tavallista, että hyvin koulutettujen vanhempien lapset oppivat lukemaan tosi aikaisin. En tiedä johtuuko se niinkään älykkyydestä, vaan siitä, että vanhemmat panostavat lapsiinsa paljon. Opettavat kirjaimia ym. Mulla ja puolisollani on akateeminen loppututkinto. Olemme itse oppineet lukemaan vasta ekalla luokalla, mutta lapsemme oppii todennäköisesti paljon aikaisemmin. Nyt hän on 3-v ja osaa luetella aakkoset ja lukea monia helppoja sanoja. Emme ole lasta opettamalla opettaneet, mutta hänessä selvästi näkyy kaikki se aika, jonka olemme hänen kanssaan viettäneet. Hän on ainokaisemme, joten sekin varmasti vaikuttaa. Jos lapsia olisi useampia, niin tilanne olisi toki eri. Omasta lapsuudestani en sen sijaan muista yhtäkään hetkeä, jolloin vanhempani olisivat esim. leikkineet kanssani. Ja silloin oli vallalla ajatusmalli, että kaikki opitaan koulussa. Nykyään on erilaista.

Eli summa summarum: Jos lapsia on perheessä vähän ja vanhemmat panostavat heihin antamalla aikaansa,  niin ei ole mitenkään harvinaista, että neljävuotias jo lukee. Tämä on se näppituntuma, jonka lähipiiristäni olen saanut. 

Assburger

Vierailija kirjoitti:
Minä olen oppinut lukemaan 4-vuotiaana. Olin hullun kiinnostunut kirjoista ja halusin palavasti oppia lukemaan (kuulemma). En ole mikään superälykäs tai menestynyt koulussa sen ihmeemmin.

Luen edelleen paljon ja rakastan kirjoja.


Oletko mittauttanut älysi?

Älykäskin voi olla alisuoriutuja.

Vierailija

Kyllä lapsi varmaan aika pienenä oppii lukemaan, jos sitä hänelle systemaattisesti opetetaan. Opettelin itse lukemaan omatoimisesti ja luin suoraan jo viisivuotiaana, toki vanhemmat sisarukset lukivat minulle. Se oli ainakin omassa ikäluokassa harvinaista. Itselläni tosin on äo yli 140, joten opin hyvin nuorena monia muitakin asioita, korjasin mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteita jo kymmenen vanhana ja 12 vuotiaana valtaosa aikuisista tuntuivat tosi tyhmiltä. En silti pidä korkeaa älykkyyttä erityisessä arvossa, mutta en toki siitä haluaisi luopuakaan. Koulussa siitä oli paljon harmiakin, vilkkaana lapsena käytin älyäni myös kujeisiin, koska koulussa oli äärimmäisen tylsää, yksinkertaiselta tuntuvia asioita jauhettiin aivan liian kauan. Olisi oikeasti hyvä, että lapsi voisi Suomessakin edetä kykyjensä mukaan. Se ei tarkoita, että hänestä tulisi pikku aikuinen, henkinen kehitys vie älykkäälläkin aikansa, mutta toki voi opiskella esimerkiksi teknisen alan korkeakoulututkinnon vaikka 15 vuotiaana, se ei vaadi oikeastaan henkistä kypsymistä. 

lukutoukkanen

Vierailija kirjoitti:
mun tytär oppi  3v lukemaan, oli paras koulussa ja sitä kiusattiin siksi kun oli paras kaikessa.

Henkisesti helpointa on koulunkäynti jos on keskinkertainen oppilas. Silloin  opettajat ei liikaa kehu eikä siksi sinua kiusata etkä joudu silmätikuksi, ja aina voit vähän parantaa.

Jos on paras koulussa ja osaa ennestään kaiken, koulu liian helppoa eikä lapsi opi ahkeroimaan.

Tää on niin totta,niin totta. Opin nelivuotiaana lukemaan ja siitä se lähti. Mutta koulussa oli tylsää kun muut tavasivat! Ope antoi lisäkirjoja mutta mitä nyt pikku maalaiskoulussa ois ollu. Oppikoulussa tympi kun mentiin niin hitaasti. Aikuisena sitten löysin avoimen yliopiston ja siellä olen saanut oppia vaikka muitä ja ihan omaan tahtiin.

Kuten joku totesi,lukemisen halu ei ole hiipunut vieläkään mutta en mä sen älykkäämpi ole kuin muutkaan,olen vaan lukenut hurjasti.

Lapseni isä oppi myös nelivuotiaana lukenmaan ja niin myös meidän lapsemme. Mutta ei,ei mesen kummempia olla,luetaan vaan paljon.

Assburger

Keväällä ennen ensiluokkaa piti käydä koulussa kuunteluoppilaana.

Osasin lukea silloin.

Olin kiinnostunut lukemisesta n. 5-vuotiaana ja äitini opetti minua.

Koulun alku oli hankala, koska olisi pitänyt alkaa tavaamaan muiden mukana, eikä se huvittanut

En tiedä ällistäni muuta, kuin että se todettiin normaaliksi.

En ole uskaltanut mensan testiä tehdä, matala tulos varmaan murskaisi minut...

Assburger

Voisin sanoa kokemuksesta, että tällaiselle lapse pitäisi tarjota haasteita.

Paljolla lukemisella hankkii helposti yleistiedon, jolla menee peruskoulun läpi tekemättä mitään töitä sen eteen.

Oppii laiskaksi opiskelemaan ja tie nousee pystyyn myöhemmin.

Thhihihiihihihihiii....

Vierailija kirjoitti:
Minä opin lukemaan neljävuotiaana, mutta valitettavasti siksi, kun olin kateellinen veljelle, joka osasi lukea, veli oli kuusi. Opettelin väkisin. En ole keskinkertaista kummempi missään, mutta joskus päätän oppia jonkin asian ja sitten käytän siihen aikaa. Oli helppo oppia lukemaan, kun toista veljeä piti opettaa koulun alkutaipaleella oppimisvaikeuksien takia ja se, joka osasi jo ennen kouluikää, jonkin verran opetti minua. Minusta tuli kova lukemaan kirjoja, mutta ei älykköä. 

Tyttöjen ja naisten suosimaa kirjallisuutta lukemalla ei  - toden totta - tule älyköksi...    :)    :)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat