Sivut

Kommentit (429)

Vierailija

Minä opin 4-vuotiaana puolivahingossa lukemaan. Aikuiset opettivat minulle kirjaimia, koska ne kiinnostivat minua kovasti. Sitten kun opin ne, niin kyselin monissa eri paikoissa, että mitä missäkin lukee ja se kerrottiin minulle. Jotenkin vain opittuani tuntemaan joitakin sanoja nähtyäni ne tarpeeksi monta kertaa tietäen, että mitä ne tarkoittavat huomasin osaavani lukea muitakin sanoja. Jossakin vaiheessa se vain päätyi siihen, että minun huomattiin osaavan lukea. Tarkoitus ei ollut opettaa minua lukemaan, mutta minä opin sen huomaamatta. Aikuiset sitä harmittelivat, kun he ajattelivat, että olin oppinut jollakin tavalla väärin lukemaan ja että siitä olisi minulle myöhemmin koulussa vaikeuksia. Siinä ei kuitenkaan seurannut vaikeuksia, sillä äidinkielen tunneilla meni kyllä tarpeeksi aikaa opettaa minut kirjoittamaan virheettömästi, koska se on tuottanut minulle vaikeuksia hahmotushäiriöni vuoksi. Nyt aikuisena minun kohdallani on todettu kielellinen lahjakkuus, ainakin juuri sen osa-alueen tehtävät menivät minulla älykkyystestissä selvästi parhaiten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos viitsii systemaattisesti opettaa niin normaaliälyinen lapsi oppii vaikka 4-vuotiaana. Se että itse alkaa tutkia kirjaimia ja huomaa ne sanoiksi ts. oppii varkain lukemaan on harvinaista.

Mun poika oppi juuri 4-vuotiaana lukemaan ihan itse.

Luulin ensin että tunnistaa vaan sanoja, mutta kyllähän se ihan oikeesti osaa lukea.

Mitään ei olla opetettu. Kuulemma ”yhdistää kirjaimet mielessä”.

Jotenkin tosi liikuttavaa ja toki olen kovin ylpeä hänestä. <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kyllä nelivuotiaasi on selvästi tuleva Einstein. (Tämän kai halusit kuulla?-)

Oon aika hänmentynyt näistä pilkallisista kommenteista täällä.

Onko se kateutta? Luulen niin.

Oma 4-vuotiaani osaa lukea ja hämmästelen ihan tosissani muiden aikuisten kommentteja ja suhtautumista asiaan. Sanattomaksi vetää...

Vierailija

Meillä kirjat ja kirjaimet kiinnosti tytärtä suunnattomasti ihan pienestä pitäen ja luin helposti kolmekin tuntia päivässä satuja (kyllästymiseen asti). Samoin toistelin jääkaappimagneetteja (aakkosia) tytölle aina ja muistan kun 2-vuotis neuvolassa näytti neuvolatädille kirjaimet tyyliin Äää niin kuin äiti, Iii niinkuin isi, Vee niinkuin veli... Lukemaan sitten oppi noin 4,5 vuotiaana, siis silleen että luki kirjastosta lainattuja kirjoja itsekseen, Harry Potterit jo ekalla luokalla. 

Itse muistan edelleen sen tunteen, kun opin lukemaan muutama kuukausi ennen koulun alkua vähän vajaa seitsemän ikäisenä; yhtäkkiä vaan kaikissa niissä merkeissä oli järkeä ja selkeä logiikka. Sen jälkeen elämä muuttui ja olen aina lukenut jokaikinen päivä ainakin vähän. Kirjat oli etenkin nuorena ja alkumurrosiässä se paras paikka vaihtaa maisemaa.

t.lukutoukka

Vierailija

Sanoisin, että 4v lukemaan oppiminen on kohtuullisen harvinaista, mutta ei nyt mitenkään täysin poikkeuksellista. Oma ensi kuussa 5v täyttävä tunnistaa kaikki isot ja pienet kirjaimet (pienistä muutama vaikeampi menee joskus sekaisin), harjoittelee mielellään joskus kirjoittamista mallista ja osaa kirjoittaa oman nimensä ilman mallia. On kiinnostunut asiasta. Mutta ei osaa vielä lukea. Tunnistaa yleensä, millä kirjaimella sana alkaa. Osaa luetella mitä kirjaimia sanassa on, mutta jos kysyy "mitä tuossa lukee", saattaa arvata jotain missä ei ole edes samoja kirjaimia. Veikkaisin, että vuoden sisään todennäköisesti oppii lukemaan, mikäli kiinnostusta edelleen riittää. Itse olen oppinut joskus 5 tai 6-vuotiaana.

Vierailija

Mutulla sanoisin ettei suurin osa 4-vuotiaista osaa lukea, mutta ei se varmaan kovin poikkeuksellistakaan ole. 3-vuotiasta kyllä ihmettelisin. Itse opin 5-vuotissynttäripäiväni kynnyksellä lukemaan. Jos olisi opetettu niin varmaan jo aiemmin olisin oppinut. Mutta ei musta sen kummempaa aikuista tullut, ihan tavallinen paperinpyörittäjä.

Ainakin mun kohdalla aikainen lukemaan oppiminen enteili vain sitä että tykkäsin aina kirjoista.

Veikkaisin että jos 4-veenä osaa lukea niin ehkä tykkää myöhemminkin kirjoista ja lukemisesta, mikä taas kasvattaa sanavarastoa ja äidinkielen osaamista, ja kielellinen osaaminen ja kiinnostus taas mahdollisesti auttaa myös muiden kielten opettelussa :)

Vierailija

Täällä kanssa kaksi 4-vuotiaana lukemaan oppinutta. Nyt teinejä, eikä tuo lukemaan oppiminen tuntunut kovin pitkälle vievän. Nuorempaa (13-v) voisi pitää jopa "tyhmänä". Siis juuri sellainen "amerikkalaisteini", joille me 80-90-luvuilla naurettiin. Osaa hädin tuskin nimetä 5 Afr1k*n valtiota, ei hajua Brexitistä, DDR ja natzi-Saksa menee sekaisin jne. Pelkään, ettei oli niin epätavallista luokallaan, joten tultiin vain yksi sukupolvi perässä jenkkejä. Vanhempaa kiinnostaa hieman enemmän historia ja politiikka, niin ei ainakaan anna itsestään ihan noin yksinkertaista vaikutelmaa.

Vierailija

Tää on ihan evoluutiota. Enää ei lukeninen ole SE taito, jonka ihminen oppii elämänsä aikana. Eli se merkittävin. Siksi voi raivata tilaa uudelle aikaistamalla polkupyörälläajoa, lukemista, laskemista jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan evoluutiota. Enää ei lukeninen ole SE taito, jonka ihminen oppii elämänsä aikana. Eli se merkittävin. Siksi voi raivata tilaa uudelle aikaistamalla polkupyörälläajoa, lukemista, laskemista jne.

Juuri tämän keksit vastata 7:11 AAMULLA.

Kun edellisen kerran viestiin oli vastattu 18:04.

Juupa juu.

Sinccis

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kyllä nelivuotiaasi on selvästi tuleva Einstein. (Tämän kai halusit kuulla?-)

Oon aika hänmentynyt näistä pilkallisista kommenteista täällä.

Onko se kateutta? Luulen niin.

Oma 4-vuotiaani osaa lukea ja hämmästelen ihan tosissani muiden aikuisten kommentteja ja suhtautumista asiaan. Sanattomaksi vetää...

Mitä se siis lukee,hesaria vai?

Kannattaa panna lukemaan kaikkea Sanoman soopaa in indoktrinaatio helpottuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)

Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja. 

Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta. 


Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?

Ohis. Tottakai pieni lapsi saattaa jo osata lukea, mutta monen kohdalla kyse on tosiaan sanojen tunnistamisesta. Ei tämä kuitenkaan ole mikään kilpailu tai merkki älykkyydestä. Myöhemmin lukemaan oppivat saavat kuitenkin hyvin nopeasti koulussa kiinni ne lapset, jotka jo osaavat lukea.


Viestisi loppuosa on varsin totta ja sitä suuremmalla syyllä on hämmentävää miksi monet tuntevat niin suurta tarvetta väittää vastaan kun joku sanoo 3-4-vuotiaan osaavan lukea. En usko, ei se oikeesti, tai ainakaan ei ymmärrä, onko opetettu väkisin... miksi?

En ole tässä ketjussa väittänyt vastaan tai epäillyt kenenkään lukutaitoa, mutta omaan ja lasteni kokemukseen nojaten sanoisin, että jos lapsi oikeasti osaa lukea sanoja eikä vain tunnistaa sanahahmoja, ei hänellä mene vuosikausia ennen kuin hän alkaa lukea kirjoja. Kirjoistahan yleensä lukeminen opetellaan :)

Oma 5-vuotiaani opetteli joululomalla lukemaan, ja kyllä hän jo lukee kaikkea: katumainoksia auton kyydistä, television tekstityksiä, Aku Ankkaa, vimpaimien käyttöohjeita.

Itse opin lukemaan 4-vuotissyntymäpäiväni tienoilla, ja parissa kuukaudessa luin lasten romaaneja.

Eli siinä suhteessa nämä "lapseni osasi lukea sanoja 3-vuotiaana ja lauseita 5-vuotiaana" -jutut herättävät epäilyksen, kuinka lukutaito määritellään.


Kiinnostuskin voi kulkea aaltoina. Meillä molemmat ovat oppineet lukemaan sanoja 4-vuotiaana (katukyltistä, maitopurkista, bussin kyljestä) mutta tämän taidon loksahdettua kohdilleen esikoisella ei ollut mitään intressiä kehittää sitä eteenpäin, esim. kirjat ja sarjakuvatkin oli ihan selviö että "äiti lukee" eikä tietenkään ollut mitään syytä painostaa 4-vuotiaana harjoittelemaan. Nuorempi taas siirtyi sanojen lukemisesta muutamassa viikossa kirjoihin koska sisaruksen malli motivoi.

Vierailija

Kyllä niitä sanoja osaa paukuttaa vaikka kolme vuotias.
Mutta kun sen ikäisen sanavarasto lienee satakunta sanaa, niin eihän sitä lukemiseksi voi sanoa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat