Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Lapset tulee nälkäisenä kotiin jo paljon ennen viittä, vanhemmista toinen aikaisintaan kuuden jälkeen.

Ei onnistu mitenkään ruokailu samaan aikaan, ellei sitten pidä lapsia väkisin nälässä.

Ennemmin jokainen saa syödä silloin kun itsellä on nälkä, eikä yritetä väkisin pakottaa oman kehon vastaiseen ruokailurytmiin.

Vierailija

Syötiin kerran päivässä koko perheellä. Nykyäänkin kokoonnutaan usein päivällistämään, vaikka kaikki me lapset ollaankin jo aikuisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Lapsuudenkodissa syötiin yhdessä. Juuri mietinkin tätä asiaa, eikä sillä ole mielestäni mitään merkitystä ollut elämääni. Se oli tärkeää, että kotona oli turvallista ja hyvä olla, ei se syötiinkö yhdessä vai erikseen. Aina kotona ei ollut hyvä ja silloin yhteinen ruokahetki oli ahdistava. Nyt omien lasteni kanssa olen mahdollisuuksien mukaan noudattanut tätä yhdessä ruokailemista, mutta aina se ei iltavuorojen, harkkojen ym. takia ole onnistunut ja en ole siitä mitään stressiä ottanut.

Ei lapsuudenperheessa useinkaan. Aiti oli usein vasta myohaan kotona. Syotiin tahteita tai tehtiin itse ruoka tai kaytiin mummolassa syomassa. Viikonloppuisin joskus kaikki yhdessa.
Nykyisinkaan emme syo yhdessa juuri koskaan koska kumpikin olemme ravintola alalla aina iltatoissa ja niina paivina kun mina olen toissa mies on pojan kanssa kotona ja kun mies on toissa mina pojan kanssa. Muutenkin mun mies syo vain kerran paivassa. Illalla.

Vierailija

Eikö teidän perheissä molemmat vanhemmat käyneet töissä vai tekivätkö vain puolikasta päivää jos ruoka kerta jo klo 17? Vai aloittivatko työt tosi aikaisin? Tiukkaa tekee matkoineen ja ruoanlaittoineen saada ruoka pöytään klo 17 jos työpäivä päättyy klo 16.

Vierailija

Meillä syötiin lähes aina yhdessä lapsuudenkodissani. Ruoka oli valmiina klo 16 maissa, kun isäni tuli töistä. Äiti pääsi töistä yleensä kotiin klo 15 maissa, laittoi ruokaa ja jatkoi sitten töitä kotona sen jälkeen. En tiedä, miten tämä onnistui, koska nykyisin me ei syödä yhdessä arkisin koskaan omalla perheellä. Viikonloppuisin syödään useimmiten yhdessä. Arkisin lapset tulee koulusta jo klo 14-15 maissa, heillä on kiljuva nälkä, ja kun me aikuiset ollaan töistä kotona, lapset on jo osa lähteneet harrastuksiinsa tai tulleet jo sieltä takaisinkin. Ruoka pitää siis valmistaa jo edellisenä iltana ja lämmittää mikrossa. Ei minun lapsuudessani mitään mikroja ollut.

Vierailija

Omat vanhempani erosivat, kun olin aika nuori. Isä oli aika jämpti, että iltaruoka syötiin aina yhdessä kun siskon kanssa oltiin isällä (puolet kuukaudesta siis) - isän luona meidän myös piti oman ikätason ja osaamisen mukaan auttaa ruuanlaitossa ja kotitöissä. Saatiin myös lähes poikkeuksetta siskon kanssa päättää viikon ruokalista, toki isä valvoi ettei ihan överiksi mennyt lasten ruokatoiveet. Mieleen on jäänyt, että maanantaisin syötiin aina tacoja tai tortilloja! :D

Äidin luona oli vähän rennompi meininki - jos syötiin edellisillan jämiä jääkaapista syötiin aikalailla omaan tahtiin (äidillä vuorotyö ja isäpuoli teki myös pitkää päivää). Niinä päivinä, kun äiti pääsi aikaisemmin töistä ja teki iltaruoan tuoreeltaan päädyttiin usein auttamaan ja ruokailemaan yhdessä myös äidin luona.

Meille sai myös aina tuoda kaverit syömään, jos oli tosi hyvät leikit tai kouluprojektit kesken. Sen sijaan en muista kovin usein itse jääneeni omien kavereiden luokse ruokailemaan arkena.

Olen pyrkinyt jatkamaan samanlaisia perinteitä oman perheeni kanssa, paitsi että viikon ruokalista perustuu lähinnä siihen mitä keittiöstä löytyy ennen kauppalistaa. Yleensä viikonloppuisin on toiveruokien aika. En itse kokenut yhteisiä ruokahetkiä mitenkään rajoittaviksi - hyvässä hengessä yhteistä ajanviettoa. Myös meillä lapset osallistuvat ruuanlaittoon tai pöydän kattamiseen taitojen sallimissa rajoissa. Toistaiseksi ovat tykänneet pikkuapurin tehtävästä.  

Vierailija

Omassa perheessäni lasten vielä asuessa kotona söimme pääsääntöisesti kaikki yhdessä klo 19. Lapset saivat välipalan koulusta tultuaan tai edellisen päivän ruokaa ja miehen tultua kotiin söimme kunnollisen illallisen/pöivällisen,miksi sitä nyt haluaakin kutsua.

maalla oli kaikki paremmin

Kun olin lapsi ja asuttiin maaseudulla niin syötiin päivällinen/iltaruoka koko perhe yhdessä yleensä klo 18 aikaan. Molemmat vanhemmat teki ruokaa, isä enemmän viikonloppuisin. Kun muutettiin kaupunkiin asumaan, jotenki yhdessä syöminen väheni. Kaikille tuli enemmän kaikkia kiireitä ja harrastusmenoja, kun kaikki paikat oli lähellä. Tietysti sekin vaikutti, kun me lapset oltiin isompia. Silloin syötiin yhdessä vain viikonloppuna, jos silloinkaan. Syötiin myös enemmän pikaruokaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän perheissä molemmat vanhemmat käyneet töissä vai tekivätkö vain puolikasta päivää jos ruoka kerta jo klo 17? Vai aloittivatko työt tosi aikaisin? Tiukkaa tekee matkoineen ja ruoanlaittoineen saada ruoka pöytään klo 17 jos työpäivä päättyy klo 16.

Ei siihen arkiruokaan mene kuin 15-30 minuuttia, neljältä kun lähtee töistä ehtii klo 17 syömään. Usein tein esim keiton tai padan illalla hautumaan ja vain lämmitettiin seuraavana päivänä ja keitettiin esim perunat. Toinen tuli edeltä kotiin laittamaan ruokaa ja toinen haki lapset tarhasta. Nyt on luksusta olla kotitoimistolla töissä ja tehdä ruoka heti kun päivän työt on valmiit.

Vierailija

Lapsuuden kodissa pienempänä päivittäin, isompana vähintään sunnuntaisin.

Omassa perheensä syödään arkisin klo 17 kaikki jotka on kotona. Joskus koululaisella on kavereita ja heidät ruokitaan myös, joskus taas hän on kaverilla ja syö siellä. Viikonloppuisin syödään yhdessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessäni lasten vielä asuessa kotona söimme pääsääntöisesti kaikki yhdessä klo 19. Lapset saivat välipalan koulusta tultuaan tai edellisen päivän ruokaa ja miehen tultua kotiin söimme kunnollisen illallisen/pöivällisen,miksi sitä nyt haluaakin kutsua.

Näin meilläkin tehdään. Syödään pieni välipala klo 15 - 16 aikaan kun tullaan kotiin. Ruoka on valmis n. klo 19. Sillä aikaa kun toinen vanhempi laittaa ruokaa, toinen pitää lapsille seuraa (sisällä tai ulkona) tai sitten kaikki ollaan keittiössä kun ruokaa valmistetaan. Lapsetkin tykkäävät osallistua. Samalla höpistään päivän kuulumisia.
Tuntuisi jotenkin ihan kauhealta, jollei illalla olisi tätä yhteistä hetkeä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat