Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Meillä lapsi sai nukahtaa sohvalle illalla jos halusi. Peitto päälle ja kasvot seinää vasten jos joku katseli telkkaria.

Sänkyyn nukuttaessani käytin sellaista taktiikkaa että sanoin käyväni vessassa ja tulin takaisin. Sitten pesin hampaita ja kävin välillä kurkkaamassa lasta. Kohta kävin taas puuhaamassa jotain ja lopulta lapsi ei jaksanut seurata touhujani vaan nukahti.

Jos itseäni väsytti niin menin lapsen viereen nukkumaan ja hipsin omaan sänkyyni kun jossain vaiheessa heräsin. Tai luin kirjaa siinä vieressä.

Olin mukavuudenhaluinen ja periaatteeton äiti, mun hermot ei kestäny tuntikausien nukuttamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvisää

Sinua varmasti väsyttää ja uuvuttaa nukuttaa lasta joka ilta noin! Voisiko miehesi tai joku muu ottaa välillä nukutusvastuun? Toivottavasti saat levätä ja rentoutua itsekin! <3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Taas hohhoijaa yllä olevaan juttuun, vai että pakko oiretta ja synnytyksen jälkeistä masennusta? On ihan NORMAALIA että tuntuu että järki lähtee huutavan penskan kanssa jos ei kuukausiin saa nukkua ja jo ihan muutenkin.

Onko kukaan muu huomannut tätä:
Jos kyseessä olis hoitolapsi niin se olis adios ja ihan ok ettei sellasta jaksa ja kestä.
Mutta jos oman lapsen hoito riepoo/huolestuttaa/vituttaa tms niin on heti muka mielenterveydessä vikaa! = Eihän nyt OMA lapsi voi tervettä ihmistä vituttaa ja raivostuttaa.

Sepä se! Jos jatkuvien 3h unien ja 24/7 lapsen/lastenhoidon jälkeen on väsynyt tai jopa itkuinen niin on heti masentunut. Miten olisi vain väsynyt? Muutenkin minusta normaalia, että itkuun saattaa ihan jopa ärsyyntyä. Se on kuitenkin vielä täysin eri asia, kuin että tekisi lapselle jotakin, edes siis läpsäisisi. Ainakin itsellä pelkkä lapselle tiuskaisu joskus aiheuttaa hirveän morkkiksen, varmaan ihan syystäkin. En silti koe olevani mitenkään masentunut, tämä kotiaika on ollut kuitenkin ihanaa verrattuna työhön ja muutenkin. Silti joskus olen ärsyyntynyt ja itkenkin väsymyksestä. Lapsi siis nukkuu kohtuullisesti, neuvolan mukaan jopa todella hyvin. Herää kerran yössä, joskus ei ollenkaan. Itselläni aktivoitui ikivanha 20v sitten ollut unihäiriö ja herään kolmen tunnin unien jälkeen ja odottelen lapsen heräämistä. Varsinkaan jos se ei herää odotan ja odotan, helpompi melkein kun hän herää klo 4 niin voi nukkua rauhassa eikä tarvitse odotella jos herää.

Vierailija

Jännää, että näin kävi henkilölle, joka on etenkin Facebook-ryhmällään synnyttänyt ja ylläpitänyt ns. ylisuorittavaa vanhemmuutta ja mom-shamingia.
T. Äiti, joka ei imettänyt, syötti välillä kaupankin soseita, eikä uupunut. Lapsellakin menee mainiosti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuossa tilanteessa. Pelkään että teen lapselleni jotain kun hän ei nukahda vaan valvoo ja valvoo enkä voi poisua huoneesta. Miksi pska lapseni ei ole oppinut nukahtamaan itsekseen vaan huuuuutaaa itkien jos yritän poistua huoneesta. En jaksa kuunnella otkua, sillä sitten vasta voisinkin tehdä jotain joten sitten mieluummin istun pimeässä hampaita kiristellen. Elämästäni on valunut hukkaan tuhansia tunteja pimeässä istumiseen koska lapsi on jo kaksi.

Miksi et vain jätä sitä huutamaan? Oma 2 v. lapseni venkoilee pomppii yms tasan niin kauan kun olen hänen huonessa "nukuttamassa" kun lähden niin huutaa aikansa ja sitten nukahtaa. En todellakaan jää istumaan ja hyssyttelemään, sais muuten olla aamuun asti. Näin tehty siitä lähtien kun täytti 1v ja nukutuksesta ei tullut enää loppua.

Hiljenee, kosta toteaa ettei kukaan kuule hänen hätäänsä.

Ei, vaan hiljenee koska nukahtaa. Ei se tosiaan hiljaa sängyssä istu ja ihmettele :D

Kun huutaa ja käy kurkkaamassa niin yleensä alkaa pomppia ja nauraa räkättää, heittää peittoo ja tyynyä. = ei tosiaan mitään hätää. Kun poistun huoneesta, alkaa huuto. Ja kohta krooh zzzzz zzz z...


Niin sinun lapsesi nukahtaa omani ei nukahda vaan jatkaa huutamista täysillä itkien kyyneleet poskilla. Miten kauan sitä hysteeristä itkemistä ja äiti äiti äiti äiti itkua pitäisi kuunella? tunti kaksi?

Olen tosi pahoillani että teillä noin hankalaa nukkumaanmeno. Se on tosi rankkaa ja ihan kamalaa. Itse ehkä max tunnin antanut huutaa ja mölistä, sitten käynyt peittelemässä ja jää taas mölisemaan. Huonoina päivinä näin ollut mutta lopulta nukahtanut. Jos olen huoneessa tai lapsen ottaa viereen niin meuhaa aamuyölle, ei yhtään osaa rauhoittua. Toivottavasti teille löytyy keinot ja apua.

"Itse ehkä max tunnin antanut huutaa".

Hirveää, lapsi aivan HYSTEERINEN ja paniikissa niin annat vaan lapsen olla omissa oloissaan!!??

Sama kuin jättäisi onnettomuuspaikalla olevan uhrin shokissa/HYSTEERISENÄ huutamaan apua ja ajaisi vaan autolla onnettomuuspaikan ohi.

Tuosta tulisi tuomio heitteillejätöstä, mutta oman lapsen kohdalla se on niin OK, että voi ihan jaella täällä av:lla neuvoja tyyliin "tehkää tekin näin".

Huh huh.

Ot mutta asun itse Ranskassa ja täällä kehotetaan tekemään juuri noin. Muutenkin pidetään todella kummallisena jos puolivuotiaasta alkaen ei nuku vielä täysiä öitä. Itsekin olen huomannut että jos lapsi esim herää yöllä itkemään niin vanhemman hössötys pahentaa asiaa. Ohjeistus on että noin 15min pitäisi antaa huutaa ja jos ei siinä ajassa lapsi ole nukahtanut uudestaan niin voi mennä huoneeseen. Samassa sängyssä tai edes huoneessa täällä ei juuri kukaan nukuta lapsiaan, sitä pidetään outona.
En nyt allekirjoita täysin tätä Ranskan mallia (missä esim äidin ulkonäköä pidetään usein tärkeämpänä kuin lapsen hyvinvointia, salille vaan suoraan synnytyksestä ja lapsi hoitoon!) mutta jotain ihan toimivia vinkkejäkin on.

Marisa

Itsellä on kaksi lasta, jotka molemmat ovat vaatineet melkein kouluikään asti vanhemman vierelleen rauhoittumiseen illalla. Ja se rauhoittuminen onkin sitten kestänyt. Ovat kyllä sen jälkeen nukkuneet yön yleensä läpi suht hyvin (ei tosin sinä vauvavuotena). Lasten isä on reissu työssään aina 6vkoa putkeen poissa, eikä ole kyllä tajunnut ikinä lainkaan tätä lasten nukutusrallia. Vauvavuotena väsymys oli juniorin kohdalla välillä aivan jäätävää, kun hän ei olisi ylipäätään halunnut ikinä pois äitin sylistä. Siis hetkeksikään. Tätä jatkui noin 2 vuotiaaksi asti, että äidin olisi pitänyt olla ihan joka sekuntti vähintään käden mitan päässä tai alkoi parkuminen. Silloin pinna oli kyllä niin kireällä, että teki myös mieli välillä vaan lähteä ovesta ulos eikä ikinä tulla enää takaisin. Noi tunteet on kyllä käsittääkseni aika tavallisia, kun on todella väsynyt. Nyt tilanne on jo paljon helpompi, kun juniorikin on kuusi ja vanhin lapsi teini. Nyt vaan mies haluaisi kolmannen lapsen vielä....enkä todellakaan tiedä, jaksanko sitä vauvarallia enää, kun toi mies nyt edelleen reissu työssään ja omakin työ on hyvin vaativa ja mahdollisesti raskaana olevalle vaarallinenkin. Mutta voimia kaikille vauvavuotena kanssa taistelevilla! Pyytäkää apua, jos sitä on mahdollista saada.

Vierailija

[quote=Vierailija]Jännää, että näin kävi henkilölle, joka on etenkin Facebook-ryhmällään synnyttänyt ja ylläpitänyt ns. ylisuorittavaa vanhemmuutta ja mom-shamingia.
T. Äiti, joka ei imettänyt, syötti välillä kaupankin soseita, eikä uupunut. Lapsellakin menee mainiosti.[/quote

Joissain ryhmissä äidit pelottelevat hurjasti toisiaan. Murheellista :(

Vierailija

Mäkin allekitjoitan jotkut noista ranskalaisten opeista. Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat -sori nyt tää p-myrsky, mut korjaan: äidit(!) joutuu nukuttamaan/ leikkimn nukkuvaa, kuollutta, mitä lie, makoilla samassa huoneessa pimeässä tuntitolkulla jotta mukula nukkuisi. Tiedän tapauksen, jossa mukula pompotti vanhempiaan (kohdistui molempiin) öisin, piti hakea sitä tätä tota, jopa mustikoita -ja tälle kunkinkaalle kaikki ne suotiin, kaik tuotiin. Vsnhemmat btw eroaivat myöh.

Yöllä nukutaan. Sori tää p-myrsky nyt, mut se nukkuminen alkaa heti vauvasta. Oma huone n. 6 kk, koko ajan oma sänky. Ei yö-palveluksia enää 6 kk:n jlk. Ok ok, sairaustapaukset, oksentamiset jne eri. Pissahädätkin jopa vähän niin ja näin -helposti niistäkin tuppaa tulemaan tapa, mut toki täytyy käydä jos täytyy käydä.

Summa summarum. En ihmettele et porukka eroaa. Jos meillä peitonheiluttelua on vähän ja samaten jaksamistakin vähän ja silti noin iso osa arkea suht kunnossa, niin voi huhhuh, paljon jaksamista ja tsemppejä teille. Muistakaa, koskaan ei ole liian myöh muuttaa ja parantaa valintojaan ja arkea.

Vierailija

Ei jumalauta että nykynaiset ovat pihalla. Jos annetaan lapsen itkeä yksin huoneessa jossa sillä ei ole mitään hätää, aletaan puhua jo heitteillejätöstä? Ihan oikeasti? Ei ihmekään, että nykyajan ulinaiset ottavat lapsiajan niin raskaasti, kun eivät osaa opettaa lapsiaan rauhoittumaan itsekseen ja nukkumaan omassa sängyssään. Kaikki itku ei ole mitään hengenhätäitkua tai välitöntä puuttumista vaativaa, se on myös huomionhakemista. Olen huomannut, että nykyään ilmeisesti lapset nukkuvat samassa huoneessa monesti jopa kouluikään asti. Ei ihmekään, että koko perhe väsyy ja parisuhteetkin kariutuvat. Lapsista tulee läheisriippuvaisia vässyköitä, jotka eivät uskalla edes leikkiä yksin omassa huoneessaan. Tätä kai se holhouskulttuuri teettää.

Vierailija

Meillä ensimmäinen lapsi nukkui alusta asti kellon tarkasti täydet yöunet, kun syötti tiettyinä kellonaikoina ja vaihtoi kerran vaipan. Joka yö sama rutiini ja vanhemmat saivat nukkua. Olikin shokki, kun toinen lapsi ei nukkunut yhtään yötä. Huusi joko koko yön putkeen tai vartin välein. Kolme neljä kuukautta meni suhteellisen helposti ja jaksoin hormoneissani valvoa kohtalaisesti, vaikka esikoisen kanssa oli aamuisin herättävä. Sitten tuli romahdus, yhtäkkiä. Olin puoliunessa yöt vauvan huutaessa, nukuin ikään kuin silmät auki, olin hereillä mutta näin ja kuulin harhoja eli uneksin valveilla. Päivisin olin kuin zombie. Aloin toivoa kuolemaani ja tutuksi tuli myös tunne, että vain lähden jonnekin enkä enää palaa.

Kävimme unikoulun. Meillekin ehdotettiin huudattamista, mutta en pystynyt siihen. Vartin kuuntelin vauvan lohdutonta itkua ja tuntui kuin sydän revittäisiin irti. Oli pakko mennä lapsen luo. Lopulta meillä toimi se, että isä alkoi nukkua vauvan kanssa ja äiti nukkui eri puolella taloa. Perhepetikin kokeiltiin eikä toiminut vaikka esikoinen tosiaan nukkui siinäkin hyvin. Syytä vauvan öiden levottomuudelle ei löytynyt. Päivällä ei itkenyt juuri koskaan vaan vaikutti aivan tyytyväiseltä. 2-vuotiaana alkoi kuitenkin nukkua täydet yöunet.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat