Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (5067)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kello lyö kohta yhdennettätoista hetkeä. Noniin nyt olin täältä poissa iltasella mutta luen lukematta jääneet sivut nyt. Minulla on äärettömän rauhallinen ja luottavainen olo. Luotan sinuun. Rauhallisia, levollisia unia ja jaksamisia arkeesi. Asiat menee juuri niinkuin niiden kuuluu mennä, meidän välillä ja muutenkin elämässä<3 hyvää yötä toivoo tee:')

Vierailija

Hyvää yötä ja kauniita unia, sinulle, jonka etunimi alkaa kirjaimella, jolla omani ei ala. Joka olet eri sukupuolta. Eri paikkakunnalla. Eri kiva. Ja eri ihmisen kanssa. 

Vierailija

Sua lemmin kuni mieletön ma oisin, jospa yksissä kanssais olla voisin. Hyvän yön toivotus, suukko & hali elämäin naiselle, vaalealle, ihanalle, neuvokkaalle vihersilmäkaunottarelle mieheltä 30km ja parin pitäjänrajan takaa. Aatellut siua kaiken aikaa ja nähnä unessakin. Etunimemme alkaat samalla alkukirjaimella ja niissä sama määrä tavuja kirjaimia. Kotikatuimmekin nimet alkavat samalla kirjaimella. Nuku hyvin Rakas

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kirjoittaessa tuntuu nyt vahvasti siltä, että tämä on viimeinen viestini sinulle tällä tavoin, sinulle jota en täältä tavoita ja jonka en edes usko minua kaipaavaan. Mielikuvitukseni ja oma kaipaukseni tässä minulle tekevät pientä kiusaa vain ja viime viikkona hyvinkin paljon, jonka seurauksena on tullut useampi viestikin tänne läheteltyä. En ole laskenut määrää, mutta arvioisin kirjoittaneeni kaipuustani sinua kohtaan n. 10-15 viestiä vajaan puolen vuoden aikana ja lisäksi vähän muutakin höpinää ja sanaleikin.

Niinkuin jokunen muukin täällä on sanonut, niin sanon minäkin, en valinnut kaivata sinua ja jos ei kohtalolla tai jollain universumin näkymättömillä voimilla ole tämän tunneasian kanssa mitään tekemistä niin luopuisin näistä tunteesta hyvinkin mielelläni. Voisin nämä vaikka antaa jollekin joka nämä pystyisi kanssasi jakamaan.

Jotain ihmeellistä sinussa oli ja on edelleen. Kohtaammekohan jollain eri tasoilla kuin monet muut vai kuvittelenko vain? Saankohan näihin minua askarruttaviin kysymykseen koskaan vastausta?

No elämä on joskus luopumista, asioiden hyväksymistä sellaisenaan ja sitä olenkin joutunut oikein urakalla opetellemaan lähes epäuskoon asti, mutta olen jo voitonpuolella. Vielä on matkaa täydelliseen sisäiseen mielenrauhaan ja balanssiin ( jos sellaista voi edes saavuttaa), mutta olen armollnen nyt itselleni ja tiedän kaiken vielä muuttuvan hyväksi. Välillä ja yhä useammin saan jo mielenrauhastani kiinni. Kaikki on nyt paljon selkeämpää, toivon täyteistä ja asiat ovat ihan hyvin. Olen myös itseasiassa oppinut rakastamaan näitä äärimmäisiäki. tunteita, jotenkin on ihanaa tuntea syvästi niin ilot kuin surutkin. Vielä pitäisi tämä oma järki saada pidettyä samaan aikaan matkassa. Siinä minulle taas yksi oppimis-ja kehittymistehtävä tässä elämässä.

Sinun suhteesi en hirveästi toiveita elättele, mutta paikkasi olet ansainnut sydämmessäni tekemällä "mitään". Niin helposti sinä minut ihastumaan ja se häkellytti minut täysin. Ajatuksissani tunnut jotenkin käsittämättömän tutulta ja turvalliselta vaikkei kovin hyvin edes tunneta.

Kaikkea hyvää sinulle ja pitkä halaus! Muistathan kuunnella itseäsi ja huolehtia omasta jaksamisestasi arjen kiireistä huolimatta!

P. S N. Viiden kuukauden palstailun jälkeen on aika astua takavasemmalle ja lopettaa omien tunteiden ruokkiminen. Sen verran addiktoitunut olen kuitenkin tähän kejuun, että huominen olkoon se päivä kun tämä ketju ei aukea kädessäni pitkään aikaan. Nyt selkärankaa kokoamaan...

Kaikille kaipaajille hyvää jatkoa ja onnea rakkauteen <3!

Birds of a feather. Olen huomannut saman, että joidenkin seurassa olonsa vaan tuntee samantien hyvinkin tutuksi, turvalliseksi, kotoisaksi. Ehkei hänestä kannattaisi päästää irti?


En tosiaan hänestä luopumassa kokonaan, mutta tämän palsta on kyllä nyt viime aikoina ruokkinut tunteitani häntä kohtaan entuudestaan ja on aika saada ne vähän taka-alalle tai edes viereen kulkemaan.

Maailmankirjat eivät nyt todellakaan suosi meitä tai minua, emme edes tule näkemään pitkään aikaan ellei sitten oteta toisimme yhteyttä vaikka viestitellen.

Uskon sielunkumppanuuteen, mutta sillä tavalla, että molempien tulee kokea samoin. Tämä jää nyt ainakin toistaiseksi mysteeriksi mieleeni eikä minulla ole edes sitä tarvetta ratkoa sitä juuri nyt. Olen voinut hyvin erehtyäkin...

Mutta tapahtuu mitä tapahtuu...Tuntuu järjettömän hyvälle,että tuollainen ihminen on olemassa. Ihminen, jonka olen valmis hyväksymään ehdoitta hyvine ja huonoine puolineen. Ihminen, jonka erilaisuus suhteessa minuun ei haittaa. Luulen olevani melko hyvä ihmistuntija, joten kyllä hän on enemmän hyvä kuin paha.

Tätä on vaikea kirjoittaa sanoiksi, mutta olen aikaisemminkin ollut ihastunut ja rakastunut ja rakastanut pitkässäkin suhteessa, mutta se mihin olen aikaisemmin ihastunut ovat olleet arvomaailma, älykkyys, samanhenkisyys, mukavuus, hauskuus jne. Nyt kun häntä ajattelen, näen hänet ensin hehkuvana energiana ja sitten vasta hienona persoonana.

Tätä lukiessa herkkiä kyynelehtii😢. Olet suurenmoinen IHMINEN. Ihailen taitoasi ilmaista itseäsi erinomaisesti analysoimalla sekä kirjoittamalla .❤️


Kiitos, kosketti sisintä:)! Tätä puolta kaivattuni ei olekaan koskaan vielä nähnyt minussa, saattaa kyllä aavistaa.

Itsekin olen herkkä sielu, mutta usein yrittänyt sen pitää rakentamieni muurien sisäpuolella, mutta eihän se siellä pysy.

Herkkyys on hieno mutta haasteellinen asia mielestäni. Pitää löytää omat tavat ja keinot jolla sen kanssa eläminen tuntuu miellyttävältä. Sekä oivaltaa miten sitä voi hyödyntää.

Tietääkö tää toinen sun herkkyydestä ja jos, miten?


Kysytkö siksi, että ajattelet ehkä olavasi hän vai muuten vaan mielenkiinnosta?

On vaan ollut herkkyyskin esillä livenä. Siksi kiinnostuin, oliko tässä joku erityinen merkitys.

Vierailija

[quote=Vierailija]Moi A. En koskaan sanonut sinulle, että olet rakas. Olet vieläkin.
Sittenkin sinä osoitit enemmän välittämistä.
Me emme osanneet kommunikoida kuten olisi pitänyt. Halusit siihen ulkopuolista tukea, minä en. Olen todella pahoillani. En tajua, miten saatoin olla niin itsekäs putkiaivo. Olen typerys. Vasta tänään olen alkanut tajuta asioita. Toivon että sinulla on kaikki hyvin. Nyt tiedän mitä minun pitää tehdä. Tämäkin ketju on auttanut paljon, kenties tämä olikin kimmoke parempaan. Ehkä jotain voi olla vielä pelastettavissa meidän kahden välillä. Olen antanut sinulle anteeksi.[/quote

Ristiriitainen viesti. 

Itse olet kirjottamasi mukaan toiminut itsekkäästi ja typerästi ja olet antanut anteeksi??!! 

-sivusta

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Liityn tuohon harhailuun, aina kun luulen et tässä se mun kaivattu on niin paljastuu et hän onkin samaa sukupuolta, niin se on teilläkin. 😃

Minulla ne on olleet kyllä miehiä, ainakin sanojensa mukaan. Tai no, siltä, joka arvasi puhelinnumeron vikat kirjaimet oikein, jätin kysymättä, koska ei se olisi voinut olla mun kaivattu kuitenkaan - tämä kun ei mun numeroa tiedä. (Eikä siinä tietty mun numerosta kyse ollutkaan, mutta tapaus on ehkä paras esimerkki siitä, miten osumatarkkoja sattumatkin voi olla.)

Harhailuahan kaikki täällä on. Minullakin on käynyt sitä, että joku ajoittaa jonkin heiton just oikein ja käyttää just oikeat sanat - ja sitten muutama muukin kokee ne viestit just nimenomaan itselleen. Eli ei sittenkään ainutlaatuista.

Ja sitten ne viittaukset tapahtumiin irlissä, ne on pahinta vainiskamaa. Kun saattaa montakin tarkentavaa viestiä osua ihan kohdilleen. Mutta aina ne on sitten kuitenkin sen verran ympäripyöreitä, että ihan vaan itse mielessäni luen ne just mulle ja mun elämäntilanteeseen sopiviksi ja näin ne moni muukin itselleen lukee. Toiveajattelu jyllää vahvana ketjussa, vaikka miten yrittäisi pitää järjen äänen niskan päällä.

Mutta jos oikeasti naarata haluaa, niin tuo emojeilla kuvailu oli minusta hyvä idea. On muuten semmosia arvoituksia, jotka ei ihan tuosta vaan sivullisille aukene. Harmi kun niin harva lähti mukaan siihen leikkiin.

-eri kuin edellä aiheesta keskustelleet

Vierailija

Huomenta❤️,

Heräsin vain hetkeksi kertoakseni, että heräsin yöllä lähtökolinoihin ja muistin näkemästäni unesta vain tämän: ` ja pikkukettu sanoi....`
ai saakeli, mitä hän sanoi? Tämä paha, jäi vaivaamaan. Mutta olit unissani, rakas!
Mietin tuossa myös kun se reittiohje vekkulisti ( sinä senkin ovela, teit sen taas😍) pujahti taas IRL, että pitäisikö minun pakata yökylälaukkuuni pitsit & vermeet ja lähteä ajelulla 46 minsan päähän??? Oliko se kutsu? Tosin voi olla vaikea, jos ovelta ovelle pitää kysellä ja kolkutella, vai jaanko oville sitä toista rakkauden sanomaa ( elämässä tärkeintä on rakkaus❤️ ) lehtisinä ( painokone jylläämään 😉). OO, tämä ihana kaipaus sinuun, vekkuli!
Pian yritän jatkaa unia ja olisi helpompaa jos tulisit ja kömpisit viereeni ( valkeat lakanat vaihdoin sulle), toivon sitä yli kaiken, 💦.
Jos tämä ei tapahdu, käytän päivääni järjestelleen paikkoja, jotta sinun on hyvä tulla. Vaikka olethan sää nämä sotkut nähny...

Jokin kasipallo sotkee mun mieltä, miksi. Onko se oven numero? Alitajunta teettää tepposia kun sieltä nousee mergillisiä asioita.
Ihana lämpöinen tunne sydänalassaan käyn nyt yrittämään jos taas uniini tulisit! Mukavaa päivän alkua sinulle, vekkuli!❤️ Kömmi viereeni.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn tuohon harhailuun, aina kun luulen et tässä se mun kaivattu on niin paljastuu et hän onkin samaa sukupuolta, niin se on teilläkin. 😃

Minulla ne on olleet kyllä miehiä, ainakin sanojensa mukaan. Tai no, siltä, joka arvasi puhelinnumeron vikat kirjaimet oikein, jätin kysymättä, koska ei se olisi voinut olla mun kaivattu kuitenkaan - tämä kun ei mun numeroa tiedä. (Eikä siinä tietty mun numerosta kyse ollutkaan, mutta tapaus on ehkä paras esimerkki siitä, miten osumatarkkoja sattumatkin voi olla.)

Harhailuahan kaikki täällä on. Minullakin on käynyt sitä, että joku ajoittaa jonkin heiton just oikein ja käyttää just oikeat sanat - ja sitten muutama muukin kokee ne viestit just nimenomaan itselleen. Eli ei sittenkään ainutlaatuista.

Ja sitten ne viittaukset tapahtumiin irlissä, ne on pahinta vainiskamaa. Kun saattaa montakin tarkentavaa viestiä osua ihan kohdilleen. Mutta aina ne on sitten kuitenkin sen verran ympäripyöreitä, että ihan vaan itse mielessäni luen ne just mulle ja mun elämäntilanteeseen sopiviksi ja näin ne moni muukin itselleen lukee. Toiveajattelu jyllää vahvana ketjussa, vaikka miten yrittäisi pitää järjen äänen niskan päällä.

Mutta jos oikeasti naarata haluaa, niin tuo emojeilla kuvailu oli minusta hyvä idea. On muuten semmosia arvoituksia, jotka ei ihan tuosta vaan sivullisille aukene. Harmi kun niin harva lähti mukaan siihen leikkiin.

-eri kuin edellä aiheesta keskustelleet


Hauskasti ilmaisit tuon: "Mutta jos oikeasti naarata haluaa" 😆
Naaraushan on pohjamutia myöten seulomista jotta varmasti jää piikkeihin jotain jos vain jotain on.

Kurjuuden maksimointia potenssiin 10🙃

Kiltti, kunnollinen ja empaattinen ovat synonyymejä sanalle Hopeakettu :p

Vierailija

Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn tuohon harhailuun, aina kun luulen et tässä se mun kaivattu on niin paljastuu et hän onkin samaa sukupuolta, niin se on teilläkin. 😃

Minulla ne on olleet kyllä miehiä, ainakin sanojensa mukaan. Tai no, siltä, joka arvasi puhelinnumeron vikat kirjaimet oikein, jätin kysymättä, koska ei se olisi voinut olla mun kaivattu kuitenkaan - tämä kun ei mun numeroa tiedä. (Eikä siinä tietty mun numerosta kyse ollutkaan, mutta tapaus on ehkä paras esimerkki siitä, miten osumatarkkoja sattumatkin voi olla.)

Harhailuahan kaikki täällä on. Minullakin on käynyt sitä, että joku ajoittaa jonkin heiton just oikein ja käyttää just oikeat sanat - ja sitten muutama muukin kokee ne viestit just nimenomaan itselleen. Eli ei sittenkään ainutlaatuista.

Ja sitten ne viittaukset tapahtumiin irlissä, ne on pahinta vainiskamaa. Kun saattaa montakin tarkentavaa viestiä osua ihan kohdilleen. Mutta aina ne on sitten kuitenkin sen verran ympäripyöreitä, että ihan vaan itse mielessäni luen ne just mulle ja mun elämäntilanteeseen sopiviksi ja näin ne moni muukin itselleen lukee. Toiveajattelu jyllää vahvana ketjussa, vaikka miten yrittäisi pitää järjen äänen niskan päällä.

Mutta jos oikeasti naarata haluaa, niin tuo emojeilla kuvailu oli minusta hyvä idea. On muuten semmosia arvoituksia, jotka ei ihan tuosta vaan sivullisille aukene. Harmi kun niin harva lähti mukaan siihen leikkiin.

-eri kuin edellä aiheesta keskustelleet


Hauskasti ilmaisit tuon: "Mutta jos oikeasti naarata haluaa" 😆
Naaraushan on pohjamutia myöten seulomista jotta varmasti jää piikkeihin jotain jos vain jotain on.

Kurjuuden maksimointia potenssiin 10🙃


Kaikki tietää, mitä naaraaminen on. Enkä mä sillä mihinkään kurjuuteen viitannut, vaan koukkujen heittelyyn ja pikkutarkkaan, tehokkaaseen etsimiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vaan hyvä olla hiljaa jos suustaan ei osaa päästä mitään kaunista sanottavaa. Vaikka olisi päiviä jolloin tuntuu ettei mikään onnistu ja kaikki menee päin vittua. Mutta tiedätkö, koskaan minkäänlainen kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa. Mikään syy ei ole se, että sinulla menee huonosti ja sinä olet ansainnut satuttaa jotakuta. Tiesitkö, että lopulta se olet sinä joka kannat kaiken paskan itse. Sinä, joka huomaat olevasi yksin kaiken keskellä. Sinä, joka mietit synkkiä syviä. Sinä joka huomaat maailmasi kääntyvän nurinkurin vaikka hetki sitten luulit ettei näin voisi ikinä käydä. Niin vain kävi. Ykskaks ja poks. Hupsista. Niin se vaan menee. Se joka toista loukkaa ja satuttaa, kantaa myös tekonsa itse. Tavalla tai toisella.

Jos sä oikeasti toisista välität, et sä noin toimi. Anteeks nyt vaan sanon tän ihan suoraa. Normaaliksi sua ei voi kutsua, korkeintaan sairaaksi. Koska terve ihminen välittää toisista, ei hauku. Ei kiusaa. Terve ihminen pitää huolen, että kaikilla on hyvä olla. On mielisairasta toivoa toisen kuolemaa. Miksi sä edes sanot noin toiselle? Eikö sua kaduta yhtään se mitä sä sanot jollekin? Eikö? Luulisi tuntuvan jossain. Jos naurat, ilkeilet, mitä lie ikinä teet. Mä todella toivon et sun elämäsi muuttuu todellakin sekunneissa palasiksi jolloin sä joudut kerää ja kasaa ne palaset uudelleen kasaa. Mutta se ei tuu olee helppoo. Usko pois. Arvoisa salonneiti.

Tämä viesti ei ole ihastukselle vaan lähetän tätä kautta terveiset salossa nuorelle neidille.

Salon neiti vastaa!
`Sairas, hyvin sairas, oli se tapa jolla asian toteutit. Se oli suurinta henkistä väkivaltaa kaiken sen muun lisäksi mitä jouduin kokemaan. Sadistisuudessasi ja luonnehäiriöisissäsi veit asian niin pitkälle, että olin jo lähdössä viimeiselle matkalle toisen rakkaan kanssa. Meiltä molemmilta löytyi kuitenkin se tärkein, mitä ei sinun kanssasi ollut. Se tärkein oli ja on RAKKAUS. Sen avulla tulimme toisiamme ja pääsimme kapuamaan takaisin elämään ja valoon. Veit mukanasi jotain, jota en pysty ikinä sinulle anteeksi antamaan. Tiedät mistä on kysymys, ymmärrän sen olevan osa sairauttasi, sen kanssa minun on nyt vain elettävä. Mutta noin toimimalla teit vaurion myös pienen ihmisen mieleen loppuelämäksi. Ehkä sen tajuat ja sitä kadut jos ja kun omatuntosi herää sairauden keskellä.`

Ja jos edellinen aloitus tuli määkivältä. Sinä et tiedä, miten paljon kyyneleitä olen asian vuoksi itkenyt. Miten paljon surua ja tuskaa elämässäni on ollut ASIAN vuoksi. Näkyykö silmistä. Minulla on ollut oikea ihminen elämässä, joka on IRL sivusta seurannut kaikkea tätä alusta asti. Siksi hän on myös ollut tukenani. RAKKAUDESTA! TÄMÄN KOETTUANI MINÄ TIEDÄN MITÄ ON OIKEA RAKKAUS! Tässä sivussa olen itsekin palannut niille alkujuurille, kuka ja mikä minä olin ennen sisimmältäni, sisimmässäni. Olen saanut rauhaa ja mielenrauhaa itselleni. Ohessa väistyi muutama muukin asia, mutta niistä ei nyt tässä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat