Kommentit (12)

Vierailija

Entä jos olisikin aika päättää huonosti voiva parisuhde ja mennä eteenpäin? On sekin väärin kaikkia kohtaan, että sinnittelee huonossa suhteessa eikä uskalla lopettaa sitä.

Destinessa

Niin. Entä jos se kehen ihastuit, onkin elämäsi oikeasti suurin rakkaus? Kun et voi nukkua etkä syödä, tilanne kuulostaa vahvasti vahvemmalta kuin ihastuminen. En haluaisi, että oma puolisoni eläisi kanssani velvollisuuden tunnosta jos hänelle on olemassa joku, joka "hohtaa valoa". On täysin eri asia rakastua kuin juosta ympäriinsä paneksimassa ja pettämässä. Rakastuminen ei ole pettämistä. Ehkä onkin aika siirtyä eteenpäin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoristorata

Olen kokenut saman. Ihastuksen tunne kesti vahvana ja hehkuvana ja pakottavana reilun vuoden. Pohdin eroa pitkäaikaisesta kumppanista päivittäin. Mietin paljon taustojani, suhteeni tilaa ja sitä, lähtisinkö repivään eroprosessiin. En kuitenkaan aloittanut suhdetta ihastukseeni, vaikka aistin, että hän olisi helposti tempaistavissa mukaan.

En ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua, mutta ihastuksen tunne on selvästi haalentunut. Olen työstänyt vanhan kumppanini kanssa jonkin verran meidän suhdettamme ja se on joiltakin osin parantunut.

Ihastus kertoi ehkä enemmän omista täyttymättömistä tarpeistani kuin ihastuksen kohteesta. Prosessi rohkaisi minua kouluttautumaan uudelle alalle ja muutuin sen aikana ulkoisesti vähän kulahteneesta perheenäidistä naiseksi, joka kääntää päitä. Löysin oman seksuaalisuuteni uudestaan. Olen käsitellyt paljon kipeitä tunteita ja vanhaa surematonta surua. Olen puhunut ihastuksesta luottoystävän kanssa ja saanut sitä kautta paljon tukea.

En tiedä miten tämä jatkuu, mutta rohkaisen malttiin ja oman itsen tarkkaan kuunteluun. Jos on aika siirtyä eteenpäin, se on tarve jota on hyvä kuunnella, mutta ihastuminen voi olla myös omaan itseen ja omaan kasvuun liittyvä oire.

Vierailija

Ihastuminen on ihan normaalia ja sitä tapahtuu lähes kaikille parisuhteessa oleville. Anna tunteen olla, älä kuitenkaan hirveästi ruoki sitä. Mieti, kertooko ihastuminen jostaim prosessista omassa elämässäsi. Kaipaatko esim. itseesi tai suhteeseesi jotain, jonka näet ihastuksessasi. Kyllä se tunne ajan kanssa hellittää.

Vierailija

Minä ihastuin toiseen. Avioliittoni oli huono. Ex teki selväksi ettei suhteeseen panostaminen ollut hänelle tärkeää eikä ollut valmis tulemaan asioissa vastaan.

Olin ollut ihastunut työkaveriin jo kaksi vuotta. Sain häneltä sitten vastakaikua ja se oli menoa. Välitön eron järjestely alkoi. Tuli sitten todella selväksi ettei exällä ollut enää mitään tunteita minua kohtaan. Kylmästi hän oli kohdellutkin minua suhteessa. Ei riitaa tai väkivaltaa, mutta ei mitään parisuhdettakaan. Ero ei hetkauttanut häntä mitenkään.

Ero on parasta mitä on tapahtunut vuosikausiin. Rakkaani on minulle se oikea. Luulin rakastaneeni exää, mutta nyt tiedän mitä oikea rakkaus on.

Ihastuksesta ei aina tarvitse luopua. Joskus se voi olla se juuri oikea ihminen lähelle.

Rikki2019

Mulle kävi just noin. Ihastuin. Takana 20 vuoden jo vuosia sitten laimennut, seksitön liitto viinaanmenevän miehen kanssa. Ja sitte muutama kuukausi sitten eräällä bändikeikalla törmäsin upeaan ihmiseen, johon sitten pikkuhiljaa ihastuin. Tää henkilö, itsekin jonkinlaisessa parisuhteessa, oli alussa tosi aktiivinen ja kirjoitteli ja puhui tosi lämpimiä asioita(näkisittepä). Mutta saatuaan mut lämpimäksi, kaikki loppui kuin seinään. Viestiä kulkee vielä päivittäin. Mutta lähinnä diibadaabaa. Itse oon tunteideni kanssa ihan paskana.
Mutta. Oppipahan tästä meikä sen, että miehiä, tunteita ja "tykkäämisiä" ei kannata sekoittaa elämäänsä Ei ihastumisesta saa kuin masennusta.

Vierailija

Anna palaa. Tarvit sen tunteen. Siksi se tuli. Kaikella on tarkoituksensa. Ja suhteesi huono koska ihastuit. Kuuntele sydäntäsi.

Vierailija

Ihanaa, että jotkut ihmiset ajattelevat tuota ennen kuin rupeavat pettämään. Itse neuvon, että kannattaa yrittää tehdä jotain oman suhteensa eteen. Jos se ei toimi, niin sitten ero ja sitten vasta uusi kumppani. Kannattaa myös miettiä ihastuksen kohteen perhettä. Meneekö siinäkin niin huonosti, että se kannattaisi rikkoa vai saako sen vielä pelastettua. Ei kuitenkaan kannata alkaa rikkomaan toimivaa perhettä.

PS. Itsekkin pidän erästä ystävääni luonteen vuoksi paljon parempana valintana kuin nykyistä miestäni. Ystäväni ei kuitenkaan näytä eikä haise miellyttävältä, toisin kuin oma mieheni, joka on todella komea, luonne kyllä voisi olla vähän parempi (tiedän, että olen pinnallinen). Olen kuitenkin valinnut nykyisen mieheni ystäväni sijasta, joten en voi muuttaa mielipidettäni enkä haluaisikaan. Ajattelen kuitenkin, että jos ne kaksi miestä saisi yhdistettyä, niin minulla ei voisi olla parempaa aviomiestä.

Vierailija

Samassa tilanteessa, noin puolen vuoden ajan. Olen naimisissa, niin hänkin, ja hänellä lapsia. Olen kovasti yrittänyt pohtia mitä tämä tunnemyrsky on, ja vaikka syitä olenkin löytänyt ja myös puolisoni kanssa puhuttu suhteemme tilasta (ei kuitenkaan ihastumisesta), en tällä hetkellä näe ratkaisua tai miten tämä voisi päättyä.

En tiedä tunteeko ihastumiseni kohde jotain minua kohtaan, mahdollisesti jotakin, mutta en koe että alkaisin mitään erityistä yhtäkkiä yrittämään. Tunteet ovat vahvistuneet viime kuukausina, ja nyt tuntuu siltä että täytyy vain pärjätä asian kanssa ja katsoa miten tunteet kehittyvät sekä puolisoni että tuon toisen suhteen. Odotan onko tämä ohimenevää, ja pohdin mitä edes oikeastaan haluaisin toisesta miehestä ja miksi. Hätiköiden tuskin kannattaa mitään päättää. Tällaista kuitenkin tapahtuu, ja nyt on minun ja sinun vuoromme kai.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat