Reilu kaksi vuotta sitten jätin ehkäisyn kokonaan pois ja aloimme toivoa lasta. Silloin elettiin maaliskuuta vuonna 2017. Olin jotenkin kuvitellut, että ehkäisyn pois jäännin jälkeen ei menisi kovinkaan kauan, kun olisin jo raskaana.

Olin itseasiassa koko varhaisaikuisuuteni ajan pelännyt tulevani vahingossa raskaaksi ja olin ollut asian suhteen erittäin varovainen. Ehkä jopa vähän liiankin.

Huvittavinta on muistaa ne ajatukset, kun laskin kuukausia, milloin ehkäisy kannattaisi jättää pois, jotta lapsi voisi syntyä ”mukavana” kuukautena. Kaikki tämä alkoi kuitenkin pikku hiljaa muuttua täysin turhaksi ja merkityksettömäksi. Tuolloin pääsin kantapään kautta oppimaan mitä todella tuo sanonta ”lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan” tarkoittaa.

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi? Kuva: Eevi Teittinen
Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi? Kuva: Eevi Teittinen

Vuoden 2017 kesä kului ja joka kuukausi jouduin pettymään.

Mielessäni oli jo aikaisemmin käynyt ajatus, että raskaaksi tulemiseen voisi mennä jonkin aikaa, koska olinhan vasta syksyllä 2016 ollut fitnessdieetillä. Laji varmasti jättää jotkut jäljet kroppaan ja sen toimintaan. En ollut kuitenkaan täysin valmistautunut siihen, että palautumiseen menisi näin kauan.

En tiedä voiko siihen odottamiseen edes oikeasti valmistautua? Sitä kun haluaa lasta niin paljon. Ja jotenkin alitajuntaisesti koko ajan toivoo, että se tapahtuisi. 

Vauvakuume postauksessa kerroin mitä kaikkea kuume aiheuttaa meidän ajatuksissa ja asenteista. Itselläni tämä pakonomainen kaipuu ja tyhjyydentunne kasvoi vain kasvamistaan syksyn 2017 aikana. Aloin myös uupua, sillä työ eikä mikään muu täyttänyt sitä koloa minkä tämä lapsettomuus aiheutti. Elämästä oli tullut pakko pullaa, jossa mikään ei tuntunut miltään.  Päädyinkin juuri tuohon aikaan lopettamaan toisen yritykseni toiminnan, sillä sen pyörittäminen ja kaikki muu paine ja taakka alkoivat tuntumaan liian raskaalta. Tuntui, että olen epäonnistunut – kaikessa!

Lapsettomuudesta kärsiminen voi olla erittäin raskasta sekä henkisesti, fyysisesti että sosiaalisestikin. Kuva: Eevi Teittinen
Lapsettomuudesta kärsiminen voi olla erittäin raskasta sekä henkisesti, fyysisesti että sosiaalisestikin. Kuva: Eevi Teittinen

Keväällä 2018 päätimme jättää lapsiasian sivuun ja pitää asiasta taukoa. Silloin jotenkin kuvittelin, että pystyisin huijaamaan omaa mieltäni.

Vaikka olimme päättäneet, että asia saisi olla nyt jonkin aikaa tauolla, en pystynyt sitä kuitenkaan unohtamaan. Toivoin sisimmässäni, että voisin tulla ”vahingossa” raskaaksi – vähän niin kuin huomaamatta.

Joka kuukausi kuitenkin petyin ja koko ajan pettymys kalvoi syvemmältä ja syvemmältä. Näin ympärilläni lapsia ja perheitä. Tuntui kuin en kuuluisi enää mihinkään. Olin kyllästynyt vertaamaan itseäni ja elämäntilannettani nuoriin parikymppisiin, kun itse olin jo kolmenkymppinen. Minun olisi jo aika siirtyä elämässä eteenpäin. En pystynyt ymmärtämään, miksi se ei vain tapahtunut? Toivoin ihmettä ja lupasin mielessäni olevani hyvä vanhempi, jos nyt vain saisin edes mahdollisuuden. 

Toivoin ihmettä ja lupasin mielessäni olevani hyvä vanhempi, jos nyt vain saisin edes mahdollisuuden. Kuva: Eevi Teittinen
Toivoin ihmettä ja lupasin mielessäni olevani hyvä vanhempi, jos nyt vain saisin edes mahdollisuuden. Kuva: Eevi Teittinen

Tein tuolloin ovulaatiotestejä. En vain saanut positiivista tulosta edes ovulaatiotestistä. Aloin todella pohtia, että onkohan minussa jotain vialla. Rupesin näkemään myös unia positiivisista testeistä. Ihan sama onko se ovulaatio- vai raskaustesti, kunhan saisin vain kokea edes jonkin testin näyttävän positiivista.

Onnekseni vierelläni on ollut koko tämän ajan ystäväni, joka on käynyt samoja asioita läpi. Ja aloin ymmärtää, että samojen asioiden ympärillä painivat monet.

Tämä ei siis ollut mitenkään epänormaalia. Minua auttoi se, että olen puhunut koko ajan asiasta hyvin avoimesti. Monet ystäväni tiesivät tilanteeni ja kuinka tuskainen olo minulla oli. Mielessäni kävi useasti myös ajatus, mitä jos en voi saada ollenkaan omaa lasta? Tämän vuoksi päädyimme hakeutumaan lapsettomuustesteihin alkusyksystä 2018. Halusin saada vastauksen kysymykseen. 

Tiedän, että tämä aihe koskettaa monia tänä päivänä. Sen vuoksi toivon, että pystyisin antamaan edes hitusen vertaistukea, sillä nämä asiat todella ovat raskaita niin mielelle kuin ihmissuhteillekin. Tiedän, että raskaudesta haaveileminen on erittäin tuskainen olotila. Jos minä saisin päättää, kukaan ei joutuisi kokemaan sitä kauaa. 

 

Voimia kaikille lasta haluaville! <3 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Meas

Hei, olen samanikäinen kuin sinä (täytän kesällä 30v.) ja kamppailemme juuri täysin saman asian kanssa. Olemme yrittäneet saada vauvaa aktiivisesti nyt juuri vuoden. Aloitimme hedelmällisyystestit tammikuun alussa. Ollaan loppusuoralla ( ultraus ja viimeinen verikoe on vielä tekemättä) ja muutaman viikon päästä saamme tietää miksi meitä ei onnista. Tunnistan niin hyvin tuon tuskan mistä kirjoitat. Minulla on mennyt kaikki lähes samalla kaavalla kuin sinulla ja olen pyöritellyt samoja asioita päässäni. Mä olen itkenyt tän vuoden aikana enemmän kuin koskaan, koska olen niin ahdistunut tämän asian suhteen ja pelkään, että tämä ei vain onnistu! Itsekin olin varma, että tulen n.puolessa vuodessa raskaaksi, koska olemme niin perusterveitä, mutta yhden yhtä plussatestiä en ole tehnyt. Kaikki ”raskausoireet” on ollut aivan täysin kuviteltuja. Muutamalle ystävälle olen uskaltautunut kertoa, että yritämme, mutta en jaksa spekuloida asiaa enää. Jotenkin en uskonut näin käyvän. Menimme toukokuussa 2018 naimisiin ja aviovuotemme ei ole ollut kyllä ruusuilla tanssimista. Onneksi mieheni ottaa step-by-step tämän tilanteen ( niin ainakin sanoo) eikä ole niin stressaantunut kuin minä olen. Toivotaan, että onni kääntyy meillekin! Jatkan blogisi lukemista.
Onnittelut Teille odotukseen! 🙂

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka Meas! <3 Kiitos kommentista ja ihanaa, että uskaltauduit sen laittamaan. <3 Tiedän niin mistä puhut, ja toivottavasti pystyn jotenkin luomaan sinuun kirjoituksillani toivoa ja vertaistukea. Olimme juuri tuossa samanlaisessa tilanteessa, ja lopulta kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin. Tuskaisinta tuossa on epätietoisuus ja pelko tulevaisuudesta. Päässä pyörii niin paljon kysymyksiä: Mitä jos elämä tulee olemaan aina samanlaista? Mitä jos en koskaan pääse kokemaan sitä "kaikkein suurinta rakkautta", josta kaikki äidit hehkuttavat? Tämä asia vieläkin saa itkun silmilleni, koska muistan tuon tunteen edelleen hyvin vahvana. Ja vaikka olenkin nyt raskaana, on menettämisen pelko suuri. Pelkään, että jos menetän tämän, joudunko uudestaan tuohon pitkään kamppailuun mukaan. 

Onneksi meitä on muitakin, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi. Puhuminen sekä asiasta kirjoittaminen auttaa aina. Ja mä olen täällä kuuntelemassa aivan varmasti! <3 

Tsemppiä tulevaan ja tulosten saamiseen! Itse toivoin jopa, että jotain löytyisi, joka selittäisi lapsettomuuden. Tästä tulee lisää ensi postauksessa. Stressillä on myös suuri merkitys tänä päivänä näissä asioissa, ja kirjoitankin aiheesta piakkoin! Ollaan kuulolla <3

<3: Susanna 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo

Meas

Kiitos tuesta! Helpottavaa kuulla, ettei ole yksin tämän kanssa, vaikka en myöskään toivo kenellekään samaa kokemusta.
Ymmärrän sinunkin menettämisen pelon kun on saavuttanut viimein pitkäaikaisen haaveen. Uskon ja toivon, että kaikki menee lopulta hyvin meillä molemmilla! 🙂

Att

Aloitimme yrittämisen noin vuosi sitten. Koska olen aina ollut ihanbterve flunssia lukuunottamatta, meilläkin yrityksen aloittaminen ajoitettiin niin, että jos vaikka puolessa vuodessa max. tulisi raskaaksi.

No eipä mennyt ihan niin. Puolen vuoden jälkeen yksityiselle tutkimuksiin ja sieltä suoraan julkiselle puolelle, jossa tutkimukset on tehty ja nyt vain odotellaan hoidon aloittamista. Se siitä suunnittelusta siis, enää ihan sama milloin lapsi saisi alkunsa ja milloin syntyisi, kunhan niin tulisi vielä käymään.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos Att kommentista ja kokemustesi jakamisesta. Uskon, että tällaisia samanlaisia kokemuksia on monilla, ja sen vuoksi on hyvä, että siitä saa ja voi puhua avoimesti. Tsemppiä tuleviin hoitoihin. <3 Olisi kiva, jos välillä laitat kuulumisia miten on mennyt!? <3 :) By Susanna

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo

Vierailija

Itselläni oli kaikinpuolin samanlaisia ajatuksia. Suunniteltiin koska lapsi syntyisi jos jättää ehkäisyn pois, se pettymys ja suru joka kuukausi, kuviteltuja raskausoireita jne.. Tein ovulaatiotestejä. Joskus ne näyttivät positiivista, mutta siitä huolimatta en tullut raskaaksi. Vuoden jälkeen käytiin kaikissa testeissä, ei mitään vikaa tai estettä lapsen saantiin. Ei kuitenkaan haluttu vielä hedelmöityshoitoihin lähteä. Yritettiin toinenkin vuosi ja alkoi usko loppua. Sitten yhtäkkiä olin raskaana, tasan 2 vuotta ehkäisyn lopettamisen jälkeen. En tiedä miksi tuohon meni niin kauan, mutta haluan vain sanoa että kyllä se sieltä vielä voi tulla. Niin ja yhdellä tutulla pariskunnalla kesti 7 vuotta. Ihan itsestään vain tärppäsi monen vuoden yrittämisen jälkeen.

Jos vielä joskus

Meillä on MELKEIN samanlainen tilanne. Ennestään 2,5 v tyttö ja kovasti toiveena olisi hänelle sisarus. Vuosi sitten tammikuussa varhainen keskenmeno jonka jälkeen vauvahaaveet oikein kunnolla heräsi eloon, kovaa yritystä ja aina joka kuukausi se sama tuska ja pettymys kun kuukautiset alkaa ja testit on negatiivisia. Joulukuussa vihdoin tuli se toinen viiva testiin ja oltiin tietenkin aivan onnellisia mutta myös ite tosi peloissani, kuten arvata saattaa myös se raskaus todettiin kemialliseksi raskaudeksi. Sitä miettii onko sitä itsessä jotain vikaa kun ei millään tärppää, mies jaksaa mulle vannoa että kyllä me saadaan toinen lapsi jopa kolmaskin kun vaan jatketaan yrittämistä mutta itse en enää jaksa uskoa. Kaikki ympärillä tuntuu saavan vauvoja ja olevan raskaana paitsi minä joka tietenkin tuntuu aivan kauhealta. Yritän olla ja olenkin iloinen ystävien puolesta mutta kyllä päällimmäisenä on aina se oma paha olo ja pettymys.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Oih, onpa koskettava tarina. Kiitos sen jakamisesta. <3 Ihanaa, että sulla on vierellä mies, joka jaksaa tukea ja olla toiveikas. Mä uskon vahvasti siihen, että omalla mielellä ja stressitasoilla on merkitystä. Se on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty, ja nuo fiilikset, joita tunnet ovat todella raastavia. <3 Menettämisen pelko on suurin siinä kohtaa, kun vihdoin onnistaa. Oon pahoillani, että olet joutunut käymään pettymykset niin monta kertaa läpi. Toivottavasti kuitenkin jaksat vielä löytää jostain palan toiveikkuutta. Uskon, että asiat voivat kääntyä monienkin vuosien päästä parhain päin! Sellaisiakin tarinoita on. Tiedän, että se ei paljon helpota, kun tilanne on juuri nyt, ja jokainen kuukausi on taistelua. Tärkeintä on kuitenkin uskoa siihen, että asiat järjestyy! <3 Sillä kyllä ne järjestyy! Super paljon voimia! Halauksin Susanna <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo

miimilioni

meillä on kaksi lasta. kaipuu kolmanteen on suuri.

viisi pitkää vuotta olen kolmannesta haaveillut. kokenut turhauttavat oireet. muutama keskenmeno.

no sinänsä kaikki on hyvin kun on jo kaksi lasta mutta silti

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka miimilioni! <3 Viisi vuotta on todellakin pitkä aika ja en pysty edes kuvittelemaan miten olet tuon ajan jaksanut. Jatkuvien pettymysten tuoma kyynisyys ja turhautuminen on jotain sellaista joka voi jopa ajoittain lamaannuttaa mielen ja viedä kaiken huomion. Helpotusta varmasti tuo se, että voit nauttia kahdesta lapsesta, mutta se ei poista sitä, etteikö pettymys olisi jatkuvasti läsnä! <3 Lähetän super paljon onnea ja toiveikkuutta! Ihmeitä voi tapahtua monienkin vuosien päästä. Toivon sitä teille! Tsemppiä arkeen ja voimia vauvahaaveiden toteutumiseen <3 - Susanna

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Valmentaja, yrittäjä ja tuleva äiti Susanna kirjoittaa blogissaan naiseuden ja äitiyden tuomista vaaleanpunaisista sekä mustista pilvistä. Blogi käy ymmärtäväisen rehellisesti läpi aiheita, jotka koskettavat monien naisten elämää. Hän jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan positiivisella, hyväksyvällä ja hieman humoristisella tavalla. 

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Instagram