Kommentit (13)

Vierailija

Vastauksessa ei ole yhtään huomioitu yhtä oleellista tekijää, mikä pitää monesti huonosti voivia pariskuntia yhdessä, eli rahaa. Erotessa tulot taloutta kohti pienevät ja menot kasvavat.

Totta, raha-asiat pitävät usein myös osaltaan ihmisiä yhdessä. Kiitos lisänäkökulman tuomisesta! Taloudellisiin asioihin ei kysymyksessä viitattu, joten ei se tullut vahvana mieleeni. Olen myös sitä mieltä, että taloudellinen tiukkuus on pienempi paha lasten kärsimykseen verrattuna.

Kriisitilanteissa pienituloiset voivat hakea apua esimerkiksi muuttokustannuksiin sosiaali- ja perhepalveluista sekä seurakunnan diakoniatyöstä. Tilastojen mukaan eroaminen aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia. Käytännön työssä olen kuitenkin monesti huomannut, että nekin, jotka pelkäävät pärjäämistä taloudellisesti eron jälkeen, ovat yllättyneet positiivisesti. Jotkut kulut ovat myös pienentyneet ja joillakin on jopa enemmän rahaa käytettävissä eron jälkeen. 

Nina Kauppinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minusta on outoa ja todella huolestuttavaa että asiantuntija vasta toisiksi viimeisessä lauseessa mainitsee perheterapiasta.. Sitä ennen hän vain kehottaa eroamaan.. Uskon että rakkaus on myös tahdon asia. Jos molemmat osapuolet tahtoo olla yhdessä niin he myös ovat valmiita muuttamaan omia tapojaan ja kehittämään itseään suhteessa. Väsymys omalta osaltaan saattaa vaikuttaa parisuhteeseen ja omaan mieleen sekä halukkuuteen. Uskon että pitkien parisuhteiden eteen jotka kestävät vuosikymmeniä, kumpikin osapuoli haluaa miettiä ensin omia vikojaan ja muuttaa niitä ja haluaa rakastaa. Mutta kuten kysyjä mainitsi viestissään että on pitänyt yhteyttä muihin miehiin ja ollut lähekkäin niiden kanssa niin herää kysymys haluaako hän edes olla uskollinen ja yrittää muuttaa parisuhdettaan

Asiantuntijan puolella

Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja todella huolestuttavaa että asiantuntija vasta toisiksi viimeisessä lauseessa mainitsee perheterapiasta.. Sitä ennen hän vain kehottaa eroamaan.. Uskon että rakkaus on myös tahdon asia. Jos molemmat osapuolet tahtoo olla yhdessä niin he myös ovat valmiita muuttamaan omia tapojaan ja kehittämään itseään suhteessa. Väsymys omalta osaltaan saattaa vaikuttaa parisuhteeseen ja omaan mieleen sekä halukkuuteen. Uskon että pitkien parisuhteiden eteen jotka kestävät vuosikymmeniä, kumpikin osapuoli haluaa miettiä ensin omia vikojaan ja muuttaa niitä ja haluaa rakastaa. Mutta kuten kysyjä mainitsi viestissään että on pitänyt yhteyttä muihin miehiin ja ollut lähekkäin niiden kanssa niin herää kysymys haluaako hän edes olla uskollinen ja yrittää muuttaa parisuhdettaan

Tuosta viestistä oikein leimahtaa rakkaus! (Sarkasmi)
Käytä vähän järkeä herra anonyymi kommentaattori...

Ope

Arvostan lasten näkökulman puolustamista. Vanhempien riitely on lapsia syvästi haavoittavaa. Siksi tilanne on saatava pikimmiten ratkeamaan.

huh

Outoa, että 1- ja 3-vuotiaiden lasten vanhempia käsketään eroamaan eikä hakeutumaan pariterapiaan ensisijaisena ratkaisuna. Tuo aika on aivan kaameaa suurimmalle osalle ihmisistä, siis kun lapset ovat noin pieniä. Helppohan se on vieraiden miesten kanssa viestitellä ja etsiä sieltä jännitystä, arjen jakaminen ruuhkavuosien kaameassa kurimuksessa on ihan jotain muuta. Ennen eropäätöstä ainakin kokeilisin pariterapiaa. Ehkä tämä vastaus olikin käänteispsykologiaa terapeutilta, yritys saada kirjoittaja kuohahtamaan että no enkä eroa, eikö muuta apua ole??

huh kirjoitti:
Outoa, että 1- ja 3-vuotiaiden lasten vanhempia käsketään eroamaan eikä hakeutumaan pariterapiaan ensisijaisena ratkaisuna. Tuo aika on aivan kaameaa suurimmalle osalle ihmisistä, siis kun lapset ovat noin pieniä. Helppohan se on vieraiden miesten kanssa viestitellä ja etsiä sieltä jännitystä, arjen jakaminen ruuhkavuosien kaameassa kurimuksessa on ihan jotain muuta. Ennen eropäätöstä ainakin kokeilisin pariterapiaa. Ehkä tämä vastaus olikin käänteispsykologiaa terapeutilta, yritys saada kirjoittaja kuohahtamaan että no enkä eroa, eikö muuta apua ole??

Kiitos tästä kommentista! Kukaan ammattiauttaja ei päätä erosta kenenkään puolesta, ihmiset tekevät päätöksensä itse. Tärkeintä on saada tämä perhe avun piiriin, tässä suoraan haastamalla. Pariterapia vaatii motivaatiota saada suhde toimimaan, alkoholiongelma samoin. Tämän kysyjän kuvauksen perusteella asiat ovat jo aika pitkällä. Kun toinen vain ärsyttää ja ällöttää, kunnioitus on kadonnut eikä pariterapia välttämättä onnistu.

Toivottavasti ammattiauttajan luona löytyy apua lasten kannalta parhaaseen ratkaisuun, on se sitten yhdessä pysyminen tai ero. Lasten kannalta tilanne, jossa vanhemmat ovat kuvatulla tavalla omien ongelmiensa pyörteissä, on lastensuojelullisesti erittäin huolestuttava! Ainakin tauko parisuhteesta tai yhdessä asumisesta voisi rauhoittaa tilanteen nopeasti. Pienet, puolustuskyvyttömät lapset eivät voi odottaa heidän kehitystään vaarantavassa tilanteessa kovin kauan vanhempien tilanteen rauhoittumista.     

Nina Kauppinen

Asiantuntijan puolella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja todella huolestuttavaa että asiantuntija vasta toisiksi viimeisessä lauseessa mainitsee perheterapiasta.. Sitä ennen hän vain kehottaa eroamaan.. Uskon että rakkaus on myös tahdon asia. Jos molemmat osapuolet tahtoo olla yhdessä niin he myös ovat valmiita muuttamaan omia tapojaan ja kehittämään itseään suhteessa. Väsymys omalta osaltaan saattaa vaikuttaa parisuhteeseen ja omaan mieleen sekä halukkuuteen. Uskon että pitkien parisuhteiden eteen jotka kestävät vuosikymmeniä, kumpikin osapuoli haluaa miettiä ensin omia vikojaan ja muuttaa niitä ja haluaa rakastaa. Mutta kuten kysyjä mainitsi viestissään että on pitänyt yhteyttä muihin miehiin ja ollut lähekkäin niiden kanssa niin herää kysymys haluaako hän edes olla uskollinen ja yrittää muuttaa parisuhdettaan

Tuosta viestistä oikein leimahtaa rakkaus! (Sarkasmi)
Käytä vähän järkeä herra anonyymi kommentaattori...

Kiitos kommenteista! Minustakin tuntui, että rakkaus on kadonnut ja myös tahto olla yhdessä, jos toinen vain ärsyttää ja ällöttää. Tämä on toki lyhyt, toisen osapuolen kuvaus. Ammattiauttajan luona he toivottavasti saavat hyvää, kokonaisvaltaista apua. Pariterapia onnistuu, jos molemmilla osapuolilla on tahto olla yhdessä ja motivaatio ja kyky tarkastella omaa toimintaansa.

Kuten kirjoituksessa sanoin, olisi hienoa, jos pienten lasten vanhemmat pysyivät yhdessä. Mutta se ei voi olla yleisohje kaikkiin tilanteisiin, tämän kuvauksen perusteella tilanne on lastensuojelullisesti erittäin huolestuttava!  

Nina Kauppinen

Kaiken se kestää

Kysyisin ennemmin neuvoa senioripareilta jotka ovat käyneet samoja ällötyksen tunteita läpi ja selvinneet niistä. He ovat niitä oikeita Rakkauden asiantuntijoita. Lisäksi kannattaa kuunnella yksinhuoltajien kuvauksia lapsiarjesta, ovatko asiat silloin todella paremmin kun ns. ärsytyksen lähde eli lasten isä ja oma mies poistuu kotoa jakamasta taakkaa. Ennen kaikkea, kertoisitko, Nina Kauppinen, mihin tutkimustietoon perustat ohjeesi, vai perustatko ne vain omaan intuitioosi?

Kaiken se kestää kirjoitti:
Kysyisin ennemmin neuvoa senioripareilta jotka ovat käyneet samoja ällötyksen tunteita läpi ja selvinneet niistä. He ovat niitä oikeita Rakkauden asiantuntijoita. Lisäksi kannattaa kuunnella yksinhuoltajien kuvauksia lapsiarjesta, ovatko asiat silloin todella paremmin kun ns. ärsytyksen lähde eli lasten isä ja oma mies poistuu kotoa jakamasta taakkaa. Ennen kaikkea, kertoisitko, Nina Kauppinen, mihin tutkimustietoon perustat ohjeesi, vai perustatko ne vain omaan intuitioosi?

Kiitos kommentistasi! Ällötys on usein halveksuntaa, kunnioituksen puutetta ja sitä ettei näe toisessa mitään hyvää. Väliaikaisena sitä toki esiintyy pitkissä suhteissa, jatkuvana se tuhoaa parisuhteen ja ilmapiirin kotona. Kysyjä oli kokenut sitä jo suhteensa kestoon nähden kauan. Ihmiset valitsevat mitä sietävät. Moni pitkäaikainen senioripari on tyytymätön parisuhteeseensa, moni toki selättänyt ongelmat. Tarvitaan tahtoa, motivaatiota ja kärsivällisyyttä.

Onko kysyjän kuvaama tilanne sinusta jollain tapaa hyvä? Kuulostaako se onnelliselta lapsiperhe-elämältä? Mitä henkinen tai fyysinen väkivalta aiheuttaa lapsille, mitä aikuisille? Pitääkö yhdessä pysyä lasten vuoksi, vaikka tilanne olisi sietämätön ja jopa pelottava kuten tässä? Onko ero aina katastrofi aikuisille ja lapsille? Voiko se olla myös pelastava asia kaikille?

Kysyit pätevyydestäni vastata. Olen tehnyt lisensiaatin tutkimukseni onnistuneisiin eroihin liittyen, mutta työskennellyt riitaisten erojen parissa 20 vuotta. Lastensuojelussa työskentelin 13 vuotta ja nyt viimeiset 7 vuotta tehnyt perheneuvonnassa pariterapiaa päivittäin tavaten myös eroa miettiviä ja siitä toipuvia. Olen mielestäni paripsykoterapeuttina ja perhepsykoterapeuttina varsin hyvin perehtynyt parisuhteisiin ja eroihin. Ja vielä, olen ollut 20 vuotta parisuhteessa ja kahden lapsen äiti😊

Nämä kysymykset ovat hyvin pieni siivu ihmisten tarinaa toisen osapuolen kertomana. Tilanne voi "oikeasti" olla vielä pahempi tai parempi. Ne herättävät tunteita niin minussa kuin kaikissa lukijoissa. Joku lause voi osua itselle kipeään paikkaan ja saa reagoimaan eri tavoin. Nämä ovat aina tulkintaa, jokainen ymmärtää lukemansa omalla tavallaan. Tässä puhuin suoraan tavoitteena saada perhe avun piiriin., koska sitä he tarvitsevat!

Ammattiauttajan luona tilanne tutkitaan tarkemmin ja lähdetään pariterapiaan, hyvä ero-työskentelyyn, päihde-, mielenterveys- tai muuhun hoitoon tarpeen mukaan. Minun vastauksellani (tai kenenkään muunkaan) he eivät pelkästään tule autetuksi!

Hyvä, että syntyy keskustelua! Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle!

Nina Kauppinen

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat