Sivut

Kommentit (62)

Etämuusikko

Tilanne: haet viimeisenä lastasi päiväkodista, jonka sulkemisaika on käsillä ja hoitajan työaika päättymässä. Lapsi kieltäytyy lähtemästä ja neuvottelu jatkuu ja jatkuu hoitajan työajan päättymisen jälkeenkin. Hoitaja myöhästyy bussista ja seuraava lähtee tunnin kuluttua. Hyväksyisitko kohdallesi sattuvan vastaavanlaisen tilanteen ilmaisine ylitöineen ja myöhästymisineen vieraan lapsen käyttäytymisen takia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En kyllä minäkään usko, että on tavallista neuvotella aamulla esim. kenkien laitosta tai iltapäivällä kotiin lähdöstä. Kyllä suurimmalla osalla aikuisiata on aikataulu, jolloin töihin pitäisi ehtiä. Ja ilrapäivät töiden jälkeen on täynnä toimintaa: ruoanlaitot, harrastukset, kotityöt jne. En tunne ketään vanhempaa, kuka neuvottelisi tällaisista itsestäänselvyyksistä. Ei sellaiseen ole aikaa. Olen kyllä lähtenyt joskus lapsi kainalossa kotiin, jos muu ei auttanut. Ja käyttänyt (paljon parjattua, mutta tehokasta) "no mä lähden nyt, heippa! -keinoa.

Mutta joskus harvoin, kun mulla on ollut väljempi aikataulu, kun olen hakenut lasta, minusta on ihan mukava hetken jutella pihalla lapsen päivästä. (mutta ei tietenkään juuri ennen pk:n sulkemisaikaa) Kiireettömästi seurata leikkejä ja jutella myös leikkikavereiden kanssa. Myös päiväkodin aikuisten kanssa on joslus kiva jutella hetken, jos molemmilla on siinä aikaa. Kyllä mua kiinnostaa nähdä vähän sitä lapsen arkea päiväkodissa, kun se yleensä jää niin vieraaksi. Mutta niinkin on käynyt, että siihen on rynninyt yli-innokas lto topakasti komentaan lasta lähtemään, ottaan leluja kädestä ja kertomaan minulle miten pitää olla jämäkkä lähtötilanteissa. Kai sitä joskus voi vähän pysähtyä. Antaahan se lapsellekin turvallisen tunteen, jos vanhempikin voi edes joskus viivähtää siinä pihalla ja jutella, eikä aina mennä hirveällä kiireellä ja poikki ja pinoon -tyylillä. Sitä kiirettä nimittäin meidän lapsiperheiden elämässä riittää.

Vierailija

Joo tiedän myös tämmöisen vanhemman joka ei itse kestänyt pahaa mieltään ja muka lapsi sen sai joka ei asiasta vielä ymmärtänyt mitään.Nyt koittaa olla lapsellen kaveri eikä vanhempi joka kuuluisi olla ja pitää jotain kuria.

Vierailija

Tyyppi kirjoitti:
Maalaisjärki kaipaa mielestäni rinnalleen sen kriittistä tarkastelua esimerkiksi kasvatusoppaiden kautta. Maalaisjärki voi ohjata kaikille huonoihin ratkaisuihin. Oon itse ainakin saanut kasvatusalan asiantuntijoilta paljon arkea helpottavia vinkkejä / ajattelemisen aihetta.

En tiedä sinun maalaisjärjestäsi mutta kyllä artikkelissa mainitut asiat ihan maalaisjärkeeni käypiä asioita ovat ei mitenkään ristiriidassa sen kanssa.

Vierailija

Miksi minulla aina iskee pieni epäilys, kun palvelua X myyvä ihminen kertoo, että suomalaisvanhemmilla olisi paljon tarvetta palvelulle X.

Puhumattakaan siitä, kuinka samainen henkilö kertoo saaneensa paljon vertaistukea omien lastensa kasvatuksessa työkavereiltaan. Mutta älkää vain te hakeko vertaistukea omilta työkavereiltanne, vaan ostakaa palvelu X.

Vierailija

Usko pois,kyllä kysyy!Nähnyt ja kuullut liian useasti. Ihmetellään ja odotetaan. Lapsi päättää. Vanhempi ei halua että lapsi hermostuu,niin tehdään kaikki lapsen ehdoilla. Sitten ihmetellään kun tilanteet pahenee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvattaja kirjoitti:
Päivittäin on näitä tilanteita, joissa vanhemmat kysyy lapsilta mm. : Jäisitkö nyt päiväkotiin? Saisiko äiti/isä lähteä töihin? (Lapsella aamulla harmittaa) Lähettäiskö kotiin? (Leikit kesken) Laittaisitko kengät/takin/pipon? (Haetaan sisältä) Käytäiskö kaupassa? (Kotona ei ole päivällistarvikkeita). Lista on loputon.

Jokainen vanhempihan ei näin toimi. Mutta näitä vanhempia on, jotka:
1) oikeasti pelkäävät sitä lapsen reaktiota (itkua, huutoa, mielen pahoittamista, raivoamista), sillä se on heistä pelottavaa (vanhemmalla voi olla omia huonoja lapsuuden kokemuksia) tai heillä ei ole voimia "taistella". Nämä vanhemmat eivät joko tiedä, miten pitäisi toimia tai eivät jaksa "taistella" ja yrittävät vältellä mielipahan tuottamista.
2) jotka haluavat olla mahdollisimman huomioivia ja kohteliaita, eivätkä tajua, että on asioita, joista ei kuulukaan neuvotella ja se ettei lapselta kysy joka asiaan mielipidettä ei tarkoita, että olisi kylmä/ilkeä.

Se, että lapselle sanoo: nyt lähdetään, on yksinkertaisemmillaan selkeää informaatiota lapselle, miten asiassa toimitaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Näin juuri. Neuvolassa, kun sanon neljävuotiaalle "istupa tähän, tässä on sulle ihan oma paikka", niin äiti kysyy salamana "istuisitko sä tähän?" Arvatkaapa missä lapsi sitten istuu? Äidin sylissä tietenkin. Ja tämä toistuu: "riisupa paita ja housut" > "riisuisitsä". "Menepä äidin syliin istumaan" (rokottamista varten" > "tulisitsä syliin". Tilanteista ei seuraa kuin tappelua, itkua ja lopulta itkun kanssa riisumista tai sitä, että huutavaa lasta kaivetaan pöydän alta että voi rokottaa. Ja jos äiti ei ole tällainen kyselijä, 95% tekee niin kuin kehotetaan eikä lapselle tule paha mieli (ja minulla mene kuulo ja kärsivällisyys), kun asiahan tehdään joka tapauksessa. Ja otapa tämä vanhempien kanssa puheeksi ilman loukkaantumista...

T. Th

Oletko ihan varma, että lapsi ei olisi kätkeytynyt pöydän alle huutamaan, jos sinä olisit toiminut omalla tavallasi? Ystäväni lapsella on erityisen tuen tarvetta, ja hänelle on opetettu perheneuvolassa ja terapiassa juuri kuvaamiasi keinoja hankalissa tilanteissa luovimiseksi.

Sinulle suosittelisin iltalukemisiksi vaikkapa Ross Greenen kirjaa Tulistuva lapsi.

Se 5% menee silti pöydän alle. Mutta kuten sanoin, 95% ei mene. Tämän on vuosien kokemus opettanut. Nykyään nämä lapselta lupaa kysyvät vanhemmat vain sekoittavat lastensa mieliä todella pahasti. Vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia.

Kyllä mun 1,5-vuotiasta tutkitaan kirkuen vaikka miten sanon että nyt riisutaan se ja se ja katsotaan korvat/keuhkot/mikä tahansa. Pöydän alle ei toki mene koska en päästä mutta ei se huutamisen määrä mitenkään oikeastaan vähene riippumatta mitä sepitän. Ainoa mistä vähän hiljeni kun muisteltiin leikkiä jossa kotona tehdään samoja asioita ja niin huomasin että lapsikin hetken pohti että niin joo, hän kuuntelee äidin ja isän keuhkoja ja hänen keuhkoja kuunnellaan myös ja se on hauskaa. 

Vierailija

Itsekin sortuu tuohon kyllä.Yritän kyllä keskitietä eli aamulla kysytään kummat kengät laitat yms...Kyllä tai ei vaihtoehtoja ei anneta mutta valita saa.

Vierailija

Kyllä tää useimmiten on ihan vaan isovanhempien probleema.. Saako mummu nyt syödä tämän.. Ai eikö, no ei mummu syö.. Saako pappa istua tähän.. Ai eikö, no ei pappa istu..

Ärsyttävää ja minä kyllä aina oikaisen ettei sitä tarvitse lapselta kysyä saako mummu syödä tai pappa istua.. Siihen kuuluu aina vastaukseksi, no mutta kun...

Vierailija

Mikään ei ole niin ärsyttävä kuin lto:n koulutuksen saanut pölvästi. Lto tietää itsekin ettei oikeastaan ole mikään, ja siksipä koulutusta ja työtä on korostettava koko ajan. Ltopea pikkusieluisempaa ihmistä on vaikea löytää. Kokemusta heistä 40 vuoden ajalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyykö joku ääliö oikeasti lapselta lähtötilanteessa että "laitetaanko kengät jalkaan?" ja saa siitä tappelun aikaiseksi?

Kysyy. Ja yllättävän moni, useimmiten ensimmäisen lapsensa äiti tai isä, kysyy:  "Haluatko nyt lähteä?" Kun lapsi alkaa itkeä, potkia ja huutaa, ettei halua, on vanhempi neuvoton.

Tällainen tilanne sattui minulle pari kertaa, kun kyseessä oli päiväkodissa viimeiseen minuuttiin asti pidetty lapsi. Sammuttelin valoja ja vielä istui äiti 2-vuotiaansa kanssa neuvottelemassa, että eikö sittenkin jo lähdettäisi. Sanoin lapselle, että kuule, kun nyt menee päiväkoti kiinni ja minäkin lähden kotiin, niin tänne ei saa jäädä.

Silloin lapsi nousi ja lähti äitinsä kanssa. Äiti näytti loukkaantuneelta.

Tämä ei ole mitenkään harvinaista.

terveisin,

lastenhoitaja

Opetuksesi toimisi paremmin, jos suhtautuisit vanhempaan empaattisesti, etkä ylemmyydentuntoisesti.

Aiheutat turhaa vastakkainasettelua itsesi ja niiden väliin, joiden ansiosta sinulla on työpaikkasi. Päiväkotiin, missä hoitajat ovat alentuvia vanhempia kohtaan, en omaa lastani vie. Kun on lastenpsykiatri ja hakee lapsensa uudelta, ylimieliseltä hoitajalta, joka tekee johtopäätöksiä ties mistä, ei voi kun nauraa partaansa. Ylpeyden voi jättää kotiin, varsinkin kun toimii lasten parissa.

Viestini on kärjistetty tarkoituksella, jotta se pistäisi ajattelemaan. Se iskee juuri ylpeyteen.

Vierailija

Molemnat tavat ovat ärsyttäviä eli se liiallinen neuvottelu ja lapsen maanittelu, mentäiskö nyt, pukisitko, pliis ja toisaalta sellainen käskyttäminen, 'nyt puet' ja vielä hyvin jämäkkään sävyyn ja kaiken pitäisi tapahtua heti ja jos lapsi vastustelee, niin lapsi lytätään sanomalla, että sua harmittaa, mutta nyt puet ja mennään, aivan kuin olisi kamala kiire ja lasta ei voisi kohdata kunnolla. Molemmat tavat mielestäni etäännyttää lapsesta. Lapsen todellinen ymmärtäminen ja kohtaaminen puuttuu.

Vierailija

Etämuusikko kirjoitti:
Tilanne: haet viimeisenä lastasi päiväkodista, jonka sulkemisaika on käsillä ja hoitajan työaika päättymässä. Lapsi kieltäytyy lähtemästä ja neuvottelu jatkuu ja jatkuu hoitajan työajan päättymisen jälkeenkin. Hoitaja myöhästyy bussista ja seuraava lähtee tunnin kuluttua. Hyväksyisitko kohdallesi sattuvan vastaavanlaisen tilanteen ilmaisine ylitöineen ja myöhästymisineen vieraan lapsen käyttäytymisen takia?

Ja sinulla ei, alan ammattilaisena (?), ole keinoja hoitaa tilannetta?
Mikään ei ole niin typerä kuin LTopettajan koulutuksen saanut. Ala-asteen ope pää se hyvin lähelle.

Down2Earth

Mikä ihmeen ylineuvotteleva? Minä isänä käsken lapsia ja sitten toimitaan. Jos ongelmia, niin käsken lujemmin ja lopulta aina totellaan. Ei ongelmia.

Vierailija

Varhaiskasvattaja kirjoitti:
Päivittäin on näitä tilanteita, joissa vanhemmat kysyy lapsilta mm. : Jäisitkö nyt päiväkotiin? Saisiko äiti/isä lähteä töihin? (Lapsella aamulla harmittaa) Lähettäiskö kotiin? (Leikit kesken) Laittaisitko kengät/takin/pipon? (Haetaan sisältä) Käytäiskö kaupassa? (Kotona ei ole päivällistarvikkeita). Lista on loputon.

Jokainen vanhempihan ei näin toimi. Mutta näitä vanhempia on, jotka:
1) oikeasti pelkäävät sitä lapsen reaktiota (itkua, huutoa, mielen pahoittamista, raivoamista), sillä se on heistä pelottavaa (vanhemmalla voi olla omia huonoja lapsuuden kokemuksia) tai heillä ei ole voimia "taistella". Nämä vanhemmat eivät joko tiedä, miten pitäisi toimia tai eivät jaksa "taistella" ja yrittävät vältellä mielipahan tuottamista.
2) jotka haluavat olla mahdollisimman huomioivia ja kohteliaita, eivätkä tajua, että on asioita, joista ei kuulukaan neuvotella ja se ettei lapselta kysy joka asiaan mielipidettä ei tarkoita, että olisi kylmä/ilkeä.

Se, että lapselle sanoo: nyt lähdetään, on yksinkertaisemmillaan selkeää informaatiota lapselle, miten asiassa toimitaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Mutta tuollaisia kysymyksiään moni esittää vain, kun ikään kuin small talkkaa lapsen kanssa. Minäkin voin kysyä lapselta, että lähdettäiskö kauppaan ihan vain kommunikoidakseni. Jos lapsi vastaa ei, niin kyllä sinne kuitenkin mennään jos tarvis ja se perustellaan. Mutta muuten yleisissä rutiineissa selkeät käskyt kyllä toimii paremmin kuin kysymykset

Vierailija

Mikään ei ole ahdistavimpaa, kuin hakea lasta päiväkodista ja hän ei halua lähteä. Siinä sitten olet näyttämöllä, yleisönä ammattikasvattajat, lapset ja toiset vanhemmat. Hahaa, kuinkas tuo nyt tästä selviää. Onko liian lepsu vai liian jämäkkä. Kyllä mulle niissä tilanteissa tuli usein sellainen olo, että nyt vaan nopeasti lapsi kainaloon ja autoon, pois tästä estradilta. Ne päiväkodin hakutilanteet ei ole mikään hyvän vanhemmuuden mittari. Se on vain yksi hetki päivästä ja vieläpä sellainen, johon tiivistyy paljon jännitteitä. Aikuisen pitkä työpäivä, lapsen väsymys, ikävä, päiväkodin tapahtumat, syyllistäminen, nälkä, kiire jne jne. Ei ne päiväkodista lähdöt aina niin mallikkaasti sujuneet. Mutta ihan hyvä siitä lapsesta silti tuli.

Vierailija

Varhaiskasvattaja kirjoitti:
Päivittäin on näitä tilanteita, joissa vanhemmat kysyy lapsilta mm. : Jäisitkö nyt päiväkotiin? Saisiko äiti/isä lähteä töihin? (Lapsella aamulla harmittaa) Lähettäiskö kotiin? (Leikit kesken) Laittaisitko kengät/takin/pipon? (Haetaan sisältä) Käytäiskö kaupassa? (Kotona ei ole päivällistarvikkeita). Lista on loputon.

Jokainen vanhempihan ei näin toimi. Mutta näitä vanhempia on, jotka:
1) oikeasti pelkäävät sitä lapsen reaktiota (itkua, huutoa, mielen pahoittamista, raivoamista), sillä se on heistä pelottavaa (vanhemmalla voi olla omia huonoja lapsuuden kokemuksia) tai heillä ei ole voimia "taistella". Nämä vanhemmat eivät joko tiedä, miten pitäisi toimia tai eivät jaksa "taistella" ja yrittävät vältellä mielipahan tuottamista.
2) jotka haluavat olla mahdollisimman huomioivia ja kohteliaita, eivätkä tajua, että on asioita, joista ei kuulukaan neuvotella ja se ettei lapselta kysy joka asiaan mielipidettä ei tarkoita, että olisi kylmä/ilkeä.

Se, että lapselle sanoo: nyt lähdetään, on yksinkertaisemmillaan selkeää informaatiota lapselle, miten asiassa toimitaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Sitten on vielä ryhmä 3, johon itse kuulun.

3) Ei pelkää lapsen reaktioita eikä aio neuvotella lapsen kanssa. Epähuomiossa, oman vanhan ilmaisutapansa takia käyttää huolimattomasti sanamuotoa, jonka voi käsittää kysymykseksi.

Juu, hölmöä, mutta noin se vaan on. Juttelen kaikille muillekin kysyvään sävyyn, vaikka kyseessä on toteamus tai kehotus. (Voisin alkaa lähteä = Pitää mennä tai myöhästyn. Kaupassa: Haettaisiinko leipää? = Haetaan leipää, se on loppu. Vierailulla: Voisinko käydä vessassa? = Täytyy käydä vessassa. Jne)

Tiedän hyvin, että suora komentaminen toimii lapseen paremmin ja manailenkin mielessäni, jos lapsi tarttuu tuohon kysyvään "lähdettäisiinkö" - muotoilun ja vastaa "ei". Tarkoituksena kun oli sanoa "nyt mennään".

Ja tiedän, että lapsen näkökulmasta on epäjohdonmukaista, kun "kysyttyäni" asiaa en hyväksykään vastausta.

Yritän kiinnittää arjessa tähän huomiota, mutta kaiken tohinan keskellä käyttää helposti totuttua ilmaisutapaansa sen sijaan, että aina muistaisi puhua lasten kieltä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat