Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (274)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tänään teimme pojan kanssa toisen vuoden kurssit, pitkän matikan jätimme pois, lyhyellä mennään koska ei aio matikkaa kirjoittaa. Kielet ja reaalit etu sijalla, koska niistä on kiinnostunut joka näkyy numeroissa. Suosiolla vaihtaisin pitkän matikan, koska ei järkeä että yksi vaativa aine alkaa syömään myös muita aineita, jossa niissä pärjää. Uupumushan on varsin yleistä lukiossa nykyään, mutta en näkisi että se on mitään rakettitiedettä, järkevillä muutoksilla selviätte. Jos nuorella on aikuinen tukena tuollaisessa tilanteessa, on kultaakin kalliimpaa. Jo toteamus että tästä selvitään rauhoittaa mieltä.
  Eikös se matikka oo pakko kirjoittaa.

Ei ole pakko. Mutta ruotsi on sitten pakko kirjoittaa


Kannattaa olla nyt tarkkana mihin haluaa että pitääkö srcmatikka kirjoittaa. Ellei oo ylivoimaista niin kannattaa kirjoittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tänään teimme pojan kanssa toisen vuoden kurssit, pitkän matikan jätimme pois, lyhyellä mennään koska ei aio matikkaa kirjoittaa. Kielet ja reaalit etu sijalla, koska niistä on kiinnostunut joka näkyy numeroissa. Suosiolla vaihtaisin pitkän matikan, koska ei järkeä että yksi vaativa aine alkaa syömään myös muita aineita, jossa niissä pärjää. Uupumushan on varsin yleistä lukiossa nykyään, mutta en näkisi että se on mitään rakettitiedettä, järkevillä muutoksilla selviätte. Jos nuorella on aikuinen tukena tuollaisessa tilanteessa, on kultaakin kalliimpaa. Jo toteamus että tästä selvitään rauhoittaa mieltä.
  Eikös se matikka oo pakko kirjoittaa.

Ei ole pakko. Mutta ruotsi on sitten pakko kirjoittaa

Eikös pisteitä kuitenkin saa matikasta hakiessa? Eli sitten jos ei kirjoita niin saa sen 10-40 p vähemmän kun hakee jatkokoulutukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.

Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.

No jos sillä on jo selkeästi jatkoajatuksia niin sehän on monia ikäisiään edellä. Oma pikkusisko valmistuu myös tänä vuonna ja hänellä ei vieläkään ole hajuakaan mille alalle menisi. Jos se oman unelma-alan koulu ei niin sitä matikkaa vaadi niin eipä sillä väliä sitten ole mitä numeroja siitä tulee. Tykkään muuten siitä kuinka pari lukiolaista alapeukutti viime viestiäni koska kerroin vain sen totuuden että tietyissä kouluissa he hidastavat muiden opetusta. Näin esim. 3d-mallinnuksessa.

Jatko-opintoihin hakiessa sillä matikalla just on väliä...

Onko näin tiukkaa nykyään? Itse en edes kirjoittanut matikkaa koska ei ollut pakko, olisin päässyt nippa nappa läpi. Nyt maisteri, tosin kasvatustieteistä. Mutta mihinkään matemaattiselle alalle en koskaan tähdännytkään.


Kuka tähtää kauppakorkeesern niin täytyu kirjoittaa matikka olisi sitten lyhyt tai pitkä.

Vierailija

Ennen ei ollut niin väliä jos epäonnistui kirjoituksissa koska kaikki valittiin pääsykokeilla minne valittiin. Suurin osa valitaan 2020 yotodistuksrlla ts miten kirjoittaa. Ensikertalaiset hyötyy. Pääsykokeilla pääser pienempi joukko.
Tähtää siihen mihin on realistiset edelletykset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut niin väliä jos epäonnistui kirjoituksissa koska kaikki valittiin pääsykokeilla minne valittiin. Suurin osa valitaan 2020 yotodistuksrlla ts miten kirjoittaa. Ensikertalaiset hyötyy. Pääsykokeilla pääser pienempi joukko.
Tähtää siihen mihin on realistiset edelletykset.

Ja miten se olikaan, 80 % pitää välivuoden tän hienon päätöksen takia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.

Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!

Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.

Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.

Kasvatustieteet on tulevaisuudenala ja lehtoreilla on hyvät palkat ja mielekäs työ.

Nyt yhdessä käytte kaavat läpi rauhassa ja harjoittelette niin kauan että epäselvät asiat selkiytyvät ja tyttö voi mennä hyvillä mielin tenttiin.
Jatkossa olet mukana kotitehtävissä niin, että uudet matikanmutkat eivät muodostu taas hebreaksi.
Näin itse tein tyttärien kanssa. Vaikeata oli, mutta yhdessä selvittiin, ja oma miesystävä on insinööri, hän oli haka kaikissa jutuissa joita ei hokattu millään..

HAH! Kasvatustiede ei takaa yhtään mitään työpaikkaa tulevaisuudessa. Kun itse lähdin opiskelemaan, vouhotettiin medioissa siitä, miten opettajien eläköityessä tulee suunnaton pula opettajista.

Ei tullut. Opettajat eläkötyivät, samalla kasvatettiin luokkakokoja ja lakkautettiin kouluja. Ja jos väestöennusteisiin on katsomista, lasten määrä tulevaisuudessa on pieni, koska väki ei hanki lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.

Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!

Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.

Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.

  Tähän oli pakko tarttua kun täällä sama juttu, nuori toisella lukiossa ja alkaa stressaantuminen näkyä, aikoo kirjoittaa jo maaliskuussa psykologian alta pois.

Meidän nuorella oli kans kasvatustieteet ykkösenä, mut nyt kun on "hoksattu" tää nykymaailman meno oikein perusteellisesti, onneks ajoissa. Niin ei kasvatustieteille, alkaa olla aika "sekava" paikka. Näine kaiken maailman sukupuolisuuden kokemuksineen ja maailmankatsomuksineen.

Että uusi ura, ja sekös nyt rassaa. Äitinä minäkin yritän auttaa lastani löytämään sen oman tiensä minkä nyt siinä rinnalla kulkijana pystyn.

Minä taas ajattelen, että nyt on vihdoin hoksattu kuinka paljon tärkeämpää on ohjata oppimaan kuin opettaa.

Ja avoin suhtautuminen sukupuolisuuden kokemiseen ja erilaisiin maailmanjatsomuksiin on mielestäni selkeä edistysaskel. Näin erilailla voidaan asiat nähdä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.

Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!

Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.

Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.

  Tähän oli pakko tarttua kun täällä sama juttu, nuori toisella lukiossa ja alkaa stressaantuminen näkyä, aikoo kirjoittaa jo maaliskuussa psykologian alta pois.

Meidän nuorella oli kans kasvatustieteet ykkösenä, mut nyt kun on "hoksattu" tää nykymaailman meno oikein perusteellisesti, onneks ajoissa. Niin ei kasvatustieteille, alkaa olla aika "sekava" paikka. Näine kaiken maailman sukupuolisuuden kokemuksineen ja maailmankatsomuksineen.

Että uusi ura, ja sekös nyt rassaa. Äitinä minäkin yritän auttaa lastani löytämään sen oman tiensä minkä nyt siinä rinnalla kulkijana pystyn.

Minä taas ajattelen, että nyt on vihdoin hoksattu kuinka paljon tärkeämpää on ohjata oppimaan kuin opettaa.

Ja avoin suhtautuminen sukupuolisuuden kokemiseen ja erilaisiin maailmanjatsomuksiin on mielestäni selkeä edistysaskel. Näin erilailla voidaan asiat nähdä.


Täytyy olla nykykoulussa oma-aloitteinen nk ilmiöoppiminen. Vanhemmat sparraa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.

Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!

Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.

Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.

  Tähän oli pakko tarttua kun täällä sama juttu, nuori toisella lukiossa ja alkaa stressaantuminen näkyä, aikoo kirjoittaa jo maaliskuussa psykologian alta pois.

Meidän nuorella oli kans kasvatustieteet ykkösenä, mut nyt kun on "hoksattu" tää nykymaailman meno oikein perusteellisesti, onneks ajoissa. Niin ei kasvatustieteille, alkaa olla aika "sekava" paikka. Näine kaiken maailman sukupuolisuuden kokemuksineen ja maailmankatsomuksineen.

Että uusi ura, ja sekös nyt rassaa. Äitinä minäkin yritän auttaa lastani löytämään sen oman tiensä minkä nyt siinä rinnalla kulkijana pystyn.

Minä taas ajattelen, että nyt on vihdoin hoksattu kuinka paljon tärkeämpää on ohjata oppimaan kuin opettaa.

Ja avoin suhtautuminen sukupuolisuuden kokemiseen ja erilaisiin maailmanjatsomuksiin on mielestäni selkeä edistysaskel. Näin erilailla voidaan asiat nähdä.


Täytyy olla nykykoulussa oma-aloitteinen nk ilmiöoppiminen. Vanhemmat sparraa.

Vaikeinta on niillä jotka kerkesi monta vuotta mennä vanhalla opsilla ja nyt pitäis olla yhtäkkiä enemmän itseohjautuva. Mutta tilanne helpottuu kun jo koulunsa aloittavat kasvaa erilaiseen oppimistyyliin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.

Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.

Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.

Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.

Hei, mulla on samanikäinen lukiolainen jota ahdistaa myös. Hän käy juttelemassa koulupsykologin kanssa elämästä. Saa myös vitosta, joka ei oo maailmanloppu hänelle. Eikä tiedä mihin menee ja pelkää että kirjotukset menee huonosti. Oon sanonu, että pääasia että pääsee läpi ja kylläse tulee elämässä.pärjäämään jos vaikka meniski huonosti.

Meillä tuohon ahdistukseen auttoi kuraattorilla käynti. Tyttö ei ensi halunnut mennä, mutta tein niin, että otin itse yhteyttä kuraattoriin. Hän sitten laittoi tytölle viestä, että tulisiko juttelemaan. Ja hän meni. Tämä tapahtui ekalla luokalla.

Noilla nuorilla on niin paljon kaikkea elämässä, että koulu ei aina ole se ykkösprioriteetti.

Ja ehkä kannattaa muistaa, että yliopisto ja korkeakoulu ei ole kaikille se oikea vaihtoehto. Myös ammattikorkeakoulusta saa hyvän tutkinnon. Tärkentä kai on se, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Vierailija

Oman nuoren lukiossa on myös kaikenlaisia "ihmiskokeita", kuten esim koeviikkokokeilut.

Siirryttäessä 6-jaksojärjestelmästä 5-jaksoiseen päätettiin kokeilla joka koeviikko erilaista systeemiä.

Tyhmin oli kokeilu, jossa joka päivä oli kahden aineen tentit.

Kyllä nämä ihan varmasti lisäävät stressiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut niin väliä jos epäonnistui kirjoituksissa koska kaikki valittiin pääsykokeilla minne valittiin. Suurin osa valitaan 2020 yotodistuksrlla ts miten kirjoittaa. Ensikertalaiset hyötyy. Pääsykokeilla pääser pienempi joukko.
Tähtää siihen mihin on realistiset edelletykset.

Ja miten se olikaan, 80 % pitää välivuoden tän hienon päätöksen takia?


Mihin on kiire? Joillekin niitä välivuosia tulee ja osa pääsee sinne minne haluaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme natinaa. Mä olin tuon ikäisenä amiksessa ja tein opiskelun ohessa töitä. Olen ollut jatkuvasti töissä 14-vuotiaasta lähtien ja nyt on ollu oma yritys jo pidemmän aikaa. Nykyään notkutaan ties missä kouluissa kolmekymppisiks eikä tiedetä työnteosta yhtään mitään. Yhteiskunta kun maksaa ylläpidon, niin eipähän pullamössöillä ole mikään kiire tekemään hommia. Joku muuhan sen elämisen maksaa..

Joopa joo, itse olin 80-luvulla iltalukiossa ja päivät töissä.
Oma lapsi on ollut 17v lähtien lintsillä kauden töissä ja lukion käynyt.
Sekä minua että lastani autettiin läksyissä ja kokeisiin lukemisessa.


Jotku ei käy töissä ja valmistatuvat yo kirjoituksiin mm kesällä kurssien avulla jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut niin väliä jos epäonnistui kirjoituksissa koska kaikki valittiin pääsykokeilla minne valittiin. Suurin osa valitaan 2020 yotodistuksrlla ts miten kirjoittaa. Ensikertalaiset hyötyy. Pääsykokeilla pääser pienempi joukko.
Tähtää siihen mihin on realistiset edelletykset.

Ja miten se olikaan, 80 % pitää välivuoden tän hienon päätöksen takia?


Mihin on kiire? Joillekin niitä välivuosia tulee ja osa pääsee sinne minne haluaa.

No kun Sanni ja kumppanit perusteli koko uudistuksen sillä, että se vähentää välivuosia. Luulivat kai, että ihmiset voi pakottaa ihan minne tahansa alalle, eli sinne minne todistus riittää. Sen sijaan lukiolaiset pidentää lukion neljään vuoteen ja uusii yo-kirjoitukset niin monta kertaa että saa haluamansa koulupaikan. Niin tekisin itsekin. Vaikka tulisi 5 välivuotta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut niin väliä jos epäonnistui kirjoituksissa koska kaikki valittiin pääsykokeilla minne valittiin. Suurin osa valitaan 2020 yotodistuksrlla ts miten kirjoittaa. Ensikertalaiset hyötyy. Pääsykokeilla pääser pienempi joukko.
Tähtää siihen mihin on realistiset edelletykset.

Ja miten se olikaan, 80 % pitää välivuoden tän hienon päätöksen takia?


Mihin on kiire? Joillekin niitä välivuosia tulee ja osa pääsee sinne minne haluaa.

No kun Sanni ja kumppanit perusteli koko uudistuksen sillä, että se vähentää välivuosia. Luulivat kai, että ihmiset voi pakottaa ihan minne tahansa alalle, eli sinne minne todistus riittää. Sen sijaan lukiolaiset pidentää lukion neljään vuoteen ja uusii yo-kirjoitukset niin monta kertaa että saa haluamansa koulupaikan. Niin tekisin itsekin. Vaikka tulisi 5 välivuotta.


Onhan se etu joillekin ensikertalaisille. Välivuosia tulee jos haluaa tiettyyn paikkaan ja osalla onnistaa. Sitten täytyy olka välivuosien jälkeen realisti ja yrittää kakkospaikkaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.

Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.

Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.

Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.

Hei, mulla on samanikäinen lukiolainen jota ahdistaa myös. Hän käy juttelemassa koulupsykologin kanssa elämästä. Saa myös vitosta, joka ei oo maailmanloppu hänelle. Eikä tiedä mihin menee ja pelkää että kirjotukset menee huonosti. Oon sanonu, että pääasia että pääsee läpi ja kylläse tulee elämässä.pärjäämään jos vaikka meniski huonosti.


Katsoa myös että ei mene aliriman jos edellytyksiä mennä yliriman. Ts. Kannustaa.motivoida

Vierailija

Jos kukkaro antaa myöden, niin yksityistunteja kehiin! Meillä teinillä pitkä matematiikka ja käy 1-2x viikossa yksityistunnilla. Itseluottamus kasvanut ja varmasti taidotkin.
On tuo lukiolaisen elämä kyllä rankkaa. Pitkät koulupäivät, harrastus (meillä 5x viikko) ja siihen vielä nuo hurjat koeviikot! Autokouluunkin pitäisi mennä, olisipa vaan aikaa...
Tsemppiä teille!

Vierailija

Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.

Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.

Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.

Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.

lahjakortti hierontaan

Vierailija kirjoitti:
Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.

Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.

Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.

Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.

Lukiolaisen äiti
192/219
klo 17:59 | 10.1.2019

Rentoutuminen poistaa stressiä joten lahjakortti hierontaan, johonkin vaihtoehtohoitoon tai vain irtautumiseen opiskelun ohessa auttaa. Sekä se ettei opeta lapselleen että tässä elämässä pitäisi olla parempaa kuin muut. Se että valaa uskoa siihen että kaikki menee tulevaisuudessa hyvin ja opettelee itsekin luottamaan siihen että elämä kantaa ilman huippupapereitakin. Ei kaikista tarvitse tulla priimuksia. Titteleiden edelle menee aina se että ihminen osaa olla toisia kohtaan myötätuntoinen, auttava ja hyvä sekä maapallon parasta ajatteleva. Tärkeintä on aina minä itse ja minun hyvinvointini, ei mikään muu. Jos stressaa jo tuossa iässä itsensä sairaaksi on ihan sama saako jatko-opiskelupaikkaa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat