Sivut

Kommentit (244)

Vierailija

Väsynyt kuin mikä kirjoitti:
Ensin täytyy pitää huoli omasta jaksamisestaan että voi huolehtia toisista. Oma mies harrastaa syksyt niin uutterasti että ei oo välillä edes sitä yhtä kokonaista päivää kotona lapsensa kanssa. Muutoinkin joutuu työn puolesta vielä matkustamaan paljon. Eipä oo kukaan käynyt ihmettelemässä miten erityislapsen kanssa pärjään. Jos olisi tuollainen asunto käytössä niin oisin miehen harrastusviikonloppujen jälkeen käynyt itsekin rentoutumassa omissa oloissani. Äijä vielä kehtaa murjottaa kun nyt on omassa työssä ollut muutama työmatka parin kuukauden sisällä kun hankaloittaa niin kovasti hänen elämäänsä.
Ja kyllä, jopa eroakin olen miettinyt ihan siksi että saisin välillä nukkua hyvin ja olla passaamatta ketään. Mutta pelkään että lapsi jäisi ihan heitteille isäviikolla. Mies kun ei ole juuri sitä arkea näkemässä niin kuvittelee ettei tartte huolenpitoa yhtään, yksin saisi olla kotona pitkät iltapäivät ja alkuillat aina. On nyt näiden vähien reissujen aikaan todettu.
Mutta ei ole paikkaa johon mennä edes muutamaksi tunniksi viikossa yksin olemaan.

Hommaa lapselle / lapsille viikonloppuna hoitaja kotiin ja mee hotelliin nukkumaan.
Viikonloppuna halvat hotelliyöt

Lopeta passaaminen ja muista einekset.

Erohan ei sun ongelmaa ratkaise, joten ota vähän rennommin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehen kanssa elimme vuosikausia siinä kuuluisassa oravanpyörässä. Varsinkin mies teki hurjasti töitä ja minä sen seurauksena hoidin töiden lisäksi kokonaan kodin. Kumpikin olimme väsyneitä, mutta silti olimme sitä mieltä että näinhän tämän kuuluukin mennä, väsymys kuuluu arkeen. Tuon kaiken keskellä saimme sitten kaksi lasta, ihania ja niin rakkaita pikkutyyppejä, mutta samaan aikaan heidän vuokseen arki muuttui astetta haastavammaksi. Kuopuksellamme on erityisiä haasteita arjessa, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sellaista mikä täytyy ottaa huomioon. Nämä haasteet näkyvät osaksi myös unettomuutena, hänellä on ollut aina ongelmia nukkumisen kanssa. Viimeisen parin vuoden aikana ongelmat kasaantuivat, kärsimme miehen kanssa uniongelmista ja uupumuksesta ja luonnollisesti tämä aiheutti paljon turhia riitoja. Eräänä päivänä sitten istuimme alas ja päätimme selvittää asiat ja totesimme että kummatkin tarvitsisivat samaa asiaa, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Siltä istumalta päätimme sitten että alamme ottamaan sitä omaa aikaa.

Mies oli perinyt aiemmin pienen kerrostaloasunnon, jota emme olleet saaneet kaupaksi joten keksimme että sitä voisi hyödyntää.
Pitkään siinä testailtiin parasta ratkaisua ja lopulta päädyttiin tähän nykyiseen. Vuoroviikoin toinen meistä asuu pikkukämpässä su-ti. Tiedän että monista tämä kuulostaa varmasti oudolta, mutta meillä se toimii. Ja uskallan väittää että ilman tätä systeemiä olisimme jo eronneet luultavasti riitaisasti.

Mielipiteitä, kysymyksiä? Saa tuomita (niin melkein kaikki lähipiirimme ihmiset tekevät) mutta haluaisin että te, jotka tunnette väsymystä perhe-elämässä, oikeasti istuisitte alas miettimään keinoja sen helpottamiseksi. Meidän ratkaisu on kieltämättä aika "raju", mutta se toimii meidän perheessämme.

Tää on mun haave. Ja mitä oon puhunut muiden perheellisten kanssa niin muidenkin ois ihana joskus olla ittekseen, juuri tällai arkisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kaksi iltaa pois kotoa, ja jotkut ajattelevat lapsen hylkäystä? Millä ehdoin?

Ihan mahtava juttu, jos tähän on päädytty. 

Ei muuta kuin hattua ja onnea tulevaan. 

Vierailija

Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.

Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.

Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.

Vierailija

Aika monta kertaa jo ilmoitettu, että provo. Haavekuva, mutta asiat on ihan toisin oikeasti. Ideana ihan hyvä ja jos kaksi asuntoa, kyllä jokainen sen ymmärtää käyttää hyväkseen. Tässä nyt vaan mentiin liian pitkälle, turha jatkaa enää ja viihdyttää kirjoittajan päivää enempää.

Vierailija

Niin, ihan uskomaton tarina, että joku pariskunta todella paitsi pyrkisi ratkaisuihin, myös onnistuisi toteuttamaan niitä! Ei jatkoon.

Erotarinoita petttämisellä mieluummin!

Vierailija

Siis tuo aika on niin lyhyt että homma ok.
Me selvittiin ja nuorin 15v.
Toisella lapsella kehitysvamma ja toinen terve mutta kokeillut vähän kaikkea.
En ikinä enää hoideta lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.

Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.

Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.

Ei nyt sentään toimittaja, vaikka aloittajan tiedänkin. Egonsa nousee mitä enemmän tykkääjiä. Näitä aloituksia riittää eri stooreina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Vetoat että olette hyviä vanhempia jne vaikka fakta on se että hylkäätte lapsenne joka viikko.

Älä viitsi.

Entäs merenkulkijat? Rahtilaivoissa ollaan kuukausia näkemättä lapsia, samoin "kaislikkokiitäjissä" usein 2 vk töissä/2vk vapaalla.

Reppumiehet? Viikko tai pari, kauemminkin poissa koko kaupungista.

Ap kumppaneineen erossa lapsista pari pv/vk samassa kaupungissa, puhelimet keksitty, ja jos hätä tai kova ikävä tulee, pääsee aika äkkiä kotiin lasten luo.

Lapset ovat älykkäitä olentoja ja ymmärtävät jos ollaan töissä tai sitten vaikka "töissä", ei ne rikki mene, eikä traumatisoidu.

Miten luulet esim. sotaleskien lapsista terveitä kasvaneen?

Ap, ihan mahtava järjestely! Hienoa sielun ja ruumiin hoitoa. Ja lapset kiittää!!! Pelastitte kenties avioliiton (mikä varmaankin monen mielestä olisi eroon pitänyt päättyä, ennemmin kuin lapset "hylätä"?)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.

Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.

Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.

Ei nyt sentään toimittaja, vaikka aloittajan tiedänkin. Egonsa nousee mitä enemmän tykkääjiä. Näitä aloituksia riittää eri stooreina.

On huomattu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.

Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.

Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.


No huh huh mikä parisuhde jos toinen käy nukkumassa välillä muualla niin heti ”etsitään vieraan merkkejä.” Yök, oma suhteesi taitaa olla ihan karilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli täällä hankittiin lapsia, huomattiin että lasten jälkeen kaikki menee päin prinkkalaa, nyt sitten vuokratappioita 700-1000e/kk siitä, että parisuhde saadaan pidettyä kasassa? Kannattiko? Miks hankitte ylipäätään lapsia, ettekä keskittyneet parisuhteeseenne?

Jos sinusta joskus tuntuu, että sinun elämäsi on turhan vaikeaa, niin suosittelen luetun ymmärtämisen kurssia. Sille, että kykenet kääntämään kaiken ymmärtämäsi mahdollisimman kielteiseksi ja pitämään sitä totuutena, ei tosin valitettavasti kurssikaan auta. Mutta vääntelisit edes oikeita faktoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikki ei koe lapsiarkea noin raskaana. Nuorena jaksaa valvoa, jos tarve vaatii. Se on osa lapsiarkea ja elämää lasten ehdoilla. Myös sairaudet kuuluu elämään. Eikä tarvitse olla "perintöyksiötä" selvitäkseen, läheisten luona voi tarpeen vaatiessa nukkua yhden yön vuorotellen, jos tarve vaatii. Jospa ei paisuteltaisi asioita varsinkin aloittajan toimesta.

Mikä sinua vaivaa? Ottaako noin koville, että olet itse vain kitkutellut kirkkaamman kruunun toivossa, ja nyt pännii, kun ap on uskaltanut tehdä muunlaisia ratkaisuja ja voi hyvin?

Se on tosiaan onni, että joillain ja varmasti monella arki on helpompaa. Mutta mikä sinä olet sanomaan, mikä kuuluu normaaliin ja mitä kunkin pitää sietää?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat