Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (116)

Vierailija

Vielä lisäys, synnytyskipu (jos synnytys sujuu hyvin, ei ole kokemusta epäinnistuneesta synnytyksestä) ei ole mitään verrattuna ilman puudutusta leikattavaan 10cm syvällä olevaan märkäpaiseeseen. Molemmat koettu, synnytykseen menisin milloin vain uudelleen, tuota toista en toivoisi pahimmalle vihamiehellekkään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, todellako olette sitä mieltä että pelon takia pitäisi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Melko erikoista, ja kiitos kannustuksesta :D Kyllä, ajattelin asiaa ennen raskaaksi tulemista, ja totesin että haluni tulla äidiksi on suurempi kuin synnytyksen pelko.

Videoita katsoin, sillä haluan olla tietoinen siitä mitä mahdollisesti on tulossa. En lähde soitellen sotaan kun kyseessä on näin tärkeä asia.

ap

Parempi kun ei tiedä turhat pelot ja huolehtimiset jäävät.Pakkohan sinun se lapsi on synnyttää joten anna mennä omalla painollaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Episiotomia ei tunnu miltään. Tai no, se tuntuu kun paine hellittää ja se tuntuu helpotuksena. Epiduraalineuloista en tiedä mitään. Olen synnyttänyt kolme kertaa ilokaasun avulla, se sopi minulle tosi hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi te annatte ap:lle jatkuvasti neuvoja, vaikka vauva on syntynyt jo viime vuonna?

Varmaan siksi kun synnytyspelot eivät ole viime vuodesta osoittaneet vähenemisen merkkejä ja aihe kiinnostaa vieläkin ainakin noin 50 000 naista vuodessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni monilla tavoin rohkeana ihmisenä. En pelkää hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja... Mutta on minullakin heikot kohtani. Minua kammottavat piikit ja yleisesti ottaen kova kipu. Siispä nyt raskaana ollessa olen alkanut tuntea todella suurta kammoa synnytystä kohtaan, tapahtuu se sitten millä metodilla tahansa.

Katsoin äsken muutaman opetusvideon synnytyksistä. Keisarinleikkauksesta toipumista koskevan videon aikana alkoi olla hiukan hutera olo, ja epiduraalin laittoa käsittelevän videon aikana oksensin, sekä lähes pyörryin. Eipä olisi kannattanut katsoa noita ollessani yksin kotona.

Oloni on juuri nyt aivan kauhea. Näin suurta pelkoa en ole tuntenut eläissäni. Synnytys kaikkine vaiheineen tuntuu asialta, jota en pysty kestämään. Esim. epiduraalineula; miten voin päästää sellaista lähellekään selkääni? Entä jos joudutaan tekemään episiotomia, tai entä jos joudun keisarinleikkaukseen. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, ja itku tulee asian ajattelusta. Miten voin selvitä tästä, jos pelkkien videoiden katsominen saa oksentamaan?

Laskettu aika on syksyllä.

Selviät siitä samalla tavalla kuin miljardit naiset ennen sinua ihmiskunnan historian aikana.

On kyllä aikoihin eletty, että nykynainen, jonka koko kroppa on "suunniteltu" synnyttämään, pelkää juuri sitä, mitä varten koko naisen kroppa yleensä on olemassa....


Synnytys on jokaiselle oma henkilökohtainen asia eikä siinä auta ettå miljardit muut on synnyttäneet. Jos joku lyö sinua nyrkillä naaman niin ei siinä auta se että monia muitakin on lyöty nyrkillä naamaan. Ja aina naiset on pelänneet synnytystä.

Vaikka naisen keho on tehty synnyttämäänkin ei se poista sitä tosiasiaa että se on kamalaa ja synnytysikäisten naisten yleisin kuolinsyy maailmassa. Ja sen pahempaa kipua ei voi tajuissaan tuntea kuin synnytyskipu. Nainen saa pelätä synnytystä ja on normaalia pelätä sitä.

Yleisin kuolinsyy MAAILMASSA, ei pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa huippuluokan ammattilaiset hoitavat kivunlievityksen kanssa puhtaassa turvallisessa ympäristössä synnytyksen alusta loppuun. Tarvittaessa mahdollisuus keisarinleikkaukseen muutamassa minuutissa. Synnytyskuolema on äärimmäisen harvinaista Suomessa. Suurempi riski on kuolla liikenneonnettomuudessa. Että turha pelotella sillä viikatemiehellä.

Vierailija

Synnytyspelkoiselle suosittelisin doulaa. Doula kulkee mukana raskaudessa ja tulee mukaan synnytykseen. Hänen kanssaan voi puhua raskaudesta ja tästä synnytyspelosta, ja doula auttaa löytämään erilaisia kivunlievityskeinoja joihin ei kuulu naulat, jos niin haluaa. Itse en ole raskaana vielä enkä synnyttänytkään, mutta tämä voisi olla ratkaisu ongelmaan, jos tuntuu ettei neuvolasta saa tarpeeksi hyviä neuvoja, tai sieltä ei uskalla kysyä. Aloitus on vanha, mutta pelosynnyttäjät eivät ole siihen loppumeet.

Vierailija

Ikävä kuulla, että synnytys pelottaa. Varmasti jokaisella on oma tapansa helpottaa pelkoa. Itse otin rennon lähestymistavan: Päätin vain mennä paikalle ja tehdä, mitä ammattilaiset kehottavat. Eli ajattelin, etten itse ala hirveästi säätämään ja kehittelemään odotuksia asiasta. Päätin vaan hypätä mukaan ja toivoa parasta :) Kaksi synnytystä tällä tyylillä takana ja kumpikin on mennyt ihan hyvin! Kaksi ihanaa, tervettä lasta kotona ja itsekin olen vielä järjissäni!

Vierailija

Minusta videoiden katsominen oli paljon kamalampaa kuin itse synnytys. Ja epiduraalineulaa en ole ikinä nähnyt vaikka epiduraalipuudutuksen sain. Ja minä olen ollut aikoinaan hyvin piikkikammoinen, raskauden alussa vielä pyörryin kun piti verikokeeseen mennä. Minä suosittelen etsimään ihan faktatietoa synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta, videoiden katsominen ei ole paras vaihtoehto. Minulla pelot hälvenivät siinä raskauden edetessä kun sain tarpeeksi tietoa. Ja nimenomaan tietoa, ei muiden mielipiteitä netistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, todellako olette sitä mieltä että pelon takia pitäisi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Melko erikoista, ja kiitos kannustuksesta :D Kyllä, ajattelin asiaa ennen raskaaksi tulemista, ja totesin että haluni tulla äidiksi on suurempi kuin synnytyksen pelko.

Videoita katsoin, sillä haluan olla tietoinen siitä mitä mahdollisesti on tulossa. En lähde soitellen sotaan kun kyseessä on näin tärkeä asia.

ap

Tämä synnytys on sellainen että tieto lisää tuskaa. Eikö kukaan ole kertonut sulle ettei kannata videoita katsoa etukäteen koska synnytyksessä osaa olla rennommin kun ei tiedä mitä on tulossa?

Tästä olen kyllä eri mieltä. Tokassa synnytyksessä osasin olla paljon rennommin kun tiesin mitä on tulossa. Ensimmäinen synnytys pelotti koska ei tiennyt mitä on tulossa.

Vierailija

Sä et näe niitä piikkejä ja muita siinä synnytyksessä. Olen kanssa piikkikammoinen ja kokenut epiduraalit kolmessa synnytyksessä ja keisarinleikkauksen. Et näe. Ihan varmasti selviät kivustakin tavalla tai toisella. Puudutuksilla tai kestämällä kivun. Ei ole kiva kokemus, mutta kaikesta selviää eikä siinä synnytyksessä ole kovin tietoisessa tilassa, koska tilanne on niin rankka, henkisesti ja fyysisesti. Tajunnan rajamailla.

Vierailija

Kaikki raskaudessa on ikävää ja kaikki synnytyksessä on hirveää, mutta koska lopputulos eli lapsen saaminen on niin upeaa, olen käynyt tuon kaiken läpi neljä kertaa! Ihan samanlaiset pelot oli minullakin, mutta synnytyskipu on niin sanoinkuvaamattoman hirveää, että epiduraalin laittokin menee ihan sumussa. Suosittelen ottamaan ilokaasua silloin kun puudutusta ollaan laittamassa. Jos puudutus auttaa, se antaa muutamaksi tunniksi kivuttoman ja aivan taivaallisen olotilan :)

Vierailija

Kommentoin vaan tuota aloituksen epiduraalikammoa. Itse en nähnyt koko neulaa ja selässä ei ole kovin tarkka tunto, joten en edes tuntenut pistoa. Spinaalin kanssa sama juttu toisessa synnytysessä, liekä vain hyvää tuuria. Ja minulla tosiaan synnytys nopeutui puudutusten avulla eikä lisää puutudutusta tarvittu vaan vaikutuksen loputtua pääsi heti ponnistamaan ja ilman repeämiä. Eli synnytys voi olla jopa naurettavan helppo ja hyvä kokemus jos on onnekas.

Vierailija

Useimmat naisethan eivät selviä hengissä poikalasten synnytyksestä, koska poika on syntyessään todella iso ja repii syntyessään äitinsä todella pahasti rikki.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Useimmat naisethan eivät selviä hengissä poikalasten synnytyksestä, koska poika on syntyessään todella iso ja repii syntyessään äitinsä todella pahasti rikki.

Sukunimihullu vauhdissa taas.... soita 112 ja tilaa itsellesi ambulanssi, vievät suoraan osastolle ja saat sopivat lääkkeet

Vierailija

Voisitko ajatella jonkinlaista hypnoositerapiaa vaikka tuohon neulapelkoon. Sehän voi haitata muutenkin kuin synnytyksessä. Itse en pidä itseäni rohkeana ihmisenä vaikka ilmeisesti olen, kun en neuloja pelkää ja olen läheisenikib saattanut kuolinvuoteella loppuun asti. Korkeita paikkoja pelkään ja varmaan ahtaitakin ja silti olen ollut 45 min magneettikuvausputkessa. Synnytys on mahtava kokemus. Se tunne kun elimistö käskee ponnistamaan on ihme. Ei sitä kokematta tajua. Mene hakemaan apua pelkosi, turha kärsiä siitä koko raskauden ajan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sun olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä kun noin paljon pelkäät synnytystä. Et todellakaan ole rohkea ihminen. Ja lisäksi on tyhmyyttä katsoa etukäteen tuollaisia videoita.

Samaa mieltä.

Aloituksen kirjoitustyyli on trollimainen. Joku ukko/akka karvapesre siellä todennäköisesti eläytyi raskaana olevan naisen roolin - kicksinsä kullakin...

Vierailija

Höpsö ap. Kaikkea sattuu mutta yleensä siitä selviää. Mulle on tullut 4. asteen repeämä ja väliliha repesi niin pitkälle että peräsuolikin repesi pilkkeiksi. Kakat tuli housuun 2kk ja alapää tohjona, mutta siitä selvittiin ja tein lisää lapsia. Muissakin synnytyksissä kaikenlaista pirntä ongelmaa, epparia, repeämää, vatsalihaserkaumaa ja pre-eklampsia. Mutta SO WHAT, mikään näistä ei merkkaa mitään rakkaiden lasteni rinnalla. Tuo on pieni hinta tästä kaikesta. Revenneen ahterinkin sai fysioterapialla kuntoutettua, iloista elämää tässä vietetään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni monilla tavoin rohkeana ihmisenä. En pelkää hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja... Mutta on minullakin heikot kohtani. Minua kammottavat piikit ja yleisesti ottaen kova kipu. Siispä nyt raskaana ollessa olen alkanut tuntea todella suurta kammoa synnytystä kohtaan, tapahtuu se sitten millä metodilla tahansa.

Katsoin äsken muutaman opetusvideon synnytyksistä. Keisarinleikkauksesta toipumista koskevan videon aikana alkoi olla hiukan hutera olo, ja epiduraalin laittoa käsittelevän videon aikana oksensin, sekä lähes pyörryin. Eipä olisi kannattanut katsoa noita ollessani yksin kotona.

Oloni on juuri nyt aivan kauhea. Näin suurta pelkoa en ole tuntenut eläissäni. Synnytys kaikkine vaiheineen tuntuu asialta, jota en pysty kestämään. Esim. epiduraalineula; miten voin päästää sellaista lähellekään selkääni? Entä jos joudutaan tekemään episiotomia, tai entä jos joudun keisarinleikkaukseen. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, ja itku tulee asian ajattelusta. Miten voin selvitä tästä, jos pelkkien videoiden katsominen saa oksentamaan?

Laskettu aika on syksyllä.

Luottamaan vain siihen. Menemällä synnyttämään ja synnyttämään. Sillä tavoin selviät. Selviät siitä ihan samoin, niin kuin olet elämää elänyt muutenkin eteenpäin ja tehnyt eri asioita. Nyt synnytät, ja selviydyt siitäkin. Usko vain. Älä pohdi asiaa,ota se vain vastaan. Se tulee ja sinä teet sen. Otat vastaan mitä tulee. Synnytyksen ja vauvan. Nopeasti mahdollinen kipu unohtuu sen jälkeen. Ja kun se on päällä, ei sitä ehdi ajattelemaan vaan elää vain sen siinä hetkessä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat