Sivut

Kommentit (227)

Vierailija

En olisi pärjännyt ilman epiduraalia,mulla oli lapsi otsa edellä tulossa,kun piti olla normi-asennossa.Repesin todella pahasti.Avautumisvaiheen lopussa kivut olivat todella kovat,epistä huolimatta.Kesto 11,5h.

Toinen lapsi oli helpompi,lilluin pitkään vedessä,sain ilokaasua ja lopussa spinaalipuudutuksen ja ponnistusvaiheessa pudendaalin,josta ei ollut hyötyä lainkaan.Kesto 9,5h.

Kolmas lapsi tuli nopeasti, ja kipu oli todella raju,vedin ilokaasua kaksin käsin,ja tärisin kivusta,kun anestesialääkäri ehti vihdoin paikalle,laittamaan epiduraalin.Koskeminenkin oli yhtä tuskaa,olin niin kivulias.Oli ollut paha autokolari,eikä päässyt aiemmin.Kesto 5,5h.

Toi vesi avaa tosi hyvin paikkoja,kannatta käyttää hyväksi,jos on mahdollisuus siihen.Vinks,vinks.

En todellakaan olisi pärjännyt ilman lääkitystä,yhdessäkään synnytyksessäni.Jokainen kuitenkin tavallaan.Onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija

Ensimmäisen synnytin epiduraalin kanssa, mikä oli todella hyvä juttu. Kivut tulivat todella kovina ja ilokaasu ei auttanut. En osannut sit varmaan oikein ottaakkaan. Koska avauduin melko nopeasti epiduraalin laittamisen jälkeen, kävi niin että jouduin ponnistamaan puudutuksen vielä ollessa voimissaan. Tämä vaikeutti ponnistamista, ei oikein osannut oikein kohdistaa ponnistusta. Kun vielä oli pullakka ja lyhyt vauva, kesti ponnistus 47 minuuttia. Vaikea tosin arvioida olisiko ponnistus sujunut nopeammin, jos epiduraali olisi ehtinyt hälventyä ennen ponnistamista.

Toisen synnytys käynnistettiin ja siitä tulikin syöksysynnytys. Synnytyksen kestoksi tuli 1 tuntia ja 40 minuuttia. Onneksi olin sairaalassa jo,  Ei ehditty antamaan mitään puudutuksia. Täytyy sanoa että tämä synnytys oli todella helppo, ponnistuskin kesti vain 5 minuuttia. Vauva oli samanpainoinen (karvan vaille 4 kiloa) kuin esikoinen, mutta 3 senttiä pidempi, eli sutjakamman muotoinen. :-) Enempi synnytystä häiritsi se että mieheni ei ehtinyt kotoa mukaan synnytykseen. Onneksi kätilö oli todella hyvä ja jämäkkä, aina kun meinasin hätääntyä missä mies viipyy, palautti keskittymisen synnytykseen. Se on hämmästyttävää kuinka keskittymisella kipukin pienenee.  Olin toivonut tähän synnytykseen spinaali-/epiduraalipuudutusta, mutta sitä ei tosiaan ehditty antamaan. Kätilö laittoi tarvittavat välineet valmiiksi ja ennen kuin lähti hakemaan anestesialääkäriä tarkisti kuinka auki olen. Kuinka ollakaan olin jo 10 cm auki ja puudutus vaihtui ponnistamiseen.

Ensimmäisessä leikattiin väliliha, kolme tikkiä ja istuin uimarenkaan päällä monta päivää. 

Toisesta tuli pieni repeämä, kolme tikkiä siihenkin mutta toipuminen aivan toista maata kuin ensimmäisessaä. Istuin normaalisti tuolilla heti.

Ensisynnyttäjälle sanoisin, sen sijaan että pidä mieli avoinna kivunlievityksen suhteen. Jos tuntuu että haluat synnyttää ilman kivunlievitystä, hienoa, mutta älä myöskään fiksaannu siihen ja pety sitten kun tilanne onkin sellainen että oman jaksamisesi kannalta tarvitsetkin lievitystä. Synnytystä voi suunnitella mutta tilanne voi muuttua synnytyksen aikana. Se että synnytys ei suju etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan ei ole epäonnistumista vaan ihan luonnollista. 
 

Ilman kivunlievitystä synnyttäminen vaatii kovaa keskittymistä ja hyvä olisi myös harjoitella keinoja, joilla lievittää kipua ns. mielen voimalla. Itse huomasin kuopuksen synnytyksessä että jos liuin mukaan supistukseen ja samalla hätäilin että missä se mies viipyy, menetin ikäänkuin kontrollin ja kipu oli monin verroin kovempi, Ne hetket taas kun keskityin tiukasti hengityksiin supistusten aikana, pysyin ikäänkuin kivun päällä, se oli paljon pienempää. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat