Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Kyllähän eläkeasiat voi hoitaa helpostikin kuntoon, kun alkaa maksamaan ykistyistä eläkevakuutusta. Kaikki tulot yhteen, ei perheenä tarvitse elää naisen omilla tuloillaan ja miehen omillaan vaan yhdessä eletään. Kaikki kiinteä omaisuus molempien nimiin.

Maisteri84

Viidettä vuotta kotona ja edessä vielä vuosi. Lapset siis nyt 4v ja 2v. Työllistymisasiat riippuu niin paljon alasta ja kaupungista. Omalla alallani on paljon töitä joten vaikea sanoa muiden aloista. Itsekin harkitsen kyllä työpaikan vaihtoa vuoden päästä. Moni ystävä mennyt töihin paljon aiemminkin. Jokainen tekee tavallaan ja jokaisen tapa on oikea ja hyvä. Pitää kuunnella omaa sydäntään ja arvojaan. Itse olen halunnut olla lasten kanssa, koska haluan tutustua heihin kunnolla ja olen nimenomaan onnellisempi kotona kuin töissä. Ajattelen, että työasiat järjestyvät kyllä sitten myöhemmin. Nykypäivän työelämä on muutenkin muuttuvampaa kuin esim 30v sitten. Riippuu toki edelleen alasta. Ei omakaan pää aina meinaa jaksaa tätä kotona oloa mut silti plussat isommat vielä kuin haitat. Vähän oon lueskellut alan artikkeleita ja yksillä messuilla käynyt mut muuten en oo pitänyt ammattitaitoa erityisemmin yllä. Toisaalta varhaiskasvatusalalla nyt pysyy kärryillä aika hyvin näiden omienkin muksujen kaa. Ajattelen, että esimerkiksi pari ylimääräistä vuotta kotona on niin vähän kokonaismäärästä, joka sit töissä ollaan, että se on sen arvoista. Enkä halunnut laittaa lapsiakaan päiväkotiin kovin pieninä. Aion itse mennä lähivuosina johonkin pieneen täydennyskoulutukseen, jotta saan ammatillista itsetuntoa taas ylös ja syvennettyä osaamista. Ja ei siis olla mitään rikkaita vaan tavallisia asuntovelallisia, ja eletty nyt lähinnä miehen tuloilla kun minä hoitovapaalla. Mutta tää toiminut meillä. Mut kuten sanoin, jokaisen pitää kuunnella sydäntään ja omia vaistojaan että mikä itselle sopii. Loppujen lopuksi pari vuotta on lyhyt aika elämässä ja tätä pikkulapsiaikaa ei saa takaisin koskaan.

Maisteri84

Maisteri84 kirjoitti:
Viidettä vuotta kotona ja edessä vielä vuosi. Lapset siis nyt 4v ja 2v. Työllistymisasiat riippuu niin paljon alasta ja kaupungista. Omalla alallani on paljon töitä joten vaikea sanoa muiden aloista. Itsekin harkitsen kyllä työpaikan vaihtoa vuoden päästä. Moni ystävä mennyt töihin paljon aiemminkin. Jokainen tekee tavallaan ja jokaisen tapa on oikea ja hyvä. Pitää kuunnella omaa sydäntään ja arvojaan. Itse olen halunnut olla lasten kanssa, koska haluan tutustua heihin kunnolla ja olen nimenomaan onnellisempi kotona kuin töissä. Ajattelen, että työasiat järjestyvät kyllä sitten myöhemmin. Nykypäivän työelämä on muutenkin muuttuvampaa kuin esim 30v sitten. Riippuu toki edelleen alasta. Ei omakaan pää aina meinaa jaksaa tätä kotona oloa mut silti plussat isommat vielä kuin haitat. Vähän oon lueskellut alan artikkeleita ja yksillä messuilla käynyt mut muuten en oo pitänyt ammattitaitoa erityisemmin yllä. Toisaalta varhaiskasvatusalalla nyt pysyy kärryillä aika hyvin näiden omienkin muksujen kaa. Ajattelen, että esimerkiksi pari ylimääräistä vuotta kotona on niin vähän kokonaismäärästä, joka sit töissä ollaan, että se on sen arvoista. Enkä halunnut laittaa lapsiakaan päiväkotiin kovin pieninä. Aion itse mennä lähivuosina johonkin pieneen täydennyskoulutukseen, jotta saan ammatillista itsetuntoa taas ylös ja syvennettyä osaamista. Ja ei siis olla mitään rikkaita vaan tavallisia asuntovelallisia, ja eletty nyt lähinnä miehen tuloilla kun minä hoitovapaalla. Mutta tää toiminut meillä. Mut kuten sanoin, jokaisen pitää kuunnella sydäntään ja omia vaistojaan että mikä itselle sopii. Loppujen lopuksi pari vuotta on lyhyt aika elämässä ja tätä pikkulapsiaikaa ei saa takaisin koskaan.

Ja vielä lisäyksenä että omalla alallani ainakin on paljon hyvää kirjallisuutta, jota voisi helposti lukea kotiäitinäkin ollessa, mutta eipä tuota aikaa ja jaksamista tunnu kauheasti kuitenkaan riittävän itellä siihen, että perehtyisi kauheasti uusiin asioihin. Itselläni on myös ystäväpiirissä monia saman alan ihmisiä joten jo heidän kanssa keskustelu auttaa pitämään työasioita vähän mielessä.

Vierailija

Minun piti olla kotona vain sen verran, että lapset täyttävät 3 vuotta, mutta ei se ihan niin mennytkään, kuten kuvittelin. Olin työtön, joten hain töitä koko ajan. Työnhaku venyi 10:ksi vuodeksi. Siinä välissä pari muutaman kuukauden työjaksoa, mutta koska ne olivat määräaikaisia, niin eivät jatkuneet. Olen keikkaillut ja tehnyt pieniä työjuttuja, joita voi tehdä kotoa. Ja täydentäviä opintoja.

Lapset ovat jo isoja, mutta minä edelleen kotona. He kyllä iloitsevat siitä, että kotona on joku vastassa laittamassa välipalaa. Mutta minua ahdistaa ajatus, että en taida enää koskaan päästä fiksuihin töihin. Enkä saa eläkettäkään. Mistä sitä toisaalta tietää, vaikken koskaan edes pääse eläkkeelle, vaan kuolen saappaat jalassa...

Kunpa olisin tiennyt, ettei kannata hakea 10 vuotta töitä, vaan keskittyä harrastamaan. Silloin voisin olla harrastukseni ammattilainen ja elättää itseni sillä. Mutta kun työnhaku oli sitä tärkeää hommaa ja harrastelut turhaa.

Vierailija

Olen juristi, kotona viisi vuotta. Lapset saatiin hoitojen avulla, joten totesin, että tämä kotoilu on nyt miljoona kertaa tärkeämpää kuin urani. Nyt olen palaamassa töihin. Vakityön jätin työn luonteen takia, mutta nyt alkaa vuoden määräaikaisuus unelmapaikassa, sen jälkeen sitten taas jotain muuta. Ei ahdista, sain elämältä sen mitä toivoin, eli lapset :)

(Ja kotivuosina täydennyskouluttauduin leppoisaa tahtia 60 op avoimessa yliopistossa.)

Vierailija

Riippuu ap sun suhteista. Tuo työpaikan vaihto samaan aikaan on riski. Jos sulla on kattavat verkostot omalla alallasi, löydät todennäköisemmin uuden työpaikan. Se, että haluat tehdä osa-aikaista työtä, hanakaloittaa uuden työpaikan löytymistä entisestään, työnantajat valitettavasti yleensä haluaa teettää alalla kuin alalla mahdollisimman vähällä väellä mahdollisimman paljon. Onko yrittäjäksi ryhtyminen mahdollista? Silloin pystyy säätelemään omaa ajankäyttöään paremmin, olettaen siis, että on yksinyrittäjä, eikä palkkaa ketään. 

Vierailija

Riippuu ihan alasta kuinka vaikea saada työtä . Itse valmistun parissa vuodessa sossuksi , joten uskallan jäädä kotiin lapsen kanssa . Ajattelin olla lapsen kanssa kotona siihen saakka että noin 1-2 v , sitten tutkinto loppuun ja töihin ( lapsen ollessa pieni ajattelin tehdä lyhennettynä työaikaa , ehkä vain puolikasta ). Mulla on vielä asuntolainaa paljon ja ei oo tullu vielä eläkkeet mieleenkään , oon nuori . Uskon että pärjätään :)

Vierailija

Tuskin tuhoaa uraa. Mulla lähti ura vasta kunnolla käyntiin kahden lapsen kotiäitiyden jälkeen. Valmistuin ja sain lapset nuorena, joten perheellisyys toi uskottavuutta.

Vierailija

Tuo on hirveän alakohtaista ja toki se vaikeuttaa yhtälöä, jos aiot vaihtaa työpaikkaa ja aloittaa uudessa osa-aikaisena. Epäilenpä, että harva työnantaja on kauhean innoissaan monta vuotta kotona olleesta työntekijästä, joka ei halua täysiä työtunteja (jos nyt siis puhutaan koko ajan akateemisista aloista eikä mistään K-marketin kassoista).

Itse olin kolmisen vuotta perhevapailla. Olen erikoistoimittaja, YTM. Ei ammattitaitoni mihinkään kadonnut, uutisia voi hyvin seurata hoitovapaallakin, ja alan töitä minulla oli siinä vaiheessa jo karttunut 12 vuotta erilaisissa tehtävissä.

Palasin vakityöhön, mikä myös toi mielenrauhaa, ei tarvinnut stressata työnsaannilla. Pari päivää opettelin uutta editointijärjestelmää yms., mutta sitten paiskin töitä entiseen malliin, täyttä työaikaa.

Eka syksy oli kyllä kieltämättä stressaavaa, mutta ei työn, vaan lasten päivähoitoon sopeutumisen takia. Nuorimmaisella diagnosoitiinkin sitten seuraavana vuonna aspergerin syndrooma, se oli sopeutumisvaikeuksien taustalla.

Minun alallani elämänkokemuksia arvostetaan, joten äitiydestä on ollut vain hyötyä. Kaikilla aloilla näin ei tietenkään ole, ja voi olla, että silloin ammattitaidon katsotaan jotenkin rappeutuvan kotonaolovuosista.

Vierailija

Mä olin kotona 4,5 vuotta. Koulutukseltani olen lääkäri. Tein yhden illan+yön töitä per viikko koko tuon ajan, mikä auttoi taloudellisesti. Lisäksi tein tutkimustyötä. Meillä on 2 lasta ja kun nuorin oli 8kk, mieheni jäi kotiin ja mä olin töissä 7 kk. Tarkoitus oli että olisin sen jälkeen ollut vielä kotona kunnes kuopus täyttää 2v ja sen jälkeen lapset olisivat menneet päiväkotiin, mutta tuon 7kk työpätkän aikana tajusin että haluan olla kotona kunnes kuopus täyttää 3, ja näin sitten tein. Lapset olivat 3 ja 5v aloittaessaan päiväkodissa. Itse aloitin tuolloin ensin 100% työajalla mutta vuoden päästä vaihdoin 80% työajalle joka on tuntunut sopivalta.

Koen olevani etuoikeutettu kun sain viettää lasten varhaiset vuodet heidän kanssaan tiiviisti . Kävimme kerhoissa, avoimessa päiväkodissa, kyläilimme ja puuhasimne kaikenlaista joten aikuiskontakteja oli riittävästi.

En koe että ammattitaitoni kärsi. Olen nyt vähän myöhemmin erikoislääkäriksi valmistumassa kuin monet kurssikaverini jotka eivät ole olleet kotona, mutta en välitä siitä. Mulla on yli 20 vuotta työelämää edessä vielä. Lapset ovat nyt 9 ja 7v ja muistelen kotiäitivuosia lämmöllä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat