Sivut

Kommentit (240)

Vierailija

Sossutäti oli siis urkkinut ihan kaikki tietoni 35v ajalta. Ja saanut selville parinkymmen v.takaiset asiat joilla koko osasto mässäili aikansa.

Mamanuudeli

Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Vaasan keskussairaalassa kaikki hoitajat ja lääkärit puhuivat vain ruotsia.
kyllä minulle on aina puhuttu suomea ja hyvää sellaista.

Ja minulle puhuttiin suomea ja hyvää sellaista, ja yhdellä kerralla jopa leviää pohjanmaan murretakin,  t. kolme lasta Vaasassa synnyttänyt.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

verkkohousuvaras kirjoitti:
Minua hämmästytti aikoinaan, kun KAIKKI samaan aikaan laitoksella olleet halusivat  "viedä kotiin" sairaalan omaisuutta, pyyhkeitä, takkeja, housuja. Muut, jo useitakin kertoja synnyttäneet äidit sanoivat, että se on aivan yleistä, kun sitä hieman ääneen ihmettelin. Itsekin siinä joukkohysteriassa menin lankaan ja otin muistoksi ne seksikkäät verkkoalushousut. No, olisi se ollut noloa niistäkin jäädä kiinni, jos lähtöpäivänä kaikkien kantamukset olis tarkastettu.

Omassa sairaalassa nuo heitettiin roskiin ja otin kahdet mukaan. Ihan huiput siteen kanssa jos on runsas jälkivuoto.. pesin niitä sitten kotona ahkerasti ja säilytin vielä yömenkkahousuina jonkun aikaa :,D Sit joku kertoi että niitä saa ihan apteekistakin :,D

Vierailija

Olen synnyttänyt neljä kertaa Kätilöopistolla, ja paljon on varmasti ollut hyvää, mutta siinä herkässä tilassa yleensä kaikki ikävä jää helpommin mieleen. Sen muistan, että suihkussa ja vessassa ei juurikaan pystynyt olemaan, kun aina tultiin huutamaan, että "rouvan" vauva itkee ja pitäisi tulla katsomaan. Kerran kysyin, voisiko vauva tulla sinne kansliaan siksi aikaa, että saisin edes kerran käydä rauhassa suihkussa, niin sanottiin, että ei tämä mikään päiväkoti ole, mutta jos on ihan pakko, niin voidaan ottaa. Kun tulin suihkusta takaisin hakemaan vauvaani, niin kuulin, kun joku kysyi, mikäs vauva se tässä ja kätilö vastasi, että se on sen X äidin, joka ei näköjään kykene vauvaansa hoitamaan. Yhdessä synnytyksessä minut laitettiin sen jälkeen yksin huoneeseen, eikä kukaan tullut kertaakaan minua tai vauvaa sinne katsomaan, ennen kuin menin noin puolitoista vuorokautta synnytyksestä ilmoittamaan, että haluan lähteä nyt kotiin. Itse synnytystilanteista on jäänyt useammastakin ikävästi mieleen, kun mitään kivunlievitystä ei annettu, se ikävä syyllistäminen, kun sattui niin mielettömästi, ja kätilöt sanoivat, ettei tarvitsisi niin kauheasti valittaa, kun tämä synnyttäminen on ihan luonnollinen tapahtuma, eikä mitään kivunlievityksiä ennenkään ole ollut.

Vierailija

Jännä miten niin monella täälläkin on kättäriltä huonoja kokemuksia. Olen kuullut myös paljon tutuilta äideiltä negatiivista. Itse olen synnyttänyt kättärillä kolmesti ja mulla on vaan hyvää sanottavaa kaikilta kerroilta. Viimesin oli syyskuussa 2016.
En tiedä vaikuttaako, mutta mulla oli helpot ja nopeat synnytykset ja vauvoilla kaikki hyvin ja kotiinkin päästiin kaikilla kerroilla nopeasti. Oltiinko sitten vain helppoja asiakkaita? Tai sitten mulla on käynyt vaan tuuri. Joka kerta ollut mukavat kätilöt ja hoitajat. Ekan kohdalla kätilö joutui vielä lähteä kiireellä toisen synnyttäjän luo kun mun vauva oli syntynyt. Tuli osastolle vielä pahoittelemaan kun joutui niin juosta pois. Kysyi että jäikö mulle jotain vielä askarruttamaan mieltä, kun oli kuitenkin ensimmäisestä synnytyksestä kyse. Tämä jäänyt mieleen todella hyvänä ja ammattimaisena eleenä!
:)

Vierailija

Olen synnyttänyt kaksi lasta ja molemmilla kerroilla minut on jätetty totaalisen yksin sairaalassa. Olen ihmetellyt tarinoita niistä ihanista kätilöistä. Missä he olivat? Molemmilla kerroilla kutsusta tulivat kopin ottamaan! En olisi heitä enää seuraavana päivänä tunnistanut, niin pienen hetken olin tekemisissä..

Vierailija

[quote=Vierailija]Olen synnyttänyt molemmat lapseni Oulaskankaan sairaalassa Oulaisissa. Seuraavat asiat ihmetyttivät silloin ja yhä mietityttävät:

Miksi lääkäri kysyi kätilöltä kesken sektion palkanmaksuperusteista. Että maksetaanko hänelle käteisellä vai tilille. 

Sektion jälkeen en saanut hoitaa vauvaa vaan vauva oli ekan yön kansliassa ja annettiin korviketta minulta kysymättä.

Kolmantena iltana huoneeseen tuli yövuoron hoitaja katsomaan vauvaa ja kysyi vihaisena miksi vauvalla on tuo peitto jota käytetään vain kahtena ensimmäisenä päivänä...

Toinen synnytys meni aivan pieleen ja ihmeteltävää riitti:

epiduraalipuudutuksen laittoi gynekologi koska oli tottunut tekemään niin ollessaan kehitysmaissa

Kehitysmaissa kuulema tehdään automaattisesti sterilisaatio jos on kaksi sektiota peräkkäin joten lääkäri sanoi että eikös nyt tehdä sinullekin se kun kerran joudutaan leikkaamaan. Suostuin ja jouduin jälkeenpäin täyttämään lomakkeen jossa anon että minulle tehdään sterilisaatio.

Tämä gynekologi katosi matkalla leikkaussaliin ja kun vauva oli syntynyt ja viety pesulle, kysyin lääkäriltä onko minulle tehty sterilisaatio. Lääkäri ei ollut kuullut koko asiasta, opiskelija sanoi: ai mä unohdin sanoa siitä, ja leikkaushaava avattiin uudestaan.

Papereissa lukee että vauvaa on vedetty mahasta imukupilla mutta kun vauvan pää oli jo laskeutunut synnytyskanavaan  niin ihmettelen mistä vauvaa vedettiin kun mitään jälkiä ei jäänyt. Kukaan jolta olen kysynyt ei osaa vastata.

Pääsin kotiin maanantaina ja jouduin tiistaiaamuna terveyskeskukseen kovan vatsakivun vuoksi. Crp oli yli 100 ja jouduin vauvan kanssa takaisin sairaalaan. Torstaina kun crp oli yli 400 hoitaja kävi ilmoittamassa asiasta ylilääkärille jolloin minua alettiin siirtää OYS:in. 

Minulle tehtiin Oulaisissa joku varjoainetutkimus johon jouduin taas seuraavana päivänä Oulussa. Oulussa tutkimuksessa kysyttiin olenko ollut vastaavassa tutkimuksessa aiemmin. Kun kerroin olleeni edellisenä päivänä, sain kuulla että tutkimukse saa tehdä puolen vuoden välein.

Vauva lähti isän kanssa kotiin kun lähdin Ouluun ja minulta kysymättä papereihin merkittiin ettei minulle saa antaa lääkkeitä jotka estävät imetyksen. 

Kun minut perjantain ja   lauantain välisenä yönä leikattiin ja todettiin vatsakalvontulehdus ja yleinen verenmyrkytys huomattiin leikkauksen jälkeen ettei maha enää veny kiinni ja jouduin maha avoinna vuorokaudeksi teholle. Sunnuntaina minut leikattiin taas ja maha saatiin kiinni. 

Sunnuntaina olin sen verran tajuissani että tajusin että maitoa olisi vaikka kuinka ja sitä pitäisi lypsää. Selvisi että kaikki OYS:n rintapumput oli varastettu äitien toimesta. Jäljellä oli lypsykone 1960-luvulta jota vasta seuraavan vuoron hoitaja osasi käyttää.

Sunnuntaina minulta myös kysyttiin mitä lääkitykselleni pitäisi tehdä kun nykyinen lääkitys ei tepsi ja muita ei saa antaa papereissa olevan kiellon vuoksi. Pyysin unohtamaan kiellon ja hoitamaan itseni terveeksi koska jos kuolen hoidon puutteeseen en voi kuitenkaan imettää.

Päästyäni tiistaina tavalliselle osastolle mikään ei enää hämmästyttänyt mistään.

Aivan järkyttävää. Onneksi jäit henkiin!

Muutama ihmetyksenaihe

Tays. Ei meinattu synnytysvastaanotossa uskoa, että vauva syntyy ihan pian. Harjoittelija kokeili kohdunsuun, mielestään 1cm, tätä kukaan ei tarkastanut. Itsellä oli tunne että paljon enemmän auki mutta kukaan ei suostunut uudestaan tutkimaan. Käskettiin vaan lähtemään kävelemään ja parin tunnin päästä takasin josko sitten olisin enemmän auki... No en päässyt tutkimuspöydältä edes ylös kun rajuja supistuksia tuli n. 1-2 min välein niin että jalat tärisivät kivusta ja meinasin oksentaa ja huimasi. Sitten vasta kun tajusivat että oikeasti en pääse ylös sinne "kävelylle", tuhahdellen siirrettiin johonkin odotushuoneeseen(?) jonne sanoivat tulevansa tutkimaan kun ehtivät, en saanut kipulääkettä, en edes panadolia vaan haalean geelipussin pideltäväksi itse alaselänpäällä. No kun vihdoin saapuivat tutkimaan ja hutkimaan niin lähdettiinkin suurinpiirtein juoksemaan kohti hissejä joilla pääsee synnytyssaleihin kun olin jo niin reilusti auki. Salissa alkoi lääkäriopiskelija sorkkimaan tippaa ohi ja ohi uudestaan kun tärisin kivuista, tässä kohtaa kysyttiin haluaisinko osallistua tv ohjelman kuvaukseen. Ihan vaan se syntymän hetki kuulemma:'D en suostunut, hädintuskin ymmärsin kysymystä. Sitten menikin vedet ja vauva muutamassa minuutissa ulkona.

Seuraava ihmetyksenaihe oli se että vauvaa ei pestä, edellinen oli kuitenkin pesty. Ihan ok, tutkimusten mukaan parantaa vastustuskykyä. Mutta kun vauva oli kakannut jo kohdussa ja oli siis yltäpäältä siinä kakassa ja pitkät tuuheat hiukset myös. Salaa illalla sitten pesin vauvan osastolla ollessani kun en kestänyt sitä hajua:D

Jos siis olisin lähteny käskystä kävelemään, tai siis tilanteessani lähinnä konttamaan, vauva olisi syntynyt johonkin sairaalan parkkipaikalle tai käytävälle. Säälittää vain se kötilöopiskelija joka ensimmäisenä minut tutki, kohtu on jotenkn taaksepäin kallistunut ja siksi kaikki tutkimukset aina olleet jotenkin hankalia raskauksien aikana. Eli ihan inhimillinen virhe. Kokeneemman kätilön olisi pitänyt vain asia tarkistaa ja olisin päässyt ajoissa saliin ja saanut kunnon kivunlievitystä ajoissa. Muistaakseni vielä se kätilö jotenkin tätä opiskelijaa sätti väärästä mittaustuloksesta ja mun olisi tehnyt mieli lohduttaa vaikka itse olin aivan ratkeamassa kovista kivuista. Synnytyksessä ollut kätilö oli tosi hyvä, osasi rauhoitella ja toimi hyvin myös synnytyksen jälkeen, kiitos hyvistä hetkistä. Enkö enää ole kovin suuttunut svon toiminnasta, mutta kyllä synnyttäjää pitää kuunnella, eiköhän se synnyttäjä itse tiedä parhaiten millä tasolla kivut ovat ja voiko lähteä kävelemään availemaan paikkoja vai onko saatava lääkettä ja makuupaikka.

Lisäksi ensimmäisessä synnytyksessä sattui harvinainen komplikaatio josta seurasi usean kuukauden kivut. Toisella kerralla vaakuutettiin, että niin ei voi käydä uudelleen kun on niin harvinaista. No tapahtuipa uudestaan ja tämä olisi ollut kyllä estettävissä jos asiaa olisi ponnistusvaiheessa huomioitu. En viitsi kertoa ettei mene liian tunnistettavaksi.

Vierailija

Seinäjoen keskussairaalassa viitisen vuotta sitten hoitajat neuvoivat jokainen imetystä eri tavalla. Yksi näytti, miten vauvaa pidellään ja mikä imuote näyttää hyvältä, ja imetettävä on vartti per rinta. Sitten seuraava joka tuli katsomaan toisella kertaa, sanoi samasta tyylistä että älä nyt ainakaan noin tee ja vartti per rinta on ihan vanhentunut ohje. Imetys oli ongelmallista, kunnon imuotetta ei meinannut syntyä, ja olin ihan poikki. Yksi hoitaja haki rintakumin kun kysyin, olisiko sellaista, mutta ei sillä onnistunut senkään vetaa. Myöhemmin, vauvojen hoitovälineisiin paremmin perehtyneenä tajusin, miksi se ei ollut toiminut yhtään: "rintakumi" mikä mulle tuotiin, oli tuttipullon tuttiosa eikä mikään rintakumi, vaikka hoitaja sellaiseksi sen esitteli. Ei ainakaan parantanut uskoa omiin imetyskykyihin tuo, ettei edes apuvälineellä onnistunut kunnolla.

Olin sairaalassa synnyksen käynnistyksessä neljä päivää ennen kuin vihdoin vauva syntyi. Koko tuona aikana en saanut nukuttua, nukutut tunnit oli valehtelematta laskettavissa yhdellä kädellä. Eli se yllätti itseni, kuinka huonosti näköjään saan nukuttua sairaalassa. Synnytyksessä menetin paljon verta, väliliha leikattiin auki ja paikattiin kahdella kerroksella tikkejä, ja kun kätilö käski mennä synnytyssalin suihkuun, multa lähti taju kun nousin sängyltä. Siispä mut vietiin osastolle makuullaan ja kun seuraavana päivänä pyysin, että vauva voisi tulla hoitajien kansliaan siksi aikaa, että kävisin vihdoin suihkussa, oltiin tosi nihkeitä: "samalla laillahan se vauva kotonakin on sitten siinä koko ajan ja suihkussa pitää sielläkin käydä", eivät olis halunneet ottaa vahdittavaksi. Olin valvomisesta ja kaikesta ihan sekaisin enkä saanut sanottua, että tässä vielä synnytysverissä ja -eritteissä ollaan. Ymmärrän toki tuon, että äitien pitää ottaa päävastuu vauvastaan eikä hoitohenkilökunta voi vahtia kaikkien vauvoja jatkuvasti, muutoin eivät muuta ehtisi tehdäkään. Mutta joku tilannetaju...

Vierailija

Hauskaa jollekkin ei ollu annettu särkylääkettä ja mulle koko ajan hoitaja tuli kysyy otatko nyt panadolia, mua ei siis mihinkää sattunu ja kysyin hölmistyneenä miksi ei mua satu mihinkään, pitäiskö sattua :D hoitaja totes et eiks supistukset satu, mutta ei mua supistellut enää lapsi oli syntyny jo

Vierailija

Kalmankalpea, kuihtuneen näköinen äiti istumassa suihkun lattialla. Juoksin pyyhe päällä hakemaan hoitajaa ja tämä hoitaja selitti minulle  matkalla suihkutilaan, että on tärkeää päästä omin avuin suihkuun, ei sitä' kotonakaan kukaan taluta... Ääni muuttui kellossa kun näki tämän  haamun suihkun lattialla . 

Ja sitten se oven auki pamautus, valojen sytyttäminen ja kovääninen huomenten toivottelu kuudelta aamulla!  

Puhumisen alkeet

Neuvolassa ei neuvottu mitään imetyksestä ennen synnytystä, vaan sanottiin, että laitoksella sitten neuvotaan.(2014) Kättärillä löytyi neuvoja yhtä monta kuin hoitajiakin ja useat neuvot täysin ristiriitaisia keskenään. Lopulta lääkäri väitti, että emme anna tuttipullolla ruokaa, eikä vauva opi siitä ikinä syömää. Todellisuudessa eräs hoitaja kielsi syöttämästä pullolla liikaa ja käski käyttämään enemmän nenäletkua, josta taas toinen hoitaja teki omat johtopäätöksensä ja raportoi ne lääkärille. Todellisuudessa vauva osasi syödä jo hyvin pullolla kun olivat jo heti alkuun lastenosastolla opettaneet. Syöttö tapahtui sekä pullolla, että letkulla.. Sisäinen kommunikointi voisi olla "hieman" tehokkaampaa.

Vierailija

Näitä lukiessani olen ihmeissäni siitä miten paljon apua sain. Neuvottiin vaipanvaihdosta lähtien (ensisynnyttäjä, en koskaan ollut käsitellyt vauvoja millään tavalla) ja imetystäkin katsottiin ja neuvottiin ja autettiin monet kerrat, särkylääkettä ei todellakaan tarvinnut kysellä vaan sitä tuotiin ja muistutettiin ottamaan (sektio).

Jyväskylän keskussairaala 2017

Vierailija

Synnytin esikoiseni kättärillä ja kun vauva oli saatettu maailmaan niin mut jätettiin oman onneni nojaan. Kukaan ei käynyt kysymässä mun vointia, saati että olisi edes hieman opastanut vauvan hoidossa. Oma toimisesti yritin saada vauvaa syömään, mutta maito ei ollut noussut ja vauva itki nälkäänsä yöllä. Vanhempi hoitaja tuli sanomaan että vauva pitäisi saada hiljaiseksi kun muut ei saa nukuttua. Teki mieli läimäistä.

Seuraavana aamuna olin todella kipeä ja hyvä kun pääsin sängystä ylös. Mulle unohdettiin tuoda aamupala ja kipulääkkeet. Vessaan en päässyt kun en saanut vauvaa rauhoittumaan ja mies ei ollut vielä tullut. Tunnin odottelun jälkeen uskalsin kysyä kätilöiltä voisinko saada lääkkeeni ja voisiko joku katsoa vauvaani että pääsisin edes vessaan. Ei kuulemma ole heidän hommansa ja karjuva vauva piti jättää yksin huoneeseen siksi aikaa.

Iltapäivällä multa tultiin "hienovaraisesti" kysymään lähtisinkö jo kotiin kun oli niin paljon ruuhkaa. Varmistivat että olen seinällä olevista lappusista lukenut vauvan hoito-ohjeet ja suurin piirtein potkivat pihalle.

Ymmärrän kiireen, mutta nuorelle ensisynnyttäjälle ihan järkyttävä kokemus. Yksin täysin uudessa tilanteessa ja tuntui ettei ketään kiinnostanut pätkän vertaa. Olin jostain syystä kuvitellut että synnytyksen jälkeen opastettaisiin vauvan käsittelyssä ja hoidossa. Ja että mahdollisissa ongelma tilanteissa autettaisiin, tai että jotain kiinnostaisi mun hyvinvointini.

Vierailija

Jäin aina ihmettelemään missä ne ihanat paljon puhutut kätilöt olivat. Molemmilla kerroilla sain epäkohteliasta käytöstä osakseni. Yksin olin koko synnytyksen ajan, kun mies lähetettiin kotiin odottelemaan jotta "tapahtuu".. Sanottiin vaan ettei tänne liian aikaisin kannata tulla ja jos viimeksi meni nopeasti, niin ei se tarkoita sitä että toinenkin menee. Kolme tuntia ja lapsi syntyi. Kutsunappia painamalla sitten tulivat kopin vauvasta ottamaan, että kiitos vaan näistä kokemuksista.. Molemmat kerrat meni samoin.

Vierailija

Mikkelin keskussairaala 2008.
- ei uskottu, ettei maitoa tule. Eräs hoitaja lähes repi nännini irti kun ei uskonut ettei niistä lirise paria pisaraa enempää ! Ja kutsui toisenkin hoitajan ihmettelemään "
epänormaaleja tissejäni "
-Lisämaitoa pantattiin . Sain lähes polvillani rukoilla että vauvan on nälkä, antakaa nyt sitä maitoa!
- Oven auki paiskaaminen, valojen sytyttely ja hyvän huomenen kailottaminen kuudelta aamulla
- Särkylääkkeiden panttaaminen, mies salakuljetti minulle pussilisen kipulääkkeitä
- Huomauttelu omista vaatteista, annettiin ymmärtää ettei se nyt vain ole sopivaa! Minulla siis oli sairaalan housut ja oma toppi sekä omat rintaliivit .
Meikkaaminen oli paheksuttavaa myös, kun suihkun jälkeen laitoin vähän ripsiväriä ja puuteria.

- vihamielinen asenne, kun menin moikkaamaan ystävääni sairaalan kahvioon ja jätin vauvan hetkeksi vauvalaan
- Ja pisteenä ii :n päällä lasu ikivanhojen viiltelyarpien vuoksi. Olin 28v ja viillellyt viimeksi 15-vuotiaana! Mutta nyt kaivetiin esiin kaikki sen aikainen paska, koulukiusaaminen ja masennus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani olen ihmeissäni siitä miten paljon apua sain. Neuvottiin vaipanvaihdosta lähtien (ensisynnyttäjä, en koskaan ollut käsitellyt vauvoja millään tavalla) ja imetystäkin katsottiin ja neuvottiin ja autettiin monet kerrat, särkylääkettä ei todellakaan tarvinnut kysellä vaan sitä tuotiin ja muistutettiin ottamaan (sektio).

Jyväskylän keskussairaala 2017

Minulla myös sama kokemus samasta paikasta tänä vuonna.

Pakkoimetys

En saanut lapselle lisämaitoa. Käskettiin vain imettämään. Tissit verillä, kun maito ei noussut, lapsi itki yhden yön nälkäänsä vaikka anelin maitoa. Onneksi aamuvuoron hoitajat oli suosiollisempia ja itkevä nälkäinen vuorokauden vanha sai lisämaitonsa. Maito nousi seuraavana päivänä ja täysimetin vuotiaaksi. Annoin palautetta kyseisestä vuorosta sairaalalle. Onneksi olin yli kolmekymppinen ensisynnyttäjä, pystyy puolustautumaan tehokkaammin. Sääliksi kävi tän hoitovuoron aikana nuorempia. Toisella kertaa olin fiksumpi ja otin nannin ja tuttipullon mukaan laitokselle. Sama juttu, maito nousi vasta parin päivän jälkeen. En kysellyt mitään, vaan annoin omasta pullosta ensialkuun, ei tarvinnut kärsiä verisistä pakkoimetystisseistä ja lapsi oli tyytyväinen ja ruokittu. Eihän se vauva herranen aika ota, kun muutaman millin. Toistakin imetin pitkään. Pakkoimetys tulisi lailla kieltää ja hoitajille voisi opettaa inhimillisyyttä.

Ei sisar hento valkoinen

Vanha viestiketju, mutta ehkä joku vielä lukee näitä.

Hyvä lukea välillä näinkin ikäviä asioita, ja huomioida ettei itse ainakaan tee noin. Valmistuvana kätilöopiskelijana itseä ainakin järkyttää nämä muut kätilöt/hoitajat. Kyllä kätilön pitää olla empaattinen ja lämminhenkinen.

Jokainen synnyttäjä ja vauva on erilainen, niin pitäisi myöskin heidän hoitonsakin olla yksilöllistä. Imetysasentoja ja rintoja on monenlaisia, kaikki tavat ei sovi kaikille.

Yhtenäiset ja ajantasalla olevat tiedot ja käytänteet olisivat tärkeitä. Ei tää näin voi mennä, että me pilataan muiden kokemukset.

Vauvaa tosiaan ei pyyhitä/pestä syntymän jälkeen ellei ole kakannut lapsiveteen. Se vaikuttaa vauvan vastustuskykyyn. Ensi-imetys on se ihan ensimmäinen imetyskerta, se määritellään onnistuneeksi, jos vauva ottaa imuja. Vauvallakin kestää opetella imemään rinnalla. Jotkut "isommat" vauvat, jotka painavat noin 4 kg ottavat nopeammin oikeanlaisia imuja. Raskausviikot vaikuttavat paljon.

Imetys ei saisi sattua, se useimmiten saattaa johtua siitä, että pelkästään nänni on vauvan suussa. Rinnanpään pitää mennä myös vauvan suuhun, alahuulen pitäisi olla ns rullalla rintaa vasten, nenän kautta vauva hengittää sieltä sivuista. Jos äiti yrittää sormella ottaa rintaa pois vauvan kasvoilta, se joskus aiheuttaa sen että rinta lähtee vauvan suusta pois eikä imut onnistu hyvin.

Äidinmaidon korvike on "laimeampaa" kuin rasvainen äidinmaito, siksi vauvan tarvitsee saada sitä enemmän kuin äidin omaa rintamaitoa. Rintamaito on juuri vastasyntyneelle se mitä vauva tarvitsee, juuri oikeanlainen koostumus. Äidinmaidonkorvike sulaa nopeammin ja vauva tulee nälkäiseksi nopeammin. Sekin on hyvä vaihtoehto ja imetys ei ole pakollista, vaan suotavaa, sillä se luonnollisesti kuuluu sille omalle vauvalle ja siitä saa pieniä ainesosia siitä ravinnosta, mitä äiti syö imetysaikana, ja tämä estää mahdollisten allergioiden ilmaantumista. Korvikkeessa sellaisia vasta-aineita ei ole. D-vitamiini lisä on vauvoille heti syntymästä lähtien tarpeellinen, sillä he eivät saa tarpeeksi sitä. Äidinmaitoon d-vitamiini ei erity, sillä se on rasvaliukoinen.

Kaikkia asioita ei käydä läpi kahdessa päivässä. Kunpa olisikin jokin kirja, mistä synnyttäneet saisivat kootusti kaiken tiedon. Suosittelen kätilöopiskelijoille suunnattua oppikirjaa, Kätilötyö.

Kätilötyö -oppikirjassa kerrotaan raskaudesta, raskauden seurannasta, tutkimuksista ja seuloista sekä synnytyksen kulusta, toimenpiteistä ja vauvan & äidin voinnin seurannasta ja synnytyksen jälkeisestä hoidosta. Sieltä löytyy myös ohjeita vauvanhoitoon, kerrotaan mitä pitää tarkkailla, kuten se että vauvan lämpötilaa voi seurata niskasta kokeilemalla, jos se on nihkeä ja lämmin, vauvan vaatteita voi vähentää. Jos taas kylmä, viileä, niin silloin vauvalle pitää pukea lisää.

Toivottavasti tulee enemmän hyviä synnytyskokemuksia! Voimia kaikille!

Vierailija

Vanha ketju, mutta sukellan sekaan:

Ensimmäinen synnytys oli kiirellinen sektio pre-eklalamsian takia ja minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, en edes joutunut sektioitujen pakkokävelylle koska verenpaineet olivat yhä korkealla.

Mutta toinen kerta.. voi jessus. Ensinäkin minut vastaan ottanut hoitaja väitti, etten voi vielä synnyttää kun kävelen niin hyvin. Olin 6cm auki.. Minusta myös otettiin huumetestit ja tehtiin lasu syistä jota en vieläkään ymmärrä, ainoat mieleeni tulevat syyt ovat lävistykseni ja se, että uskalsin sanoa vastaan ! Esim. sille akalle joka tuli naljailemaan jotain suihkussa käymisestäni ja tiuskaisin "joo kun en viittis  tässä olla perse veressä !"

Kävin myös hakemassa omatoimisesti lisämaitoa, jota pantattiin kuin kultaa, vauvalleni ja mikä kohtaus siitä tuli " TÄNNE TILAAN EIVÄT SAA TULLA KUIN HOITAJAT!". Sori, mutta en aio näännyttää vauvaani nälkään...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat