Sivut

Kommentit (311)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei lapset haittaa ollenkaan matkailua. Jos huutavat niin antaa vaan huutaa ilman huomiota, kyllä se siitä loppuu. Kyllä muilla ihmisillä pitää myös olla senverran pelisilmää että ymmärtävät että lapset kiukuttelee julkisilla paikoilla/ liikenteessä.

Mikään ei ole niin typerää, kuin vanhempi joka antaa lapsensa huutaa julkisilla paikoilla siihen puuttumatta. Lastenhoidollinen pelisilmä puuttuu TÄYSIN näiltä vanhemmilta. Maailma ei ole sitä varten tehty, että juuri teidän mussukkanne saa rääkyä yleisillä paikoilla keuhkonsa pihalle. Sen verran pelisilmää tulisi olla, että viedään kiukuttelevat lapset pois häiritsemästä muita. Näin toimitaan myös häiritseville aikuisille, näitä kutsutaan "kännissä sössöttäjiksi". Kenenkään ei tarvitse kuulla lasten rääkymistä, eikä kännisten aikuisten sössötystä. Sitä on tasa-arvo.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vali Vali Vali Vali!! !!
No mitä sitten? Jospa lapset aistii teidän negatiivisen mielen? Jospa vaikka vaan lähdette ja so what jos joku kitisee tai ei nuku 10 h yössä? Jospa lähdette päiväreissulle siihen luonnonsuojelualueelle tai kotieläintimalle ja ootte vähän vähemmän vaativia?

Näen sieluni silmin tämän kirjoittajan karjuvan ja kirkuvan lapsikatraan, tunnetaan myös nimellä ostoskeskuksen/naapuruston kauhu.

Kiljusen Herrasväkenä myös tunnetaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Vai olisiko niin että ensimmäisen perheen vanhemmat jaksavat hoitaa tilanteet rauhallisesti, koska lapset ovat kilttejä ja helppoja. Jälkimmäisessä perheessä lapset ovat haastavampia, ja vanhemmatkin väsyneempiä heidän kanssaan.

Lapset ovat kuitenkin omia yksilöitään omine luonteineen.

Sinun mielestäsi lapset olisivat kilttejä ja helppoja jos vanhemmat vaan käyttäytyisivät tietyllä tavalla?

No, omani alkaa ainakin käyttäytyä kuin ääliö, jos minä olen väsynyt ja tiuskin ja kiukuttelen hänelle. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ja tuon toisen perheen äiti aloittaa sen jäkätyksen ja valituksen jo sellaisissa tilanteissa, joissa lapset ei tee yhtään mitään ihmeellistä. Esim. vaeltelevat leikkipaikalla miettien mitä tekevät tai tutkivat jotain asiaa. Jo on äiti rääkymässä, että "mitä ihmettä te taas sähläätte siellä". Se on ihan absurdia. Sen hetken, kun ne lapset ovat nätisti, äiti pilaa sen jäkätyksellä. Siinä tekee mieli alkaa itsekin kiukuttelemaan. Ensimmäisen perheen vanhemmat taas vastaavat kiukutteluunkin ihan pääsääntöisesti tavallisella lempeällä äänensävyllä. Joten kyllä, väitän, että toisen perheen lapset olisivat ainakin helpompia, jos heidän äiti ei olisi koko ajan iholla valittamassa ja stressaamassa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Vierailija

Huonot hermot.
Ootko kokeillut mindfulnessia? Melatoniinia voi myös testata. Mutta korvien välistä se on yleensä kiinni.

Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät osaa nukkua vieraassa paikassa. Kun meidän perhe reissaa, se olen minä (äiti) joka valvoo, koska unen saaminen vieraassa paikassa on todella hankalaa. Ja sitten kun sen unen saa, niin sitä heräilee jatkuvasti ja taas kestää ennenkuin nukahtaa uudelleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset haittaa ollenkaan matkailua. Jos huutavat niin antaa vaan huutaa ilman huomiota, kyllä se siitä loppuu. Kyllä muilla ihmisillä pitää myös olla senverran pelisilmää että ymmärtävät että lapset kiukuttelee julkisilla paikoilla/ liikenteessä.

Mikään ei ole niin typerää, kuin vanhempi joka antaa lapsensa huutaa julkisilla paikoilla siihen puuttumatta. Lastenhoidollinen pelisilmä puuttuu TÄYSIN näiltä vanhemmilta. Maailma ei ole sitä varten tehty, että juuri teidän mussukkanne saa rääkyä yleisillä paikoilla keuhkonsa pihalle. Sen verran pelisilmää tulisi olla, että viedään kiukuttelevat lapset pois häiritsemästä muita. Näin toimitaan myös häiritseville aikuisille, näitä kutsutaan "kännissä sössöttäjiksi". Kenenkään ei tarvitse kuulla lasten rääkymistä, eikä kännisten aikuisten sössötystä. Sitä on tasa-arvo.

Meidän lapset kiukuttelevat aina uudessa paikassa, jos veisin lapseni syrjään kiukuttelemaan en ikinä pääsisi mihinkään. Kyllä huutoa maailmaan sopii enkä ymmärrä miksi se jotain kolmatta osapuolta niin häiritsee jos vähän jonkun muun lapsella on hermot kireänä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Aamen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Suuri osa lapsista on täysiä kusipäitä ja pompottavat vanhempiaan. Sen näkee ihan joka paikassa missä kulkee lapsiperheiden joukossa. Se on uusi normaali. Nätisti käyttäytyvä kiltti lapsi on sellainen nykyajattelun mukaan vain luonteensa takia. Vahingossakaan ei voi olla ihan vaan hyvin kasvatettu. 

Vierailija

Lapset kannattaa laittaa lomalla vaikka isovanhemmille. Saa vanhemmat näin omaa aikaa. Meidän lapset on mummolassa koko heinäkuun. Menen hakemaan loman loputtua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.

Sinulla on yksi lapsi ja et pärjää sen kanssa???
Voi hyvä tavaton. Mulla on neljä ja ei mitään ongelmia edes lomilla :O

Ota ero ja mies pitää lapsen, varmaan pärjää paremmin kuin sinä lapsen kanssa.

Kiitos empatiasta. Valvo itse 2 vuotta yksin lapsen kanssa (nukkuu edelleen toisinaan huonosti) ja hoida työ ja lapsi ja kaikki lapsen asiat yksin ilman mitään apua mistään ilman yhtäkään vapaapäivää itsekseen niin katsotaan sitten miten suu pannaan. Ero ei muuttaisi mitään, olisi vain yksi valittava köriläs vähemmän ja mulla ehkä joskus jopa hengähdystauko, jos tuo suostuisi lapsen ottaa edes yhdeksi illaksi kuukaudessa. Mutta lomailu on lapsen kanssa sinäänsä helppoa, tottunut matkailija, äiti vain kaipaisi hetken taukoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

En ymmärrä tälläisia kommentteja. Kyllä kysymys on myös siitä, että lapsilla on erilaiset temperamentit. Toki kasvatus myös vaikuttaa paljon. Minulla on kaksostytöt ja he ovat saaneet täysin samanlaisen kasvatuksen, paitsi että toinen on tarvinnut enemmän rajojen laittoa. Toinen tytöistä on rauhallinen ja harkitseva, toinen taas vilkas ja utelias rämäpää. Kyllä jälkimmäinen lapsista on aiheuttanut enemmän huolta pienenä toimillaan, ensimmäinen on taas kaivannut enemmän rohkaisua ym.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapset kannattaa laittaa lomalla vaikka isovanhemmille. Saa vanhemmat näin omaa aikaa. Meidän lapset on mummolassa koko heinäkuun. Menen hakemaan loman loputtua.

Meillä ei isovanhemmat moiseen suostu millään vaikka oon koittanut kaikkea kiristyksestä lahjontaan. 2 viikkoa sain tingattua kun vetosin omaan jaksamiseen. Käy kateeksi teitä jolla on hyvät mummulat jonne saa lapsen kivasti kesäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kannattaa laittaa lomalla vaikka isovanhemmille. Saa vanhemmat näin omaa aikaa. Meidän lapset on mummolassa koko heinäkuun. Menen hakemaan loman loputtua.

Meillä ei isovanhemmat moiseen suostu millään vaikka oon koittanut kaikkea kiristyksestä lahjontaan. 2 viikkoa sain tingattua kun vetosin omaan jaksamiseen. Käy kateeksi teitä jolla on hyvät mummulat jonne saa lapsen kivasti kesäksi.

Minkäikäiset lapset? Mun omani on kohta aikuinen, ja matka on ollut sen verran pitkä, etten minäkään enää ala kenenkään toisen lapsia kaitsemaan viikkokausiksi, ihan turha odottaa. Onneksi tyttärelle asia on tehty selväksi jo ennen ensimmäistäkään lapsenlasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Kerropa miten lapsesta kasvatetaan kiltti ja helppo? Ja onko se edes tavoiteltavaa että lapsi on kiltti ja helppo(muiden miellyttäjä) ?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat