Miksi isovanhempien hössötys ärsyttää – ”Omiiko mummu vauvani?”

Kun hyväntahtoiset isovanhemmat intoilevat vauvan ympärillä, moni tuore äiti miettii, miksi kaivattu apu tuntuu tunkeilulta. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kuolivat ollessani ala-asteella. Muutin isovanhempien luokse, eli sinne anoppilaan. Minulle se oli onnenpotku etten joutunut muualle.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset tulla toimeen lasten isovanhempien kanssa.

Mun anoppi on 100% näitä "kyllä mun kanssa tulee toimeen kunhan tekee niin kuin minä käsken". Ei kiitos. Haluan esim. pukea lapseni kuten itse näen parhaaksi, en anopin mieltymyksen mukaan. Päättää miten ja missä lomaillaan. Millaiset lakanat meillä on (kyllä, tästäkin on tullut kommenttia).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

  Minä ymmärrän oikein hyvin tuon että haluaa itse ostaa ne ensimäiset kengät lapsellensa.  Ja kauneimmat mekot.   Ei aina tarvitse tuoda vaatteita ja jos tuo niin tavallisia käyttövaatteita.  Se lapsi on kuitenkin vanhempinsa oma.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

  Minä ymmärrän oikein hyvin tuon että haluaa itse ostaa ne ensimäiset kengät lapsellensa.  Ja kauneimmat mekot.   Ei aina tarvitse tuoda vaatteita ja jos tuo niin tavallisia käyttövaatteita.  Se lapsi on kuitenkin vanhempinsa oma.

Mulle on tuotu ristiäis- ja synttärimekkoa (juhliin käytettäväksi vauvalle), niitä ensikenkiä, ensimmäisiä valokuvauksia ja jopa reissua on haluttu järjestää, avata pankkitiliä, syöttää sitä ensimmäistä jäätelöä jne. Tämän lisäksi kun joka vierailulla lapsille huudetaan että eeeiii älä mene äidin syliin, tule tänne mummin luo!!! Minun rakas lapsi!!!!! Minä rakastan sinua eniten, sinä olet minulle tärkein! Niin alkaa jo hymy varmaan laumasieluisemmaltakin mammalta hyytyä..

Nyt jo naurattaa, mutta kun itse tulin tädiksi niin mietin jopa astunko siskoni varpaille, jos ostan hänen tytölle useamman mekon lahjaksi, ikään kuin onko se vähän liikaa innostusta. Mietin myös, kehtaako ehdottaa että voin vaihtaa vaipan jos hänellä ei huvita. Tarjouduin ja apu kelpasi. Olin vasta lapseton 23-vuotias ja tiesin ettei toisen lapselle "leikitä äitiä" eikä toisten lapsille ostella ensimmäisiä juttuja ellei niitä lahjaksi toivota. Voi nuoruutta ja naiviutta, toisilla ei vähempää voisi kiinnostaa tuoreen äidin tunteet.

Oma anoppi riemuun julisti MINUN LAPSI, MINULLA ON OLLUT NIIN IKÄVÄ SINUA, kun tuli ensimmäistä kertaa häntä katsomaan. Ei ole paljoa anoppia lastenhoidolla vaivattu, jos joku miettii..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

  Minä ymmärrän oikein hyvin tuon että haluaa itse ostaa ne ensimäiset kengät lapsellensa.  Ja kauneimmat mekot.   Ei aina tarvitse tuoda vaatteita ja jos tuo niin tavallisia käyttövaatteita.  Se lapsi on kuitenkin vanhempinsa oma.

Mulle on tuotu ristiäis- ja synttärimekkoa (juhliin käytettäväksi vauvalle), niitä ensikenkiä, ensimmäisiä valokuvauksia ja jopa reissua on haluttu järjestää, avata pankkitiliä, syöttää sitä ensimmäistä jäätelöä jne. Tämän lisäksi kun joka vierailulla lapsille huudetaan että eeeiii älä mene äidin syliin, tule tänne mummin luo!!! Minun rakas lapsi!!!!! Minä rakastan sinua eniten, sinä olet minulle tärkein! Niin alkaa jo hymy varmaan laumasieluisemmaltakin mammalta hyytyä..

Nyt jo naurattaa, mutta kun itse tulin tädiksi niin mietin jopa astunko siskoni varpaille, jos ostan hänen tytölle useamman mekon lahjaksi, ikään kuin onko se vähän liikaa innostusta. Mietin myös, kehtaako ehdottaa että voin vaihtaa vaipan jos hänellä ei huvita. Tarjouduin ja apu kelpasi. Olin vasta lapseton 23-vuotias ja tiesin ettei toisen lapselle "leikitä äitiä" eikä toisten lapsille ostella ensimmäisiä juttuja ellei niitä lahjaksi toivota. Voi nuoruutta ja naiviutta, toisilla ei vähempää voisi kiinnostaa tuoreen äidin tunteet.

Oma anoppi riemuun julisti MINUN LAPSI, MINULLA ON OLLUT NIIN IKÄVÄ SINUA, kun tuli ensimmäistä kertaa häntä katsomaan. Ei ole paljoa anoppia lastenhoidolla vaivattu, jos joku miettii..

Meillä sama juttu. Anoppi ei ole yli 2 vuoteen ollut hoitamassa ollenkaan, eikä sitäkään ennen kovin usein. Kaikkea vaan ei tarvitse sietää.

Vierailija

Mun anoppi tosiaankin omii vauvan ihan konkreettisesti jos ei mene väliin. Juuri tällä viikolla tupsahti kutsumatta kylään kun minun vanhempani olivat varta vasten tulleet vauvanhoitoavuksi kun teen kotihommia. Anoppi otti vauvan puoliväkisin äitini käsistä (äiti nukutti vauvaa vaunuissa eteisessä) ja vei hänet makuuhuoneeseen nukuttaakseen itse. Menin hetken päästä perässä ja pyysin itkevää vauvaa itselleni eikä suostunut antamaan ennenkun kävelin luokse ja otin. Hyssytin vauvaa kävellen ympäri taloa ja tämä seuraa perässä joka paikkaan neuvoja kipakasti latoen. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen, kun ei auta vaikka asioista sanoo sen kymmenen kertaa?

Vierailija

Meillä minun äitini osti ensikengät, osti ekan polkupyörän, osti jopa maitohampaille sen rasian ja sen ekan valokuva-albumin. Koko ajan aina kaiken. Nosti hirvittävän metelin kun sanoin että haluan itse tehdä lapsen syntymäpäiväkakun. Kieltäytyi kokonaan tulemasta juhliin ja ilmaantuo kaksi päivää myöhemmin ”oman kakun” kanssa.

Vierailija

Tokan lapsen kanssa näköjään pääsee helpommalla. Vauva on jo parikuinen, mutta mummo on kutsunut lasta omakseen vasta yhtenä päivänä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat