Miksi isovanhempien hössötys ärsyttää – ”Omiiko mummu vauvani?”

Kun hyväntahtoiset isovanhemmat intoilevat vauvan ympärillä, moni tuore äiti miettii, miksi kaivattu apu tuntuu tunkeilulta. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (59)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kuolivat ollessani ala-asteella. Muutin isovanhempien luokse, eli sinne anoppilaan. Minulle se oli onnenpotku etten joutunut muualle.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset tulla toimeen lasten isovanhempien kanssa.

Mun anoppi on 100% näitä "kyllä mun kanssa tulee toimeen kunhan tekee niin kuin minä käsken". Ei kiitos. Haluan esim. pukea lapseni kuten itse näen parhaaksi, en anopin mieltymyksen mukaan. Päättää miten ja missä lomaillaan. Millaiset lakanat meillä on (kyllä, tästäkin on tullut kommenttia).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

  Minä ymmärrän oikein hyvin tuon että haluaa itse ostaa ne ensimäiset kengät lapsellensa.  Ja kauneimmat mekot.   Ei aina tarvitse tuoda vaatteita ja jos tuo niin tavallisia käyttövaatteita.  Se lapsi on kuitenkin vanhempinsa oma.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

  Minä ymmärrän oikein hyvin tuon että haluaa itse ostaa ne ensimäiset kengät lapsellensa.  Ja kauneimmat mekot.   Ei aina tarvitse tuoda vaatteita ja jos tuo niin tavallisia käyttövaatteita.  Se lapsi on kuitenkin vanhempinsa oma.

Mulle on tuotu ristiäis- ja synttärimekkoa (juhliin käytettäväksi vauvalle), niitä ensikenkiä, ensimmäisiä valokuvauksia ja jopa reissua on haluttu järjestää, avata pankkitiliä, syöttää sitä ensimmäistä jäätelöä jne. Tämän lisäksi kun joka vierailulla lapsille huudetaan että eeeiii älä mene äidin syliin, tule tänne mummin luo!!! Minun rakas lapsi!!!!! Minä rakastan sinua eniten, sinä olet minulle tärkein! Niin alkaa jo hymy varmaan laumasieluisemmaltakin mammalta hyytyä..

Nyt jo naurattaa, mutta kun itse tulin tädiksi niin mietin jopa astunko siskoni varpaille, jos ostan hänen tytölle useamman mekon lahjaksi, ikään kuin onko se vähän liikaa innostusta. Mietin myös, kehtaako ehdottaa että voin vaihtaa vaipan jos hänellä ei huvita. Tarjouduin ja apu kelpasi. Olin vasta lapseton 23-vuotias ja tiesin ettei toisen lapselle "leikitä äitiä" eikä toisten lapsille ostella ensimmäisiä juttuja ellei niitä lahjaksi toivota. Voi nuoruutta ja naiviutta, toisilla ei vähempää voisi kiinnostaa tuoreen äidin tunteet.

Oma anoppi riemuun julisti MINUN LAPSI, MINULLA ON OLLUT NIIN IKÄVÄ SINUA, kun tuli ensimmäistä kertaa häntä katsomaan. Ei ole paljoa anoppia lastenhoidolla vaivattu, jos joku miettii..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

  Minä ymmärrän oikein hyvin tuon että haluaa itse ostaa ne ensimäiset kengät lapsellensa.  Ja kauneimmat mekot.   Ei aina tarvitse tuoda vaatteita ja jos tuo niin tavallisia käyttövaatteita.  Se lapsi on kuitenkin vanhempinsa oma.

Mulle on tuotu ristiäis- ja synttärimekkoa (juhliin käytettäväksi vauvalle), niitä ensikenkiä, ensimmäisiä valokuvauksia ja jopa reissua on haluttu järjestää, avata pankkitiliä, syöttää sitä ensimmäistä jäätelöä jne. Tämän lisäksi kun joka vierailulla lapsille huudetaan että eeeiii älä mene äidin syliin, tule tänne mummin luo!!! Minun rakas lapsi!!!!! Minä rakastan sinua eniten, sinä olet minulle tärkein! Niin alkaa jo hymy varmaan laumasieluisemmaltakin mammalta hyytyä..

Nyt jo naurattaa, mutta kun itse tulin tädiksi niin mietin jopa astunko siskoni varpaille, jos ostan hänen tytölle useamman mekon lahjaksi, ikään kuin onko se vähän liikaa innostusta. Mietin myös, kehtaako ehdottaa että voin vaihtaa vaipan jos hänellä ei huvita. Tarjouduin ja apu kelpasi. Olin vasta lapseton 23-vuotias ja tiesin ettei toisen lapselle "leikitä äitiä" eikä toisten lapsille ostella ensimmäisiä juttuja ellei niitä lahjaksi toivota. Voi nuoruutta ja naiviutta, toisilla ei vähempää voisi kiinnostaa tuoreen äidin tunteet.

Oma anoppi riemuun julisti MINUN LAPSI, MINULLA ON OLLUT NIIN IKÄVÄ SINUA, kun tuli ensimmäistä kertaa häntä katsomaan. Ei ole paljoa anoppia lastenhoidolla vaivattu, jos joku miettii..

Meillä sama juttu. Anoppi ei ole yli 2 vuoteen ollut hoitamassa ollenkaan, eikä sitäkään ennen kovin usein. Kaikkea vaan ei tarvitse sietää.

Vierailija

Mun anoppi tosiaankin omii vauvan ihan konkreettisesti jos ei mene väliin. Juuri tällä viikolla tupsahti kutsumatta kylään kun minun vanhempani olivat varta vasten tulleet vauvanhoitoavuksi kun teen kotihommia. Anoppi otti vauvan puoliväkisin äitini käsistä (äiti nukutti vauvaa vaunuissa eteisessä) ja vei hänet makuuhuoneeseen nukuttaakseen itse. Menin hetken päästä perässä ja pyysin itkevää vauvaa itselleni eikä suostunut antamaan ennenkun kävelin luokse ja otin. Hyssytin vauvaa kävellen ympäri taloa ja tämä seuraa perässä joka paikkaan neuvoja kipakasti latoen. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen, kun ei auta vaikka asioista sanoo sen kymmenen kertaa?

Vierailija

Meillä minun äitini osti ensikengät, osti ekan polkupyörän, osti jopa maitohampaille sen rasian ja sen ekan valokuva-albumin. Koko ajan aina kaiken. Nosti hirvittävän metelin kun sanoin että haluan itse tehdä lapsen syntymäpäiväkakun. Kieltäytyi kokonaan tulemasta juhliin ja ilmaantuo kaksi päivää myöhemmin ”oman kakun” kanssa.

Vierailija

Tokan lapsen kanssa näköjään pääsee helpommalla. Vauva on jo parikuinen, mutta mummo on kutsunut lasta omakseen vasta yhtenä päivänä.

Käyttäjä7758
Seuraa 
Liittynyt14.10.2017

Minulla oli juuri tällainen kokemus, vaikka kukaan ei tungetellut tai sivuttanut minun mielipidettä. Olimme vauvan viikot 4-8 kotipaikkakunnalla ja asuimme siis isovanhempien luona. Imetys oli todella kivuliasta ja kaipasin kipeästi positiivisia kokemuksia ja hetkiä vauvan kanssa. Aina kun vauva oli hereillä ja tyytyväinen oli häntä sylittelemässä kuka milloinkin. Minulle vauva annettiin kun hän itki tai oli nälkäinen. Olin alamaissa ja kaipasin rauhaa vauvan kanssa häneen tutustuakseni, mutta puolisoni myös syyllisti minua näistä tunteista koska kuulemma ehdimme olla vauvan kanssa kotiin palattuamme. Katselin omaa vauvaani kaukaa ja kuuntelin huudahduksia kuten "kylläpä hän katsoo hyvin silmiin" ja "oliko tuo hymy". Itse itkin imettäessä ja murehdin miksei vauva katsoa minua tai hymyile minulle. Oma vika kun en pitänyt puoliani, mutta toivoisin muilta ihmisiltä myös tiettyä herkkyyttä uuden äidin kanssa. Välillä "imetin rauhassa" toisessa huoneessa ja oikeasti vain silittelin ja katselin lastani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Eli sinä olet hankkinut lapsen laumalle. Kaikki ei ole.

Minä ainakin haluan kokea oman lapseni kanssa ne ainutlaatuiset hetket itse. En jakaa, enkä luovuttaa niitä.

Joskus vanhempana ehkä ymmärrät, ettei se ole mitenkään sulta poissa, että joku muukin rakastaa ja nauttii lapsestasi.  Toivon nyt, että olisin itse sen  nuorena äitinä silloin ymmärtänyt ja antanut isovanhempien nauttia ainokaisista lapsenlapsistaan niin paljon kuin mahdollista ! Mitään pahaa eikä vahingollista ei olisi siitä tapahtunut. 

Paitsi se, ettet itse olisi saanut kokea niitä ainutlaatuisia hetkiä lapsesi kanssa, eikä lapsi olisi saanut kokea niitä ainutlaatuisia hetkiä vanhempiensa kanssa.

Jossain vaiheessa törmäät siihen tosiasiaan, ettei lapsesi haluakaan jakaa kaikkia ainutlaatuisia hetkiä sinun kanssasi, vaan väistämättä hänen elämässään on muitakin tärkeitä ihmisiä.

Ja ehkä (toivottavasti) törmäät siihenkin, että hän haluaa jakaa kanssasi joitakin oman lapsensa, sinun lapsenlapsesi ainutlaatuisia hetkiä. Ellei hän ole ole kuten sinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Eli sinä olet hankkinut lapsen laumalle. Kaikki ei ole.

Minä ainakin haluan kokea oman lapseni kanssa ne ainutlaatuiset hetket itse. En jakaa, enkä luovuttaa niitä.

Joskus vanhempana ehkä ymmärrät, ettei se ole mitenkään sulta poissa, että joku muukin rakastaa ja nauttii lapsestasi.  Toivon nyt, että olisin itse sen  nuorena äitinä silloin ymmärtänyt ja antanut isovanhempien nauttia ainokaisista lapsenlapsistaan niin paljon kuin mahdollista ! Mitään pahaa eikä vahingollista ei olisi siitä tapahtunut. 

Paitsi se, ettet itse olisi saanut kokea niitä ainutlaatuisia hetkiä lapsesi kanssa, eikä lapsi olisi saanut kokea niitä ainutlaatuisia hetkiä vanhempiensa kanssa.

Jossain vaiheessa törmäät siihen tosiasiaan, ettei lapsesi haluakaan jakaa kaikkia ainutlaatuisia hetkiä sinun kanssasi, vaan väistämättä hänen elämässään on muitakin tärkeitä ihmisiä.

Ja ehkä (toivottavasti) törmäät siihenkin, että hän haluaa jakaa kanssasi joitakin oman lapsensa, sinun lapsenlapsesi ainutlaatuisia hetkiä. Ellei hän ole ole kuten sinä.

Outo logiikka. Koska lapsi ei halua aina jakaa kanssasi kaikkia ainutlaatuisia hetkiä niin ei kannata viettää niitä ainutlaatuisia hetkiä lapsen kanssa silloin kun vielä se onnistuu. Pitää vaan luottaa, että hän sitten antaa sinun kokea ainutlaatuisia hetkiä sitten oman lapsensa kanssa.
Miksei niitä haluamiaan hetkiä voi viettää sen oman lapsen kanssa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Eli sinä olet hankkinut lapsen laumalle. Kaikki ei ole.

Minä ainakin haluan kokea oman lapseni kanssa ne ainutlaatuiset hetket itse. En jakaa, enkä luovuttaa niitä.

Joskus vanhempana ehkä ymmärrät, ettei se ole mitenkään sulta poissa, että joku muukin rakastaa ja nauttii lapsestasi.  Toivon nyt, että olisin itse sen  nuorena äitinä silloin ymmärtänyt ja antanut isovanhempien nauttia ainokaisista lapsenlapsistaan niin paljon kuin mahdollista ! Mitään pahaa eikä vahingollista ei olisi siitä tapahtunut. 

Paitsi se, ettet itse olisi saanut kokea niitä ainutlaatuisia hetkiä lapsesi kanssa, eikä lapsi olisi saanut kokea niitä ainutlaatuisia hetkiä vanhempiensa kanssa.

Jossain vaiheessa törmäät siihen tosiasiaan, ettei lapsesi haluakaan jakaa kaikkia ainutlaatuisia hetkiä sinun kanssasi, vaan väistämättä hänen elämässään on muitakin tärkeitä ihmisiä.

Ja ehkä (toivottavasti) törmäät siihenkin, että hän haluaa jakaa kanssasi joitakin oman lapsensa, sinun lapsenlapsesi ainutlaatuisia hetkiä. Ellei hän ole ole kuten sinä.

Keiden kaikkien kanssa sinä jaat pienen lapsesi?

Minun lapsellani on mm. Yksi isoisovanhempi, kolme isovanhempaa, kolme isotätiä, kaksi tätiä ja eno pitäisikö lapsi heidän halutessaan jakaa heidän kaikkien viihdykkeeksi, ihan vaan koska he nyt hirveesti tykkäävät siitä lapsesta ja jonkun mielestä on lapsen etu kun se kokee asioita muiden kuin vanhempiensa kanssa.
Mies on vielä päivätöissä niin eihän hän edes ehtisi näkemään lastaan kuin nukkumassa, eikä sitäkään aina jos mummo saisi päättää kun lapsen pitäisi olla mummolla öitä.

Pitäisi vissiin oikeen vältellä minkään tekemistä lapsen kanssa, että muut saa sitten niitä ainutlaatuisia kokemuksia sen kanssa. Voihan sitä sitten vaatia lapsenlasta omaksi viihdykkeekseen jos semmonen siunaantuu.

Meilläkin mummo sanoi kun lapsi oli ihan vauva esim. että hän sitten vie lapsen eläintarhaan ekan kerran. Lapsi on nyt kolme, eikä (ikävä)kyllä jääty odottelemaan koska mummolle sopisi viedä lastamme eläintarhaan vaan mentiin ihan perheen kesken ja ollaan käyty jo useamman kerrankin. (Eikä mummo siis vieläkään ole edes ehdottanut eläinpuistoon lähtemistä). Enemmän lapsi olisi kokemuksia menettänyt jos vieläkin odoteltaisiin mummon "ekakertaa".

Vierailija

Hyvä anoppi olisi sellaine, joka pyyteettömästi ottaisi lapset aina hoitoon, kun tarvitsemme. Yökylään myös. Ei ostaisi lahjoja, vaan antaisi ne rahana suoraan vanhempien tilille. Ei tuputa neuvoja, tulee käymään vain pyydettäessä, ei soittele pojalleen, vaan ymmärtää, että napanuora häneen on katkennut ja pojalla on jo nainen, hänen vaimonsa. Ja se tärkein. Ymmärtää, että kun on isän äiti, hän luonnollisesti on aina se kakkosmummo ja hänen pitää osata antaa tilaa sille oikealle mummolle, eli äidin äidille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä anoppi olisi sellaine, joka pyyteettömästi ottaisi lapset aina hoitoon, kun tarvitsemme. Yökylään myös. Ei ostaisi lahjoja, vaan antaisi ne rahana suoraan vanhempien tilille. Ei tuputa neuvoja, tulee käymään vain pyydettäessä, ei soittele pojalleen, vaan ymmärtää, että napanuora häneen on katkennut ja pojalla on jo nainen, hänen vaimonsa. Ja se tärkein. Ymmärtää, että kun on isän äiti, hän luonnollisesti on aina se kakkosmummo ja hänen pitää osata antaa tilaa sille oikealle mummolle, eli äidin äidille.

Sniif. Kyynel.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat