Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oli tuo tilanne ja aika lottoamista oli näin jälkikäteen ajatellen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin yhteensä kolme lasta putkeen siten, että minulla ei ollut töitä, vaan opiskelin samalla.

Esikoinen syntyi kun olimme 25 ja 27 ja valmistuneet yliopistosta. Töitä olimme tehneet pätkissä enemmän tai vähemmän omalla alalla vuoden ajan ennen kuin otimme paperit ulos. Ja kaikki kesät kesätöitä sitä ennen, myös enemmän tai vähemmän omalla alalla. Olimme olleet yhdessä jo vuosia ja toive lapsesta oli suuri, naimisissa olimme myös. Niinpä päätimme yrittää esikoista. Määräaikainen työni loppui odotusaikana kun olin rv 17 eikä odotus vielä näkynyt ulospäin, eli siitä loppuminen ei johtunut.

Minulla oli jo aiemmin ollut ajatuksena hakea opiskelemaan toista alaa, jonne pääsin samana keväänä kun esikoinen oli vauva. Siispä opiskelin ja hoidin lapsia, joita saimme yhteensä kolme putkeen. Miehellä riitti pätkää, täydensi tutkintoaan ja sai lopulta viran siinä vaiheessa kun kuopus oli taapero. Minä tein opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lapsilla oli kotona hoitaja.

Valmistuin toisesta maisteritutkinnosta ja sain saman tien viran, hain töitä kolme viikkoa. Mies jäi kotiin hoitamaan lapsia, kun palkkani on suht ok. Eli 30-v. olin ollut kotona viisi vuotta mutta koko ajan samalla opiskellut, kolme lasta ja kaksi tutkintoa. Ekalla alalla en enää työllistyisi, se lienee selvää, mutta kys. ala on hyödyksi nykyisellä ja uratavoitteissa. Tämä meidän systeemi oli siis aika mieletön riskinotto, mutta tiesin että alallani työllisyys on hyvä, joten näin uskalsi jossain määrin tehdä. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi, jos ala työllistää heikommin.

Niin ja siinä vaiheessa kun töitä hain, toin ihan avoimesti esiin sen, että olin ollut monta vuotta kotona lasten kanssa, mutta koko ajan monta rautaa tulessa. Vähän siis siihen tyyliin, että jos pystyy hoitamaan lapset ja yliopistotason opiskelun, niin mitä se kertoo organisointikyvystä, päättäväisyydestä ja pitkäjänteisyydestä. Myös yritin korostaa motivaatiota työllistymiseen. Ilmeisesti kannatti siis.

HSEn adonis

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tuo tilanne ja aika lottoamista oli näin jälkikäteen ajatellen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin yhteensä kolme lasta putkeen siten, että minulla ei ollut töitä, vaan opiskelin samalla.

Esikoinen syntyi kun olimme 25 ja 27 ja valmistuneet yliopistosta. Töitä olimme tehneet pätkissä enemmän tai vähemmän omalla alalla vuoden ajan ennen kuin otimme paperit ulos. Ja kaikki kesät kesätöitä sitä ennen, myös enemmän tai vähemmän omalla alalla. Olimme olleet yhdessä jo vuosia ja toive lapsesta oli suuri, naimisissa olimme myös. Niinpä päätimme yrittää esikoista. Määräaikainen työni loppui odotusaikana kun olin rv 17 eikä odotus vielä näkynyt ulospäin, eli siitä loppuminen ei johtunut.

Minulla oli jo aiemmin ollut ajatuksena hakea opiskelemaan toista alaa, jonne pääsin samana keväänä kun esikoinen oli vauva. Siispä opiskelin ja hoidin lapsia, joita saimme yhteensä kolme putkeen. Miehellä riitti pätkää, täydensi tutkintoaan ja sai lopulta viran siinä vaiheessa kun kuopus oli taapero. Minä tein opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lapsilla oli kotona hoitaja.

Valmistuin toisesta maisteritutkinnosta ja sain saman tien viran, hain töitä kolme viikkoa. Mies jäi kotiin hoitamaan lapsia, kun palkkani on suht ok. Eli 30-v. olin ollut kotona viisi vuotta mutta koko ajan samalla opiskellut, kolme lasta ja kaksi tutkintoa. Ekalla alalla en enää työllistyisi, se lienee selvää, mutta kys. ala on hyödyksi nykyisellä ja uratavoitteissa. Tämä meidän systeemi oli siis aika mieletön riskinotto, mutta tiesin että alallani työllisyys on hyvä, joten näin uskalsi jossain määrin tehdä. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi, jos ala työllistää heikommin.

Niin ja siinä vaiheessa kun töitä hain, toin ihan avoimesti esiin sen, että olin ollut monta vuotta kotona lasten kanssa, mutta koko ajan monta rautaa tulessa. Vähän siis siihen tyyliin, että jos pystyy hoitamaan lapset ja yliopistotason opiskelun, niin mitä se kertoo organisointikyvystä, päättäväisyydestä ja pitkäjänteisyydestä. Myös yritin korostaa motivaatiota työllistymiseen. Ilmeisesti kannatti siis.

Vau miten omaperäistä.

Vierailija

Olin vanhempainvapaalla, kun tuli yt:t ja toimipisteemme suljettiin. Vanhempainvapaan loputtua ilmoittauduin töihin, sain potkut ja irtisanomisaika lähti käyntiin. Kun irtisanomisaika loppui, ilmoittauduin työttömäksi ja saan ansiosidonnaista. Nostan myös hoitorahaa, joka alentaa tuota ansiosidonnaista. Työnhakuun en aio vielä ryhtyä, sillä alkuperäisenkin suunnitelman mukaan olisin ollut lasten kanssa kotona vielä jonkin aikaa. Jos jossain vaiheessa saan karenssia, tulee hoitoraha kuitenkin. Aion nyt nauttia tästä ajasta, työnhakua ehtii murehtia myöhemminkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin vakkariduunista vanhempainvapaalle, mutta YT:t vei senkin jo heti vanhempainvapaan alettua 🤷‍♀️

Onko tuo edes laillista?


On, kunhan irtisanominen ei ole perustunut vanhempainvapaaseen vaan muihin tekijöihin.

Vierailija

Mä tein riskihypyn elokuussa 99 ja vaihdoin vakituisesta työstä koulutustani paremmin vastaavaan määräaikaiseen sijaisuuteen (talousala) Oli parempi liksa ja ehdottomasti mielekästä. Tulin raskaaksi. Sijaisuus päättyi heinäkuussa 2000 ja jäin siis maha pystyssä suoraan äitiyslomalle. Asuntolainaa oli..Mietittiin miten jatko ja kun vauva oli 6 kk vanha, aloin hakea töitä. 2 kk päästä sain unelmaviran. Mies jäi vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle. Kerroin tästä suunnitelmasta jo suoraan työhaastattelussa.
Kun jälkikäteen kysyin miksi minut valittiin, (hakijoita yli 80), niin syyt oli olleet tuore kokemus, into oppia lisää, avoin ja iloinen asenne ja hyvin järjestetty lastenhoito!
Edellinen oli häippäissyt 3 kk koeajan jälkeen lastenhoito- ongelmien takia.

Vierailija

Jäädessäni äitiyslomalle esikoisesta tuli firmaan yt:t ja tiesin silloin jo heti että takaisin en tule pääsemään. Onneksi miehellä oli hyvä vakityöpaikka. Tehtiin sitten toinen lapsi heti perään ja lopulta muutettiin jopa paikkakuntaa miehen työn perässä. Olin neljä vuotta kotona ja kun nuorempi oli 1,5 vuotias, ilmoittauduin työkkäriin ja sieltä pääsin nopeasti koulutukseen. Kävin n. 4 kk koulutuksen ja sen päälle kolmen kuukauden harjoittelun ja sen jälkeen pääsin ensimmäiseen hakemaani työpaikkaan suoraan vakituiseksi. Käsittämätön tuuri!

Kotona ollessa en stressannut työn puuttumisesta, koska miehellä oli hyvät tulot ja suorastaan revitään töihin, joten talous olisi suht turvattu. Ajattelin enemmän, että lähden opiskelemaan ja sen takia työkkärissäkin pyysin että pääsisin johonkin koulutukseen, jotta pääsisin kiinni millaista opiskelu taas onkaan. Olin myös hakenut ja saanut AMK koulutukseen paikan tuolloin samoihin aikoihin kun sain työpaikan, mutta menin siis töihin. Olenkin miettinyt, että yksi syy siihen miksi sain työn oli varmasti se etten ollut ns. epätoivoinen työnhakija vaan kävin haastattelussa tosi rennolla meiningillä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat