Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (441)

Vierailija

Nnnnmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

No tuo sinun tuntemasi äiti on yksi poikkeus, eikä hänen toimintansa mitenkään kuvaa nykykasvatusta. Kyllä nykyäänkin annetaan lasten kokeilla ja oppia itse, vaikka perään katsotaankin.

Minunkin mielestäni tuo on poikkeus, sillä ainakin itse olin 80-luvulla arka lapsi. Eikä yhtään kiellot ja varoitukset sitä helpottaneet. Nykyäänhän pikemminkin yritetään saada lasta seisomaan päällään ja jos kaatuu, niin sitten kaatuu, yritti ainakin. Kaikki älä sitä, älä tätä -kommentit on huonosta. Näin karrikoiden. Minusta omassa sukupolvessa on tosi vahvassa "en osaa" -mentaliteetti, sillä lapsuudessa tehtiin jatkuvasti toisen puolesta eikä jaksettu odottaa toisen hitailua tai omalla tavalla tekemistä. Aivan sama, ehkä vielä pahempana, on äitini sukupolvessa. Epäilemättä perhe- ja persoonallisuuseroja on, mutta kyllähän kaikessa pedagogiikassakin on korostunut aikaa myöten tämä yrittämisen ja epäonnistumisen ok:uden toitottaminen ja lapsen oman oppimisen ja tekemisen korostaminen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

Ei ennenkään välttämättä saaneet lapset tehdä ja kokeilla. Esim. minä olin alakoululaisena ainoa joka oli saanut leipoa ja kokkailla kotona. Muut ihmetteli kokkikerhossa (5. tai 6.lk), että miten mä saan sämpylöistä ja pullista niin tasaisia ja nättejä. Sanoin että oon leiponu äidin kanssa ja oppinu. Muut sanoi, etteivät saa koskaan leipoa kun se on äidin mielestä niin sotkuista hommaa eikä äiti jaksa siivoilla ylimääräistä. Äidit siis leipoi itse ja lapset vaan katsoi päältä. Meillä sai kotona aina kokeilla, pienestä pitäen on leivottu omat pullat jne. Äiti anto meille omat pienet taikinamöykyt, joista sai värkätä mitä halus tai vaikka syödä sen taikinan :)

Kyse on siis enemmän äidin luonteesta kuin aikakaudesta. Toiset äidit pelkää tai on laiskempia. Toiset antaa kokeilla ja/tai on huithapelimpia turvallisuuden kanssa.

Kaffepulla
Seuraa 
Liittynyt18.3.2016

Meidän mummolassa oli tällainen infrapunalaite. Sanottiin, että otetaan ”alppiaurinkoa” ja mummo grillasi naamaansa ne punaiset lasit silmillä. Mitähän ihme sen ajan humpuukia sekin oli...

outoja seikkoja kirjoitti:
Sitten laitettiin punaiset pullonpohjalasit päähän ja katsottiin kohti infrapunalaitetta vai mikä lie, sillä sanottiin olevan terveysvaikutuksia.

Aina on aikaa ostaa broileria!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuljin 6-vuotiaana yksin bussilla yli tunnin matkaa kahden kaupungin välillä. Oltiin muutettu uuteen kaupunkiin eikä sieltä löytynyt heti päivähoitopaikkaa, joten kävin päivähoidossa sukulaisen luona eri paikkakunnalla. Äiti pisti aamulla työmatkalla bussiin ja käski nousta pois, kun asemalla näkyy tutut kasvot. Iltapäivällä lähetettiin samalla lailla takaisin kotiinpäin.

Hah, nykyään pukkaa melkein lasua jos lapsi astuu päiväkodin portista ennen vanhempaa.

Synnyin 1981.

Muistan kun olin joskus 1980-luvun loppupuolella päiväkodissa ja sieltä karkasi kolme lasta kesken hoitopäivän ja heidät löydettiin lopulta erään heistä kotoa, jossa he olivat syömässä karkkia. Sen jälkeen heitä pihalla ollessa pidettiin valjaissa, joiden toinen pää oli hoitajan kädessä joten he eivät pääsisi karkaamaan. Nykyään tuollainen ei taitaisi onnistua, kun lapset valittaisivat asiasta vanhemmilleen ja nämä nostaisivat asiasta haloon, kun heidän pikku kullannuppujaan kohdellaan kaltoin päiväkodissa. Sitä paitsi monikaan ei pitänyt hoitajia huonoina vahteina vaikka nämä kolme lasta karkasivat. Ainakin meitä jo vähän isompia lapsia päästettiin aidatulle pihalle ilman valvontaa leikkimään ja hoitajat taisivat juoda kahvia rauhassa ennen kuin tulivat valvomaan meitä. Silti en muista muita karkaamisia tapahtuneen eikä ainakaan tietääkseni kukaan koskaan loukkaantunut vakavasti. Toisaalta siellä ei ehkä välitetty meistä lapsista hirveästi, ei ainakaan minusta, koska kukaan hoitaja ei puuttunut mitenkään asiaan kun minua kiusattiin ja he tiesivät hyvin asiasta. Kiusaajat saattoivat vaikka pilkata, kampata tai lyödä minua hoitajien nähden ilman seuraamuksia.

Vuosimallia 1957

Ollessani noin 3-15 vuotias meillä kävi usein vanhempien ystäviä kylässä ja vanhemmat antoivat miespuolisten ystäviensä nussia minua. Se loppui, kun tulin raskaaksi, karkasin kotoa, synnytin vauvan jossain sivukadulla, heitin vauvan roskikseen ja minut löydettiin hakattuna verilammikosta parin päivän päästä. Vauvan tapoin kuristamalla sen napanuoralla.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat