Sivut

Kommentit (490)

Vierailija

Nnnnmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

No tuo sinun tuntemasi äiti on yksi poikkeus, eikä hänen toimintansa mitenkään kuvaa nykykasvatusta. Kyllä nykyäänkin annetaan lasten kokeilla ja oppia itse, vaikka perään katsotaankin.

Minunkin mielestäni tuo on poikkeus, sillä ainakin itse olin 80-luvulla arka lapsi. Eikä yhtään kiellot ja varoitukset sitä helpottaneet. Nykyäänhän pikemminkin yritetään saada lasta seisomaan päällään ja jos kaatuu, niin sitten kaatuu, yritti ainakin. Kaikki älä sitä, älä tätä -kommentit on huonosta. Näin karrikoiden. Minusta omassa sukupolvessa on tosi vahvassa "en osaa" -mentaliteetti, sillä lapsuudessa tehtiin jatkuvasti toisen puolesta eikä jaksettu odottaa toisen hitailua tai omalla tavalla tekemistä. Aivan sama, ehkä vielä pahempana, on äitini sukupolvessa. Epäilemättä perhe- ja persoonallisuuseroja on, mutta kyllähän kaikessa pedagogiikassakin on korostunut aikaa myöten tämä yrittämisen ja epäonnistumisen ok:uden toitottaminen ja lapsen oman oppimisen ja tekemisen korostaminen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

Ei ennenkään välttämättä saaneet lapset tehdä ja kokeilla. Esim. minä olin alakoululaisena ainoa joka oli saanut leipoa ja kokkailla kotona. Muut ihmetteli kokkikerhossa (5. tai 6.lk), että miten mä saan sämpylöistä ja pullista niin tasaisia ja nättejä. Sanoin että oon leiponu äidin kanssa ja oppinu. Muut sanoi, etteivät saa koskaan leipoa kun se on äidin mielestä niin sotkuista hommaa eikä äiti jaksa siivoilla ylimääräistä. Äidit siis leipoi itse ja lapset vaan katsoi päältä. Meillä sai kotona aina kokeilla, pienestä pitäen on leivottu omat pullat jne. Äiti anto meille omat pienet taikinamöykyt, joista sai värkätä mitä halus tai vaikka syödä sen taikinan :)

Kyse on siis enemmän äidin luonteesta kuin aikakaudesta. Toiset äidit pelkää tai on laiskempia. Toiset antaa kokeilla ja/tai on huithapelimpia turvallisuuden kanssa.

Kaffepulla
Seuraa 
Liittynyt18.3.2016

Meidän mummolassa oli tällainen infrapunalaite. Sanottiin, että otetaan ”alppiaurinkoa” ja mummo grillasi naamaansa ne punaiset lasit silmillä. Mitähän ihme sen ajan humpuukia sekin oli...

outoja seikkoja kirjoitti:
Sitten laitettiin punaiset pullonpohjalasit päähän ja katsottiin kohti infrapunalaitetta vai mikä lie, sillä sanottiin olevan terveysvaikutuksia.

Se nyt vaan on tyhmää maksaa sosiaalipummille liikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuljin 6-vuotiaana yksin bussilla yli tunnin matkaa kahden kaupungin välillä. Oltiin muutettu uuteen kaupunkiin eikä sieltä löytynyt heti päivähoitopaikkaa, joten kävin päivähoidossa sukulaisen luona eri paikkakunnalla. Äiti pisti aamulla työmatkalla bussiin ja käski nousta pois, kun asemalla näkyy tutut kasvot. Iltapäivällä lähetettiin samalla lailla takaisin kotiinpäin.

Hah, nykyään pukkaa melkein lasua jos lapsi astuu päiväkodin portista ennen vanhempaa.

Synnyin 1981.

Muistan kun olin joskus 1980-luvun loppupuolella päiväkodissa ja sieltä karkasi kolme lasta kesken hoitopäivän ja heidät löydettiin lopulta erään heistä kotoa, jossa he olivat syömässä karkkia. Sen jälkeen heitä pihalla ollessa pidettiin valjaissa, joiden toinen pää oli hoitajan kädessä joten he eivät pääsisi karkaamaan. Nykyään tuollainen ei taitaisi onnistua, kun lapset valittaisivat asiasta vanhemmilleen ja nämä nostaisivat asiasta haloon, kun heidän pikku kullannuppujaan kohdellaan kaltoin päiväkodissa. Sitä paitsi monikaan ei pitänyt hoitajia huonoina vahteina vaikka nämä kolme lasta karkasivat. Ainakin meitä jo vähän isompia lapsia päästettiin aidatulle pihalle ilman valvontaa leikkimään ja hoitajat taisivat juoda kahvia rauhassa ennen kuin tulivat valvomaan meitä. Silti en muista muita karkaamisia tapahtuneen eikä ainakaan tietääkseni kukaan koskaan loukkaantunut vakavasti. Toisaalta siellä ei ehkä välitetty meistä lapsista hirveästi, ei ainakaan minusta, koska kukaan hoitaja ei puuttunut mitenkään asiaan kun minua kiusattiin ja he tiesivät hyvin asiasta. Kiusaajat saattoivat vaikka pilkata, kampata tai lyödä minua hoitajien nähden ilman seuraamuksia.

M

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

Ei ennenkään välttämättä saaneet lapset tehdä ja kokeilla. Esim. minä olin alakoululaisena ainoa joka oli saanut leipoa ja kokkailla kotona. Muut ihmetteli kokkikerhossa (5. tai 6.lk), että miten mä saan sämpylöistä ja pullista niin tasaisia ja nättejä. Sanoin että oon leiponu äidin kanssa ja oppinu. Muut sanoi, etteivät saa koskaan leipoa kun se on äidin mielestä niin sotkuista hommaa eikä äiti jaksa siivoilla ylimääräistä. Äidit siis leipoi itse ja lapset vaan katsoi päältä. Meillä sai kotona aina kokeilla, pienestä pitäen on leivottu omat pullat jne. Äiti anto meille omat pienet taikinamöykyt, joista sai värkätä mitä halus tai vaikka syödä sen taikinan :)

Kyse on siis enemmän äidin luonteesta kuin aikakaudesta. Toiset äidit pelkää tai on laiskempia. Toiset antaa kokeilla ja/tai on huithapelimpia turvallisuuden kanssa.

Meilläkin muijan mielestä kaikki on vaarallista ja tulee sotkua, juoksee perässä ja huutaa, 6v pojan pitäisi vaan tuijottaa tablettia, televisiota tai leikkiä siististi hiljaa ja nätisti.
Sitten ihmettelee lapsen kiukuttelua ja huonoa käytöstä.
Minä taas olen laittanut aina tekemään omat leivät, "alkupaloja" leikkaamaan omat ruuat veitsellä, muija pienii eikä anna veistä ettei satu mitään.
Autotallissa poika on rakennellut omia juttuja, porannut poralla ihan oikeilla terävillä terillä, peltisaksilla,pienellä levyleikkurilla leikannut, hakannut ja paukuttanut, muijan auton renkaatkin veti pulttikoneella kiinni momenttisauvan kanssa, ollut rallissa huollossa mukana ym.ym.

Vierailija

Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, käytiin viikottain kirjastossa ja äiti luki meille paljon. Muutenkin meitä vahdittiin ja järjestettiin tekemistä, käytiin paljon retkillä, teatterissa, uimassa, pyöräilemässä, kirppiksillä yms. äidin kanssa tai koko perheen voimin, mikä nykyään on ihan normaalia, mutta 1980-luvulla moni piti vanhempiani vähän kummallisina.

Telkkaria ei hirveästi katsottu eikä ulkomailla käyty, mutta tuota arjen yhdessä tekemistä oli paljon ja muistan sen nimenomaan hyvänä asiana. Se oli nimenomaan yhdessäoloa, eikä monikaan noista asioista vaatinut paljon rahaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, käytiin viikottain kirjastossa ja äiti luki meille paljon. Muutenkin meitä vahdittiin ja järjestettiin tekemistä, käytiin paljon retkillä, teatterissa, uimassa, pyöräilemässä, kirppiksillä yms. äidin kanssa tai koko perheen voimin, mikä nykyään on ihan normaalia, mutta 1980-luvulla moni piti vanhempiani vähän kummallisina.

Telkkaria ei hirveästi katsottu eikä ulkomailla käyty, mutta tuota arjen yhdessä tekemistä oli paljon ja muistan sen nimenomaan hyvänä asiana. Se oli nimenomaan yhdessäoloa, eikä monikaan noista asioista vaatinut paljon rahaa.

Nykyään tää on perusmeininki, ja itsekin toimin näin. Tiedän aina missä lapseni ovat ja touhutaan yhdessä aamusta iltaan. Omat vanhempani lähettivät minut ulos aamulla ja ruoka-aikaan tulin kotona käymään.

Ile1111

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.
Kaiken huipuksi äiti pyyhki.
Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.
Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.
Ja nykyisin jopa insinööri.

Vierailija

Ile1111 kirjoitti:
Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.
Kaiken huipuksi äiti pyyhki.
Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.
Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.
Ja nykyisin jopa insinööri.

Mikä osuus äidilläsi on elämässäsi nykyään?

Vierailija

Ile1111 kirjoitti:
Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.
Kaiken huipuksi äiti pyyhki.
Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.
Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.
Ja nykyisin jopa insinööri.

Sairaita lapsuuksia on toki joka kymmenluvulta. 

Olen syntynyt 70-luvulla ja en kyllä tunnista perheestäni enkä tuttavaperheistä. Ihan itse käytiin vessassa varmaan kolmivuotiaasta lähtien. 

Ile1111

Vierailija kirjoitti:
Ile1111 kirjoitti:
Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.
Kaiken huipuksi äiti pyyhki.
Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.
Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.
Ja nykyisin jopa insinööri.

Mikä osuus äidilläsi on elämässäsi nykyään?

Kuollut.
Kuoli kun olin 19 vuotias.

Ile19

Vierailija kirjoitti:
myös maisttanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin tutin käyttämisen 2v. Pullon käyttämisen lopetin aikaisemmin. Veljestä en tiedä. Lapsena sain joskus olut hörppyjä.  Tykkäsin oluesta.

N -70

Mäkin sain aina saunan jälkeen "Lasten Kaljaa". Myöhemmin kävi ilmi että se oli Pommacia.

Olin sanonut koulussa että kalja maistuu hyvälle :DDD Moni ei ollut varmaan tajunnut että Pommacia itseasiassa tarkoitin...

t. N-72

Saunan jälkeen join limua. En puhu saunassa käymisestä. Mä sain oikeasti olutta. Kun mun poika oli pieni niin sai multa maistaa siideriä.

Muistan, että ala-asteaikoina kaikki kaverit olivat maistaneet viinaa. Äitikin maistatti minulla. Tätä kai pidettiin lähinnä opettavaisena. En minä eikä kukaan kaverikaan juonut koskaan kännenä alaikäisenä.

No ei ainakaan minun lapsuudessani, ala-asteen kävin 70-luvulla. Äiti ja isä otti kirkasta joskus viikonloppuisin, mutta ei sitä lapsille tyrkytetty. Me juotiin limsaa. 

Me siskoni kanssa saimme maistaa viinaa ja kaljaa jo alle 5 vuotiaina.

Mies pian 37v

Ile1111 kirjoitti:
Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.
Kaiken huipuksi äiti pyyhki.
Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.
Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.
Ja nykyisin jopa insinööri.

Minullapa on uninalle vieläkin, melkein 37-vuotiaana. Lapsena minulla oli monta unilelua viedessä, mutta noin 12-vuotiaana luovuin niistä kunnes taas noin 10 sitten ostin uuden nallen, joka on tyynyni vieressä kun nukun. Tosin vain kotona, jos nukun jossain mukana, niin en ota häntä mukaan, koska hän ei pidä matkustamisesta vaan halua olla kotona.

Vierailija

Mies pian 37v kirjoitti:
Ile1111 kirjoitti:
Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.
Kaiken huipuksi äiti pyyhki.
Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.
Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.
Ja nykyisin jopa insinööri.

Minullapa on uninalle vieläkin, melkein 37-vuotiaana. Lapsena minulla oli monta unilelua viedessä, mutta noin 12-vuotiaana luovuin niistä kunnes taas noin 10 sitten ostin uuden nallen, joka on tyynyni vieressä kun nukun. Tosin vain kotona, jos nukun jossain mukana, niin en ota häntä mukaan, koska hän ei pidä matkustamisesta vaan halua olla kotona.

hän :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat