Sivut

Kommentit (330)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan niele tätä selitystä että "kun äiti on ehtinyt opetella äitiyslomalla vauvan kanssa", ainakaan ihan arkisissa asioissa.

Ei vaadi vuoden harjoitusta ymmärtää, että päiväkotiin laitetaan sateella kumisaappaat. Eikä myöskään vaadi korkeakoulutusta että lapsi tarvii reissulle vähintään about saman määrän paitoja ja housuja kuin ollaan reissussa. Ja niin edelleen. 

Se mitä monien asioiden hoitaminen vaatii on ENNAKOINTI. Jos taaperon ruoka-aika on kolmelta, niin asiaan ei voi ruveta reagoimaan viisi yli kolme toteamalla että ei täällä olekaan ruokaa, lähdetäänpä viiden kilometrin päässä olevaan prismaan. Ja sen jälkeen olla itse raivona kun puoli viideltä viedä kokkailee bolognesea ja lapsi huutaa nälkäänsä vieressä (tositarina).

Reiluuden nimissä myönnän kyllä että on helpompaa ennakoida ja toimia jos on vastuussa koko "osa-alueesta". Jos ei koskaan pue lasta päiväkotiin, ei ehkä tule ajatelleeksi että sinne pitäisi ostaa ne kumpparitkin. Siksi suosittelen jakoa kokonaisuuksittain. Toinen hoitaa kokonaan vaikka naperon vaateruljanssin ja toinen hoitaa kokonaan ruokailuista huolehtimisen. 

Mitkä ihmeen ruoka-ajat? Nehän vaihtelee väkisinkin kun riippuu monelta on herätty, maistuko aamiainen tms. Perusruokia on kätevää pitää valmiina. Menee viisi minuuttia kun lämmittää. Itse tehty ongelma.

Bingo. Vastuussa oleva vanhempi tietää moneksiko sitä ruokaa kaivataan, ei se kellonlyömä itsessään ole asian ydin. Ja huolehtii siis että sitä ruokaa on. Tosin esim. päiväkodista tullessa edellisen ruokailun aikataulu on kyllä aika hyvin tiedossa.

Ja ne perusruuat sinne kaappiin ja pakastimeen on yllättäen myös jonkun valmistettava? Se on ilman muuta fiksu tapa toimia, mutta vielä fiksumpaa on se, että tarkistaa etukäteen onko sitä lämmitettävää ruokaa vai pitääkö sitä alkaa tekemään. Ja sitten tekee sen ruuan että sitä on valmiina kun tarve on.

Pakastimeen mahtuu helposti toista sataa litraa ruokaa. Joten ei sitä ruokaa tarvitse tehdä kuin ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Sieltä sitten aina siirretään jääkaappiin ruokaa. Jokainen osaa itse lämmittää ruoan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sheax kirjoitti:
Meillä juuri näin! Olen yrittänyt miehellekin selittää miksi olen väsynyt. Tähän kaikkeen vastuuseen päälle vielä
lapsen yöheräämiset, joita mies ei tietenkään hoida.

Kyllä lasten saaminen on parisuhteelle todella kova koettelemus! Pakko sanoa näin 2- ja 4-vuotiaiden vanhempana. Tässä vaiheessa huomaan myös miehen haluttomuuden "kasvattaa" omia lapsiaan.... kiroilee samaan malliin kuin aina ennenkin, viettää aikansa kännykkää näpytellen, eikä toimi hyvänä esimerkkinä lapsille. Sitten vaan kommentoi "älä aina ressaa" kun asiasta mainitsen. Kasvatan tällä hetkellä siis tavallaan kolmea lasta. Ja tämä ei tee todellakaan hyvää parisuhteelle. En ihmettele, että moni eroaa, en todellakaan. Miehet, ottakaa vastuu arjen pyörittämisestä ja olkaa siinä myös henkisesti mukana!

Suurin osa noista valituksen kohteista on täysin turhia. Älkää juosko niissä sukulaisten kissanristiäisissä. Älkää ruvetko lasten palvelijoiksi vaan lapsi harrastaa vasta sitten kun hän itse osaa hoitaa harrastus asiansa. 

Ruokaa ei todellakaan tarvitse tehdä joka päivä eikä siivota täydy todellakaan joka päivä. 

Kun lapset kasvavat niin ne rupeavat itse siivoamaan jälkiään. 15 vuotiashan tekee jo kaikki itseään koskevat kotityöt itse. 

Elämä ei ole mitään suorittamista. 

Lastensuojelu hakee lapset pois, jos heitä ei syötetä joka päivä tai jos alaikäinen tekee kotityöt.

Ja ihan tietoisku: kyllä. Kyllä ihan joka päivä riittää lapsiperheessä siivottavaa.

Älä valehtele. 

Lapsenkasvatuksen asiantuntijat suorastaan kehottaa vaatimaan lasta osallistumaan kotitöihin ja että teini-ikäinen itse siivoaa jälkensä. Ihan samoin on ruoan kanssa.

On lapsen henkistä pahoinpitelyä se että tekee kaikki lapsen puolesta. Siinä vahingoitetaan lasta enemmän kuin millään muulla toiminnalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan niele tätä selitystä että "kun äiti on ehtinyt opetella äitiyslomalla vauvan kanssa", ainakaan ihan arkisissa asioissa.

Ei vaadi vuoden harjoitusta ymmärtää, että päiväkotiin laitetaan sateella kumisaappaat. Eikä myöskään vaadi korkeakoulutusta että lapsi tarvii reissulle vähintään about saman määrän paitoja ja housuja kuin ollaan reissussa. Ja niin edelleen. 

Se mitä monien asioiden hoitaminen vaatii on ENNAKOINTI. Jos taaperon ruoka-aika on kolmelta, niin asiaan ei voi ruveta reagoimaan viisi yli kolme toteamalla että ei täällä olekaan ruokaa, lähdetäänpä viiden kilometrin päässä olevaan prismaan. Ja sen jälkeen olla itse raivona kun puoli viideltä viedä kokkailee bolognesea ja lapsi huutaa nälkäänsä vieressä (tositarina).

Reiluuden nimissä myönnän kyllä että on helpompaa ennakoida ja toimia jos on vastuussa koko "osa-alueesta". Jos ei koskaan pue lasta päiväkotiin, ei ehkä tule ajatelleeksi että sinne pitäisi ostaa ne kumpparitkin. Siksi suosittelen jakoa kokonaisuuksittain. Toinen hoitaa kokonaan vaikka naperon vaateruljanssin ja toinen hoitaa kokonaan ruokailuista huolehtimisen. 

Mitkä ihmeen ruoka-ajat? Nehän vaihtelee väkisinkin kun riippuu monelta on herätty, maistuko aamiainen tms. Perusruokia on kätevää pitää valmiina. Menee viisi minuuttia kun lämmittää. Itse tehty ongelma.

Bingo. Vastuussa oleva vanhempi tietää moneksiko sitä ruokaa kaivataan, ei se kellonlyömä itsessään ole asian ydin. Ja huolehtii siis että sitä ruokaa on. Tosin esim. päiväkodista tullessa edellisen ruokailun aikataulu on kyllä aika hyvin tiedossa.

Ja ne perusruuat sinne kaappiin ja pakastimeen on yllättäen myös jonkun valmistettava? Se on ilman muuta fiksu tapa toimia, mutta vielä fiksumpaa on se, että tarkistaa etukäteen onko sitä lämmitettävää ruokaa vai pitääkö sitä alkaa tekemään. Ja sitten tekee sen ruuan että sitä on valmiina kun tarve on.

Pakastimeen mahtuu helposti toista sataa litraa ruokaa. Joten ei sitä ruokaa tarvitse tehdä kuin ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Sieltä sitten aina siirretään jääkaappiin ruokaa. Jokainen osaa itse lämmittää ruoan. 

Kuka ne ruuat tekee? Siinä on iso homma kokata pakastin täyteen, ei onnistu yhtenä päivänä. Minusta on ankeaa, jos jokainen syö yksin, eihän siinä lapsetkaan opi pöytätapoja. Onneksi omassa perheessä ei ole tuollaisia kuin sinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sheax kirjoitti:
Meillä juuri näin! Olen yrittänyt miehellekin selittää miksi olen väsynyt. Tähän kaikkeen vastuuseen päälle vielä
lapsen yöheräämiset, joita mies ei tietenkään hoida.

Kyllä lasten saaminen on parisuhteelle todella kova koettelemus! Pakko sanoa näin 2- ja 4-vuotiaiden vanhempana. Tässä vaiheessa huomaan myös miehen haluttomuuden "kasvattaa" omia lapsiaan.... kiroilee samaan malliin kuin aina ennenkin, viettää aikansa kännykkää näpytellen, eikä toimi hyvänä esimerkkinä lapsille. Sitten vaan kommentoi "älä aina ressaa" kun asiasta mainitsen. Kasvatan tällä hetkellä siis tavallaan kolmea lasta. Ja tämä ei tee todellakaan hyvää parisuhteelle. En ihmettele, että moni eroaa, en todellakaan. Miehet, ottakaa vastuu arjen pyörittämisestä ja olkaa siinä myös henkisesti mukana!

Suurin osa noista valituksen kohteista on täysin turhia. Älkää juosko niissä sukulaisten kissanristiäisissä. Älkää ruvetko lasten palvelijoiksi vaan lapsi harrastaa vasta sitten kun hän itse osaa hoitaa harrastus asiansa. 

Ruokaa ei todellakaan tarvitse tehdä joka päivä eikä siivota täydy todellakaan joka päivä. 

Kun lapset kasvavat niin ne rupeavat itse siivoamaan jälkiään. 15 vuotiashan tekee jo kaikki itseään koskevat kotityöt itse. 

Elämä ei ole mitään suorittamista. 

Lastensuojelu hakee lapset pois, jos heitä ei syötetä joka päivä tai jos alaikäinen tekee kotityöt.

Ja ihan tietoisku: kyllä. Kyllä ihan joka päivä riittää lapsiperheessä siivottavaa.

Älä valehtele. 

Lapsenkasvatuksen asiantuntijat suorastaan kehottaa vaatimaan lasta osallistumaan kotitöihin ja että teini-ikäinen itse siivoaa jälkensä. Ihan samoin on ruoan kanssa.

On lapsen henkistä pahoinpitelyä se että tekee kaikki lapsen puolesta. Siinä vahingoitetaan lasta enemmän kuin millään muulla toiminnalla.

Juu, juu. Sinä olet se yksi ja sama sinkkumies, joka paasaat täällä näitä päättömyyksiäsi. Älä viitsi. Iso ”mies”.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

Vierailija

Mitenkäs äidin suoritusta projektipäällikkönä sitten arvioidaan? Oikeassa maailmassa nimittäin on mittareita, mutta supermammathan ovat aina täydellisiä ja uhriutuvia, eikä mitään koskaan tehdä huonosti.

Ihan typerää puhua äideistä projektipäällikköinä, oikeasti äitiys on aika paljon löysempää. Huonoja äitejä ei koskaan olekaan.

t. oikea naisprojektipäällikkö

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan niele tätä selitystä että "kun äiti on ehtinyt opetella äitiyslomalla vauvan kanssa", ainakaan ihan arkisissa asioissa.

Ei vaadi vuoden harjoitusta ymmärtää, että päiväkotiin laitetaan sateella kumisaappaat. Eikä myöskään vaadi korkeakoulutusta että lapsi tarvii reissulle vähintään about saman määrän paitoja ja housuja kuin ollaan reissussa. Ja niin edelleen. 

Se mitä monien asioiden hoitaminen vaatii on ENNAKOINTI. Jos taaperon ruoka-aika on kolmelta, niin asiaan ei voi ruveta reagoimaan viisi yli kolme toteamalla että ei täällä olekaan ruokaa, lähdetäänpä viiden kilometrin päässä olevaan prismaan. Ja sen jälkeen olla itse raivona kun puoli viideltä viedä kokkailee bolognesea ja lapsi huutaa nälkäänsä vieressä (tositarina).

Reiluuden nimissä myönnän kyllä että on helpompaa ennakoida ja toimia jos on vastuussa koko "osa-alueesta". Jos ei koskaan pue lasta päiväkotiin, ei ehkä tule ajatelleeksi että sinne pitäisi ostaa ne kumpparitkin. Siksi suosittelen jakoa kokonaisuuksittain. Toinen hoitaa kokonaan vaikka naperon vaateruljanssin ja toinen hoitaa kokonaan ruokailuista huolehtimisen. 

Mitkä ihmeen ruoka-ajat? Nehän vaihtelee väkisinkin kun riippuu monelta on herätty, maistuko aamiainen tms. Perusruokia on kätevää pitää valmiina. Menee viisi minuuttia kun lämmittää. Itse tehty ongelma.

Bingo. Vastuussa oleva vanhempi tietää moneksiko sitä ruokaa kaivataan, ei se kellonlyömä itsessään ole asian ydin. Ja huolehtii siis että sitä ruokaa on. Tosin esim. päiväkodista tullessa edellisen ruokailun aikataulu on kyllä aika hyvin tiedossa.

Ja ne perusruuat sinne kaappiin ja pakastimeen on yllättäen myös jonkun valmistettava? Se on ilman muuta fiksu tapa toimia, mutta vielä fiksumpaa on se, että tarkistaa etukäteen onko sitä lämmitettävää ruokaa vai pitääkö sitä alkaa tekemään. Ja sitten tekee sen ruuan että sitä on valmiina kun tarve on.

Pakastimeen mahtuu helposti toista sataa litraa ruokaa. Joten ei sitä ruokaa tarvitse tehdä kuin ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Sieltä sitten aina siirretään jääkaappiin ruokaa. Jokainen osaa itse lämmittää ruoan. 

Ahaa. Ja nuo toista sataa litraa ruokaa ilmestyy sinne taikomalla?

Ja tuoreet kasvikset, hedelmät ja salaatit yms kulkee myös pakastimen kautta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

On niitä harrastuksia muitakin kuin telinejumppa. Osaa voi harrastaa ihan kotonakin tai lähiympäristössä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

On niitä harrastuksia muitakin kuin telinejumppa. Osaa voi harrastaa ihan kotonakin tai lähiympäristössä. 

Kun ei täällä ole lähiympäristössä mitään!

Ja joo, voi lukea kotona joo.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

On niitä harrastuksia muitakin kuin telinejumppa. Osaa voi harrastaa ihan kotonakin tai lähiympäristössä. 

Kun ei täällä ole lähiympäristössä mitään!

Ja joo, voi lukea kotona joo.

Eipä se lukeminenkaan huono harrastus ole mutta lyön vaikka vetoa että "ei mitään" tarjoaisi kyllä muitakin vaihtoehtoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

On niitä harrastuksia muitakin kuin telinejumppa. Osaa voi harrastaa ihan kotonakin tai lähiympäristössä. 

Kun ei täällä ole lähiympäristössä mitään!

Ja joo, voi lukea kotona joo.

Eipä se lukeminenkaan huono harrastus ole mutta lyön vaikka vetoa että "ei mitään" tarjoaisi kyllä muitakin vaihtoehtoja.

Ahaa. Tuikituntematon tietää paremmin kuin minä.

Meillä luetaan paljon mutta haluan lapsille myös liikuntaharrastuksia. Kunnollisia ja laadukkaita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

On niitä harrastuksia muitakin kuin telinejumppa. Osaa voi harrastaa ihan kotonakin tai lähiympäristössä. 

Kun ei täällä ole lähiympäristössä mitään!

Ja joo, voi lukea kotona joo.

Eipä se lukeminenkaan huono harrastus ole mutta lyön vaikka vetoa että "ei mitään" tarjoaisi kyllä muitakin vaihtoehtoja.

Ahaa. Tuikituntematon tietää paremmin kuin minä.

Meillä luetaan paljon mutta haluan lapsille myös liikuntaharrastuksia. Kunnollisia ja laadukkaita.

No missä asutte? Jos et halua tarkkaa paikkaa sanoa niin summittain tai kuvaile edes.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Tyhjiössäkö te asutte?

Ei. Asumme niin että täältä ei pääse harrastuksiin muuta kuin autolla. Kuten aika moni Suomessa.

Teoriassa esim yhteen harrastukseen on julkiset, mutta niitä tarvittaisiin neljä suuntaansa ja aikaa menisi nelisen tuntia (myöhään illalla) että lapsi pääsisi tunniksi harrastamaan. Autolla matka vie puoli tuntia suuntaansa.

Sunnuntain telinejumppaan ei pääsisi kuin kävelemällä 15 kilsaa ja toiset 15 kilsaa takaisin.

On niitä harrastuksia muitakin kuin telinejumppa. Osaa voi harrastaa ihan kotonakin tai lähiympäristössä. 

Kun ei täällä ole lähiympäristössä mitään!

Ja joo, voi lukea kotona joo.

Eipä se lukeminenkaan huono harrastus ole mutta lyön vaikka vetoa että "ei mitään" tarjoaisi kyllä muitakin vaihtoehtoja.

Ahaa. Tuikituntematon tietää paremmin kuin minä.

Meillä luetaan paljon mutta haluan lapsille myös liikuntaharrastuksia. Kunnollisia ja laadukkaita.

Eli ongelma ei varsinaisesti ole siinä etteivät lapset pystyisi harrastamaan vaan siinä että harrastukset eivät mammalle kelpaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisipa ollut kiva jos joku olisi tosiaan maksanut sen rumban pyörittämisestä. Ei ollut mitään ennakkovaroitusta että fiksu ja koulutettu mies taantuu yhdeksi lapseksi lisää.

Ei tullut minullekaan siitä, että ennen lapsia hymyilevä, puhelias ja halailusta/silittelystä pitävä vaimo muuttuu mököttäväksi ja läheisyyttä karttelevaksi puhelimen facen tuijottajaksi.

Ja olisin minäkin ihan mielellään ottanut korvauksen omakotitalon rakennusprojektin vetämisstä ja raksalla huhkimisesta. Mutta ei tullut kuin kiukuttelua siitä kun käytin kuulemma liikaa aikaa puhelimessa ja netissä taloasioita tutkien ja hoidellen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat