Poiminta
Kuva: Panu Pälviä

"Sori mutsi, mulla olikin nyt muuta, en mä ehdi tulemaan!"

Tuttu lause varmasti jokaiselle teinin vanhemmalle. Jopa jokapäiväinen? Ero minun kohdallani lähivanhempaan tai ydinperhevanhempaan on kuitenkin se, etten ole nähnyt lastani hetkeen. Ja kun kuulee tämän, ovat tunteet hyvin monimuotoiset, ristiriitaiset ja ahdistavatkin ja olen ollut myös huolissani meidän suhteemme ylläpidosta ja kehittämisestä.

Se "jotain muuta" on varmasti teinille hyvin tärkeää ja on vaikea pakottaa häntä pitämään äidin luokse tulemista maailman tärkeimpänä juttuna; kenelle 14-vuotiaalle se kotisohva ja leffa vanhempien kanssa onkaan illan odotetuin juttu? Vaikka se onkin ehkä olla se etä-äidin kuukauden odotetuin juttu.

Ensimmäiseksi nousi kiukku; onko se "jotain muuta" niin usein niin paljon tärkeämpää? Pettymys on valtava, kun lapsi ei tulekaan.

Toinen kysymys on, voiko etävanhempi pakottaa lapsen tulemaan luokseen?

Joidenkin mielestä sopimuksista on pidettävä kiinni, se on lapsenkin opittava. Toisaalta en koe, että pakottaminen lähentäisi meidän suhdetta mitenkään, voisi jopa ajaa lasta kauemmaksi. Joskus, kun olen antanut hänen päättää, tuleeko luokseni, onkin hän itse pyytänyt, että saako tulla. Ehkä minun lapseni kanssa toimii tämä tyyli, jonkin toisen kohdalla voi toinen tapa olla parempi. 

Minä ajattelen, että lapsella on oikeus tulla etävanhemman luokse, mutta häntä ei voi pakottaa siihen. Jos ihan lainkirjainta lukee, se on nimenomaan näin päin eikä etävanhemman oikeudesta nähdä lastansa. Tietenkin tavallisessa elämässä etä-äitinä haluan nähdä lastani mahdollisimman paljon, mutta onko minulla oikeutta pakottaa siihen?

Mitä sitten voin tehdä, että suhteemme pysyisi kuitenkin läheisenä?

  • Laittaa viestiä joka päivä. Että olen täällä ja ajattelen häntä. Tämä on teinille yllättävän tärkeää.
  • Osoittaa sanoin ja teoin, että luokseni saa aina tulla, vaikkei niin ei olisi sovittukaan ja vaikka tilanne olisi minkälainen tahansa.
  • Ei näyttää liiaksi omaa pahaa mieltä, vaikkakin teinin on hyvä ymmärtää, että vanhempikin voi loukkaantua ja pahoittaa mielensä. Syyllistää lasta ei kuitenkaan saa omasta pahasta mielestään.
  • Ehdottaa erilaista yhteistä tekemistä. Tämä voi kantaa hedelmää myöhemmin.
  • Ymmärtää, että teinin elämä on kiireistä ja etä-äiti ei ole jokapäiväisesti mielessä. Se ei vähennä rakkautta välillämme.
  • Muistaa, että lapsi on siunas ja lainaa vain. Olen kiitollinen joka päivä lapsestani.

Muistaa, että lapsi on siunas ja lainaa vain. Olen kiitollinen joka päivä lapsestani

Lue myös: Miten kehittää ja ylläpitää kiintymyssudetta etälapseen?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (4)

Isivuosi

Hieno kirjoitus. Erityisesti pisti silmään tuo, että otit esiin lapsen oikeuden päättää. Tuohon ajattelutapaan ei kovin usein törmää, valitettavasti.

Viimeinen lauseesi tiivistää upeasti kaiken sen, mistä tässä vanhemmuudessa on kyse.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Nämä ovat kyllä niin mahtavia pointteja, että niitä pitäisi vaalia kaikkien lasten kanssa, oli etänä tai ei. Läsnäolon ei aina tarvitse olla fyysistä ja välillä fyysisesti paikalla oleva ei ole läsnä.

Itselleni oli lapsena tärkeä se tieto, että mitä tahansa olisin tehnyt, olisin aina voinut, kellon ajasta riippumatta, soittaa vanhemmilleni ja he olisivat tulleet hakemaan. Se loi uskomatonta turvaa.

Erotettu

Lähivanhempana voin sydämestäni lähettää viestiä, että on todella tärkeää lapsen viettää aikaa etävanhemman luona. Minulla on kolme lasta, kaksi erityisen tuen tarvitsijaa ja yksi "normaali". Jos yksikin hengästystauko minulta perutaan, koen seuraavan viikon erittäin raskaaksi. Tämä heijastuu lapsiin, ikävä kyllä. Kokonaisuus ratkaisee..

Vierailija

Eipä se lähi-äitikään ole joka päivä teinin mielessä. Omat kaverit ja menot, kesätyöt, kaikki "muu" on tärkeää teinille. Mutta siellä pääkopan takana on aina paikka äidille, jonka luokse palataan vielä miehenäkin :-) Ei sinua ole hylätty/unohdettu, pää pystyyn!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017