Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (144)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tosiaan katsellutkaan kuin vasta nyt, onko aloitukseeni tullut vastauksia. Poika kertoi vaan, että häntä haukutaan ja sillä tavalla suljetaan pois. Ei kerro miten haukutaan ja ketkä. Sanoi myös että ei halua kertoa, koska selvittely pahentaa tilannetta. Sitä on alakoulun puolella joskus yritetty.

Pojalla on lievä asperger ja sitäkin kautta sosiaalisissa taidoissa varmasti parantamista. En tiedä miten hyvin poika osaa "olla" porukoissa, mutta minusta hän on hirmu jäykkä ajattelussaan ja kotona myös omaehtoinen. Luulisin että ei joukoissakaan kovin rento osaa olla.

Poika on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa. Pojalla on hoitosuhde ja kohta kokeillaan masennuslääkkeitä. Poika kertoi, että masennuksen syille ei voi tehdä mitään eikä kertonut syitä. Mutta yhden syyn kertoi ja se oli ettei ole kavereita. Sanoi, että asia johtuu hänestä ja hän ei voi sille mitään. Siksi vähän suruissani tein aloituksen. Ei kai sille voi mitään... eihän toisia voi pakottaa ottamaan porukkaan.

-ap

Aloittaja ei ekassa viestissään laajentanut ongelmaa, muuten kuin kertoi, että poikaa ei oteta joukkoon. Vasta myöhemmin kertoi, että mukana on kiusaamista, eli haukkumista.

Itelle tuli aloituksesta ekaksi mieleen, että poika on yksinäinen pääosin koulun ulkopuolella. Minä kun en ole ajatustenlukija.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Kun kohtaat tuon eristämisen työpaikalla, toteat oikeassa elämässä sen olevan työpaikka kiusaamista. Sulle ei puhuta mitään, ei kerrota edes työasioista, jotka olisivat olerllisia työn hoitamiseksi. Ei kutsuta palavereihin ja infon oman tiimin jutuista kuulet kun ne kertotaan koko yksikölle. Tosi sairasta ja tosi sairastuttavaa ja siitä on pakko päästä pois.

Mä en ole kollegoideni ystävä, mutta kyllä mulle kerrotaan työasiat ja lähetetään palaverikutsut. Ei tuo vaadi mitään kaveeraamista.

Vierailija

Jos työpaikallanne on joku outo rillipää..

vastatkaa rehellisesti:

a: kutsutte kahvile

b. meette kaljalle

c.annatte pi..lluva

d. välttelette

ja lasten pitäis sietää asbergeria koska...

aikuisena tää mies ulisee kun naiset ei anna

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan on kiusaamista. Usein syrjityt ovat niitä kilttejä ja hiljaisia tyyppejä, jotka on helppo eristää muusta porukasta. Kukaan luokkani pissiksistä ei vaivautunut edes tutustumaan minuun,miten silloin voi sanoa että kemiat ei kohtaa, jos ei edes tunne toista? :D. Löysin porukkani kuitenkin muiden hyljeksittyjen joukosta. Hyljeksinnän vaikutus seuraa myöhemmässä elämässä ja se näkyy masennuksena ja itsetunto ongelmina. Se kun aina jää yksin ryhmätöissä ja liikuntatunneilla tuo vahvan sanoman siitä, että olet sitä ö-luokkaa niin eihän se itsetuntoa kasvata. Opettajat olisivat voineet vaikuttaa tähän(kin) asiaan, mutta he myös nostivat kädet pystyyn suoranaisemman kiusaamisen edessä (luokallamme oli myös tätä).

Käytännössä se kemioiden kohtaaminen havaitaan hyvin nopeasti. Usein jo parin minuutin keskustelun jälkeen. Ei se vaadi pitkällistä tutustumista. Joo, voi olla että jos olisi jaksanut kuukausia olla kiva ja antaa aikaa ihmiselle jonka avautumiseen menee niin pitkään, niin lopulta oltaisiin tultu toimeen ihan hyvin. Mutta kun tarjolla on myös niitä ihmisiä, joiden kanssa keskustelu on rentoa ja alkaa sujua omalla painollaan jo eka lauseista lähtien, niin... Se on just sitä kemioiden kohtaamista, että heti alusta asti on helppo olla sen toisen seurassa.

Vierailija

Muakin hyljeksittiin yläasteella, oli ns pariton määrä tyttöjä ja jäin ulkopuolelle. Mutta harrastusporukassa löysin uusia kavereita, sitten lukioon siirtyessäni sain lisää uusia kavereita. Nykyään jo lähes 30v., itsetunto-ongelmia ei enää ole ja minulla on paljon ystäviä. On tullut enemmän asenne, että sama se mitä muut minusta miettivät. :)
Nyt olisi tärkeää porskuttaa se yläaste läpi kivojen harrastusten yms juttujen voimin. Valitettavasti yläasteikäiset osaavat olla vatipäitä. Pari "kaveria" pahoitellut yläasteaikaista käytöstään jopa nyt myöhemmällä iällä. Täytyy silti sanoa, että vaikka kahvillekin on pyydetty niin ei edelleenkään kiinnosta näiden em. ihmisten seura. Mutta ei tarvitse kiinnostaakaan.

Vierailija

Tuolla ihmissulattamossa riittää että on erilainen. Ja se on paradoksaalista, että juhlapuheissa ne yläasteen opet kehottaa olemaan oma itsensä, mutta totta jumalauta jos se onkin vähän introvertti ja vaikeasti johdettavissa ryhmäpedakogisin keinoin, niin opehan voi lähteä mukaan nujertamaan.

"Kyllä me saatana armeijassakin saatiin ne kuriin, niin miksei myös yläasteella. Johtajakoulutus for the win!"

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat