Sivut

Kommentit (216)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos lapset haluavat leikkiä yhdessä ja vanhemmat tämän torppaavat, koska evvk, niin on se kyllä todella itsekästä vanhemmilta. Etenkin jos puhutaan kouluikään lähestyvistä lapsista, joille ystävät alkaa jo merkitsemään enemmän.

Samoin epäkohteliasta on se, että perutaan ja kierrellään ja kaarrellaan ja annetaan jo ymmärtää, että ollaan tulossa mutta ei sitten kuitenkaan... Todella törkeää käytöstä. Pitää pystyä sanomaan sitten suoraan, jos ei ole valmiita mihinkään toimenpiteisiin. Turha roikottaa muita siinä odotuksessa.

Sen sijaan, jos lapset eivät edes halua leikkiä tai olla tekemisissä, niin sitten asian pitäis olla selvä, eikä lapsia saa pakottaa mihinkään ystävyyshommiin.

Meillä ainakin lapsille riitti, että saivat leikkiä kavereidensa kanssa 10 tuntia päivässä, 5 kertaa viikossa päiväkodissa. Halusivat iltaisin olla kotona vanhempiensa kanssa ja viikonloppuisin myös, kun puuhattiin jotain muuta tai käytiin sukulaisissa.

Omat lapset eivät ainakaan jaksaneet enää illalla lähteä kuuden pintaan leikkitreffeille, vaan halusivat kotona, syödä ja katsoa pikkukakkosen ja vaikka leikkiä rauhassa omilla leluillaan ja sisarusten kanssa.

Vierailija

Mulla on sama kokemus. Alkuun sovittiin treffejä puolin ja toisin ja vietiin lapsiamme leikkipuistoon, jne. että saavat olla yhdessä, kun kerran halusivat. Nyt on kuitenkin tämä äiti alkanut ottaa etäisyyttä jostakin syystä ja ihan selvästi jopa välttelee, jos satumme yhtä aikaa lapsiamme hakemaan. Jos yritän sopia jotain treffejä, ei hänestä kuulu mitään, vaan välittää lapsen kautta viestiä, että ei sovi. Heidän lapsi ollut enemmän meillä, kun meidän heillä ja ollaan viety tyttöjä syömään ja kuskattu molempia ja aina sovittuna aikana viety takaisin. Meillä on terveelliset elämäntavat, vahdimme tyttöjä aina siellä, missä oltiin, jne. Tosi vaikea kyllä ymmärtää tuon kaverin äidin toimintaa, kun lapset haluaisivat tavata kuitenkin. Ei voi pakottaa, mutta harmittaa kuitenkin lapsen puolesta.

Vierailija

Aloittajan pitäisi opettaa lapselleen ihan nätillä tavalla, ettei muita ihmisiä voi vaivata, jos näille ei sovi. Mutta millä opettaa, kun ei näytä itsekään tajuavan? En enää ihmettele, mistä näitä itse itsensä kylään kutsujia tulee. Kerran tai pari on mahdollista, että tulee este ja tapaaminen perutaan. Kolmannesta kerrasta ymmärtäisin kyllä yskän. Eivät halua loukata mutta pitävät teitä vainoojina, joista kyllä takanapäin kerrotaan suorat sanat. Edessäpäin eivät sano suoraan, koska lapsenne ovat samassa päikyssä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa tämä ketju. Meillä on useampi lapsi. Vaikka heistä on seuraa toisilleen, ollaan aina silloin tällöin pyydetty lasten kavereita kylään. Vastavuoroisesti ovat myös kyläilleet kavereilla. Kyllä päiväkoti-ikäinenkin haluaa nähdä parhaita ystäviään esim. lomilla. 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsetKIN ovat yksilöitä. Joillekin ihan oikeasti riittää 45-50 tuntia viikossa tarhakavereiden kanssa. Ja on totta, että parhaita ystäviä on kiva nähdä lomillakin, mutta esimerkiksi aloittajan lapsi ei mitä ilmeisimmin ole tarhakaverinsa paras ystävä. Tapaammehan me aikuisetkin mielellämme lomillamme parhaita ystäviämme, mutta kuinka moni kaipaa työkavereitaan lomalla?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kokemus. Alkuun sovittiin treffejä puolin ja toisin ja vietiin lapsiamme leikkipuistoon, jne. että saavat olla yhdessä, kun kerran halusivat. Nyt on kuitenkin tämä äiti alkanut ottaa etäisyyttä jostakin syystä ja ihan selvästi jopa välttelee, jos satumme yhtä aikaa lapsiamme hakemaan. Jos yritän sopia jotain treffejä, ei hänestä kuulu mitään, vaan välittää lapsen kautta viestiä, että ei sovi. Heidän lapsi ollut enemmän meillä, kun meidän heillä ja ollaan viety tyttöjä syömään ja kuskattu molempia ja aina sovittuna aikana viety takaisin. Meillä on terveelliset elämäntavat, vahdimme tyttöjä aina siellä, missä oltiin, jne. Tosi vaikea kyllä ymmärtää tuon kaverin äidin toimintaa, kun lapset haluaisivat tavata kuitenkin. Ei voi pakottaa, mutta harmittaa kuitenkin lapsen puolesta.

Oletko varma, että se kaveri oikeasti haluaa tavata sinun lastasi leikkitreffeillä ja tämän äiti ihan vaan itsekkyyttään on ottanut etäisyyttä? Minusta kun tuollainen tilanne viittaisi siihen, että tuo perhe ottaa etäisyyttä teihin oman lapsensa toiveesta. Jokin syyhän tuollaiseen on, että välejä tietoisesti viilennetään noin paljon ja se syy ei välttämättä olekaan pelkästään sen toisen lapsen vanhemmissa. Jospa teidän lapsilla ei enää leikit sujukaan niin hyvin kuin luulet?

Vierailija

Ap - olet suomalaisuuden ytimessä. Suomalaisten kanssa on vaikea keskimäärin sopia mitään.

Ollaan oltu tuossa tilanteessa monta kertaa. Kurjinta lapsen kannalta, jos bestiksen perhe on metsäläisiä.

Ei auta kuin sanoa lapselle, sori ei onnaa - etsi ”parempi” kaveri. Yleensä yksinhuoltajaperheet, uusperheet ja monikulttuuriset on avoimempia ja kykenevämpiä verkostoitumaan - he tarvitsevat sitä.

Jostain syystä omilla lapsilla ei enää bestiksinä olekaan peruskantasuomalaisia ydinperhelapsia... ei se vaan suju. Perusperhe ei tarvitse ketään muut kuin itsensä ja vanhat tuttunsa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on päivähoidossa montako tuntia päivässä?

Jos lapsi on niin pieni, ettei itse pääse kaverille, niin meillä on kyllä aika selkeää, että sitten ei kaveria tavata ja lomia yhdessä vietetä. En ryhdy kalenteroimaan vapaa-aikaani jonkun toisen perheen vaatimusten mukaan.

Joku ehdottaa leikkitreffejä lasten kanssa = toisten vaatimus "kalenteroida" oma vapaa-aika heidän mukaan?

Kyllä. Minulla ei ole mitään halua olla yhteydessä lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin vapaa-ajallani ja pidä tuollaisia ehdotuksia vähintäänkin typerinä. Eri asia, jos vanhemmat tuntevat  toisensa ennestään, mutta en todellakaan halua lähteä viikonloppuna jonkun vieraan ihmisen kanssa kahvittelemaan tai kentän laidalle siksi, että lapsemme joka tapauksessa ovat yhdessä jo noin 8 h/arkipäivä. En koe, että lapseni tarvitsee mitään leikkitreffejä, kavereita on naapurustossa ja sitten todellakin on serkut, joiden vanhempienkin kanssa viihdyn mainiosti.

Lapseni eivät ole minulle tapa saada uusia ystäviä.

Niin siis kyse olikin nyt lapsista, ei vanhemmista. Toteutatko muutenkin vanhemmuutta se edellä, mikä itsellesi tuntuu paremmalta vaihtoehdolta? Kokeilepa kokeilla katsoa asioita lapsesi näkökulmasta.

Vierailija

Kahden tunnin leikkiteffit on sille tuovalle ja ehkä hakevallekin vanhemmalle lähinnä kiusantekoa. Mitä rentoutumista tuossa ajassa ehtii muka tehdä? Riippuen etäisyyksistä, puolikin kilsaa voi olla liikaa, vanhemman pitää miettiä mitä sillä ajalla tekisi järkevästi. Kauppareissu tai pikainen kotona ruoan laitto ehkä yleisin valinta, jos ei lähde kuntoilemaan. Tuommoisten 2 tunnin treffit tuomisine ja hakemisineen tarkoittaa vanhemmalle ainakin arkipäivinä tosi tiukkaa aikatauluttamista. Hoitoajat saattavat olla erilaiset ja joudut ehkä keksimään puolesta tunnista tuntiin jotain odottelutekemistä ennen kuin lapsen kaverille voi mennä. Ei tajuta sitä, että kaikille leikkitreffit ei voi jatkua esim. kello 18 jälkeen. Toiset perheet valvottavat niitä pk-lapsiaan iltaysiin kymppiinkin mutta toisten pitää laittaa nukkumaan viimeistään kello 20 että jaksaa herätä taas aamulla viiden jälkeen jos lapsi menee päiväkotiin heti kuuden jälkeen kun laki sallii. Lapset tulevat ehkä keskenään toimeen mutta vanhemmat karsastavat toisiaan ihan jo mielipideasioiden takia. Aina ne mielipiteet ei näy suoraan habituksesta. Olisi niin paljon helpompaa, jos nykypäivänäkin vanhemmat uskaltaisivat lähettää lapsensa vaan pihoille leikkimään keskenään. Pakkoko vanhempien on pakko kuskailla lapsia. Ravatkoot lapset itse pihalla jos haluavat. Voi muutaman kerran katsoa ikkunasta ulos ja vaikka kokata rauhassa sillä aikaa. No eihän tämä näille Helsingin ylisuojeleville äideille käy. Jotkut ovat vielä kouluikäistenkin henkisenä tukena puistoissa kun lapset niin vässyköitä. En tiedä kehtaako tässä edes tulevan koululaisen vanhempana ehdotella naapureille kesällä että voisiko teidän lapset vaan tulla pihalle ja puistoon tiettyyn aikaan. Leikkikööt keskenään. Mikä pakko vanhempien on olla koko ajan kyljessä kiinni.

Vierailija

Onko oikeasti olemassa vaikka jotain sovellusta, jonka avulla lapsilleen seuraa etsivät löytäisivät toisensa?

Ei tuota tulosta mitkään tämän alueen puistot, kun päiväsaikaan lähipuistossa käyvät vain perhepäivähoitajat ja muutama isovanhempi. Mammakerhoissa taas ei ole helppoa käydä neljän pienen kanssa. Siellä aika menee lasten kaitsemiseen kuten kotonakin, enkä itse pysty keskittymään kenellekään puhumiseen.

Joten mistä löytää niitä perheitä tai yksinhuoltajia jotka kaipaavat seuraa lapsilleen? Oletteko jättäneet neuvolaan yhteystietoja tai laittaneet lehteen ilmoitusta? :D

Vierailija

kaikki sosiaalisuus tapahtuu niin, että molemmat osa puolet sitä haluaa!

jos toinen ihminen / lapsi / perhe ei halua, niin suotakoon se heille.

ihan samat sosiaaliset säännöt on lapsille, ei niiden elämä mene niin että jokaiselle pitää järjestyä seuraa. täällä toistunut se että tietyt lapset on tosi kivoja ja niiden päälle kaatuu sitten se muiden lasten huomioiminen.

ihan yhtä lailla kun aikuiset saa valita omat ystävänsä ja treffikumppaninsa ilman selittelyj. siitä voi tulla paha mieli mutta et kai sinä nyt mene lupaamaan tai kertomaan pienelle lapselle suoraan tätä pohdintaasi. ei lapsen tartte tietää muuta kuin ettei homma onnistu. ei siis elää läpi tätä "kutsutaan ja petytään " juttua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa vaikka jotain sovellusta, jonka avulla lapsilleen seuraa etsivät löytäisivät toisensa?

Ei tuota tulosta mitkään tämän alueen puistot, kun päiväsaikaan lähipuistossa käyvät vain perhepäivähoitajat ja muutama isovanhempi. Mammakerhoissa taas ei ole helppoa käydä neljän pienen kanssa. Siellä aika menee lasten kaitsemiseen kuten kotonakin, enkä itse pysty keskittymään kenellekään puhumiseen.

Joten mistä löytää niitä perheitä tai yksinhuoltajia jotka kaipaavat seuraa lapsilleen? Oletteko jättäneet neuvolaan yhteystietoja tai laittaneet lehteen ilmoitusta? :D

Mikä olisi sellainen paikka, että aikasi ei menisi lastesi kaitsemiseen? Kannattaa siis miettiä, millaisessa paikassa haluaisit jonkun toisen lapsiperheen kanssa viettää aikaa ja sen perusteella miettiä, mistä voisi löytyä ihmisiä, jotka haluavat viettää lastensa kanssa aikaa niissä paikoissa. Jos tuollainen paikka on esim Hoplop, läheskään kaikilla yksinhuoltajilla ei ole varaa käydä lastensa kanssa siellä, ainakaan kovin usein.

Vierailija

Teidän lapsi vain ei ole vanhempien mielestä tarpeeksi hyvää seuraa heidän lapselleen. Siinähän totuttelet lapsen kanssa elämän lainalaisuuksiin. Ei kaikkien anneta leikkiä kaikkien kanssa, vaan ohjataan menestykseppään seuraan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap - olet suomalaisuuden ytimessä. Suomalaisten kanssa on vaikea keskimäärin sopia mitään.

Ollaan oltu tuossa tilanteessa monta kertaa. Kurjinta lapsen kannalta, jos bestiksen perhe on metsäläisiä.

Ei auta kuin sanoa lapselle, sori ei onnaa - etsi ”parempi” kaveri. Yleensä yksinhuoltajaperheet, uusperheet ja monikulttuuriset on avoimempia ja kykenevämpiä verkostoitumaan - he tarvitsevat sitä.

Jostain syystä omilla lapsilla ei enää bestiksinä olekaan peruskantasuomalaisia ydinperhelapsia... ei se vaan suju. Perusperhe ei tarvitse ketään muut kuin itsensä ja vanhat tuttunsa.

Olette siis köyhiä ja elätte jossakin vuokraghetossa? Kukaan normaalin perheen lapsi ei leiki enää teidän lapsen kanssa, kun ei anneta johtuen "seurasta" ympärillä.

Ne meillä jotka antoivat, saivat myöhemmin karvaasti katua. Ei ne kulttuurit ja käytöstavat muutu. Tsuvackia niistetään.

Vierailija

[quote=Vierailija]Kahden tunnin leikkiteffit on sille tuovalle ja ehkä hakevallekin vanhemmalle lähinnä kiusantekoa. Mitä rentoutumista tuossa ajassa ehtii muka tehdä? Riippuen etäisyyksistä, puolikin kilsaa voi olla liikaa, vanhemman pitää miettiä mitä sillä ajalla tekisi järkevästi. Kauppareissu tai pikainen kotona ruoan laitto ehkä yleisin valinta, jos ei lähde kuntoilemaan. Tuommoisten 2 tunnin treffit tuomisine ja hakemisineen tarkoittaa vanhemmalle ainakin arkipäivinä tosi tiukkaa aikatauluttamista. Hoitoajat saattavat olla erilaiset ja joudut ehkä keksimään puolesta tunnista tuntiin jotain odottelutekemistä ennen kuin lapsen kaverille voi mennä. Ei tajuta sitä, että kaikille leikkitreffit ei voi jatkua esim. kello 18 jälkeen. Toiset perheet valvottavat niitä pk-lapsiaan iltaysiin kymppiinkin mutta toisten pitää laittaa nukkumaan viimeistään kello 20 että jaksaa herätä taas aamulla viiden jälkeen jos lapsi menee päiväkotiin heti kuuden jälkeen kun laki sallii. Lapset tulevat ehkä keskenään toimeen mutta vanhemmat karsastavat toisiaan ihan jo mielipideasioiden takia. Aina ne mielipiteet ei näy suoraan habituksesta. Olisi niin paljon helpompaa, jos nykypäivänäkin vanhemmat uskaltaisivat lähettää lapsensa vaan pihoille leikkimään keskenään. Pakkoko vanhempien on pakko kuskailla lapsia. "

Niin että kerran-pari kuussa ei millään onnistu/jaksa. Miten sä ylipäätään selviät perusarjesta jos kaikki on niin raskasta..? Ja mitkä mielipide-erot? Mun lapsen kavereilla on ihan tavallisia, työssäkäyviä vanhempia. En edes tiedä heidän poliittista kantaansa, vai mitä mielipiteitä sä haet takaa. Lasten iloa kaverikyläilyistä tässä ollaan hakemassa.

Vierailija

No kun ei kaikki ajattele sitä lasta, vaan itseään. Turha heiltä on pyytää mitään toisen asemaan asettumista. Nää on niitä, joille kaikki on vaikeaa aina.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat