Anteeksi klikkiotsikko, mutta en saanut aivoistani juuri nyt irti parempaakaan.

Jatketaanpa neuvoista (teinin vanhemman huoneentaulun löydät tästä). Pyysin nimittäin kirjaamme varten vinkkejä vanhemmille myös nuorilta itseltään. Sellaisilta, jotka ovat jo loiskutelleet teinivuosiensa läpi mutteivät ole vielä ehtineet unohtaa, miltä se tuntuu ja millaista se on.

Kokemusasiantuntijoiden käyttäminen asiantuntijoina on usein pulmallista (he eivät suinkaan ole aina oikeassa, vaikka itse niin luulevat!), mutta tässä tapauksessa se on mielestäni perusteltua. 

Kolme nuorta listasi kukin viisi asiaa, joita teinin vanhemman EI kannata tehdä. Vaikka nämä neuvonantajani olivat eri paikkakunnilta eivätkä nähneet toistensa listoja, ohjeet osoittautuivat niin samankaltaisiksi, etten viitsinyt vaivata useampaa. Sitä paitsi näiden kokemusasiantuntijoiden neuvot olivat aivan samoja kuin tutkija-asiantuntuntijoiden.

Tässä tulee 15 vinkkiä, olkaa hyvät:

 

3 x MOKAAT VARMASTI, JOS

1. Rajoitat nuoresi itseilmaisua

Se, että on pakko omistaa tietynlainen kynä, ostaa valmiiksi rikkinäiset farkut tai pukeutua katupunkkarin näköiseksi, voi vanhemmista tuntua naurettavalta, mutta teinille se on tärkeää. Se lisää itsevarmuutta, sillä ilmaistaan kuulumista ryhmään, ja se auttaa löytämään uusia kavereita. Karseatkin ulkonäkökokeilut auttavat nuorta oman itsensä löytämisessä. 

2. Ylivalvot teinisi tekemisiä

 Älä aseta tiukkoja kotiintuloaikoja tai kyttää nuoren jokaista liikettä. Minulla ei koskaan ole ollut kotiintuloaikoja ja sain lukiossa alaikäisenä olla öitä poissa. Kaverini, joiden vanhemmat utelivat koko ajan, missä olemme ja kenen kanssa, kapinoivat huomattavasti enemmän ja käyttäytyivät estottomammin ja karskimmin kuin minä.

 Riittää, että varmistat, että teinillä on rahaa bussilippuun ja tiedät, minne hän on menossa, sillä se on välittämistä. Kaikki sen ylitse menevä osoittaa ymmärryksen ja luottamuksen puutetta. Kun vanhemmat olettavat, että lapsi tekee huonoja päätöksiä ja sekoilee, tämä heijastuu lapseen. Sen sijaan jos vanhempi luottaa, että teini osaa pitää itsestään huolen, hän tekee niin ja oppii vastuullisuutta.

 3. Järjestät koko ajan yhteistä tekemistä

 Joskus on hyvä mennä koko perheen voimin mökille tai ulos syömään, mutta parasta on se, kun ollaan yhdessä ihan omalla painollaan. On tärkeää, että teinillä on omat menonsa kavereiden kanssa, ja ettei häntä pakoteta lapsen tavoin kaikkiin suvun rientoihin ja muihin aktiviteetteihin.

4. Olet liian tunkeileva

Jos teinilläsi on kavereita kylässä, kysy lyhyesti kuulumiset, mutta sitten voit poistua näkyvistä. Tai jos teinin kannalta oikein onnekkaasti käy, olet keksinyt omaa menoa samalle päivälle. Ei ole tarpeen saattaa ovelle, jos tarjoat nuorellesi kyydin kavereilleen. Eikä julkisilla paikoilla tarvitse osoittaa suurenmoisia “olemme yhtä perhettä” -eleitä, varsinkaan, jos näköpiirissä on muita teinejä, jotka hengaavat kavereidensa kanssa.

5. Asettaudut (muka) teinin aaltopituudelle

Kyllä se vain on niin, että vanhemmat eivät tiedä, mikä musiikki on nyt in tai mitkä slangisanat cool, eikä heidän tarvitsekaan tietää. Vanhemmat ovat muutaman vuoden ajan teinin mielestä noloja, mutta veikkaanpa, että kehumasi muusikot, antamasi kirjasuositukset ja elämänohjeet, muistuvat muutaman vuoden päästä mieleen. Siksi vanhempien kannattaa vaan pitää kiinni omasta maustaan ja tyylistään, eikä yrittää liiaksi ymmärtää murrosikäisen ailahtelevia vaiheita musiikin ja pukeutumisen suhteen.

Silja-Riikka, 20

 

1. Unohdat, että teinisi on teini

Teinit tekevät kaikenlaista tyhmää – halusitpa sitä tai et. Kaiken ”tyhmän” kieltäminen ja tiukkojen rajojen asettaminen ei todennäköisesti johda siihen, että sinun teinisi jättäisi idioottimaiset kokeilut ja muut sekoilut tekemättä. Todennäköisempää on se, että teinisi sekoilee ja kokeilee ihan yhtälailla kun muutkin ”nuoret aikuiset” – siitä vain ei kerrota nipottajavanhemmille. Kun annat teinille siimaa, tämän kynnys kertoa missä on, mitä tekee ja kenen kanssa liikkuu ei kasva liian suureksi. Näin sinulla saattaa jopa olla jonkunlainen käsitys siitä missä kiusankappaleesi liikkuu.

2.  Olet liian utelias

Ole kiinnostunut teinisi tekemisistä, mutta älä huohota niskaan. Mitä enemmän tivaat, sitä vähemmän nuortasi kiinnostaa kertoa kuulumisiaan oma-aloitteisesti. Älä kuitenkaan anna sellaista kuvaa, että sinua ei kiinnosta teinisi asiat lainkaan, koska silloin häntä ei todennäköisesti kiinnosta sinulle mitään kertoakaan.

3.  Unohdat kehua

Klisee, mutta kehuminen kasvattaa itsetuntoa, joka teini-iän myllerryksissä saattaa joskus olla hukassa. Sitä paitsi kaikki pitävät kehuista – kehu teinisi lisäksi kaikkia muitakin ihmisiä.

4. Olet ylituttavallinen

Tutustu nuoresi kavereihin. Kun tunnet heidät (ja he tuntevat sinut!), sinun on helppo epätietoisuuden hetkellä tarkistaa tilanne soittamalla jonkun toisen riesalle ja kysyä heiltä missä mennään, ja mikä meininki on. Älä kuitenkaan ole liian tuttavallinen – sinä et ole enää teini.

5.  Teet valintoja teinin puolesta

Ihmiset saattavat olla kummallisia teini-iässä – suurin osa on. Anna teinillesi tilaa kasvaa sellaiseksi, miksi hän ikinä kasvaakaan. Vanhempi on katsoja ja fani, jonka pitää huutaa paitsiota ja raivota erotuomarille, mutta peliin puuttuminen ei ole enää sallittua. 

Eemeli, 21

 

1. Huudat, jos teinisi jää kiinni alkoholin juomisesta

 Pystyynhaukkuminen on takuuvarma keino estää nuortasi olemasta sinulle rehellinen tai  jakamaan asioitaan kanssasi.

 2. Tuputat harrastuksiasi

 Vaikka itse olisit (ollut) innostunut esimerkiksi tietystä urheilulajista, se ei automaattisesti tarkoita, että lapsesi haluaa seurata jälkiäsi. Kannusta hänen omia harrastusvalintojaan.

 3. Olet kroonisesti epäluuloinen

Mitä enemmän vanhempi luottaa, sitä vähemmän teinin täytyy kieroilla. Luotetun lapsen ei tarvitse piilotella asioita.

 4. Oletat, että nuori on aina kotona

 Jos tiedät, missä lapsesi on, hän ei tarvitse  minuutintarkkoja kotiintuloaikoja – eikä hänen tarvitse aina yöpyä kotona.

 5. Kyttäät netissä

 Sinun ei pidä kieltää teiniltäsi esimerkiksi facebookia, jos tämä ei huoli sinua frendikseen. Eikä sinun tarvitse tietää jok’ikistä asiaa nuoresi yksityiselämästä. Ei hänkään halua tietää sinun.

Sandra, 22

***

Kiitos kun klikkasit,

Kirsi

 

Kommentit (2)

Tennari

Kirsi olen täysin eri mieltä kanssasi. Itsellä on jo kolme fiksua aikuista lasta, joiden elämässä olin ja olen tiiviisti mukana. Nuori tarvitsee vanhemmista tukea ja turvaa, ei kaveria. Unta riittävästi, eli kotiintuloajat arkisin hyvissä ajoissa. Alkoholia voi nauttia sitten kun on täyttänyt 18v. Sääntönä oli lukio-aikana myös, että mahdollisista bileistä soitettiin kotiin. Yöksi ei jääty, ja me vanhemmat haimme aina kotiin. Näin varmistettiin, että teini oli hyvässä kunnossa ja pääsi turvallisesti kotiin. Usein myös kavereita samalla kyydillä.  Lasten ja nuorten työ on opiskella koulussa. Olen vaikuttanut heidän kouluvalintoihinsa, ja pienempänä varmistin myös läksyt.  Itselläni oli turvaton lapsuus liian isossa perheessä mitä vanhemmatkaan eivät jaksaneet. Ei rajoja, eikä kotiintuloaikoja. Kaikenlaista ei niin hyvää, sattui minulle silloin. Omista lapsista olen pitänyt erittäin hyvää huolta, ja vanhimmasta tuli opettaja ja kahdesta nuoremmasta lakimiehiä. Vanhempien pitää antaa lapsille rakkauden lisäksi säännöt, ohjausta ravitsevaa ruokaa ja huolehtia heistä.

Pää edellä
Liittynyt17.8.2016

Hei,

anteeksi, huomasin kommenttisi vasta nyt! Olen täysin samaa mieltä, että vanhempi on vanhempi eikä kaveri. Ja tukea, turvaa, sääntöjä ja rajoja tarvitaan, ilman muuta. "Anna liekaa, mutta älä katkaise sitä". Kuinka pitkä kenellekin sopiva lieka on, lienee osin perhe- ja lapsikohtaista. Nämä olivat siis nuorten aikuisten antamat vinkit teinien vanhemmille, yleisluonteisempia oli tätä edellisessä postauksessa

Kirsi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat