Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Taustalla vahva traumaattinen kokemus 4 vuotta sitten, joka jäi hoitamatta ja täysin käsittelemättä. Viimeisten kuukausien aikana tuntuu, ettei psyyke kestä enää, enkä jaksa yskin, vaan on aika alkaa käymään traumaa läpi, mutta voiko tällaisesta enää mitenkään selvitä?

Tässä listaa oireista, mitä nyt tuli mieleen pienen mietinnän jälkeen:

- Ahdistus, ei muita tunteita
- Masentunut olo
- Itsetuhoiset ajatukset
- Väsymys
- Univaikeudet
- Hämärä todellisuudentaju
- Mielikuvituksessa eläminen
- Vaikeus puhua selkeästi ajoittain
- Ylienergisyys hetkittäin
- Vaikeus keskittyä
- Maaninen pelaaminen
- Näläntunteen vaihtelu; toisinaan pakko syödä koko ajan, toisinaan ei nälkä moneen päivään
- Heikko ajantaju
- Vaikeus muistaa viimeaikaisia tapahtumia
- Olematon paineen-, stressin-, tai ärsykkeensietokyky
- Sosiaalinen eristäytyminen
- Harhaluuloisuus, tunne että kaikki vihaavat vaikkei mitään syytä
- Loputon yksinäisyys, vaikka itseaiheutettua
- Ahdistus- ja paniikkikohtaukset, vahvoja fyysisiä oireita (oksentaminen, hikoilu, näön sumeneminen, hengitysvaikeudet, nielemisvaikeus)
- Vaikeus selviytyä ihmissuhteista
- Vaikeus saada mitään asiaa hoidettua (ahdistus, väsymys)
-Painajaiset
- Vaikea ilmaista tunteita, vaikea olla rehellinen edes itselle omista tunteista, helpompi vääristellä maailmaa
- Vaikeus puhua tai ajatella vaikeita elämänkokemuksia; helpompi etsiä maanista tekemistä
- Levottomuus
- Vatsaoireet
- Jatkuva tarve hallita kaikkea, mutta kyvyttömyys hoitaa mitään
- Ajoittainen vaikeus hallita kehon liikkeitä, mm. Nykimistä, tavaroiden pudottelua, liike tuntuu tapahtuvan eri vauhdissa kuin näyttää
- Poissaoleva, pysähtynyt olo
- Suuret elämänmuutokset nopeasti; lentäminen toiselle puolelle maapalloa päivän parin varoitusajalla (useammin kuin kerran)

Tällä hetkellä olen opiskelija, mutten ole saanut edes ilmottauduttua kursseille kevääksi, tai ainakaan muista ilmoittautuneeni. Lisäksi olen ottanut yli 10 000e velkaa muistamatta koko asiaa juurikaan (kulutusluottoja). Elämä on hajoamassa käsiin, mutten tiedä olenko jo niin syvällä, ettei avun hakemisesta enää ole hyötyäkään.

  • ylös 47
  • alas 7

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

Kyllä tuosta pystyy selviämään, mutta hae hoitoa HETI! Tuollaisia tilanteita on yllättävän monella, jos pääsisit osastohoitoon tai jonkin ryhmämuotoisen avun piiriin, tapaisit paljon kohtalotovereita. Paljon jaksamista Sinulle!

  • ylös 81
  • alas 1
Vierailija

Itseaiheutettu loputon yksinäisyys ja vaikeus selviytyä ihmissuhteista? Miten voit olla itseaiheutetun loputtoman yksinäinen kun ihmissuhteita (monikossa) kuitenkin on?

Oletko ikinä ollut itsetuhoinen?

  • ylös 2
  • alas 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No joo. Et ole ainakaan kovin sairas koska et ole sairaudentunnoton. Osalla ihmisillä on hyvä coping ja he selviävät ihan itse, osa voi stressaantua ja stressissä ihmisen älylliset kyvyt heikkenee ja he eivät ymmärrä itse tulla ongelmien märehtemisestä ulos. Toiset tarvitsevat siihen terapiaa ja jotkut kokevat pääsevänsä yli lääkkeillä, joiden teho on lumelääkkeen luokkaa.

Koska olet listannut ongelmasi, ota yksi asia kerrallaan tarkasteluun ja käy asioita läpi. Muista, että vihaamalla toista aiheutat vain itsellesi ongelmia. Uskonnoissa puhutaan anteeksiannosta. Se on oikeastaan aika hemmetin fiksu ohje tässäkin, vaikka et uskovainen olisikaan.

  • ylös 3
  • alas 35

Kuulostaa psykoottiselta oireilulta, jossa myös maanisia piirteitä kuten nuo yhtäkkiset lennot jonnekin kauas. Lennot ovat varmasti olleet tapasi yrittää päästä pahasta olosta pois. Eli konkretian kautta olet hakenut sitä pakotietä, mutta eihän se ole toiminut tietenkään.

Kannattaa ottaa tuo lista mukaan, ihan printattuna, jonka kirjoitit tänne ja mennä sen kanssa hyvälle lääkärille. Mene suoraan yksityiselle psykiatrille, jos sinulla on siihen varaa. Tai sitten lähdet ihan terveyskeskuksen kautta hoitamaan asiaa, saat tk-lääkäriltä lähetteen psykiatrian polille.

Pois holhousyhteiskunnasta ja kohti todellista vapautta

  • ylös 40
  • alas 3
Vierailija

Kun tuntuu ettei jaksa, on vielä puolet voimista käytössä..

ei se hoitoon pääsy tai lääkitys ole autuaaksi tekevä asia, ne asiat täytyy läpikäydä itse

  • ylös 2
  • alas 20
Vierailija

Kannattaa hakeutua hoitoon, voit aloittaa vaikka opiskelija terveydenhuollosta. Vaikeista ja traumaattisista tapahtumista ja tilanteista voi selvitä, joskus siihen kuitenkin tarvitsee tukea.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itseaiheutettu loputon yksinäisyys ja vaikeus selviytyä ihmissuhteista? Miten voit olla itseaiheutetun loputtoman yksinäinen kun ihmissuhteita (monikossa) kuitenkin on?

Oletko ikinä ollut itsetuhoinen?

Yksinäisyyden tunne on jatkuva, koen olevani maailmassa yksin, vaikka järjellä ajateltuna tiedän itse eristäytyneeni, jättäneeni vastaamatta kenellekään jne. Eilen kerroin vihdoin kaverille joka oli mukana traumaattisessa tapahtumassa, ettei kaikki ole hyvin, mikä tuntui hieman avaavan tunnelukkoja. Tiedän, etten ole yksin, mutta koen silti olevani loputtoman yksinäinen. 

-ap

  • ylös 26
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No joo. Et ole ainakaan kovin sairas koska et ole sairaudentunnoton. Osalla ihmisillä on hyvä coping ja he selviävät ihan itse, osa voi stressaantua ja stressissä ihmisen älylliset kyvyt heikkenee ja he eivät ymmärrä itse tulla ongelmien märehtemisestä ulos. Toiset tarvitsevat siihen terapiaa ja jotkut kokevat pääsevänsä yli lääkkeillä, joiden teho on lumelääkkeen luokkaa.

Koska olet listannut ongelmasi, ota yksi asia kerrallaan tarkasteluun ja käy asioita läpi. Muista, että vihaamalla toista aiheutat vain itsellesi ongelmia. Uskonnoissa puhutaan anteeksiannosta. Se on oikeastaan aika hemmetin fiksu ohje tässäkin, vaikka et uskovainen olisikaan.

Viimeiset vuodet olen ollut todella sairaudentunnoton. Mikä tuntui palauttavan hieman tähän maailmaan on kaverilta lainattu Xanor, jonka avulla tuntui että pääsin vihdoin kosketuksiin todellisuuden kanssa, uskalsin olla rehellinen itselleni. Tänään on edelleen selkeämpi olo, mutta menossa enemmän jumiin jatkuvasti... 

Edellä unohdin vastata kysymykseen itsetuhoisuudesta; kyllä, mutta en enää viimeiseen kahteen vuoteen. 

-ap

Vierailija

Kaffepulla kirjoitti:
Kuulostaa psykoottiselta oireilulta, jossa myös maanisia piirteitä kuten nuo yhtäkkiset lennot jonnekin kauas. Lennot ovat varmasti olleet tapasi yrittää päästä pahasta olosta pois. Eli konkretian kautta olet hakenut sitä pakotietä, mutta eihän se ole toiminut tietenkään.

Kannattaa ottaa tuo lista mukaan, ihan printattuna, jonka kirjoitit tänne ja mennä sen kanssa hyvälle lääkärille. Mene suoraan yksityiselle psykiatrille, jos sinulla on siihen varaa. Tai sitten lähdet ihan terveyskeskuksen kautta hoitamaan asiaa, saat tk-lääkäriltä lähetteen psykiatrian polille.

Aika kaukaa haettua. Suurin osa selittyy stressillä ja kyvyttömyydellä hallita elämää (tyypillinen nuori). Listasta voisi poimia:

1. Ahdistus, ei muita tunteita -> noradrergisten ratojen häiriöt (stressiin liittyvää)
2. Masentunut olo -> serotonergisen ratojen häiriö, liittyy stressiin ja unettomuuteen
3. Itsetuhoiset ajatukset -> tyypillisiä tilanteessa jossa stressi vähentää kognitiivista kapasiteettia eikä ihminen löydä ulospääsyä tilanteeseen
4. Väsymys -> keskeisin serotonergisen radan tehtävä on ohjata univalverytmiä.
5. Univaikeudet -> liittyy kohtaan 4
6. Hämärä todellisuudentaju -> liittyy työmuistiongelmaan, joka on seurausta stressistä.
7. Mielikuvituksessa eläminen -> alkoholisteilla mm. Korsakofin oireyhtymä, eli muistiongelmat peitetään sepitteillä. Sama mekanismi lähimuistiongelmissa.
8. Vaikeus puhua selkeästi ajoittain -> motorisen radan häiriö liittyy yleisesti masentuneisuuteen.
9. Ylienergisyys hetkittäin -> stressi lisää nimenomaan energiantuottoa.
10. Vaikeus keskittyä -> ongelma merkityksettomien signaalien hiljetymisessä, eli synaptisen raon IPSP/EPSP kilpailutilanteessa, tyypillistä stressissä jossa aivokemiakin eli neurotransmitterit sekoavat.
11. Maaninen pelaaminen -> mielihyvähakuisuus, dopamiinirata, todellisuuden pakenemista.
12. Näläntunteen vaihtelu; toisinaan pakko syödä koko ajan, toisinaan ei nälkä moneen päivään -> juurikin dopamiiniradan ongelma, tyypillistä masentuneisuudessa ja stressissä.
13. Heikko ajantaju -> liittyy stressiin.
14. Vaikeus muistaa viimeaikaisia tapahtumia -> liittyy lähi/työ/episodiseen muistiin, stressi.
15. Olematon paineen-, stressin-, tai ärsykkeensietokyky -> tyypillisin löydös etenkin naisilla, heistä tulee stressaantuneina ärtyisiä ja edeltää usein masentuneisuutta.
16. Sosiaalinen eristäytyminen -> kuuluu ihmisen evoluutioon, eli masennus on eristänyt tartuntoja levittävän ihmisen pois lauman luota.
17. Harhaluuloisuus, tunne että kaikki vihaavat vaikkei mitään syytä -> itsetunnon ongelma, sosiaalinen psykologia tutkii tätä ilmiötä.
18. Loputon yksinäisyys, vaikka itseaiheutettua -> sama
19. Vaikeus selviytyä ihmissuhteista -> yhteiskunnallinen ongelma, jossa ryhmän ulkopuolelle suljetaan poikkeavat -> aiheuttaa syrjäytetyssä aggressioita ja myöhemmin masentuneisuutta.
20. Painajaiset -> taas kerran univalverytmiä.
21.  Vatsaoireet -> stressissä vatsaan meneviä verisuonia supistetaan ja luurankolihaksille meneviä laajennetaan. Tyypillinen oire.
 

jne.

  • ylös 6
  • alas 11
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Et ole ainakaan kovin sairas koska et ole sairaudentunnoton. Osalla ihmisillä on hyvä coping ja he selviävät ihan itse, osa voi stressaantua ja stressissä ihmisen älylliset kyvyt heikkenee ja he eivät ymmärrä itse tulla ongelmien märehtemisestä ulos. Toiset tarvitsevat siihen terapiaa ja jotkut kokevat pääsevänsä yli lääkkeillä, joiden teho on lumelääkkeen luokkaa.

Koska olet listannut ongelmasi, ota yksi asia kerrallaan tarkasteluun ja käy asioita läpi. Muista, että vihaamalla toista aiheutat vain itsellesi ongelmia. Uskonnoissa puhutaan anteeksiannosta. Se on oikeastaan aika hemmetin fiksu ohje tässäkin, vaikka et uskovainen olisikaan.

Viimeiset vuodet olen ollut todella sairaudentunnoton. Mikä tuntui palauttavan hieman tähän maailmaan on kaverilta lainattu Xanor, jonka avulla tuntui että pääsin vihdoin kosketuksiin todellisuuden kanssa, uskalsin olla rehellinen itselleni. Tänään on edelleen selkeämpi olo, mutta menossa enemmän jumiin jatkuvasti... 

Edellä unohdin vastata kysymykseen itsetuhoisuudesta; kyllä, mutta en enää viimeiseen kahteen vuoteen. 

-ap

No huh. Mikäli yksi lääke on auttanut, on varmasti vaikutus ollut lumetta. Muista, että sekä lääkityksen aloitukseen että lopetukseen liittyy haittoja, eli et oikeastaan voi tietää toimiiko lääke vai ei. Usko lääkkeen toimivuuteen on sitä lumetta ja siinä mielessä ymmärrettävää.

Lähes jokainen ihminen ajattelee itsaria joskus. Se ei vielä ole ongelma. Ongelma on siinä jos valmistaudut tekemään itsarin. Pelkästään itsetuhoisen ajatuksen esittäminen on otettava aina vakavasti, sillä se kuvastaa toivottomuutta ja voi johtaa itsetuhoon.

Vierailija

Unohdin aloitusviestissä mainita, että PTSD on diagnosoitu tuolloin neljä vuotta sitten. Poliisiraportissa rikosnimikkeet tapahtumaan liittyen olivat törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely, törkeä vapaudenriisto ja ryöstö. Kirjoitin tästä aikoinaan tännekin täydessä epätoivossa, mutta harva uskoi jutun olevan totta, joten lopetin vastausten lukemisen.

-ap

  • ylös 33
  • alas 0
Vierailija

Ja älä masennu tuosta velka-asiasta! 10 000 on vielä pieni velka, sen pystyy maksamaan takaisin. Ajattelepa, ihan tavalliset ihmiset ottavat vaikka 30 000 velkoja auton ostoon, tai 200 000 velkoja asunnon ostoon ja niistäkin selvitään. Tärkeintä on, ettet kerrytä uutta velkaa. Toistan: älä ota uutta velkaa.

Mene lääkärille, niin homma lähtee selviämään. Tsemppiä matkaan!

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Et ole ainakaan kovin sairas koska et ole sairaudentunnoton. Osalla ihmisillä on hyvä coping ja he selviävät ihan itse, osa voi stressaantua ja stressissä ihmisen älylliset kyvyt heikkenee ja he eivät ymmärrä itse tulla ongelmien märehtemisestä ulos. Toiset tarvitsevat siihen terapiaa ja jotkut kokevat pääsevänsä yli lääkkeillä, joiden teho on lumelääkkeen luokkaa.

Koska olet listannut ongelmasi, ota yksi asia kerrallaan tarkasteluun ja käy asioita läpi. Muista, että vihaamalla toista aiheutat vain itsellesi ongelmia. Uskonnoissa puhutaan anteeksiannosta. Se on oikeastaan aika hemmetin fiksu ohje tässäkin, vaikka et uskovainen olisikaan.

Viimeiset vuodet olen ollut todella sairaudentunnoton. Mikä tuntui palauttavan hieman tähän maailmaan on kaverilta lainattu Xanor, jonka avulla tuntui että pääsin vihdoin kosketuksiin todellisuuden kanssa, uskalsin olla rehellinen itselleni. Tänään on edelleen selkeämpi olo, mutta menossa enemmän jumiin jatkuvasti... 

Edellä unohdin vastata kysymykseen itsetuhoisuudesta; kyllä, mutta en enää viimeiseen kahteen vuoteen. 

-ap

No huh. Mikäli yksi lääke on auttanut, on varmasti vaikutus ollut lumetta. Muista, että sekä lääkityksen aloitukseen että lopetukseen liittyy haittoja, eli et oikeastaan voi tietää toimiiko lääke vai ei. Usko lääkkeen toimivuuteen on sitä lumetta ja siinä mielessä ymmärrettävää.

Lähes jokainen ihminen ajattelee itsaria joskus. Se ei vielä ole ongelma. Ongelma on siinä jos valmistaudut tekemään itsarin. Pelkästään itsetuhoisen ajatuksen esittäminen on otettava aina vakavasti, sillä se kuvastaa toivottomuutta ja voi johtaa itsetuhoon.

Vaikutus yllätti itsenikin, mutta ei tosiaan ollut pitkäaikainen. Nyt ensimmäistä kertaa koitan käydä asiaa läpi, miettiä omia oireitani jne. Tiedän lääkityksen lopettamiseen liittyvät vaarat, sain tapahtumaan alunperin akuuttihoitona Valiumia, josta vieroitusoireet olivat kovat jo parin viikon käytön jälkeen. En oleta lääkityksen tuovan pelastusta, vaan jonkinlaista toimintakykyä, jotta pääsen jostain liikkeelle.

- ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Unohdin aloitusviestissä mainita, että PTSD on diagnosoitu tuolloin neljä vuotta sitten. Poliisiraportissa rikosnimikkeet tapahtumaan liittyen olivat törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely, törkeä vapaudenriisto ja ryöstö. Kirjoitin tästä aikoinaan tännekin täydessä epätoivossa, mutta harva uskoi jutun olevan totta, joten lopetin vastausten lukemisen.

-ap

PTSD on täysin selvä silloin. Mikäli se on diagnosoitu, niin miksi ihmeessä sitä ei ole hoidettu? Esimerkiksi http://www.ebm-guidelines.com/dtk/hpt/avaa?p_artikkeli=ttl00143

Nykyinen hoitosuositus on mahdollisimman varhainen psykoterapeuttinen työskentely ja traumaattisten tapahtumien läpikäynti

Vierailija

Hyvä ap,
Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taustalla vahva traumaattinen kokemus 4 vuotta sitten, joka jäi hoitamatta ja täysin käsittelemättä. Viimeisten kuukausien aikana tuntuu, ettei psyyke kestä enää, enkä jaksa yskin, vaan on aika alkaa käymään traumaa läpi, mutta voiko tällaisesta enää mitenkään selvitä?

Tässä listaa oireista, mitä nyt tuli mieleen pienen mietinnän jälkeen:

- Ahdistus, ei muita tunteita
- Masentunut olo
- Itsetuhoiset ajatukset
- Väsymys
- Univaikeudet
- Hämärä todellisuudentaju
- Mielikuvituksessa eläminen
- Vaikeus puhua selkeästi ajoittain
- Ylienergisyys hetkittäin
- Vaikeus keskittyä
- Maaninen pelaaminen
- Näläntunteen vaihtelu; toisinaan pakko syödä koko ajan, toisinaan ei nälkä moneen päivään
- Heikko ajantaju
- Vaikeus muistaa viimeaikaisia tapahtumia
- Olematon paineen-, stressin-, tai ärsykkeensietokyky
- Sosiaalinen eristäytyminen
- Harhaluuloisuus, tunne että kaikki vihaavat vaikkei mitään syytä
- Loputon yksinäisyys, vaikka itseaiheutettua
- Ahdistus- ja paniikkikohtaukset, vahvoja fyysisiä oireita (oksentaminen, hikoilu, näön sumeneminen, hengitysvaikeudet, nielemisvaikeus)
- Vaikeus selviytyä ihmissuhteista
- Vaikeus saada mitään asiaa hoidettua (ahdistus, väsymys)
-Painajaiset
- Vaikea ilmaista tunteita, vaikea olla rehellinen edes itselle omista tunteista, helpompi vääristellä maailmaa
- Vaikeus puhua tai ajatella vaikeita elämänkokemuksia; helpompi etsiä maanista tekemistä
- Levottomuus
- Vatsaoireet
- Jatkuva tarve hallita kaikkea, mutta kyvyttömyys hoitaa mitään
- Ajoittainen vaikeus hallita kehon liikkeitä, mm. Nykimistä, tavaroiden pudottelua, liike tuntuu tapahtuvan eri vauhdissa kuin näyttää
- Poissaoleva, pysähtynyt olo
- Suuret elämänmuutokset nopeasti; lentäminen toiselle puolelle maapalloa päivän parin varoitusajalla (useammin kuin kerran)

Tällä hetkellä olen opiskelija, mutten ole saanut edes ilmottauduttua kursseille kevääksi, tai ainakaan muista ilmoittautuneeni. Lisäksi olen ottanut yli 10 000e velkaa muistamatta koko asiaa juurikaan (kulutusluottoja). Elämä on hajoamassa käsiin, mutten tiedä olenko jo niin syvällä, ettei avun hakemisesta enää ole hyötyäkään.

Ap jatkaa..
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.

- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenleikaaminen oli kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.

En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.

Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi

Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?

On kyllä, sillä sinun pitää käsitellä nämä asiat. Aikakonetta ei ole keksitty, eli menneisyyttä et voi muuttaa, mutta voit hyväksyä menneisyytesi ja oppia hallitsemaan menneisyytesi aiheuttamia muistoja. Mikäli onnistut siinä, sinusta tulee entistä vahvempi ihminen ja osaat kohdata tulevaisuudessa vaikka millaisia asioita. Eli minäpystyvyys ja coping lisääntyvät.

Olet tosi hienosti löytänyt asioita ja juuri tuollaisia asioita terapiassa voi käydä läpi. Ongelma on sopivan terapeutin löytäminen. Kolmas terapiakerta kertoo yleensä siitä alkaako terapiasuhde toimia, eli onko teidän välillenne muodostunut sellainen luottamus, että voit avautua ja kertoa tunteistasi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taustalla vahva traumaattinen kokemus 4 vuotta sitten, joka jäi hoitamatta ja täysin käsittelemättä. Viimeisten kuukausien aikana tuntuu, ettei psyyke kestä enää, enkä jaksa yskin, vaan on aika alkaa käymään traumaa läpi, mutta voiko tällaisesta enää mitenkään selvitä?

Tässä listaa oireista, mitä nyt tuli mieleen pienen mietinnän jälkeen:

- Ahdistus, ei muita tunteita
- Masentunut olo
- Itsetuhoiset ajatukset
- Väsymys
- Univaikeudet
- Hämärä todellisuudentaju
- Mielikuvituksessa eläminen
- Vaikeus puhua selkeästi ajoittain
- Ylienergisyys hetkittäin
- Vaikeus keskittyä
- Maaninen pelaaminen
- Näläntunteen vaihtelu; toisinaan pakko syödä koko ajan, toisinaan ei nälkä moneen päivään
- Heikko ajantaju
- Vaikeus muistaa viimeaikaisia tapahtumia
- Olematon paineen-, stressin-, tai ärsykkeensietokyky
- Sosiaalinen eristäytyminen
- Harhaluuloisuus, tunne että kaikki vihaavat vaikkei mitään syytä
- Loputon yksinäisyys, vaikka itseaiheutettua
- Ahdistus- ja paniikkikohtaukset, vahvoja fyysisiä oireita (oksentaminen, hikoilu, näön sumeneminen, hengitysvaikeudet, nielemisvaikeus)
- Vaikeus selviytyä ihmissuhteista
- Vaikeus saada mitään asiaa hoidettua (ahdistus, väsymys)
-Painajaiset
- Vaikea ilmaista tunteita, vaikea olla rehellinen edes itselle omista tunteista, helpompi vääristellä maailmaa
- Vaikeus puhua tai ajatella vaikeita elämänkokemuksia; helpompi etsiä maanista tekemistä
- Levottomuus
- Vatsaoireet
- Jatkuva tarve hallita kaikkea, mutta kyvyttömyys hoitaa mitään
- Ajoittainen vaikeus hallita kehon liikkeitä, mm. Nykimistä, tavaroiden pudottelua, liike tuntuu tapahtuvan eri vauhdissa kuin näyttää
- Poissaoleva, pysähtynyt olo
- Suuret elämänmuutokset nopeasti; lentäminen toiselle puolelle maapalloa päivän parin varoitusajalla (useammin kuin kerran)

Tällä hetkellä olen opiskelija, mutten ole saanut edes ilmottauduttua kursseille kevääksi, tai ainakaan muista ilmoittautuneeni. Lisäksi olen ottanut yli 10 000e velkaa muistamatta koko asiaa juurikaan (kulutusluottoja). Elämä on hajoamassa käsiin, mutten tiedä olenko jo niin syvällä, ettei avun hakemisesta enää ole hyötyäkään.

Ap jatkaa..
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.

- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenleikaaminen oli kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.

En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.

Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi

Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?

Provoile muualla. Kotioloni olivat ihan tavalliset.

-ap

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..
Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .
Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla