Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olisi kiva kuulla minkä verran muiden viskarit pohtii numeroita ja osaa niitä pyöritellä. My alkaa huolestuttaa onkohan meidän lapsella kaikki ihan kunnossa kun miettii koko ajan numeroita ja ratkoo matemaattisia ongelmia? Itse en olettaisi tuon ikäisen osaavan plussata, miinustaa ja jakaa kolminumeroisia lukuja. Löytyykö muita?

  • ylös 4
  • alas 0

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

no löytyy muitakin. paitsi, että toivoit että teillä on joku erityislahjakas. tarjoa sille logiikkatehtäviä niin lapsesta voi tulla matikassa hyvä. 

  • ylös 16
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Meillä kumpikin lapsista oli alle kouluikäisenä tosi kiinnostunut matematiikasta. Olin jostain lukenut, että lapsia pitäisi kannustaa matemaattiseen ajatteluun. En itse ole aiheesta kiinnostunut, mutta jotenkin mekaanisesti sitten joskus kävellessä sanoin lapselle, että sillan tällä puolella onkin enemmän sorsia kuin toisella puolella. No, lapsihan innostui ja alkoi silmät sädehtien laskea. Eli kyllä meitä on moneksi :) Lisäksi etenkin kuopus oikein huvitteli sillä, miten monella tavalla saman asian saattoi laskea, osa tavoista oli siis monimutkaisia ja perin epäkäytännöllisiä.

Mutta sitten kävi se tyypillinen: koulu opetti yhden tavan laskea ja innostus laski kuin lehmän häntä. Lahjakkaaksi testattu esikoinen on nyt yläkoulussa, vihaa matikkaa, saa viitosia ja pääsi onneksi erityisopetukseen.

En pidä siitä, että vanhemmat yrittävät nostaa lapsen arvoa puhumalla erityislahjakkuuksista, mutta vielä enemmän inhoan sitä, että lapsia latistetaan ja annetaan ymmärtää, että samanlainen räkänokkaääliö se on kuin muutkin. Jos lapsi on innostunut jostain asiasta, vanhempi voi mennä innolla ja ylpeydellä siihen mukaan ja lapsen keksintöjä saa hehkuttaa muillekin. Samalla vanhempi voi iloisena kuunnella sitä, kuinka muut lapset ovat innostuneita taas jostain muusta. En totta vie ymmärrä tätä ankeutuskulttuuria mikä meillä tässäkin asiassa on. Sitä ehkä vielä korostan, että lasta kannattaa kehua enemmän ehkä yrittämisestä ja innostuneista kokeiluista, ei jostain älystä, jolle lapsi ei oikeastaan mitään voi. Älystä kehuminen voi johtaa siihen, että lapsi alkaa pelätä epäonnistumisia. Ja epäonnistumisia tulee aina, jos jotain rohkeasti kokeilee.

Vierailija

Osta lapselle helmitaulu ja opeta käyttämään sitä. Kun sen käytön taitaa hyvin pystyy päässä laskemaan "virtuaalihelmitaululla" monimutkaisiakin laskutoimituksia.

Vierailija

Kyllä mun hälytyskellot soi jos 5v oikeasti laskee kolminumeroisilla luvuilla. Onko sosiaaliset taidot ja tunnetaidot normaalisti kehittyneet? Usein ”erityislahjakkuden” taustalla kun piilee autisminkirjon häiriö joka sitten aiheuttaa isoja ongelmia elämän muilla osa-alueilla. Jos lapsi muuten kehittyy normaalisti niin on sitten vaan poikkeuksellisen lahjakas matemaattisesti mutta kyllä minäkin ap:n asemassa vähän huolestuisin ja tarkkaan seurailisin miten muut taidot kehittyvät.

  • ylös 10
  • alas 14
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvästä numeropäästä ei taatusti ole haittaa.

Voi kyllä olla jos kyse on autismista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun hälytyskellot soi jos 5v oikeasti laskee kolminumeroisilla luvuilla. Onko sosiaaliset taidot ja tunnetaidot normaalisti kehittyneet? Usein ”erityislahjakkuden” taustalla kun piilee autisminkirjon häiriö joka sitten aiheuttaa isoja ongelmia elämän muilla osa-alueilla. Jos lapsi muuten kehittyy normaalisti niin on sitten vaan poikkeuksellisen lahjakas matemaattisesti mutta kyllä minäkin ap:n asemassa vähän huolestuisin ja tarkkaan seurailisin miten muut taidot kehittyvät.

Tämä on sinänsä totta. Olen se, jonka lahjakas poika onkin yläkoulussa erityisopetuksessa, hänellä on juuri Aspergerin syndrooma. Eli varmasti kannattaa olla vähän tuntosarvet ojossa. Toisaalta sitten on tämä näkökulma, että rakastan Asperger-poikaani, enkä haluaisi hänen olevan toisenlainen ja mielestäni nuo erityislahjakkuudet ja intensiiviset mielenkiinnonkohteet ovat Aspergerin huikean hieno puoli. Eli pääosin sen huomion pitäisi olla siinä, että kun lapsi innostuu jostain, nauttii siitä innostuksesta itsekin, eikä vain kyttää voisiko tämä olla merkki jostakin. Toki voi olla, mutta mitä sitten? Sama lapsi sulla siinä on ennen ja jälkeen diagnoosin. Ei siitä diagnoosista ole aina edes mitään hyötyä. Ja vaikka minun lapselleni Asperger-piirteistä on omat harminsa, usein suuremmatkin harmit ovat muillakin nuorilla, ihan taviksillakin. Eli vähän miettisin ap:n tapauksessa, onko lapsessa jotain muuta "erikoista", mutta huolestumista en ymmärrä.

Vierailija

On täällä taas kommentteja. Meilläkin eskari-ikäinen laski murtolukuja päässä ja on autistista kaukana. Valmistuu yliopistosta tänä vuonna (matemaattiselta alalta tietenkin).

Joku toinen taas lukee jo kolmevuotiaana mutta ei siitäkään vedetä mitään diagnooseja. 

Anna ap pojan laskea vaan jos haluaa. Koulussa tosin latistetaan se luontainen kehitys ja into siihen että lapsia kohdellaan kuin vajakkeja. Jos löydät koulun jossa on LUMA-linja niin sinne sitten. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun hälytyskellot soi jos 5v oikeasti laskee kolminumeroisilla luvuilla. Onko sosiaaliset taidot ja tunnetaidot normaalisti kehittyneet? Usein ”erityislahjakkuden” taustalla kun piilee autisminkirjon häiriö joka sitten aiheuttaa isoja ongelmia elämän muilla osa-alueilla. Jos lapsi muuten kehittyy normaalisti niin on sitten vaan poikkeuksellisen lahjakas matemaattisesti mutta kyllä minäkin ap:n asemassa vähän huolestuisin ja tarkkaan seurailisin miten muut taidot kehittyvät.

Tämä on sinänsä totta. Olen se, jonka lahjakas poika onkin yläkoulussa erityisopetuksessa, hänellä on juuri Aspergerin syndrooma. Eli varmasti kannattaa olla vähän tuntosarvet ojossa. Toisaalta sitten on tämä näkökulma, että rakastan Asperger-poikaani, enkä haluaisi hänen olevan toisenlainen ja mielestäni nuo erityislahjakkuudet ja intensiiviset mielenkiinnonkohteet ovat Aspergerin huikean hieno puoli. Eli pääosin sen huomion pitäisi olla siinä, että kun lapsi innostuu jostain, nauttii siitä innostuksesta itsekin, eikä vain kyttää voisiko tämä olla merkki jostakin. Toki voi olla, mutta mitä sitten? Sama lapsi sulla siinä on ennen ja jälkeen diagnoosin. Ei siitä diagnoosista ole aina edes mitään hyötyä. Ja vaikka minun lapselleni Asperger-piirteistä on omat harminsa, usein suuremmatkin harmit ovat muillakin nuorilla, ihan taviksillakin. Eli vähän miettisin ap:n tapauksessa, onko lapsessa jotain muuta "erikoista", mutta huolestumista en ymmärrä.


Tietysti lapsi on tärkeä ja yhtä rakas vaikka neuropsykiatrisia ongelmia olisikin lahjakkuuden kääntöpuolena. Tarkoitin vain että on hyvä tiedostaa tämä mahdollisuus jotta lapsi tarvittaessa saa tukea ja kuntoutusta hyvissä ajoin. Usein kuntoutus viivästyy kun vasta koulussa kiinnitetään huomiota siihen että kaikki ei olekaan ihan kohdallaan. Puutteelliset taidot eri alueilla johtavat helposti siihen että lapsi alkaa tiedostaa oman erilaisuutensa suhteessa muihin ja kokee itsensä huonommaksi. Taitoja voi todellakin harjoittaa ja autisminspektrin lapset hyötyvät varhain aloitetusta tehokkaasta kuntoutuksesta. Siksi olisi tärkeää tunnistaa mahdolliset pulmatkin ajoissa, ei vaan vahvuuksia.

Vierailija

Huomasin omasta pojastani johonkin huvipuistoon mennessämme, että lapsi laski meitä vanhempia nopeammin päässä kuinka paljon sisäänpääsy maksaa meiltä kaikilta. Emme mieheni kanssa ole matemaattisesti lahjakkaita, joten yllätyin hiukan. Nykyisin poika opiskelee dippainssiksi ja koodariksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Huomasin omasta pojastani johonkin huvipuistoon mennessämme, että lapsi laski meitä vanhempia nopeammin päässä kuinka paljon sisäänpääsy maksaa meiltä kaikilta. Emme mieheni kanssa ole matemaattisesti lahjakkaita, joten yllätyin hiukan. Nykyisin poika opiskelee dippainssiksi ja koodariksi.

Onko tyttöystävää?

Vierailija

Mun lapseni osas just ja just laskea viisivuotiaana kahteenkymmeneen. Kaverin lapsi taas osasi tuossa iässä yhteen- ja vähennyslaskuja. On aika poikkeuksellisen lahjakas tapaus muutenkin, oppi itsekseen lukemaan alle nelivuotiaana, on tosi näppärä käsistään ja liikunnallisestikin lahjakas.

Vierailija

Jep. Mun as-poikani oppi luvut ja kirjaimet 1v10kk iässä ja matematiikassa lahjakas (nyt siis 16-vuotias, menossa lukioon).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin omasta pojastani johonkin huvipuistoon mennessämme, että lapsi laski meitä vanhempia nopeammin päässä kuinka paljon sisäänpääsy maksaa meiltä kaikilta. Emme mieheni kanssa ole matemaattisesti lahjakkaita, joten yllätyin hiukan. Nykyisin poika opiskelee dippainssiksi ja koodariksi.

Onko tyttöystävää?

Voi ristus näitä kysymyksiä. Onko se tyttöystävä joku ylimmäinen menestyksen merkki? Entäs jos tykkääkin pojista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On täällä taas kommentteja. Meilläkin eskari-ikäinen laski murtolukuja päässä ja on autistista kaukana. Valmistuu yliopistosta tänä vuonna (matemaattiselta alalta tietenkin).

Joku toinen taas lukee jo kolmevuotiaana mutta ei siitäkään vedetä mitään diagnooseja. 

Anna ap pojan laskea vaan jos haluaa. Koulussa tosin latistetaan se luontainen kehitys ja into siihen että lapsia kohdellaan kuin vajakkeja. Jos löydät koulun jossa on LUMA-linja niin sinne sitten. 


Samaa mieltä.

Mutta mistä päättelit että ap:n lapsi on poika?

Meillä on nimittäin tuollainen tyttö, eikä ole tullut mieleenkään autismi tai muukaan erityisyys.

Vierailija

Meillä osaa 5v laskea jo tosi hyvin, mutta derivaatta ei tunnu menevän päähän sitten millään. Samoin oli vaikeuksia logaritmifunktioiden kanssa. Miten nämä saisi opetettua lapselle siten, että ymmärtäisi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun hälytyskellot soi jos 5v oikeasti laskee kolminumeroisilla luvuilla. Onko sosiaaliset taidot ja tunnetaidot normaalisti kehittyneet? Usein ”erityislahjakkuden” taustalla kun piilee autisminkirjon häiriö joka sitten aiheuttaa isoja ongelmia elämän muilla osa-alueilla. Jos lapsi muuten kehittyy normaalisti niin on sitten vaan poikkeuksellisen lahjakas matemaattisesti mutta kyllä minäkin ap:n asemassa vähän huolestuisin ja tarkkaan seurailisin miten muut taidot kehittyvät.

Tämä on sinänsä totta. Olen se, jonka lahjakas poika onkin yläkoulussa erityisopetuksessa, hänellä on juuri Aspergerin syndrooma. Eli varmasti kannattaa olla vähän tuntosarvet ojossa. Toisaalta sitten on tämä näkökulma, että rakastan Asperger-poikaani, enkä haluaisi hänen olevan toisenlainen ja mielestäni nuo erityislahjakkuudet ja intensiiviset mielenkiinnonkohteet ovat Aspergerin huikean hieno puoli. Eli pääosin sen huomion pitäisi olla siinä, että kun lapsi innostuu jostain, nauttii siitä innostuksesta itsekin, eikä vain kyttää voisiko tämä olla merkki jostakin. Toki voi olla, mutta mitä sitten? Sama lapsi sulla siinä on ennen ja jälkeen diagnoosin. Ei siitä diagnoosista ole aina edes mitään hyötyä. Ja vaikka minun lapselleni Asperger-piirteistä on omat harminsa, usein suuremmatkin harmit ovat muillakin nuorilla, ihan taviksillakin. Eli vähän miettisin ap:n tapauksessa, onko lapsessa jotain muuta "erikoista", mutta huolestumista en ymmärrä.


Tietysti lapsi on tärkeä ja yhtä rakas vaikka neuropsykiatrisia ongelmia olisikin lahjakkuuden kääntöpuolena. Tarkoitin vain että on hyvä tiedostaa tämä mahdollisuus jotta lapsi tarvittaessa saa tukea ja kuntoutusta hyvissä ajoin. Usein kuntoutus viivästyy kun vasta koulussa kiinnitetään huomiota siihen että kaikki ei olekaan ihan kohdallaan. Puutteelliset taidot eri alueilla johtavat helposti siihen että lapsi alkaa tiedostaa oman erilaisuutensa suhteessa muihin ja kokee itsensä huonommaksi. Taitoja voi todellakin harjoittaa ja autisminspektrin lapset hyötyvät varhain aloitetusta tehokkaasta kuntoutuksesta. Siksi olisi tärkeää tunnistaa mahdolliset pulmatkin ajoissa, ei vaan vahvuuksia.

Ymmärrän kyllä tuon ja kuten meillä kävi, edes koulussa ei välttämättä kiinnitetä huomiota erikoiseen käytökseen ainakaan niin paljon, että sitä otettaisiin vanhempien kanssa puheeksi. Yläkouluun mennessä meidän lapsellamme ongelmat sitten kärjistyivät, joten sikäli sitä apua olisi tosi hyvä saada ajoissa. Kuitenkin myönnän vähän karsastavani tätä ajattelutapaa, että lapsesta ollaan nimenomaan huolissaan, jos hän on erilainen kuin muut. Jokainen meistä on vähän erilainen ja samanlainen, osalla erityiset piirteet voi niputtaa jonkin diagnoosinimikkeen alle, osalla ei. (Esim. tietyt temperamenttipiirteiden yhdistelmät voivat olla tosi haastavia ja tehdä elämästä paljon vaikeampaa kuin vaikka "lievä" Asperger.) Eli pähkinänkuoressa: diagnoosi voi olla hyödyllinen avun saamisessa, mutta ennen kaikkea jokainen lapsi on yksilö, jota vanhemman pitää hoivata oman intuitionsa varassa ja mennä mukaan lapselle tärkeisiin juttuihin ja unohtaa turha huoli :)

Vierailija

4v ikäisenä meni meillä kerto ja jakolaskut myös ja aivan normaali tyttö on, nyt kouluikäinen. Taitava monessa. En huolestuisi jos on matikkapäätä mikäli ei ole alueita joilla kehitys selvästi heikko.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ole matikassa lahjakas, jos ei pärjää lukion pitkässä matikassa.

Nää. Mä kirjoitin pitkästä matikasta ällän, enkä ole matemaattisesti mitenkään erityisen lahjakas. Itse asiassa olen unohtanut kaiken, mitä lukion matikasta opin.

N-51

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla