Muita ekstroverttejä, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko?
Muita ekstroverttejä, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko?
Rakastan viettää aikaa erityisesti hyvien ystävien kanssa ja saan siitä energiaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kiinnostavaa. Kaipaan päivittäin sosiaalista kommunikaatiota ja tunnen oloni yksinäiseksi heti jos joudun viettämään pidemmän ajan yksinäni.
Sosiaaliset tilanteet ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän ahdistavia kun kyseessä on isompi porukka tai ihminen jota ei ole tuntenut pitkään, puhumattakaan jostain puheen pitämisestä tai vastaavasta esiintymisestä.
Stressaan sosiaalisia tilanteita etukäteen ja pyörittelen niitä jälkikäteen päässäni. Usein koen sanoneeni jotain todella typerää, olisin halunnut ilmaista jonkin asian toisella tavalla tms. ja se jää vaivaamaan pitkäksikin aikaa. Aina nämä ajatukset eivät käynnisty heti tilanteen jälkeen vaan joskus jopa päiviä myöhemmin ensin mukavalta tuntunut sosiaalinen tilanne alkaa ahdistaa kun tajuan (tai luulen) tehneeni siinä jotain hölmöä...
Olen samanlainen.
En hirveästi pysty symppaamaan ekstroja, koska he ovat itse tehneet meidän introjen elämästä niin rankkaa.
Tämä
Eli sinulle ekstrovertit eivät ole yksilöitä vaan kollektiivinen entiteetti, joka tekee introverttien elämästä hankalaa?
Ekstrovertit pakottavat introverttejä sosiaalisuuteen. Koskaan yksikään introvertti ei ole pakottanut ekstroverttiä olemaan yksin.
Toivoisin, ettette pilaisi tätä ketjua tuolla ekstrovertti-introvertti -vänkäämisellä. Menkää jonnekin muualle.
En ole tavannut yhtäkään ekstroa joka olisi edes YRITTÄNYT ymmärtää ja ottaa huomioon meitä introja.
Mä en ole enää varma että olenko ekstrovertti vai introvertti. Toisaalta saatan olla vähän molempia. Tulen tosi iloiseksi kun saan viettää aikaa ystävien, perheenjäsenten kanssa, mutta rakastan viettää aikaa yksikseen. Sosiaalisten tilanteiden pelon takia en kuitenkaan vietä aikaa isoissa porukoissa, tutustu uusiin ihmisiin ja minua ahdistaa uusien ihmisten ja vanhojen tuttujen tapaaminen. En siis tiedä, että enkö oikiasti tykkää esim. viettää aikaa isoissa kaveriporuloissa vai onko pelot tehneet minusta enimmäkseen kotona pysyvän. Toisaalta tykkään kyhjöttää kotona, mutta kaipaisin enemmän sosiaalisia kanssakäymisiä ja olisi mahtava tutustua uusiin ihmisiin myös.
Uskon kuitenkin, että oli minulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai ei, niin tykkään enemmän viettää aikaa kerralla yhden tai muutaman ihmisen kanssa ja luoda heidän kanssaan läheinen suhde entä useita pinnallisia kaverisuhteita.
Veikkaan että olisin ehkä hieman enemmän ekstrovertimpi jos ei olisi mitään pelkoja.
Lisään vielä että minäkin vatvon tekemisiäni ja sanomisiani PITKÄÄN sen jälkeen kun asia on tapahtunut. Vieläkin tuskailen yhtä keskustelua viime kesältä isohkossa porukassa, en valinnut oikeita sanoja ja nolottaa yhä sanomiseni vaikka tiedän että ei ollut kovin vakavaa mutta haluttais lyödä päätä seinään sen takia..
Minulla on, ja ekstroverttina kärsin siitä ihan hirveästi. Kavereita on vaikea saada, sillä vetäydyn helposti pelkojeni takia, vaikka niin kovasti kaipaan lisää sosiaalisia kontakteja. Vanhojen tuttujen kanssa ei ongelmia, mutta tällaisia ihmisiä ei ole kovin montaa. Tunnen itseni lähes päivittäin yksinäiseksi.
Kirjoituksenne kuulostavat hyvin tutuilta.
Olen aina pitänyt itseäni introverttina, koska olen ujo ja hiljainen ja vähemmän tutussa porukassa on vaikea saada suutaan auki. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö ja olin koulukiusattu, jonka takia itsetuntoni on surkea ja on vaikea tutustua ihmisiin ja oletan kaikkien inhoavan minua. En ole missään määrin ulospäinsuuntautunut ja olen todella hillitty luonne.
Tavallaan en kuitenkaan viihdy yksin. Pidän ihmisten seurasta ja kaipaankin ihmisiä ympärilleni. En karta ihmisten seuraa. Viihdyn kyllä yksinkin ja tykkään harrastaa lukemista ja käydä vaikka metsässä kävelyllä yksin. Vietän enimmäkseen aikaa kotona yksin. Uskoisin, että olisin enemmän ekstrovertti, jos ei olisi näitä pelkoja. Haluaisin viettää enemmän aikaa ihmisten seurassa ja harrastaa jotain porukassa ja haluaisin olla puheliaampi töissä. Ahdistus vaan aina tulee joka paikassa ja kauppaankaan ei voi mennä ilman kauheaa miettimistä ja ahdistusta ja sitä kaikkea seuraavaa jälkiahdistusta ja juuri tuota sanomisten ja tekemisten vatvomista, josta edellä kirjoitettiin.
Ujoudesta on myös tullut minulle jonkinlainen rooli tai noidankehä. Olen saanut lapsesta asti kuulla joka paikassa olevani se ujo tyttö, hiljainen tyttö, kiltti tyttö. Joskus positiivisessa mielessä sanottu ja melkein useammin negatiivisessa. Vaikea tästä on muuttua, kun tätä on minulle toitotettu aina.
En siis tiedä, olenko joku sekamuotoinen tapaus vai ekstrovertti pakotettuna introvertiksi.
Ehkä olet ambivertti. Ambivertissa yhdistyvät sekä ektroverttien että introverttien hyvät puolet. Toki monisosiaalisille hyville kuuntelijoille olisi maailmassa enemmän tilausta kuin mitä ambiverttejä.
Ekstrot on rasittavaa porukkaa kun eivät osaa hetkeäkään hiljaa