Kissojen aihe vapaa

Sivut

Kommentit (110)

Vierailija

Palveluskuntani tarjoilema ateria maistui oudolta tänään. Käsittämätöntä, että he eivät lähes 20 vuoden palveluksen jälkeenkään täysin tunne mieltymyksiäni.  Kuitenkin olen oudolla tavalla kiintynyt heihin, joten uuden henkilökunnan hankkiminenkaan ei tule kysymykseen. Kuinka tässä nyt tulisi toimia?

Filius

Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Vierailija

Filius kirjoitti:
Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Pilasit mun meikit.

Vierailija

Nyt pitää päästä ulos, täällä on tylsää. Orjat ovat taas jossain päivän poissa, enkä jaksa odottaa että tuo pieni ulosmenoseinä aukaistaan. Kauanko tätä pitää vielä raapia, että siitä mahtuu pää ulos? Tästä on sellainen pintaväri nyt lähtenyt. Kynnet tässä huhkiessa saa kyllä hyvin viilattua.

Vierailija

Filius kirjoitti:
Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Kauniisti kirjoitettu. 

Vierailija

Miks nuo ihmiset availee jääkaappia eikä anna sieltä mulle katkarapuja eikä jäätelöä vaikka minä näen ne paketit siellä!!!!  /////

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Filius kirjoitti:
Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Pilasit mun meikit.

En se minä ollut, vaan se joka syö mitä tahansa eikä osaa edes pestä itseään.  Ja sen pitää nostaa tassua, että saa sulta ruokaa. Sillä oli vaan nälkä, kun olit taas viikonlopun poissa. Minä söin hiiriä.

Vierailija

Minun valtakuntani on suuren uhan alla! Kuulin tänä aamuna orjieni keskustelleen keittiössä jostakin "sukulaisista" ja "syntymäpäiväjuhlista" (mitä lie ne tarkoittavat?), ja nämä sanat herättivät sekä vaistoni että pelkoni. Tämän keskustelun takia päätin olla valppaana tämän päivän kaiken varalta, jos joku aikoo uhata hallitsemani valtakuntani turvallisuutta. Päivä sujui rauhallisesti, mutta illalla orjieni tultua töistä he kantoivat siivouskomerosta järkyttävän kokoiset ilmaa imevät härvelit ja eri muotoisia pulloja, joissa oli erikoisen väristä vettä. Olen tällä hetkellä linnoittautunut sänkyni alle ja kuulen hirveän kuuloista ulinaa olohuoneesta. Kakallekkaan en uskalla nyt mennä, koska silloin minun pitäisi mennä olohuoneen läpi jotta pääsisin veskissä käymään. Miten pystyn pelastamaan valtakuntani tuholta? En halua että hajuni lähtevät tekstiileistä :(

Vierailija

Mitä olette saaneet aikaiseksi tällä viikolla? Itse olen jatkanut painovoimakokeitani. Objektit joita olen työnnellyt tassullani päätyvät pääasiassa lattialle. Jotkut särkyvät, toiset eivät.

Vierailija

Miksi en ole vielä rupsahtanut, vaikka olen ollu jo yli kymmenen vuotta täysikasvuinen ja lempiharrastukseni lähinnä makaaminen vieläpä hyvin epäergonomisissa asennoissa?

Vierailija

Voinko enää luottaa palvelusväkeeni? Olen mielestäni kohdellut heitä hyvin - ja mitä siitä saa palkaksi? Tänään minut vangittiin kuljetuslaatikkoon, laitettiin autoon ja vietiin paikkaan, jossa joku täti venytteli ja paineli minua, katsoi suuhun, kopeloi peräpäätä (ettäs kehtasi!) ja pisti piikin niskaan. Sitten takaisin laatikkoon ja lisää autoilua.

Toivat sentään minut takaisin valtakuntaani, mutta miten tästä eteenpäin? Kenkään pissaaminen ei taida nyt riittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Synnytin juuri kuutoset, eikä se kolli ole käynyt kertaankaan edes katsomassa.

Mitä, onko sun pennuilla vaan yksi isä? Naapurin Vaikku kun sai pentuja,  oli ainakin kolmea rotukissaa niissä pennuissa! On se kyllä sellanen...aina kun se pääsee karkuun palvelijoiltaan!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat