Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yhä useampi äiti on ylipainoinen – jo hedelmöityshetki vaikuttaa tulevan lapsen terveyteen

Aineenvaihduntahäiriöstä kärsivän äidin vauva on syntyessään huonokuntoisempi, kooltaan suurempi ja vauvan sokeriarvot heittelevät usein rajusti jo heti syntymän jälkeen. Kuva: 123rf.

Ylipainosta ja sen vaikutuksista sikiön ja äidin terveyteen pitäisi puhua jo siinä vaiheessa, kun raskaus on vasta haave. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (50)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vanhempani harrastivat fitnessiä jaa olivat elämänsä kunnossa siittäessä/odottaessa minua. Olen lihava ollut vauvasta asti. Sama juttu kahdella pikkuveljellä ja siskolla. Vanhemmat ovat myös olleet aina lihavia ennenkuin aloittivat harrastulsen ja elämäntapamuutoksen. Aina syötiin kasviksia ja käytiin hiihteleen, silti kaikki lapset lihavia. Tämä teoria on hölynpölyä. Geenit määrää eikä mikään siittämishetken peban koko.

Geenien lisäksi vaikuttaa myös epigeneettiset ominaisuudet. Siis ne ympäristövaikutukset joissa sinun vanhempasi ovat kehittyneet, ne ympäristövaikutukset joissa sinä ja sisaruksesi ovat kehittyneet. Esimerkiksi jos sinun vanhemmillasi paino oli tippunut nopeasti ja he vetivät tiukkaa fitness-kuuria matalan rasvaprosentin kausilla, kenties stressanneetkin siitä, elimistö on voinut tulkita sen nälänhädäksi ja erittäin rankaksi fyysiseksi työksi. Se voi vaikuttaa siihen mitkä geenit perimässä aktivoituu, ja siten teidän lasten perimässä voi olla sellaiset epigeneettiset asetukset, siis aktivoituneena sellaiset geenit, jotka auttaa rasvan varastoimisessa, kun kerran selvästi on hätätilanne ja ruokapula maailmassa meneillään.

Laihaläski

Bmi on mun mielestä aivan väärä mittari tälle asialle. Pitää tulkita myös kokonaiskuva.

Kuopusta kun aloin odottaa niin mitat 172/80. Painoindeksin mukaan siis ylipainoinen. Silti mulla törrötti kylkiluut ja lantioluut. Ulkoisesti näytin enemmän alipainoiselta eikä kukaan terveysalan ihminen alkuraskauden aikana uskonut painoani ennen ku kävin heidän nähden vaa'alla. Mulla paino "katoo" rintoihin. Esikoisen raskausaikana tuo ruumiinosa muuttui rajusti kasvaen ja nykyinen kokoni on 75J. Ympärys ei oo kasvanu mihinkään sitten yläasteen mut kuppikoko on kasvanut 7 kupilla. Jotta saisin tuon painoindeksin niihin "oikeisiin lukemiin" niin vaadittais rintojenpienennysleikkaus. Tähän lisäksi se, että esikoisen raskausaika myös levensi mun lantioo (ihan luista johtuen eikä läskistä) niin paljon että pelkästään tuokin muutos tuo kiloja lisää jos haluaa ettei persluut törrötä ku anorektikolla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että lastenteko on vähentynyt, kun kaikesta syyllistetään naisia.

No höpö höpö - jos on niin herkästi loukkaantuvaa sorttia niin kannataa jättää lapsen teko muutenkin väliin. 

Itse sain raskausajan diabeteksen normaalipainoisena kuin ikää oli 40. Ikinä en loukkaantunut, päinvastoin olin iloinen että vointiani ja painoani (jota tuli onneksi vain 7kg) seurattiin tarkasti.    

No niinpä, koska kukaan tuskin syytteli sua, että tämä oli nyt sitten oma vikasi koska olet sellainen ja tällainen. Lihavalle niin tehdään koko ajan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alipainoisten äitien lapsilla on enemmän kasvuun ja kehitykseen liittyviä ongemia kuin lievästi ylipainoisten äitien lapsilla?

Tuollaista väittämää en ole kuullut. Olin alipainoinen joka kerta tullessani raskaaksi, sikiöt kuitenkin kasvoivat ja kehittyivät hyvin ja myöhemminkin kasvoivat keskikäyrällä. Raskautta edeltävä alipaino ei ole mitenkään haitallista sikiölle, kunhan raskausaikana huolehtii että paino nousee sopivasti.

Sama täällä. Hyvän kokoiset vauvat ja normiraskaudet, jopa helpot kome kertaa. Pieni alipaino oli mulla ja edelleen hoikka. Nyt 43 Vee jo. Neuvolan täti oli ainakin hyvillään ja kehui aina kun ei ollut ylimääräistä ja samoin synnärillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että lastenteko on vähentynyt, kun kaikesta syyllistetään naisia.

Espoossa kokoarvioultrassa oli kolme henkilöä sairaalan puolesta, kun nöyryyttivät hieman ylipainoista. Missä menee raja? Kuka vähän ylipainoinen haluaa semmoista? Lapsi arvioitiin normaalin kokoiseksi ja syntyessään myös oli normaalin kokoinen.

Lisäksi jos halutaan edistää äitien hyvinvointia niin voisi tarjota esimerkiksi liikuntapalveluita raskaana oleville. Yleisestihän on tiedossa, että monet syövät esimerkiksi suruunsa ja tuollainen syyllistävä puhe ei paranna tilannetta. Lisäksi lapsen syntymän jälkeen äitien hyvinvointi ei kiinnosta valtioita.

Luojan kiitos sain omat lapseni jo 2000-luvulla, jolloin tämä helvetin läskivaino ei ollut vielä roihahtanut tällaiseksi.

Kuvitellaanko, että tällaisella puheella ja toiminnalla oikeasti autetaan yhtäkään ylipainoista äitiä tai lastaan? Ei todellakaan, päin vastoin aiheutetaan silmitön määrä turhaa stressiä, joka kuitenkin tutkitusti on vähintään yhtä paha asia sille kehittyvälle lapselle kuin se äidin ylipaino, joka ei välttämättä vaikuta yhtään mitään yhtään mihinkään.

Olen itse ollut reilusti ylipainoinen jokaisen lapseni siittämis- ja syntymähetkellä. Olen ollut täysin terve kaikki raskausajat, sokeriarvot ovat olleet ihanteelliset, ja vauvat syntyneet normaalikokoisina ja ilman komplikaatioita ja täysin luomuna. Nyt kaksi on jo urheilullisia teini-ikäisiä, eikä kukaan heidän ulkomuodostaan tai terveystiedoistaan voi päätellä, että hui sentään, heidän äitinsä oli läski kun heidät sai.

Olisipa ihanaa jos nämä keskustelut edes joskus menisivät vähän rakentavampaan suuntaan. Että puhuttaisiin edes joskus niistä elintavoista, jotka voi olla pielessä myös sillä normaalipainoisella, ja toisaalta ihan kunnossa sillä ylipainoisella. Että mietittäisin ratkaisuja, eikä aina vaan leimattaisi ja lytättäisi jotain kokonaista ihmisryhmää.

Vierailija

Miksei isien terveydestä puhuta mitään? Isäni isä oli kamala tupakankiskoja, ja isäni oli vaikea vauva: itki paljon eikä meinannut imeä pullostakaan. Ilmeisesti imemisrefleksi oli vaimea ja lopulta sitä maitoa piti laittaa pipetillä suuhun. Isästäni tuli myöhemmin ketjupolttaja, joka ei koskaan päässyt eroon tupakasta. Yritti lopettaa mutta retkahti aina uudelleen. Sen takia suhtautui minun nuoruuden tupakkakokeiluihin erittäin vihamielisesti.

Myös appeni poltti tupakkaa kuin korsteeni niihin aikoihin kun miestäni teki. Minulla ja miehelläni kummallakin on monenlaista sairautta ja oppimisvaikeutta. Myös ystäväpariskunnallamme on tupakoivat isät, ja nyt he kärsivät lapsettomuudesta. 

Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että äidit eivät polttaneet eivätkä olleet ylipainoisia.

Onkai näistä varmaan lääketieteen piirissä aina tiedetty, mutta patriarkaalinen yhteiskuntamalli ajattelee lapsen vain äidin kehon osaksi. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksei isien terveydestä puhuta mitään? Isäni isä oli kamala tupakankiskoja, ja isäni oli vaikea vauva: itki paljon eikä meinannut imeä pullostakaan. Ilmeisesti imemisrefleksi oli vaimea ja lopulta sitä maitoa piti laittaa pipetillä suuhun. Isästäni tuli myöhemmin ketjupolttaja, joka ei koskaan päässyt eroon tupakasta. Yritti lopettaa mutta retkahti aina uudelleen. Sen takia suhtautui minun nuoruuden tupakkakokeiluihin erittäin vihamielisesti.

Myös appeni poltti tupakkaa kuin korsteeni niihin aikoihin kun miestäni teki. Minulla ja miehelläni kummallakin on monenlaista sairautta ja oppimisvaikeutta. Myös ystäväpariskunnallamme on tupakoivat isät, ja nyt he kärsivät lapsettomuudesta. 

Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että äidit eivät polttaneet eivätkä olleet ylipainoisia.

Onkai näistä varmaan lääketieteen piirissä aina tiedetty, mutta patriarkaalinen yhteiskuntamalli ajattelee lapsen vain äidin kehon osaksi. 

Aika pitkälti monet sairaudet periytyvät mitokondriossa, joka periytyy suoraviivaisesti äitilinjassa. Isälläkin on merkitystä, mutta lähinnä isän iällä. Mitä vanhempi isä, sitä enemmän mutaatioita perimässä. Osa mutaatioista voi hyvinkin vaikuttaa lapsen terveyteen, mutta kuten kirjoitit, ei asiaa ole vielä paljoa tutkittu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ollaan taas huolissaan vain äidin ylipainosta? Myös isän ylipaino on haitaksi sikiölle. Ja miehet ova Suomessa lihavampia kuin naiset.

Vauva kasvaa naisen sisällä. Lihavuus on yhtä yleustä miehillä ja naisilla, n. 20 % on lihavia.

Vuonna 2014 miehistä 60 prosenttia oli ylipainoisia ja naisista 43 prosenttia (THL)

Vuonna 2017 lihavia (painoindeksi yli 30) oli naisita 27,5% ja miehistä 26,1%. Miehet ovat alemmassa sarjassa (25%) edellä (71,9% ja 63,2%). Mutta naisista isompi osa on lihavia.

(THL)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että lastenteko on vähentynyt, kun kaikesta syyllistetään naisia.

Espoossa kokoarvioultrassa oli kolme henkilöä sairaalan puolesta, kun nöyryyttivät hieman ylipainoista. Missä menee raja? Kuka vähän ylipainoinen haluaa semmoista? Lapsi arvioitiin normaalin kokoiseksi ja syntyessään myös oli normaalin kokoinen.

Lisäksi jos halutaan edistää äitien hyvinvointia niin voisi tarjota esimerkiksi liikuntapalveluita raskaana oleville. Yleisestihän on tiedossa, että monet syövät esimerkiksi suruunsa ja tuollainen syyllistävä puhe ei paranna tilannetta. Lisäksi lapsen syntymän jälkeen äitien hyvinvointi ei kiinnosta valtioita.

Luojan kiitos sain omat lapseni jo 2000-luvulla, jolloin tämä helvetin läskivaino ei ollut vielä roihahtanut tällaiseksi.

Kuvitellaanko, että tällaisella puheella ja toiminnalla oikeasti autetaan yhtäkään ylipainoista äitiä tai lastaan? Ei todellakaan, päin vastoin aiheutetaan silmitön määrä turhaa stressiä, joka kuitenkin tutkitusti on vähintään yhtä paha asia sille kehittyvälle lapselle kuin se äidin ylipaino, joka ei välttämättä vaikuta yhtään mitään yhtään mihinkään.

Olen itse ollut reilusti ylipainoinen jokaisen lapseni siittämis- ja syntymähetkellä. Olen ollut täysin terve kaikki raskausajat, sokeriarvot ovat olleet ihanteelliset, ja vauvat syntyneet normaalikokoisina ja ilman komplikaatioita ja täysin luomuna. Nyt kaksi on jo urheilullisia teini-ikäisiä, eikä kukaan heidän ulkomuodostaan tai terveystiedoistaan voi päätellä, että hui sentään, heidän äitinsä oli läski kun heidät sai.

Olisipa ihanaa jos nämä keskustelut edes joskus menisivät vähän rakentavampaan suuntaan. Että puhuttaisiin edes joskus niistä elintavoista, jotka voi olla pielessä myös sillä normaalipainoisella, ja toisaalta ihan kunnossa sillä ylipainoisella. Että mietittäisin ratkaisuja, eikä aina vaan leimattaisi ja lytättäisi jotain kokonaista ihmisryhmää.

 

Samaa mieltä. Kyllä reilusta ylipainosta tulee riskejä, eikä niitäkään kyllä minusta pitäisi lakaista maton alle. Mutta silti ihmettelen, että nykyisin ajatellaan terveyden olevan sama kuin normaalipaino. On normaalipainoisia ihmisiä, jotka syövät huonosti. Siis sillä tavalla huonosti, että eivät saa ravintoaineita. Eivätkä ehkä juuri liikukaan. Ja näitä sitten ihaillaan. Samaan aikaan haukutaan vaikkapa lievästi ylipainoista ihmistä, joka harrastaa liikuntaa ja saa ruoastaan kunnollisia ravintoaineita. Kumpi heistä lopulta on terveempi? 

Vierailija

Suorastaan koomista huomata, että kun otsikossa edes mainitaan lihavuus, niin jo nousee siellä sohvan pohjalla makaavilla pulleroilla verenpaine ja heti sännätään kommentoimaan kuinka ylipaino on tervettä ja kaunista ja kyllä läski on aina terveempi kuin normaalipainoinen. Ylipainon tuomista terveysriskeistä puhuminen ei ole suora hyökkäys teidän vararengastanne kohtaan ja loukkaantumisen sijaan kannattaa olla onnellinen, että teidän ja teidän lastenne terveydestä välitetään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi alipainoisten äitien lapsilla on enemmän kasvuun ja kehitykseen liittyviä ongemia kuin lievästi ylipainoisten äitien lapsilla?

Mitä tilasto sanoo "normaali painoisista"

Vierailija

Kääntäen: koska äitini ja isäni olivat ylipainoisia jo ennen syntymääni, pelini lienee pelattu, eikä enää kannata niin stressata ruokavaliolla eikä muullakaan. Kuolen kumminkin.

Vierailija

Nämä on ihan todellisia ongelmia ja niistä pitää saada puhua. Toivoisin kuitenkin, itsekin lihavana, että kun nyt on jo aika vankka näyttö lihavuuden haitoista, niin voisiko kohta jo kääntää valokeilan siihen millaista on vaikuttava lihavuuden hoito, tutkia, kehittää ja tarjota tehokkaita palveluja. Lihavuuden haittojen tietäminen ei auta kun nykyisillä keinoilla yli 90% laihdutuksen yrittäjistä epäonnistuu, valtaosa lihoo entisestään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi ollaan taas huolissaan vain äidin ylipainosta? Myös isän ylipaino on haitaksi sikiölle. Ja miehet ova Suomessa lihavampia kuin naiset.

Ja miten miehen ylipaino on haitaksi sikiölle?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat