Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kommentit (13)

Oma tyyli

Jokainen omalla tyylillään, pääasia että vauva saa ravintoa ja läheisyyttä. Itse en kokenut huonoutta osittaisimetyksestä ja vähäisestä maidon tulosta, vaan välillä oli helpottavaa ja mukavaakin, että isäkin sai syöttää vauvalle korviketta tuttipullosta ja näin osallistua täysipainoisesti vauvan hoitoon. Heillä onkin alusta asti ollut läheiset välit (lapsi nyt 3 v). Aion toimia samalla tavoin myös tulevan lapsen kanssa, jos hänelle itselleen sopii tämä järjestely :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minulle on yksi sama hailee miten kukin jälkikasvunsa ruokkii kunhan vauva saa tarpeeksi ruokaa.

Itse olen antanut korviketta alusta lähtien koska en halunnut imettää.

Vierailija

Olen kohta yksivuotiaan lapsen äiti. Työskentelen hoitoalalla ja olen suorittanut imetysohjaaja -koulutuksen. Minulle oli itsestäänselvää, että täysimetän lastani suosituksen mukaan puoli vuotta. Naiivisti ajattelin, että ei minulla voi olla ongelmia imetyksen kanssa, olenhan itsekin antanut monille äideille imetysohjausta. Imetys kuitenkin epäonnistui. Lapsi oli aluksi eri osastolla kanssani, ja kun vihdoin pääsimme yhdessä lapsivuodeosastolle ei lapsi vain osannut lopultakaan tarttua rintaan oikein. Kotona sitten jatkui yrittäminen, turhaan. Sitten aloin pumppaamaan, koska imetyksestä ei mitään tullut. Pumppasin rintamaitoa lapselle kolme kuukautta ja annoin lisäksi korviketta koko tämän ajan. Rintamaito ei tuntunut pelkästään riittävän. Imetyssuunnitelmani epäonnistui täydellisesti. Tämä oli suuri pettymys minulle. Koin jopa epäonnistuneeni äitinä. Pulloruokinnasta tunsin häpeää.

Koska suomalaisäidit imettävät yleisesti ottaen suosituksiin nähden vähän, haluaa THL asian korjata mm. lisäämällä tietoa imetyksen hyödyistä. Olen itse sitä mieltä, että se ei yksinään riitä. Sen sijaan vain imetyksen hyödyistä kertominen mielestäni lisää äitien paineita imettämiseen liittyen. Itselleni tuli yllätyksenä, kuinka vaikeaa imetys voi oikeasti olla. Teoriatieto ei siinä kohtaa auta.

Vasta nyt alan pikkuhiljaa pääsemään yli imetyksen epäonnistumisesta. Jännä juttu kuinka tunteisiin imetys tosiaan voikaan mennä!

Vierailija

Minulla ei imetykset onnistuneet, ei edes lääkkeiden avulla. Esikoisen kohdalla olin kuvitellut, että imetän 9 kuukautta ja pettymys oli hirmuinen, kun tein mitä tahansa eikä maitoa herunut.

Juttelin samoihin aikoihin vauvan saaneen naisen kanssa ja puhetta tuli imetyksestä. Kun olin kertonut, miten maitoa ei heru, hän sanoi, kyllä sitä tulee, jos vain yrittää tarpeeksi. Kerroin sitten, mitä olin imetyksen eteen tehnyt. Hän vastasi, että ei se tietenkään onnistu, jos yrittää liikaa. Kyllä, meni tunteisiin ja pahasti.

Vierailija

Oma imetys on onnistunut aika ok, mutta mun mielestä imetysaktiivitkin vois ymmärtää myös, että neuvolassa on monenlaisia asiakkaita erilaisine ongelmineen ja siellä varmasti pitää olla aika sensitiivinen imetysohjauksessa. Vertaistuki ottaa välillä liikaa vapauksia esim. terveysneuvonnassa.

Vierailija

Itse en nauti yhtään imettämisestä. Koitan keskittyä katselemaan tv.tä että saan ajatukseni pois imetystilanteesta ja vaan suoritan tämän jotta lapsi saa ravintonsa. Olen 24/7 vauvassa kiinni ja imetys tuntuu epämukavalle. Silti tiedän rintaruokinnan edut. Ensimmäistä lasta imetin 2viikkoa ja toista lasta 4kk. Kolmas tänään kuukauden ja ei edes huoli tuttia vaan vaatii myös hupi-imua, mikä on välillä hyvin hermoja raastavaa. Läheisyys lapsen kanssa sylitellen, leikkien ja laulaen on minulle luontevaa, enkä pysty ymmärtämään naisia joille imetys on erityistä läheisyyttä lapsen kanssa ja tätä voi jatkaa jopa taaperoksi asti.

Korvikemutsi

Onhan se hyvä, että imetyksestä puhutaan, mutta millonhan puhuttaisiin kunnolla imetyspettymyksestä. Oma imetys epäonnistui täysin ja jouduimme siirtymään korvikkeelle kun vauva oli 2,5vko ja edelleen tuntuu pahalta vaikka aikaa on kulunut kohta 1,5v. Tukea ei saanut edes neuvolasta saatika sitten muilta äideiltä.

Vierailija

Tässä keskustelussa usein unohdetaan täyspumppaajat eli meidät, jotka "täysimetetään" pumppaamalla ja pulloruokinnalla. Minun vauvani ei kovasta yrityksestä huolimatta koskaan oppinut syömään rinnasta, kireän kielijänteen vuoksi. Pumppauksen aloitin jo sairaalassa, ja alkuun vauva oli rinnallakin (josta ei vaan saanut imettyä tarpeeksi) ja lisämaitona meni alusta lähtien oma pumpattu maito. Pikkuhiljaa lisämaidon määrää oli pakko nostaa, koska vauvan paino ei noussut ja lopulta vauva ei suostunut rinnalle enää lainkaan. Pumppaamalla olen kuitenkin saanut vauvani "täysimetettyä" ja maitoa on riittänyt luovutukseen asti. Joten myös se pulloäiti voi täysimettää! Moni ei ole tietoinen meistä täyspumppaajista.

Vierailija

Lähdin molempien lasten kanssa sairaalasta kotia tiedolla että imetys lähtenyt hyvin käyntiin ja ei tarvi korviketta.. ei muuten pitänyt paikkaansa.. ekan kohdalla kyllä maito tuli mutta imetys ei vain onnistunut ja kaikki maito tuli pullon kautta, pumpattuja maitoa kaikki 5 viikkoa ja sit väsymys vei voiton ja ja kaikkien elämä helpotti kun siirryttiin korvikkeisiin. Toisen kohdalla osittain imetin ja osa korvikkeena 5 viikkoa ja sitten täysin korvikkeisiin siirtyen.. ei ole ollut allergioita ja kumpikin normaalipainoisia lapsia. Olen käynyt imetysohjauskoulutuksen josta ei ollut apua yhtään ja kuullut paljon siitä kuinka en ole halunnut imettää tai osannut mutta asia ei ole ollut niin.. Lapsi ei kärsi siitä että saa ravinnon pullosta tai tissistä alkutaipaleen vaan siitä jos maito ei ole tarpeeksi ravintorikasta tai siitä ettei saa ollenkaan ravintoa. Tärkeintä on että saa ravintoa ja läheisyyttä ja huomiota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kohta yksivuotiaan lapsen äiti. Työskentelen hoitoalalla ja olen suorittanut imetysohjaaja -koulutuksen. Minulle oli itsestäänselvää, että täysimetän lastani suosituksen mukaan puoli vuotta. Naiivisti ajattelin, että ei minulla voi olla ongelmia imetyksen kanssa, olenhan itsekin antanut monille äideille imetysohjausta. Imetys kuitenkin epäonnistui. Lapsi oli aluksi eri osastolla kanssani, ja kun vihdoin pääsimme yhdessä lapsivuodeosastolle ei lapsi vain osannut lopultakaan tarttua rintaan oikein. Kotona sitten jatkui yrittäminen, turhaan. Sitten aloin pumppaamaan, koska imetyksestä ei mitään tullut. Pumppasin rintamaitoa lapselle kolme kuukautta ja annoin lisäksi korviketta koko tämän ajan. Rintamaito ei tuntunut pelkästään riittävän. Imetyssuunnitelmani epäonnistui täydellisesti. Tämä oli suuri pettymys minulle. Koin jopa epäonnistuneeni äitinä. Pulloruokinnasta tunsin häpeää.

Koska suomalaisäidit imettävät yleisesti ottaen suosituksiin nähden vähän, haluaa THL asian korjata mm. lisäämällä tietoa imetyksen hyödyistä. Olen itse sitä mieltä, että se ei yksinään riitä. Sen sijaan vain imetyksen hyödyistä kertominen mielestäni lisää äitien paineita imettämiseen liittyen. Itselleni tuli yllätyksenä, kuinka vaikeaa imetys voi oikeasti olla. Teoriatieto ei siinä kohtaa auta.

Vasta nyt alan pikkuhiljaa pääsemään yli imetyksen epäonnistumisesta. Jännä juttu kuinka tunteisiin imetys tosiaan voikaan mennä!

Hei, ihan tiedoksi sinulle tällainen asia: lapseni joutui synnytyksen jälkeen teho-osastolle, jossa hän sai korviketta kahden päivän ajan. Sen jälkeen täysimetin lastani 6 kk ikäiseksi. Ja arvaapa, mitä lukee neuvolan papereissa? Aivan niin. Lapsi on osittaisimetetty. Epäilen, että Suomi on tässäkin asiassa mallioppilas, eikä muussa maissa olla noin niuhoja.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat