Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Kannattaisi useammin huomata käsittelevän tytärtä niinkuin hän olisi poika. Stereotyyppisiä sukupuolirooleja on turha muodostaa lapsille ja kohdella eri tavoin poikia kuin tyttöjä. Annetaan lasten olla vaan ihmisiä ja yksilöitä kaikki sukupuolista riippumatta.

Vierailija

Ei kaikki tytöt ole vahvoja ja rohkeita, jotkut on arkoja, ujoja ja epävarmoja eikä ikätoverit piittaa heistä. Miten isät suhtautuu heihin?

Ei enään stereotypioita kiitos

Vaikka tyttö olisi ujo ja vaikuttaisi aralta, se ei tarkoita, etteikö sisällä olisi enemmän vahvuutta kuin ulospäinsuuntautuneimmilla kansasisarilla. Ujous ja epävarmuus ei myöskään ole synonyymeja, eivätkä välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Itse olen nähnyt koko elämäni ajan enemmän vahvuutta juuri näissä "ujoissa" tytöissä. He tietävät monesti oikesti mitä tahtovat, kun muut on kasvatettu vain tyytymään ja hyväksymään stereotypinen naisen rooli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En opettaisi tyttöä lapsesta saakka hakemaan miehen hyväksyntää. Tai hyväksyntää yleensäkään.

Nimenomaan isän ja tyttären suhteen tulisi olla sellainen, että tytön ei tarvitse hakea isän hyväksyntää, vaan tytöllä on sellainen olo, että isä hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Minulla on ollut omaan isääni koko lapsuuteni etäinen, epävarma suhde, jossa isän mielen sairastelulla oli osansa. Koskaan ei voinut tietää, millä tuulella isä oli, ja olen nyt aikuisena huomannut käyttäväni miehiin helposti samoja taktiikoita, joilla koetin saada isän huomioimaan itseni ja joilla muistan, että joskus sain isän hymyilemään. Olen sietänyt huonoakin kohtelua ja suoranaista haukkumista jo uusiltakin miestuttavuuksilta, koska olen kai lapsuudestani saanut sen mallin, että se haukkuu, koska minussa on vika, ja jos osaan olla mieliksi, niin kohta kaikki on taas hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tytöt ole vahvoja ja rohkeita, jotkut on arkoja, ujoja ja epävarmoja eikä ikätoverit piittaa heistä. Miten isät suhtautuu heihin?

Itse olin lapsena ujo. Isä auttoi ja ymmärsi, kun mentiin kylään niin pidin isän kädestä tiukasti kiinni ja isä auttoi tilanteessa eteenpäin, niin että ujostelu helpottui. Osasi toimia ihan samoin samalla temperamentilla varustetun tyttäreni kanssa. Yllättäen äitini psykologinen ymmärrys ei toiminut yhtä hyvin.
Lisäksi isäni tuki ja kannusti opinnoissa eteenpäin. Oli ylpeä tyttärestään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En opettaisi tyttöä lapsesta saakka hakemaan miehen hyväksyntää. Tai hyväksyntää yleensäkään.

Ei sitä hyväksyntää tarvitse hakea omilta normaaleilta vanhemmiltaan. Jokaisen lapsen pitäisi tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Sellaiset tyttäret, joita isä ei ole hyväksynyt lapsena hakevat lopun ikäänsä sitä puutuvaa hyväksyntää muualta. Tai sitten pitävät kaikkia miehiä kammottavina hirviöinä.

Vierailija

Joo, tämän perusteella omalla tyttärelläni on aika huonot lähtökohdat isänsä hylkäämänä... surullista ja ahdistavaa.

teijo

joo sitä on niin vaikea ymmärtää aina kaikkea mutta sinäpä teit kiperän kysymyksen , tjaa en tiedä oikein mitä laittaisin tähän kirjoitukseeni kun ei ole tyttö lasta ollenkaan muttavarota ainakin sellaisista miehistä jotka näet epä edullisina ihmisinä ehkä se on paras seurata sitten kun niitä ilmaantuu vai mitä?

Mieheksi ilman isää

Nytpä lähdetään tangeeraamaan. Ei ole näkynyt artikkelia otsikolla isän hyväksynnän merkitys pojalle. Tämä juttu on hieno, isän merkitys tyttärelle on kiistaton, mutta... Juuri tällä lähtöasetelmalla ilmestyy säännöllisesti artikkeleita. Googlettamalla "isän hyväksynnän merkitys pojalle" tulee geneerisiä osumia isän merkityksestä lapsen onnellisuuden kannalta yleensä.

Väitän, että mikäli tässä maassa isät osaisivat antaa miehen mallia pojille, ei isien tarvitsisi tyttäriensä kanssa miettiä niin paljon, millaista kohtelua tyttäret tulevat pojilta ja miehiltä saamaan. 

Vieras4534

Tyttäreni on maailman ihanin ihminen.  Saatan toki olla sovinisti yms. mutta tytär on varmasti pehmentänyt minua. Miten iloinen olenkaan hänestä vaikka hän on jo melkein aikuinen. Kun hän on poissa, minulla on tietysti ikävä, mutta silloinkin olen ensi sijassa iloinen siitä että hän on olemassa.

Vierailija

Ei ole oikeastaan tarvinnut miettiä asiaa. Meillä mies ei ikinä ole kohdellut minua yhtään mitenkään alentavasti, ei ikinä mitään huomautettavaa hänen käytöksestään. Täysin vierasta että hän puhuisi seksistisesti tai muista naisista, kommentoisi toisten ulkonäköä tms.
Meillä kuitenkin hyvin perinteiset roolit. Minä olen äiti ja mies isä. Mies käy töissä ja minä hoidan lapset ja kotia. Kuitenkin mies töistä tullessaan tekee kotitöitä ja on lasten kanssa.
En tiedä miten paremman mallin voisimme antaa, koti on rauhallinen pesä jossa kaikilla on hyvä olla ja yleisesti lapset, niin tytöt ja pojat saa itse päättää tekemisistään ja ketään ei mihinkään suuntaan ihmeemmin ohjailla.
Ei miehen ole tarvinnut tyttären kanssa mitenkään erityisellä tavalla toimia, kyllä tämä menee ihan luonnostaan.

dr.Y

Eikös nykyään kaikki ole henkilöitä, tai sitten erikoishenkilöitä, kuten sukupuolettomia, transuja, jne. Eihän tyttöä saa pitää tyttönä? Vai olenko missannut jotain hesareista ja ip-lehdistä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat