Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onkohan sitä tutkittu, eroaako ekstrovertit enemmän kuin introvertit?

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän mietin ihmisen lokeroimista puhtaaksi introvertiksi/ekstrovertiksi sitä epäilevämmäksi tulen siitä että onko se edes mahdollista. Päivääkään en oo lukenut psykologiaa mutta sen verran on kilsoja takana, että perustan epäilykseni ihmisluonteen moniulotteisuuteen. Mihin jako perustuu?

Eihän tuollaista puhdasta jakoa olekaan. Käsitteellistämisessähän on aina kyse siitä, että saadaan tehtyä jotakin asiaa/ilmiötä ymmärrettävämmäksi. Ekstrovertti/introvertti-erottelu on saman tyyppinen yksinkertaistettu tapa ymmärtää erilaisia persoonallisuuksia. Oikeasti ihmiset eivät ole puhtaasti kumpaakaan, vaan sijoittuvat johonkin tämän erottelun ääripäiden väliin. Onhan tässäkin ketjussa kommentteja ihmisiltä, jotka toteavat ettei koe olevansa puhtaasti kumpaakaan persoonallisuustyyppiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eikös jonkun tutkimuksen mukaan nimenomaan introverttiys ole pettämiselle altistava tekijä? Introvertti viehättyy ekstroverttiä enemmän siitä, kun saa huomiota, koska se on harvinaisempaa.

Se että introvertti vain viihtyisi neljän seinän sisällä on aika yksinkertaistavaa. Kyse on kai enemmän tavasta olla sosiaalisissa tilanteissa.

Tässä teoriassa on yksi ongelma.

Introvertti ei halua sitä huomiota. Hän ei todellakaan viehäty siitä.

Hän kiinnostuu mielenkiintoisista ihmisistä ja hyvistä keskusteluista, mutta huomiota hän ei kaipaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Molemmat termit voisi kuopata. Ne eivät kerro mitään ihmisestä. On eri luonteenpiirteitä eri ihmisillä, itsellä esim. molempia "ekstro- ja introvertin" piirteitä. Mukautuu tilanteen mukaan. Naurettavimpia esim ns. HR-ammattilaiset jotka lokeroivat työnhakijat noiden mukaisesti.

Kyllä niissä introvertti-ekstrovertti-määrittelyissä jotakin kuitenkin on oikeinkin.

Olen viime kesänä osallistunut seminaariin, jonka osallistujista suurin osa oli voimakkaasti introvertteja.

Se oli aivan mahtavaa.

Tuli sellainen tunne kuin olisin löytänyt henkisen kotini.

Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Ollaan jopa järjestetty tapaamisia sen seminaarin jälkeen.

Olen alkanut miettimään että onko ns. tavallisilla ihmisillä ja ekstroverteilla aina sellaista sosiaalisissa tilanteissa. Olen itse todella ekstreme-introvertti ja sen lisäksi vielä ujokin.

Hyvin harvoin olen tavannut itseni kaltaisia ihmisiä ja saanut yleensä kokea olevani jotenkin vääränlainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän mietin ihmisen lokeroimista puhtaaksi introvertiksi/ekstrovertiksi sitä epäilevämmäksi tulen siitä että onko se edes mahdollista. Päivääkään en oo lukenut psykologiaa mutta sen verran on kilsoja takana, että perustan epäilykseni ihmisluonteen moniulotteisuuteen. Mihin jako perustuu?

Luokittelu ei perustu tieteelliseen tietoon. Kaiken olemassaolevan persoonallisuutta koskevan tiedon mukaan on ekstraversio-introversio on dimensio, jolle ihmiset sijoittuvat - valtaosa keskiarvon ympärille eli ovat "siltä väliltä". Itse asiassa lähes kaikki psykologiset ominaisuudet ovat dimensioita, eivät luokkia.

Mutta ei-tieteellisissä yhteyksissä jostain syystä mielellään luokitellaan ihmisiä.

Kiitos kun vahvistit mietteeni. Dimensioajattelu toimii paremmin kuin kaksi lootaa. Niin näemmä useimmille muillekin kirjoittajille nyt kun lukaisin ketjun läpi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olen ekstroverttina parisuhteessa introvertin kanssa. Meidän suhteessa mies (introvertti) pohti aikoinaan, että haluaako jatkaa parisuhdetta vai erota. Introverttina ja omaa tilaa rakastavana voi olla vaikeaa päästää toinen siihen lähelle. Käsitin, että puolisoni pohti paljon sitä, että olisiko helpompi olla vain yksin (ei tarvitse päästää toista lähelle, saa omaa aikaa, ei tarvitse neuvotella tai tehdä kompromisseja jne).

Meillä tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että parempi yhdessä kuin yksin.

Seurustelin nykyistä aiemmin myös introvertin kanssa. Siinä suhteessa minä halusin erota ja yrittää löytää jotain enemmän.

Edellisessä suhteessa pohdin paljon samoja asioita. Erottiin kyllä pääosin sen vuoksi, ettei päästy yhteisymmärrykseen tulevaisuudesta. Mutta osittain omalla kohdallani haluun erota vaikutti varmasti se, että minulle on vaikeaa jakaa tilani toisen kanssa, mies ei ymmärtänyt lainkaan tarvettani olla esim. työviikon jälkeen viikonloppua rauhassa ilman kyläilyjä ja muiden ihmisten seuraa eikä tämä ihminen ollut loppupeleissä sellainen, jonka vuoksi olisin epämukavuutta halunnut pitemmän päälle sietää.

Vierailija

Minä ja mieheni olemme introvertteja ja olemme olleet kyllä pitkään yhdessä ilman minkäänlaisia eroaikeita. Ei elämä loistavaa koko ajan ole, mutta kai se on sitä "vähempään" tyytymistä eli turvallinen kumppani riittää ilman sen suurempia intohimoja.

Äitini taas on oikein räiskyvä ekstrovertti ja on eronnut 4 kertaa +muut parisuhteet joissa ei ehtinyt naimisiin asti..

Yksi lapsemme on hiukan samanlainen ekstrovertti ja veikkaisin että jos oma puolisoni olisi tuollainen niin en häntä kauaa jaksaisi :D

Toki kaikki ovat omanlaisiaan persoonia eikä voi yleistää.

Vierailija

Eiköhän se eroa helpommin, jolle uuden ihmisen löytäminen ole helpompaa eli ekstrovertti. Sitten on monenlaisia juttuja kuten koulutus, tulotaso, muut luonteenpiirteet yms. jotka vaikuttavat yksilötasolla.

Vierailija

Uskon, että rauhaa rakastava introvertti kestää keskimäärin paremmin tylsää arkea kuin räiskyvä ekstrovertti.

Me ollaan molemmat introja. Ei olla mitään tuppisuita, mutta tykätään omissa oloissa olemisesta ja siitä, ettei kukaan häiritse suotta vaikkapa tulemalla yllätyskylään tai soittelemalla puhelimella.

Ollaan toistemme parhaat kaverit.

Olen elämässäni ihastunut useita kertoja, mutta rakastunut vain muutaman kerran. Kun rakastan, olen siinä ehdoton. Toki pitkässä parisuhteessa tulee joskus kyllästymisen kausia ja jotain haikailuja, mutta pääasia on, ettei molemmat kyllästy toisiinsa samaan aikaan.

Vierailija

Minusta koko ekstrovertti introvertti juttu on vähän... Hmm

Minussa on ollut molempaa ääripäätä läpi elämän eri vaiheissa

Vierailija

Tuo jako introvertteihin ja ekstrovertteihin on mielestäni hyvin kyseenalainen. Suurin osa ihmisistä ei ole puhtaasti kumpaakaan. Lisäksi elämänkokemus ja ympäristö vaikuttavat, mitkä piirteet ovat enemmän esillä. Itsekin olin lapsena tutkiskeleva, mieluiten piirtelin, kalastelin ja jopa leikin itsekseni. Voi johtua siitäkin, että ei ollut samanluonteisia kavereita. Kun ei juoksuleikit kiinnostaneet, vetäydyin omiin puuhiini. Nykyisin 40-vuotiaana olen työssä ihmisten parissa ja vietän mielelläni vapaa-aikaa lasten harrastusympyröissä. Joku voisi kuvailla sosiaaliseksi tai puheliaaksi. Viihdyn silti myös yksin. Luulen, että suurin osa on kaltaisiani, ettei voi luokitella kumpaankaan ryhmään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se eroa helpommin, jolle uuden ihmisen löytäminen ole helpompaa eli ekstrovertti. Sitten on monenlaisia juttuja kuten koulutus, tulotaso, muut luonteenpiirteet yms. jotka vaikuttavat yksilötasolla.

Tässä kannattaa muistaa se että introvertti viihtyy hyvin yksin. Hän ei tarvitse seuraa seuran vuoksi, mutta hän tarvitsee yksin olemista pystyäkseen hengittämään.

Itse olen todella vahvasti introvertti ja koen että hyvässä parisuhteessa oman kumppanin kanssa on yhtä hyvä olla kuin yksinään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat