Kerroin yhelle tutulle että opiskelen(oon 25v) ja hän sanoi että Miksi opiskelet vielä tuossa iässä
Kerroin yhelle tutulle että opiskelen(oon 25v) ja hän sanoi että Miksi opiskelet vielä tuossa iässä
klo 13:32 | 28.5.2017
Ja eikö sinun pitäisi olla jo työelämässä?? Kattoi silleen oudosti. Onko tuossa muka jotain outoa?
No ei ole outoa, ihan normaalia nykyaikana.
Aijaa? Mä olen yli 40v ja opiskelen taas, toki työn ohella.
Taisi olla amis...
No mitä vastasit, vai menitkö sanattomaksi?
Varmaan, nyt hopihopi psykiatrille!!!
Niin. Nykypäivänä on vaihtoehto olla 25-vuotias työtön tai opiskelija. Kyllä mä mielummin olisin se opiskelija.
No kyllähän tuossa iässä pitäisi olla (vasta)valmistunut jo. Maisteriopinnot (jos siis kyseessä on korkeakouluopiskelu) vievät viisi vuotta, ja vaikka ei olisi heti lukion jälkeen päässytkään opiskelemaan tai jos olisi ollut vuoden vaihdossa jossain, pitäisi kaksvitosena olla paperit takataskussa.
- Vähän ohi aiheen, mutta tunnistan itsessäni tämän. - Olen mieluummin opiskelija kuin työtön maisteri. Vaikka työtön maisteri on kyllä hyvin tavallinen asema, vaikka joillekin 90-luvun laman onnekkassti unohatneille ja siitä selvinneille työtön maisteri on mahdoton ajatus edes auttavasti ymmärtää, että sellaisia oikeasti voisi olla olemassa, kun aina ja alinomaaan hoetaan, kuinka koulutus ja opiskelu kannattaa niin aivopesu koulutuksen pelastavasta ja kaiken voittavasta voimasta on syöpynyt liiankin hyvin mieleen ja asenteisiin.
No itsehän valmistun oletettavasti 33-vuotiaana. Ei ole niin justiinsa
No joo... tuo on kai arkipäivää ja tavallista Suomessa.
Itse asun ulkomailla (21. vuosi menossa) ja täällä on täysin itsestään selvää että ihmiset, vaikka miten oltais maistereita opiskelevat eteenpäin! Ei tyydytä siihen että joo mulla on nyt tää tutkinto kellun tämän varassa hamaan eläkeikään.
En ymmärrä miksei suomalaisilla ole kunnianhimoa ja halua edetä elämässä? Miksi ei ole halua ja intoa oppia uutta?
Itsetunto kysymys tämäkin?
Tais olla joku oppimaton