En halua olla äiti, en halua mennä naimisiin.
En halua olla äiti, en halua mennä naimisiin.
Olen 23 v nainen. Olen seurustellut paljon elämäni aikana mutta olen aina pitänyt koulutusta tärkeämpänä kuin sitoutumista. En ole kiintynyt poikaystäviini ja olen jotenkin kylmä ihminen. Kun muut kaverini tekevät lapsia ja ovat innoissaan kaikesta perheeseen liittyvästä paskasta, niin minä olen kiinnostunut korkeasta koulutuksesta ja elämästä nauttimisesta.
Koen olevani viallinen. Miksi en koe lasta haluttavana? Miksi minua oksettaa ajatuskin raskaana olemisesta? Miksi pahin painajaiseni on oma hääpäiväni? Miksi en halua edes käydä treffeillä kenekää kanssa, seurustelu ei voisi kiinnostaa yhtään. Seksiä kuitenkin haluan mutta ei viitti mtn irtosuhteita harrastaa.
Olenko vain väärässä kaveriporukassa? Jotenkin outoa että omat heterotyttökaverit on kaikki alle 23 ja yh-äitiys on jo alkanut. Ei koulutusta ja paska rahatilanne. Loput kavereista onkin jätkiä jotka kokee samanlaisia ajatuksia sitoutumiseen liittyen kun minä.
Olen niin kylmä ihminen. En edes tiedä mitä ajattelisin itsestäni enää. Miksi olen omistanut elämäni koululle ja ajatukselle että jonain päivänä on sitten sitä rahaa mistä aina on haaveiltu. Johtuuko kaikki äärimmäisen köyhästä lapsuudesta ja kylmästä kasvatuksesta.
Osaako joku avata asiaa mulle? Ampuisin itseni mielummin kun tekisin oman lapsen tähän maailmaan.
Sivut
Don't stress kamu, olet vain perus kasari-/ysärimuija.
Meidän ikäluokassa sinunlaisesi ovat todella tavallisia, suorastaan massaa ja erikoisempaa on, jos joku hirveästi haluaa naimisiin ja lapsia.
Joku valmistusvirhe käynyt kai, täällä Helsingissä nuoret naiset ovat juuri tuollaisia.
Pohjoisessa ja pienillä paikkakunnilla tilanne voi olla hieman eri, mutta jos asut sellaisella, niin ratkaisuksi ehdotan Helsinkiin tai Tampereelle muuttoa; täällä kaltaisiasi riittää!
Tai sitten vaan liikut väärässä porukassa, jossain vähän oldschool-tyyppisessä vaikka itse olet stereotypinen 2000-lukulainen.
Onneksi sun ei tarvitse.
Et ole seurustellut paljon, vaikka olisit aloittanut 11-vuotiaana.
Ei naisen elämäntehtävä ole pariutua ja tehdä lapsia. Ainakaan enää. Senkun kouluttaudut ja nautit omasta elämästäsi, se on sun elämä eikä kenenkään muun ja se on sitä mitä sinä haluat.
Olenkin miettinyt helsinkiin muuttoa. Toivoisin et löytyis naisia joilla ois samanlaisia ajatuksia maailmanmenosta kun itsellä. Ihan hyvä analyysi.
Tänne vaan!
Täällä riittää tuollaista porukkaa ja on muutenkin helpompi löytää samanhenkistä seuraa, oli sitten millainen vaan.:)
15 vuotiaana aloitin. 2 v suhde, 2 v suhde, 3 v suhde. Kaikki toisensa perään ilman suurempaa merkitystä itselleni ku seksi ja vallankäyttö. Sairasta
Olet 23 vuotias. Tule takaisin 10vuoden päästä kertomaan kuulumisia.
Minä olen melkein kaksikymmentä vuotta sinua vanhempi. En halunnut perhettä enkä siis hankkinut sitä, kun seurustelukokeilutkin vain osoittivat sen, että tykkäsin olla ilman kumppania. Lapsuuteni oli oikein mukava ja lämmin ja niin olen minäkin.
Jos oma halusi elää omalla tavallasi saa sinut ajattelemaan, että olet viallinen, ympäristön paine tai ainakin esimerkki vaikuttaa sinuun vielä liikaa. Mielesi tyyntyy ja alat olla tyytyväinen itseesi, kun opit olemaan vertaamatta itseäsi muihin ja olemaan välittämättä siitä, mitä sinusta ajatellaan.
Miksi juuri sinun pitäisi olla samanlainen kuin esim. ystäväsi ja naapurin Pirjo?
Ymmärrät kai että olet yksilö ja saat haluta ihan omia asioita. Ei ole pakko mennä naimisiin tai sitoutua muutenkaan. Lapsia ei ole pakko haluta tai tehdä. Saat ihan vapaasti opiskella ja sen jälkeen luoda uraa tai mitä ikinä haluatkin.
Minä taas olen erilainen kuin sinä mutta siihen taas minulla on oikeus.
Olen opiskellut, halusin mennä naimisiin ja halusin lapsia. Uralla taas ei ole minulle mitään suurempaa merkitystä. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni enkä kysy lupaa olla sellainen kuin olen.
Miks ihmeessä sit kaikki tuputtaa sitä kokoajan ? /: sehän tässä harmittaa.
Olet luultavasti keskivertonaista älykkäämpi, tutkimuksissa on todettu että yli keskiarvon olevan ÄO:n omaavat naiset pysyvät todennäköisemmin sinkkuina ja eivät ole yhtä innokkaita hankkimaan lapsia, kuin matalasti koulutetut ja vähemmän älykkäät naiset.
Tätä olen pyöritellyt päässäni joskus yläasteella jo kun koin olevani aivan eri kohdassa kehityksessäni kun muut ikäiseni. Muut tytöt hihitteli poikien perään kun itse pidin esitelmiä feminismistä ja turkistarhauksista sun muista. Muut keskusteli salkkareista ja mä mietin päässäni tulevaisuuden suunnitelmia ja miten säästän tarpeeksi rahaa tätä ja tuota varten. Nämä tytöt edelleen jahtaavat "prinssiä" kun itselle noita ois tossa kunhan vaan valitsisi. Mutta jostain syystä ei kiinnosta. Ehkä nään liian hyvin ihmisten läpi ja en halua seurustella avoimen kirjan kanssa.
Yritä olla välittämättä muiden asettamista paineista, koska vanhemmiten niillä ei enää ole väliä. Olin itse hyvin samanlainen kuin sinä samassa iässä eli noin kymmenen vuotta sitten, mutta nykyään olen erittäin onnellinen lapsettomana sinkkuna eikä seurustelu kiinnosta minua.
Olen itsekin miettinyt, olenko jotenkin poikkeuksellisen kylmä ihminen, mutta se on vain stereotypia, joka usein liitetään lapsettomiin ja yksin viihtyviin naisiin. Aiemmin ei ollut mahdollisuutta jättäytyä perheettömäksi, mutta nykyään onneksi tällainenkin elämäntapa on yleistynyt ja yleistymisen myötä tullut yhä sallitummaksi.
Joskus mietin, menenkö elämän läpi helpoimmilla asetuksilla ja ovatko saavutukseni siksi "vähäpätöisempiä" kuin elämäänsä miehen ja lasten kautta enemmän vastuuta ja velvollisuuksia saaneet/ottaneet. Kasvaisinko enemmän ihmisenä, jos minulla olisi perhe? Tästä pohdinnasta huolimatta koen ajatuksen perheestä todella kaukaiseksi ja jopa hieman hirvittäväksi, enkä oikein löydä yhtään minulle riittävää syytä sille, että hankkisin perheen tai edes etsisin seurustelukumppania.
Saatan olla outolintu, mutta onnellinen sellainen.
Kaikki kokevat yläasteikäisinä olevansa ihan eri kehitysasteella kuin muut, siis niinku paljon cypsempii kato. Ihan normaalia.
Et ole viallinen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää elämänsä. :) Tuon voit sanoa myös tuputtajille. Ja lisätä perään että ei sillä että asia heille edes kuuluisi.
Olet ehdottomasti väärässä kaveriporukassa. Kaveriporukalla on väliä, koska siihen tulee omaa tilannetta ja omia ajauksia kuitenkin peilattua, halusi tai ei. On todella kurjaa ja väärin, että pidät itsesi viallisena, koska lasten hankinta tai naimisiin meno eivät kiinnosta.
Koulutettujen kaupunkilaisten parissa on todella harvinaista haluta lapsia nuorina. Omat kaverini alkoivat lisääntyä 27-32-vuotiaina, jos silloinkaan. Tässä sosiaalisessa ryhmässä ei ole mitenkään outoa, ettei halua lapsia. Sitä on aina pidetty täysin pätevänä (ja monella tavalla parempanakin) vaihtoehtona.
Hanki uusia kavereita. Olet varmasti jo menettänyt osan vanhoista kavereistasi mammalandiaan. Uuden kaveripiirin myötä myös suhtautumisesi seurusteluun voi muuttua. Ei minullakaan olisi mitään mielenkiintoa sellaisiin kotileikkeihin kuin jotkut syntymäpaikkakunnalleni jääneet leikkivät.
ihmissuhdeasiantuntija
"– En ole koskaan kelannut lapsia. Mulla ei ole tullut edes mieleenkään, koska ne eivät sovi mun elämään. En pystyisi olemaan tarpeeksi niitä varten."
Mike Monroe
lähde http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/michael_monroe_tasta_syysta_en_halua_lapsia
Sama täällä.
Ihana onni ja helpotuksen tunne kun pääsee syntymäpaikkakunnalla vierailun jälkeen palaamaan siihen omaan, toisen näköiseen elämään kun perhekeskeiset vanha luokkakaverit jotka eivät koskaan sieltä lähteneet -- yhtään minnekään.
Kuulostaa tosi surulliselta, varsinkin kun itsekin koet olevasi kylmä ihminen. Parisuhteeseen ei tarvitse alkaa eikä naimisiinkaan mennä, ja jokainen tietää että nainen saa ihan vapaasti valita myös lapsettomuuden. Tässä puolessa ei ole ongelmaa, mutta sinun kuvailemallasi ihmissuhdetaustalla kannustaisin hakeutumaan jonkun ammattilaisen juttusille käsittelemään tuota tunnepuolta. Minusta tuntuu, ettet ole elämässäsi kovin onnellinen, ja jos vain toistat samaa käyttäytymismallia tulevaisuudessa, tuskin tulet koskaan olemaankaan. Tsemppiä!
Sivut