Ne jotka on ottanut lääkkeitä ahdistukseen niin toimiiko ne oikeasti?

Eipä ole tuostakaa näyttöä varsinkaan naturalistista tutkimuksista eli oikeilla potilailla. Propagandaa kyllä on, koska lumeella olisi saavutettu todennäköisesti sama tulos.



Kelan tutkimuksien mukaan masennuksesta toipuu todennäköisimmin toiveikkaimmat, parempituloisemmat ja koulutetummat.



Vantaan tutkimuksien mukaan toipui parhaiten ilman lääkkeitä (psykoterapialla) MDD:stä eli vakavasta masennuksesta eli suomalaisesta keskivaikeasta- vaikeasta masennuksesta. Jenkkiläisessä STAR*D tutkimuksessa ei pahemmin toivuttu MDD:stä i lääkkeillä, useilla lääkkeilä (kombi+ lisä) eikä kognitiivisella psykoterpiallakaan...

Kaikki kokeiltu bentsoista neurolepteihin. Mikään ei auttanut. Aika paransi.

nimenomaan pitäisi kysyä voiko masennuksesta parantua lääkkeiden kanssa? ja tämä juuri ongelma EI VOI !!!



Lääkkeet juuri joko tekevät pysyvästi sinusta turtuneen ja vie elämäsi pois tai tuhoaa muulla tavalla sinut!



Voiko lääkettömästi parantua? vastaus...Ehdottomasti VOI!!! EHDOTTOMASTI!

Kaikki kokeiltu bentsoista neurolepteihin. Mikään ei auttanut. Aika paransi.

bentsot, ssri ja snri, neuroleptit, mirtazapinit ym kokeilut tehty, eivät auttaneet.

Aika on armollinen

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli jotain niin kamalaa, ettei kenellekään toivoisi. Aamuisin katsoin peiliin ja mietin miten selviän taas tästä päivästä. Välillä piti lähteä päivystykseen, mutta sielläkään ei mitään ihmeellistä voitu tehdä. Ajattelen ikuisesti kiitollisuudella sitä lääkäriä, joka ehdotti serotoniinintakaisinotonestäjää. Muutama viikko ja elimistö alkoi rentoutua, ilo alkoi palata elämään ja pystyin menemään kauppaan! Vuoden söin lääkettä ja sitten lopetin vähitellen. Vuoden kuluttua alkoi taas tulla ahdistusoireita ja menin äkkiä pyytämään uuden lääkereseptin. Nyt syön suosiolla lääkettä vaikka loppuikäni. Keskusteluapuakin sain jossain vaiheessa, mutta kyllä ihan oleellinen asia nykyisessä voinnissani on se, että aivojen välittäjäaineet ovat oikealla tasolla.

masennuksesta voi parantua ilman lääkkeitä. Vuosia eri merkkisiä lääkkeitä tuli syötyä, oli ahdistus- ja nukahtamislääkkeitä myös. Muutaman kerran tuli ajettua lääkkeet alas. Vieroitusoireista kaikista jotka kestivät aikansa. Viime kerrasta on aikaa n. 1/2-vuotta kun oli kahta eri merkkistä masennuslääkettä käytössä, mutta sivuoireet kauheat. Elimistö ei enää ottanut niitä vastaan. Aloin kuntoilla, ravinto meni uusiksi, nopeat hiilarit ja huono rasva pois. Kuntoilu oli vaikea aloittaa, mutta kun pääsi alkuun niin siitä tuli mukava tapa.

Terapiajakso kesti jotain n. 1 vuoden ajan silloin kun oli oli pahimmillaan.

Mielestäni hoito on liian lääkekeskeistä ja lääkärit ei varoita mahdollisista sivuoireista. Lääkkeet varmaan paikallaan, että pääsee pahimman vaiheen yli.



Ahdistus- ja nukahtamislääkkeistä ei myöskään lääkärit varoittaneet mitä sivuoireita ne mahdollisesti aiheuttavat. Kun masennuslääkkeet ajettiin viimeise n kerran ales, niin olo ei parantunutkaan. Silloin huomasin, että ahdistukset ym. sivuoireet aiheutuvat nukahtamislääkkestä joka on benzo-pohjainen. Benzot aiheuttavat paljon sivuoireita. Nyt kun nukahtamislääke ajettiin alas, loppui ahdistukset ym. sivuoireet. Unet on mitä sattuu vieläkin, mutta kyllä jossakin vaiheessa pitäisi normalisoitua.

Läheisten tuki on tarpeen. Kun sairastuin masennukseen, huomasin, että osa läheisistä ja ystävistä hävisivät tai eivät enää ottaneet yhteyttä.



Mm. kalaöljy E-epa 650mg on auttanut, aluksi 2 kpl, sitten 3 kpl ja 4kpl pitkin päivää. Nyt menee E-epa 2 kpl:n annoksella, vahva D-vitamiini öljykapseli, karnosiini + muut lisäravinteet. Tryptofaania 1000mg päivässä (ei ilmeisesti saa ottaa jos syö masennuslääkkeitä), joka muodostaa serotoniinia elimistössä.



Liikuntaa sopivasti ja monipuolisesti pitkin viikkoa.

Tervehtymistä näiden asioiden kanssa painiskeliville!

Sitä vain saa tosi tiukoilla kriteereillä ja määräjän pitäisi olla psykiatri. Tehoaa liiankin hyvin, käytön kanssa saa olla tarkka. Se auttaa pahimpien vaiheiden yli, mutta oikea ahdistuksen syy on kyllä hoidettava.

lääkevastaisilla, että suosittelevat jotain "luontaistuotetta" kuten tryptofaania, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin masennuslääke. On jotenkin hienompaa ilmeisesti käyttää tuotetta, jota ei mielletä lääkkeeksi. Apteekkilääkkeet on kuitenkin tutkittu ja niissä on aina sama määrä vaikuttavaa ainetta. Muistattehan, että monet luontaistuotteet ovat maksalle melkoista myrkkyä, jotan varovainen kannattaa olla. Kalaöljyvalmisteita ei saa käyttää jos on diabetes tai taipumusta siihen.

Suomesta ei tahdo saada kunnollisia.

http://www.amazon.co.uk/gp/product/B002LC1INI/ref=sr_1_6?ie=UTF8&tag=we…



Aja lääkitys lekurin ohjauksessa alas.

lääkevastaisilla, että suosittelevat jotain "luontaistuotetta" kuten tryptofaania, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin masennuslääke. On jotenkin hienompaa ilmeisesti käyttää tuotetta, jota ei mielletä lääkkeeksi. Apteekkilääkkeet on kuitenkin tutkittu ja niissä on aina sama määrä vaikuttavaa ainetta. Muistattehan, että monet luontaistuotteet ovat maksalle melkoista myrkkyä, jotan varovainen kannattaa olla. Kalaöljyvalmisteita ei saa käyttää jos on diabetes tai taipumusta siihen.

Ne haluu laittaa ravinteetkin lääkkeiksi.

Master blaster

kun oikea lääkeyhdistelmä löytyi, se lievitti myös ahdistusta. pysyvän avun tuo psykoterapia, mutta siihen saakka lääkitys on hyvä apu.

aivojen sairauksiin suhtaudutaan niin tunnepitoisesti? Niitä ei pidetä sairauksina eikä niihin saisi käyttää lääkkeitä. Minkään muun sairauden kohdalla ei ole tällaista ilmiötä. Kaikissa sairauksissa elämäntavat täytyy tarkistaa ja saada myös keskusteluapua. Mutta ei kenenkään tarvitse kärvistellä ja yrittää parantaa vakavaa sairautta lenkkeilemällä. Kun ei se oikeasti riitä paranemiseen.

huijausta kuin lääkitys.

Joillakin auttaa lääkkeet. Joillakin sopivan lääkkeen löytäminen voi olla haasteellista tai sitä ei löydy ollenkaan. Joillekin auttaa parhaiten keskusteluapu. Joillekin paras yhdistelmä on keskusteluapu ja lääkkeet. Jotkut voivat jättää lääkkeet pois, jotkut joutuvat syömään niitä loppuikänsä. Tunnen kaikenlaisia ihmisiä.



Itse olen löytänyt apua ahdistukseen mindfullness-meditaatiosta, jota terapeuttinikin aikanaan suositteli minulle. Harjoittaakseen sitä ei tarvitse uskoa mihinkään tai olla milläänlailla hengellinen ihminen tms. ja meditoinnilla on todettu oikeasti tutkimuksissa selkeitä positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.



Itse en ole kokeillut muita lääkkeitä kuin diapameja, jotka kyllä auttoivat hyvin "hätätilanteissa", mutta niitä ei suostuttu määräämään minulle pidemmäksi aikaa, koska koukkuun jäämisen riski on niin suuri. Ymmärrän kyllä hyvin, vaikka silloin ottikin päähän, kun ne olivat ainoa asia, millä ahdistuksesta sai "lomaa" edes hetkeksi.



Masennuslääkkeitä en suostunut ottamaan, koska pelkäsin sivuoireita ja sitä että joutuisin syömään niitä sitten loppuikäni.



Jos ahdistuneisuuteni lähtisi nyt pahenemaan, harkitsisin kyllä lääkkeitä uudestaan. Lenkkeily, terveellinen ruokavalio, säännölliset elämäntavat ja varmaan tuo meditaatiokin ovat asioita, joilla hyvinvointiaan voi edistää. Että niitä kykenisi tekemään, täytyy kuitenkin olla jo kohtalaisen hyvässä kunnossa. Ei siitä keskusteluavustakaan ole hyötyä jos on liian sairas, että kykenisi käsittelemään mitään asioita, terapia on hyvin rankkaa ja vaativaa. Voi siis olla, että ihminen tarvitsee alkuun lääkkeet jaksaakseen ja pystyäkseen tehdä muita asioita, jotka lisäävät hyvinvointia.

.

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli jotain niin kamalaa, ettei kenellekään toivoisi. Aamuisin katsoin peiliin ja mietin miten selviän taas tästä päivästä. Välillä piti lähteä päivystykseen, mutta sielläkään ei mitään ihmeellistä voitu tehdä. Ajattelen ikuisesti kiitollisuudella sitä lääkäriä, joka ehdotti serotoniinintakaisinotonestäjää. Muutama viikko ja elimistö alkoi rentoutua, ilo alkoi palata elämään ja pystyin menemään kauppaan! Vuoden söin lääkettä ja sitten lopetin vähitellen. Vuoden kuluttua alkoi taas tulla ahdistusoireita ja menin äkkiä pyytämään uuden lääkereseptin. Nyt syön suosiolla lääkettä vaikka loppuikäni. Keskusteluapuakin sain jossain vaiheessa, mutta kyllä ihan oleellinen asia nykyisessä voinnissani on se, että aivojen välittäjäaineet ovat oikealla tasolla.

t. Epätoivoinen lääkäri tai lääketehdas rahan tarpeessa mainostamassa. Ei pidä paikkaansa juttusi.

Vierailija kirjoitti:

Karsin elämästäni pois kaiken "turhan" ja aloin keskittymään vain olennaiseen. Alkuun tuntui raskaalta sanoa jatkuvasti "EI Kiitos!" ja hyväksyä, että joskus tulee paskaakin niskaan.

Nykyään en edes muista, koska olisin ollut viimeksi ahdistunut!

Olipa hyvin sanottu. Välillä tuntuu, että liika kiltteys ja pelko siitä, että on jotenkin muille ongelmaksi, jos ei aina suostu kaikkeen, aiheuttaa sitä ahdistusta lisää. On hyvä oppia sanomaan jämäkkä ei välillä, ja oikeasti keskittyä niihin itselleen mieluisiin asioihin.

eipä, cymbalta oli neuropaattiseen kipuun pienellä annoksella , lopetin sen seinään ja olin 3 viikkoo niin hermostunut ja raivoissani että olisin voinut lyödä jotakuta

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeisiin ei kehity toleranssia eikä riippuvuutta.

Ahdistus/tuskaisuus ja masennus on eri asioita, vaikka jotkin lääketyypit voi tehota molempiin. Ahdistus on pikemminkin ylivirittyneisyyttä.

Jos on kovin ahdistunut, niin ei saa oltua; voisi verrata tilaan, jossa odottaa tietoa siitä, onko joku läheinen selviytyneiden joukossa kun vaikka laiva on uponnut. Se tila on perustavanlaatuisesti erilainen kuin masennus, johon kuuluu arvottomuuden tunnetta ja itsetunnon laskua; ne taas ei kuulu masennukseen. Ahdistus on kuin hirveä itsepintainen pissahätä, jossa ei pääse pissalle tai saa rakkoa tyhjäksi.