Seuraa 

Saimme ihanan pojan ke 19.7. Alatiesynnytys ja kotiuduttiin 48 h synnytyksestä. Eilen aamulla menin takaisin Jorviin päivystyspolille kovien alavatsakipujen takia ja miulla todettiin kohtutulehdus, pieni kalvonkappale oli aiheuttanut sen. Nyt minulla on suuria hyytymiä joita valuu alapäästä ja kipuja alavatsalla. Pääsin kotiin kaksien eri antibioottien kanssa sekä runsaasti kipulääkkeitä. Masentaa tämä tila. Koskee kovasti. Kuinka kauan tämä kestää - kokemuksia ? Ensin kokeillaan lähteekö tämä ihan antibiooteilla jos ei niin sitten kaavintaan, pelottaa sekin uhkakuva.

Kommentit (6)

samanlaista kokemusta, mulla istukankappale tai muu epäpuhtaus aiheutti hirveät vuodot kaksi viikkoa synntyksestä, tosin mitään kipuja ei ollut. Turhaan ei kuitenkaan kannata odotella et valuu kuiviin, jos vuodot ei lakkaa, niin rohkeasti vaan kaavintaan. Sen jälkeen kaikki vaivat helpotti ainakin, mulla, turhaan vitkuttelin sairaalaan menoa uudelleen. Vauvankin sai sinne mukaan!

Ensiksi onnittelut vauvasta:)

Me saimme esikoisen 8/04, normaali alatiesynnytys. Istukka oli ok ja tuli kokonaisena ulos kätilön merkintöjen mukaan. Sairaalassa jälkivuoto alkoi haisemaan, oli vähän lämpöä ja maha vähän aristi. Tulehdusarvot aavistuksen koholla. Sain sairaalassa kerta annoksena vahvan (vaan ei tarpeeksi..) antibioottikuurin. Kotona tulehdus sitten ikävä kyllä uusiutui:( Ei ollut kovia kipuja, mutta olo oli kuiteskin vähän kehno ja maha vähän arka. Sain sitten uuden pitemmän antibioottikuurin, joka onneksi sitten tepsi. Meinasi tulla jo epätoivoinen olo: eppari haava oli kauhean kipeä, väsytti ja sitten vielä tuo tulehdus jylläsi!! Hirvitti, että jos joudunkin vielä sairaalaan tippaan ja miten sitten vauvan hoidan:( Pelkäsin myös, että tulehdus saa jotain pahaa aikaa synnytyselimissä ja aiheuttaa myöhemmin lapsettomuutta. Kyselin tuosta myöhemmin lääkäriltä, jonka mukaan vaaraa ei ole jos tulehdus hoidetaan ajoissa eikä pääse syntymään kiinnikkeitä. Ja suomessa yleensä tulehdukset huomataan ajoissa. Niin ja meille on tulossa nyt toinen eli kaikki on hyvin:)

Tsemppistä sinulle kovasti ja kyllä se tukehdus siitä paranee:) Mutta seuraa tilannetta kuurin loppumisen jälkeen ja jos oireet jatkuu niin lääkäriin mars uutta kuuria hakemaan:):)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oliskohan mennyt kaikkinensa n. pari viikkoa synnytyksestä kun toivuin. Ja jos jäi vähän epäselväksi: en joutunut sairaalaan tippaan enkä kaavintaan vaan toinen antibioottikuuri auttoi. Niin sehän vielä teki asiasta kurjempaa, että vauva sai kunnon mahavaivat noista minun lääkkeistä:( Sen aikaa kun kuuri kesti meillä oltiin iltaisin pari tuntia levottomia ja itkuisiakin. Kun kuuri loppui, loppui iltaitkutkin... Eli minun takia sai pikkuinenkin sitten kärsiä:( Ja maitohappobakteereista, joita neuvolasta suositeltiin tuli kans mahavaivoja...

Juhannusaattona synnytin toisen tyttäreni ja jo sunnuntaina kotiuduttiin sairaalasta. Jälkivuoto oli tällöin jo aika vähäistä. Maanantaiaamuna heräsin kuumeiseen oloon. Ja kuumetta olikin 38,5. Mitään kummëmpia kipuja ei vielä ollut. Päivän mittaan vuoto muuttui todella runsaaksi. Isoja hyytymiä tuli ja vuoto tuli läpi isoistakin siteistä. Iltapäivällä menin terveyskeskukseen. Kuumetta oli jo 40 astetta ja tulehdusarvot tässä vaiheessa 80. Laittoivat lähetteen keskussairaalaan. Siellä ottivat uudet verikokeet. Nyt tulehdusarvo oli jo 130. Kahdessa tunnissa oli siis noussut tuon 50. Osastolle ottivat ja antibiootit tiputuksella suoneen. Seuraavana aamuna kivutkin olivat jo ihan kiitettävät ja tulehdusarvo oli noussut edelleen, nyt 198.

Pari päivää meni näin tiputuksessa, mutta kun ei toipumista alkanut tapahtumaan, niin keskiviikkona kaavittiin kohtu nukutuksessa.

Sen jälkeen tulehdusarvot lähtivät reippaaseen laskuun ja torstaina ne olivat jo alle 100. Sain luvan lähteä kotiin. Antibiootti jatkui suun kautta 10 pv.

Mullakin oli vauva tiistaista asti mukana sairaalassa, mikä oli toisaalta ihanaa, mutta toisaalta aika uuvuttavaa, koska oma olo oli suht hirveä ja vahvat antibiootit kävivät vauvelin masuun.

Tästä kaikesta on nyt siis suunnilleen kuukausi aikaa, mutta täydellisesti eivät voimat ole vläkään palautuneet. Jokainen uusi päivä on edellisiä parempi. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu...

Voimia alkuperäiselle!

Esikoispoika syntyi 21.6. alateitse ja ensimmäiset puolitoista viikkoa sujui hyvin. Sitten heräsin yöllä syöttämään vauvaa ja päätä särki aikalailla. Otin panadolin ja ajattelin, että nyt se migreeni sitten iskee taas. Se oli joskus kahden aikaan ja neljältä heräsin uudestaan... Silloin otin vauvan sänkyyn syömään ja totesin, etten uskalla enää nostaa vauvaa takaisin omaan sänkyynsä, kun tuntui etten pysy pystyssä. Päätä särki edelleen todella pahasti, ei voinut olla paikallaan eikä liikkua yhtään, todella heikko olo muutenkin. Ei kuitnkaan tuntunut yhtään kuumeiselta...



Tietenkin just sinä yönä mies oli työreissulla ja tuli kotiin vasta aamulla kuudelta. Vauva vaan itki mun vieressä, kun en voinut nousta enkä jaksanut ottaa vauvaa syliinkään. Kuudelta sitten mies tuli kotiin ja mittasin kuumeen, vaikkei vieläkään ollut yhtään kuumeinen olo. Mittari näytti silloin 39,7!



Mies soitti sairaalaan ja kysyi apuja; käskivät käydä terveyskeskuksessa ottamassa tulehdusarvot kahdeksalta, kun se aukeaa... En sitten pystynyt nousemaan kahdeksalta ja vaivoin sain itseni autoon ja terveyskeskukseen yhdeltätoista. Siellä en voinut enää edes istua. Lähettivät sitten suoraan ambulanssilla ensiapuun. Silloin tulehdusarvo oli 137.



Olo oli aivan kamala enkä voinut kävellä kahteen päivään. Kuume pysyi sitkeästi 40-41:ssä eikä tulehdusarvot tuntuneet laskevan, vaikka sain antibiootteja tipan kautta. Viikon olin tiputuksessa, mutta onneksi mies ja vauva saivat olla sairaalassa mukana koko ajan, kun saatiin perhehuone. Vessaan menin pyörätuolilla, muuten en voinut liikkua yhtään. Ruuankin sain tipan kautta. Onneksi pystyin imettämään kuitenkin lääkkeistä huolimatta, piti vaan olla joku muu aina nostamassa vauvaa viereen.



Viikon jälkeen sitten kuume laski ja tulehdusarvot olivat enää reilu 80. Päästiin kotiin kahden eri antibiootin turvin. Vieläkin oli hieman heikko olo, mutta pysyin kuitenkin jo pystyssä ja jaksoin hoitaa vauvaa vähän enemmän. 10 päivän kuurin jälkeen tuntui, että helpottaa. Nytkuitenkin taas hieman outo olo, tosin ei kuumetta. Maha kuitenkin tuntuu oudolta. Vuoto on lakannut oikeastaan kokonaan. Nyt tarkkaillaan hetki ja haetaan uudet lääkkeet, jos ei helpota. Muuten ei olisi niin paha olo, mutta pelkään jälkiseurauksia... No, ei auta kuin toivoa, ettei uutta tulehdusta tule.



Ja vauvan maha meni meilläkin lääkkeistä. Huutoa oli kaikki yöt, mutta kuurin jälkeen helpotti. Meillä Cuplaton auttoi vähän, mutta ei kai niin vahvoihin lääkkeisiin auta oikein mikään kokonaan, kun pieni maha on niin herkkä.



Onnittelut vauvasta kaikille ja koitetaan pärjätä ilman tulehduksia! ;)

Eli mulla alettiin käynnistää synnytystä yliaikaisuuden vuoksi, lapsivedet kun alkoi tihkua jo seuraavana aamuna käynnistämisen aloittamisesta, sain tulehduksen ja sitä alettiin hoitamaan antibioteilla suoneen (joista ei mainittavaa hyötyä, kun tulehdusarvot vaan jatkoivat nousuaan), kuitenkin lapsi syntyi 3 päivää lapsivesien menosta kiireellisellä sektiolla ja tulehdusarvot olikin seuraavana päivänä 260 (joista 100 voi laittaa sektion " piikkiin" eli 160 olisi varmaan oikeampi), tiputusta jatkettiin yhteensä viikon ajan sen jälkeen pääsimme vauvan kanssa kotiin kun tulehdusarvot olivat laskeneet juuri ja juuri alle sadan (sata oli kotiinpääsyni raja) ja kahdella antibiotilla jatkettiin. Mulla toki toipumista hidasti myös sektio, mutta molemmista toivuin noin parissa viikossa, enkä kipulääkkeitä kotona ollessani käyttänyt (olisi kyllä pitänyt, sillä kovin olin tuskainen näin jälkikäteen muistellessani)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla