Porispere Perhepäivä 2018

Olen aina halunnut olla festarityyppiä. Mutta en vain ole. Olen ollut henkisesti 80-vuotias jo pikkutytöstä asti, joten kaupunkifestarit olivat jo opiskelijana mielestäni ainoa järkevä festarivaihtoehto, sillä teltta, teltan pystyttäminen, makuualusta, sade, ei juoksevaa vettä, suihkuttomuus, bajamaja... (tähän listaan voi lisätä x-määrän muitakin asioita) eivät koskaan ole olleet minun mielestäni synonyymejä huikealle hauskanpidolle. Tiedän! Tylsää... ja ihan naurettavaa vaatia sänky, patja, ilmastointi ja melko mielellään myös herkullinen aamupala, mutta olen onneksi tehnyt sisäisen rauhan asian kanssa jo vuosia sitten. Monessa muussa asiassa voin olla epämukavuusalueella, mutta festariteltassa en ole. :)

 

DBTL 2018 - ilmastoiMATTOMASSA hotellihuoneessa
DBTL 2018 - ilmastoiMATTOMASSA hotellihuoneessa

 

Onneksi sisäiselle mummolleni sopivia festareita löytyy täysin riittävästi Suomen kesätarjonnasta ja niitä saa myös muokattua pienin fiksauksin juuri sopivaksi. Tänä kesänä onkin tullut kahlattua ennätysmäärä (minun mittapuullani laskettuna) festareita läpi. Yleensä yhden päivän taktiikalla ja välillä houkutellen lapset seuraksi. Lapsille olen yrittänyt myydä oman kotikaupunkini Porin Porisperen perhepäivää jo kolmatta vuotta, jotakuinkin kohtalaisella menestyksellä. Nyt myös tänä vuonna Flow Festivalin Family Dayta täysin menestyksettä. Tämä viimeinen muuten erityisen harmittavaista, sillä olin itse jo innoissani heidän Family Day tarjonnastaan...

 

 

Äitinä olin Porisperen suhteen erityisen innoissani ystävieni ja heidän lastensa kanssa vietettävästä piknikistä, ihanan vehreässä Kirjurinluodossa, musiikkitarjonnan ollessa myös mainio (Tuure Boelius, Ellinoora, Isac Elliot, Cheek...), mutta tälläkin kertaa seurasimme perinteikkäästi rakkaan lapsuuden ystäväni Päivin kanssa, kun Lila ja Jenna 8v. jaksoivat kuunnella musiikkia n. 10min, pelata unoa n. 20min, hakea ja syödä makkaraperunansa ja jätskinsä, auttaa pikkusiskojansa avaamaan uudet lelupakettinsa, kunnes jo kuin yhteisestä suusta kuului jämäkkä pyyntö kotiin viemisestä... Ja sinnehän he sitten lähtivät, kun Päivin ystävällinen aviomies kävi noutamassa heidät festarialueen reunalta. Tämä siis ennen kuin Isac Elliot oli edes lopettanut.

 

 

Pienemmät tytöt Annika ja Eliana sentään heräsivät uuteen kukoistukseen nuukahtamisensa jälkeen, kun Cheekin aloitus lähestyi. He myös täysin tyylipuhtaasti jaksoivat laulaa ja heilua keikan loppuun asti eli propsit heille, tulevalle festarisukupolvelle, koska näillä näkymin se ainakin minun jälkeläiseni kohdalla hieman paranee. :D 

 

 

Mutta minulle on juuri hetki sitten informoitu, että ketään kolmesta lapsestani ei aio lähteä Flow Festivalin lasten Family Sunday osuuteen...

I rest my case.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

39-vuotias, 6-, 9- ja 11-vuotiaiden lasten äiti. Naisten terveyteen erikoistunut fysioterapeutti, synnytysvalmentaja ja doula, joka toimii äitiys- sekä lantionpohjan fysioterapeuttina.

Erityiskiinnostuksen kohteena raskausajan hyvinvointi ja synnytyksestä palautuminen, mutta kokonaisvaltaisesti kaikki terveys ravinnosta mielen harjoittamiseen. Lisäkoulutukseltaan naturopaattinen ravintoterapeutti (CNM) ja mindfulnessohjaaja.

Asunut yli 10 vuotta Pohjois-Amerikassa; Ft. Lauderdalessa, Dallasissa, Torontossa, Calgaryssa ja Anaheimin vieressä Irvinen kaupungissa, viimeiset viisi vuotta jälleen Suomessa.

 

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla