Hassua ajatella, että siitä on pian jo vuosi kun Viivi syntyi. Aika tuntuu menevän ihan järjetöntä vauhtia ja Viivi kasvaa samalla kovaa vauhtia. Uusia asioita on tullut opittua, vaikka samalla Viivin kehitys laahaa hieman ikätasoisestaan jäljessä. Tästä ei kumminkaan olla neuvolassa, taikka fysioterapiassa huolissaan, joten me vanhemmatkaan emme jaksa stressata asiasta. Viivi vain on hieman ikäistään laiskempi vauva kun isoveljet kovasti passaavat pikkusiskoaan.

Tosiaan, Viivihän on käynyt fysioterapiassa jo jonkun aikaa. Syynä tähän on ollut se, ettei Viivi liikkunut vielä 8kk neuvolassa oikeastaan mitenkään. Tyttö oli tähän mennessä oppinut vasta kääntymään selältä vatsalleen ja toisinpäin. Olisi kuulemma pitänyt jo ainakin ryömiä tuohon mennessä. Kumminkin fysioterapeutin mukaan kehitys laahaa vain ihan vähän "normien" perässä joten voidaan ihan rauhassa odottaa Viivin kehittymistä.

Parempi kumminkin käydä fysioterapeutilla hakemassa neuvoja liikkumisen tukemiseen ajoissa kuin liian myöhään.

Nyt Viivi kumminkin jo ryömii näppärästi, kääntyilee, peruuttaa ja nousee konttausasentoon vähän väliä. Viivi on liikkumaan oppiessaan myös keksinyt, että koirien vesikippo muunmuassa on ihan hulvaton juttu. Vettä on kiva mennä läiskyttämään ympäriinsä heti kun katse välttää. Onnekseni tämä on vain vaihe ja koirien vesikippo saa varmasti vielä rauhan jossain vaiheessa.

Viivi myös rakastaa ruokaa suunnattomasti nykyisin, ruoka syödään nopeammin kuin kerkeän kissaa sanomaan ja sitä syödään isoja annoksia. Innostus kiinteiden syömiseen on selkeästi kasvanut sen jälkeen kun toinen hammas puhkesi osittain läpi, joten lieneekö tuleva hammas kiusannut tyttöä... Hampaiden myötä tyttö on myös innostunut puremisesta ja jos tissiä tarjoaa niin sanotusti väärään aikaan niin voi olla täysin varma, että tyttö iskee siihen hampaansa kiinni. Saa nähdä kuinka kauan imetys enää jatkuu puremisinnon vuoksi, mutta ainakin 1-vuoden ikään saakka aion imettää.

Viivin mitat kulkevat hyvin omalla käyrällään. Hieman pienempinä kuin keskiverto saman ikäisellä, mutta sopusuhtaisesti juuri omanlaisenaan.

Pituutta Viivillä oli 10kk neuvolassa vasta 69,6cm ja painoa 8730g, joten mikään iso tyttö hänestä ei ole kasvamassa. Taitaa tyttö tulla äitiinsä ainakin pituutensa puolesta, sillä itsekin olen hyvin lyhyt. Kolmen vanhimman kasvaessa kohta jo minusta yli, tulee Viivi ja Leevi omilla käyrillään hitaasti, mutta varmasti perässä.

Käyrät kumminkin kulkevat tosiaan tasaisesti eteenpäin ja kasvaen, joten kasvusta ei ole mitään huolta. Vaatekoossa menemme toki jo 80cm kokoisissa vaatteissa sillä 74cm vaatteeista suurin osa on todella kapeaa mitoitusta ja siksi ei niin sopivia Viiville. Tykkään nimittäin pukea lapsen mieluummin hieman löysempiin vaatteisiin kuin sellaisiin jotka joutuu puoliväkisin repimään päälle ja ne puristaa vähän joka suunnasta.

Yleisesti Viivi on todella iloinen vauva ja kehittyy omaan tahtiinsa. Nyt sitten onkin edessä 1-vuotis synttäreiden suunnittelu vähitellen.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla