Olen ollut päätoiminen kotiäiti jo kahdeksan vuoden ajan ja vaikka olenkin tehnyt välissä myös töitä satunnaisesti sekä hieman vakituisemmin niin minä olen ollut se joka pääsääntöisesti on ollut lasten kanssa. Joni on ollut aiemmin hoitovapaalla hetken aikaa kunnes saatiin lasten hoitopaikkaongelmat kuntoon ja se sujui aivan loistavasti. Olimme molemmat tyytyväisiä tähän valintaan ja lapsetkin vaikuttivat tyytyväisiltä kun heitä ei tarvinnut vain sysätä johonkin hoitoon kun sain silloin töitä vaan pystyimme rauhassa kartoittamaan mahdollisuudet lastenhoidon suhteen.

Viime vuoden loppupuolella aloin jälleen vähitellen miettimään, että mites kun vanhempainvapaa loppuu ihan pian. Viiviä en halunnut laittaa enkä halua edelleenkään laittaa vielä päiväkotiin sillä tyttö on vielä niin pieni. Töihin kumminkin teki mieli ja varsinkin nyt kun taksialalla tulee suuria muutoksia kesällä, tuli puheeksi, että jos minä menisinkin töihin ja Joni jäisi hoitovapaalle. Asiaa pohdittiin ja siitä puhuttiin jokunen päivä ja lopulta tulimme päätökseen, että alan etsimään töitä. Muutamia hakemuksia laitoinkin ja muutamassa työhaastattelussa kävin, mutta nämä paikat eivät tärpänneet ja lopulta ilmoitin vanhaan työhöni, että palaan töihin 1.2 alkaen. 

Tämän kuun alussa aloitinkin reippaana työt ja Joni on ollut siitä lähtien hoitovapaalla. Toki Joni on tehnyt vielä tämän kuun ajan viikonloput töitä kun itse olen viikonloput vapaalla, mutta ensi kuusta alkaen mies on kokonaan kotona ja tekee ainoastaan satunnaisia vuoroja silloin tällöin jos vapaita vuoroja osuu minun vapailleni.

Tämä meidän perheen valinta ei kumminkaan ilmeisesti miellyttänyt läheskään kaikkia. Joni ei ole saanut osakseen minkäänlaista arvostelua sillä onhan se nyt äärimmäisen hienoa kun mies on kotona lasten kanssa. Isähän on lähestulkoon suoranainen jumalolento kun jää lasten kanssa kotiin. Isältä kysellään miten hän jaksaa ja miten hän saa nukuttua kun on lasten kanssa kotona kun taas itse en tuollaisia kysymyksiä ole kuullut edes puolia tuosta määrästä edes koko yli kahdeksan vuoden aikana mitä olen suurimmaksi osaksi ollut kotiäitinä. En toki ole kokenut kyselyä kovinkaan tarpeelliseksikaan, onhan välillä rankkaa ja väsyttää, mutta suurin osa ajasta on ollut helppoa. Se, että olen jaksanut ja voinut hyvin ei kumminkaan meinaa sitä, ettenkö voisi hieman loukkaantua siitä, että isän jaksamisesta ollaan huolissaan, mutta äidin jaksamisesta ei. Ihan samaahan se isä tekee hoitovapaalla kuin mitä äitikin on tehnyt kotona ollessaan. Ihan samalla tavalla se isäkin saa nukuttua hoitovapaalla ollessaan kuin äitikin saa nukuttua. Erona tässä vain se, että esimerkiksi itse imettävänä äitinä hoidan edelleen Viivin yöheräämiset sillä en ole valmis lopettamaan yöimetyksiä. On toki ihana kun ihmiset ovat kiinnostuneita kotona olevan osapuolen jaksamisesta, mutta miksi se isä ei pärjäisi samalla tavalla kuin äitikin?

Sen sijaan, että minun jaksamisiani olisi kyselty tai minua olisi kannustettu töihin paluun suhteen niin minä olen saanut kuulla kovin tylyäkin arvostelua siitä, kuinka en muka välitä lapsistani ja kuinka kiusaan miestäni sillä, että jätän hänet lasten kanssa kotiin. Osa on ollut sitä mieltä, että äidin ei kuulu mennä töihin kun nuorimmainen on niinkin pieni kuin Viivi on ja ettei ole normaalia, että lapset ovat isänsä kanssa kotona kun äiti elättää perheen. Olen saanut myös kuulla olevani itsekäs koko perhettä kohtaan kun olen tehnyt valinnan palata töihin ja olen saanut myös kuulla, että ei ennen vanhaan näin toimittu. Nyt kumminkin eletään 2010-lukua ja nykyaikana samankaltaiset järjestelyt perheissä ovat ilahduttavan yleisiä (Vauvan blogeistakin löytyy esimerkkejä: Isäkuukaudet-blogisti on pian jäämässä koti-isäksi ja Koti-iskä88 blogista pääsee seuraamaan koti-isän arkea). Onkin kohtuullisen tylyä arvostella perheemme valintaa tuolla tavalla sillä kyseessä ei tosiaan ole maailman ainoa samanlaisen jaon tehnyt perhe. Lisäksi olemme tehneet tämän päätöksen yhdessä ja olemme molemmat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen ja lapsetkin saavat nyt enemmän aikaa isänsä kanssa kuin aiemmin.

Tämä kyseisenlainen ihmettely, kummastelu ja arvostelu on kumminkin yllättävänkin yleistä mitä olen nyt keskustellut muiden samanlaisen ratkaisun tehneiden kanssa. Itse en osaa olla ihmettelemättä, että miksi näin on? Miksei voida kunnioittaa jokaisen perheen omia valintoja ja antaa perheiden olla tyytyväisiä ratkaisuihinsa? Maailma muuttuu ja tässä tapauksessa ehdottomasti parempaan suuntaan kun isit rohkaistuvat jäämään lasten kanssa kotiin ja heitä kannustetaan siihen. Vanhempien kuuluisi olla tasa-arvoisia vanhempia ja tasa-arvoisuutta tulisi arvostaa. Samalla tavalla tulisi kannustaa perheitä omiin valintoihinsa sillä ainakin meillä tämä ratkaisu on toimiva ja kaikkia miellyttävä.

Miksi sitten teimme tällaisen valinnan? Rahallisesti meidän perheellemme tämä on on kannattavampaa ja se on ehdottomasti päälimmäinen syy. Tämän lisäksi halusin itse palata työelämään ja saada arkeeni muutakin kuin kotityöt, monet diagnoosit, tukitoimet ja tutkimukset. Jaksamme molemmat vanhemmat paremmin kun voimme vaihtaa rooleja tällä tavalla. Ensimäinen kuukausi tällä järjestelyllä on pian ohi ja hyvin on sujunut. Emme ole vielä päättäneet kuinka kauan Joni on hoitovapaalla, mutta ainakin toistaiseksi. Viivi ei vielä tosiaan ole tarpeeksi iso menemään päiväkotiin ja kaikkien tukitoimien, sekä tutkimusten ohessa on parempi, että toinen on kotona.

Onko teidän perheissänne isä ollut hoitovapaalla tai vanhempainvapaalla pidempään kuin isyysloman ajan?

Käythän tykkäämässä blogini Facebook-sivuista niin saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Kommentit (4)

Janni/Kauniita onnen hetkiä
1/4 | 

Meillä mies ei ole ollut hoitovapaalla, mutta kolmannen lapsen ollessa vähän alle vuoden lähdin opiskelemaan. Kyllä sitäkin ratkaisua silloin kovasti päivitettiin, kuten myös sitä, kuinka miesparka jaksaa kun onkin otettava enemmän vastuuta perusarjesta. Sama päiviytely jatkui, kun menin töihin. Oli aika sanoinkuvaamaton tunne, kun monen yövuoron jälkeen surkuteltiin edelleen miestä ja hänen mahdollista väsymystään ja itse olin saanut pahimmillaan muutaman tunnin unta koko aikana :D Vaikka meillä lapset nukkuukin ja nukkuivat jo tuolloin yönsä verrattaen hyvin. Sen sijaan en muista että itse olisin neljän kotiäitivuoden aikana saanut joltain edes kysymystä siitä, miten oikein jakselen. Että kyllä ymmärrän ja samaistun erittäin hyvin tuohon sun tunnetilaan.

Nyt meillä on tulossa neljäs tossa keväällä. Miehelle varmaan ripustetaan kultamitali kaulaan siitä hyvästä, että jaksaa neljän lapsen arjesta lähteä töihin :D

Vierailija
2/4 | 

Meillä isä jäi kotiin kolmen lapsen kanssa, nuorin oli n. 4kk. Käytin itse siis vain äitiysloman ja isä vanhempainvapaan sekä hoitovapaata siihen saakka kun poika oli 1v 9kk. Poika aloitti päiväkodin ja isä opiskelun. Pidettiinhän sitä outona, ihmeteltiin miten isä pärjää...Ihmeteltiin miten uskalsin jättää noin pienen isän hoitoon. Itse halusin mennä töihin ja raha oli myös yksi syy. Toki isä itsekin halusi jäädä kotiin ja oli ollut keskimmäisenkin kanssa hetken hoitovapaalla. Itse ainakin koen, että isä on yhtälailla kykenevä hoitamaan lapsiaan.

Memmu85
3/4 | 

Meillä taas rahallisesti ei ole mitenkään järkevää että isä olisi pois töistä ja minä menisin töihin. Mieheni kun tienaa tuplasti sen mitä minä. Ja mielestäni tämän asian pitäisikin mennä juuri näin että vanhemmat saavat itse päättää kumpi jää kotiin lapsen kanssa ja kumpi käy töissä. Eikä tällaisella asialla kuulu ketään toista miellyttää vaan tehdä itselleen parhaiten sopiva ratkaisu. Hienoa että jaksat edelleen yösyöttää vaikka käyt töissä. Jaksamisia koko perheelle. 💗

Vierailija
4/4 | 

Meillä mies piti esikoisen aikana kaikki vapaat ja itse palaisin opiskelemaan pojan ollessa n.8kk. Aluksi isovanhemmat hoitivat luentojen ajan, sitten isä piti vapaat ja n.5kk poika oli tarhassa. Valmistumisen aikaan olin raskaana, joten jäin taas kotiin. Elokuussa meillä vaihtuu roolit, kun mies jää kotiin muutamaksi kuulaideksi ja minä menen töihin. Sitten lasten ollessa 4 ja 2 olemme toivottavasti molemmat töissä. Esikoinen on jo nyt kuntouttavalla päätöksellä kokopäivähoidossa opettelemassa sosiaalisia taitoja.
Meidän kaveripiirissä asiaa ei ole kummeksuttu tai arvosteltu. Korkeakoulutetut isät pitävät tutkimusten mukaan eniten vapaita, liekö siinä syy kavereiden "avarakatseisuuteen"? Kun äidillä on pitkä opiskeluputki ja mahdollisesti työelämääkin takana, on ehkä helpompi ymmärtää halu olla muutakin kuin äiti.
Ja piut paut noin typerille kommenteille, mitä teille on lauottu! Jokainen tekee itse valintansa ja lapsi ei isän kanssa mene rikki. Tärkeää on vaalia myös lapsen ja isän suhdetta. Kaikilla sellaista ei edes ole.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla