Vihdoin on kysymyspostaukseni vastausten vuoro. Pahoittelut kaikille kun vastaaminen venähti luvattoman pitkälle.

Onko suurperheen äitinä oleminen vaikeaa/haasteellista?
On ja ei ole. Iso perhe tuo tottakai omanlaisensa haasteet muunmuassa ajankäytön hallintaan, sekä aikatauluttamiseen, mutta ison perheen arkeen myös kasvaa vähitellen ja sen vuoksi en osaa suurperheen äitinä sanoa haastavaksi tai vaikeaksi. Oikeastaan en osaa kuvailla ison perheen äitinä oloa sen vaikeammaksi kuin pienemmänkään perheen, mutta se johtuu siitä, että tähän on niin tottunut. Jos yhtäkkiä pitäisi hypätä esimerkiksi kahden lapsen perheestä viiden lapsen perheeseen niin siinä vaiheessa arki olisi varmasti paljon haastavampaa. Tähän kysymykseen ei siis ole yhtä absoluuttista vastausta vaan vastaus riippuu jopa hieman päivästä.

Minkälaisista ruoista teillä pidetään.?
Peruskotiruuasta. Ehdottomat lempiruuat ovat helpot, sekä nopeat ruuat niinkuin esimerkiksi makaronilaatikko, sekä erilaiset keitot. Tottakai hienommatkin ruuat maistuvat, mutta niitä tulee harvemmin tehtyä sillä helppo ruoka luonnollisesti helpottaa arkea yllättävän paljon ja pääsääntöisesti tuleekin tehtyä ruokia joita on yksinkertainen tehdä isoja määriä kerrallaan.

Mitä ruokaa teille ostetaan vkossa?
Tähän on hieman hankala vastata sillä ostokset riippuvat todella paljon tarjouksista, sekä esimerkiksi päiväyslihoista joita ostamme yleensä pakkaseen isomman satsin kerrallaan. Lihat ja vastaavat pakastettavat käymme yleensä ostamassa kerran kahteen viikkoon pakkaseen isommasta kaupasta ja sitten viikoittain käymme ostamassa lähikaupasta esimerkiksi maitoa, leipää, vihanneksia ja hedelmiä pienempiä eriä kerrallaan. Joka viikottaisiin ostoksiin kuuluukin pääsääntöisesti vain nopeammin pilaantuvat elintarvikkeet joita tarvitsee ostaa useammin.

Tästä vois tehdä vaikka 2 vkon vertailun, että mitä kaupasta kotiin tuodaan ja miten nämä on sitten hyödynnetty.
Tämä olisi muuten loistava idea, mutta koska omistan kultakalan muistin niin en kumminkaan muistaisi kaikkea kirjoittaa ylös, saatika muistaisi jälkikäteen. Näin ollen listauksesta jäisi kumminkin osa puuttumaan. Lisäksi nyt kun meillä hoitaa hoitovapaalla oleva mies melkein kaikki ruuanlaitot niin en kehtaa miestä valjastaa tähän hommaan.

Kun on monta poikaa, niin saavatko he iltaisin usein riehumiskohtauksia?
Saavat ja nimenomaan iltaisin kun väsymys alkaa mennä yli ja väsymyksen vuoksi pojat yllyttävät toisiaan riehumaan. Päivisin meno on huomattavasti rauhallisempaa kuin iltaisin ja illalla huomaakin helposti nukkumaanmeno ajan lähenemisen kun pojat alkavat käymään ylikierroksella.

Saako teillä tehdä temppurataa tai pomppia sängyllä?
Temppurataa ja majoja saa tehdä, mutta sängyllä ei saa hyppiä.

Miten pojat rauhoittuvat?
Komentamalla rauhoittumaan, sekä ehdottamalla esimerkiksi lasten ohjelmia tai kirjojen lukemista. Jos riehuminen on kerennyt menemään ihan järjettömäksi niin mikään keinoista ei välttämättä toimi toivotunlaisesti toivotulla nopeudella, mutta onneksi meillä menee kaikki lapset ajoissa nukkumaan joten viimeistään nukkumaan laittamisella saa lapset rauhoittumaan.

Kauanko olette olleet miehesi kanssa yhdessä  ja miten tapasitte?
Olemme alkaneet seurustelemaan tammikuussa 2009, eli juuri tuli täyteen yhdeksän vuotta seurustelua. Naimisiin menimme syyskuussa 2012, eli naimisissaoloakin on takana jo yli viisi vuotta. Tapasimme aikoinaan silloisella työpaikallani kun olin siellä moikkaamassa työkavereitani kahvilla ja Joni vietti siellä aikaa kaverinsa kanssa jonka myös minä tunsin. Lyöttäydyin sitten heidän seuraansa juttelemaan ja tutustuimme Jonin kanssa siinä. Ensitapaamisen jälkeen vietinkin sitten melkein kaiken aikani Jonin luona.

Haaveilitko jo nuorena suurperheestä?
Suoraan sanottuna en tosiaan haaveillut suurperheestä aikanaan. Olen nuoresta saakka ajatellut, että minulle riittäisi yksi tai ehkä kaksi lasta, ihan maksimissaan kolme lasta. Elämä kumminkin on muuttanut mielipiteitäni muutenkin suhteellisen rankasti ja nykyisin en osaisi ajatella itseäni muuna kuin suurperheen äitinä.

Kiinnostaisi arkipäiväpostaus. Eli mitä mihinkin kellon aikaan teette, mitä syötte, miten sujuvat lähdöt ja nukkumaanmenot, yhteiset leikit jne.
Tämän voisin itseasiassa yrittää toteuttaa. Ihan kamalan nopeasti en tätä lupaa toteuttavani, mutta laitan ehdottomasti toteutettavien listalle. Voisin melkein yrittää tehdä sekä arkipäivä (eli kun olen töissä) ja vapaapäivä postaukset, että miten nämä eroavat toisistaan.

Mistä haaveilet? Elätkö nyt unelmaasi? Jos, niin miten se näkyy arjessasi? Mikä parasta juuri nyt? Missä näet itsesi 7 vuoden päästä, kun pojat murrosikäisiä ja Viivi koululainen?
Apua nämä ovatkin sitten jo hankalampia kysymyksiä ja en tiedä kuinka syvällisiä vastauksia näihin halutaan, mutta yritän vastata jotakin vaikka en kovinkaan syvällisiä osaakaan ajatella. Haaveilen tulevaisuudessa koirien kasvatuksesta harrastuksenani, sekä siitä, että löydän itselleni sopivan koulutuksen jonka parista hankkia vihdoin ammattinimikkeen itselleni. Mitään suuria en haaveile, ellei lasketa ihan mahdottomuuksia (kuten lottovoitto jota voi olla hieman hankala saada ilman lottoamista...) 
En voi sanoa suoraan eläväni unelmaani, mutta olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni ja olen onnellinen juuri nyt. En ole ikinä unelmoinut suurperheestä, mutta tämä elämäntapa sopii minulle enemmän kuin hyvin. En myöskään ole unelmoinut erityislapsien äitinä olosta, mutta en missään nimessä valita osastani ja lapseni ovat minulle rakkaampia kuin mikään muu vaikka elämäntilanteeni on täysin päinvastainen kuin joskus teini-ikäisenä unelmoin. En siis elä niin kuin joskus aikoinaan unelmoin, mutta en osaisi kuvitella itseäni toisenlaiseen elämään ja olen onnellinen elämästäni. Kamalan vaikea jotenkin muotoilla ajatuksiani tästä kysymyksestä kirjoitukseksi ilman, että joku ymmärtää väärin, mutta toivottavasti pointtini ymmärretään.
Parasta juuri nyt on se, että lapset kasvavat koko ajan, oppivat uusia asioita ja arki helpottuu koko ajan vain enemmän. Minulla on viisi ihanaa lasta, kaksi ihanaa koiraa ja mies joka auttaa arjessa todella paljon, sekä mahdollisti töihin paluuni jäämällä hoitovapaalle.
Tosi karua ajatella, että jo seitsemän vuoden päästä minulla on suurin osa lapsista teini-ikäisiä. Melkein tekisi mieli vastata, etten tahdo ajatella niin pitkälle sillä totuus lasten nopeasta kasvamisesta iskee tylysti päin kasvoja. Jos nyt kumminkin rupean leikkimään ajatusleikkiä niin toivon, että seitsemän vuoden päästä olen opiskellut itselleni ammatin, sekä palannut opiskelun jälkeen työelämään takaisin. Todennäköisesti saan harmaita hiuksia ja olen huolesta suunniltani teini-ikäisten poikien keksimien päähänpistojen takia, mutta aina voin toivoa ettei näin ole. Taitaa tosin jokainen teinin vanhempi kokea nuo asiat ennemmin tai myöhemmin. Jos nyt kumminkin jatketaan aiheesta, niin todennäköisesti olen edelleen hoitoalalla töissä ja harrastan koirien kanssa.

Mitä teidän perheessä harrastetaan? Vanhemmat, lapset, koko perhe..
Perheessämme harrastetaan koiria, eli koirien kanssa lenkkeilyä, mätsäreissä (leikkimielisissä koiranäyttelyissä) käymistä, sekä koiranäyttelyissä käymistä. Koirat ovat koko perheen harrastus, vaikka pääsääntöisesti minä niiden kanssa harrastan eniten. Lisäksi luemme, pelaamme ja ulkoilemme koko perheenä. Mitään varsinaisia harrastuksia ei lapsilla ole sillä kaksi isointa poikaa ovat kyllä käyneet kokeilemassa erilaisia harrastuksia, mutta yksikään ei ole poikia kiinnostanut niin paljon, että he olisivat halunneet jatkaa. Vielä siis etsitään pojille sopivaa harrastusta jossa he haluaisivat jatkaa pidempään kuin muutaman kerran.

Miten hengähdät/otat omaa aikaa?
Oman aikani ilman lapsia ja miestä käytän hyvin usein koirien kanssa harrastamiseen, sekä kavereiden näkemiseen. Lisäksi jo pelkät työmatkat bussissa ovat minulle omaa aikaa jonka aikana muunmuassa luen kirjaa, selaan Facebookia tai pelaan puhelimella. Mitään siis maata mullistavaa en tarvitse hengähtämiseen vaan siihen riittää pienikin vapaahetki kuten juurikin nuo työmatkat.

Kyllähän niitä kysymyksiä sitten kertyi useampikin, kiitos niistä. Yhtään asiatonta kysymystä ei tullut ja sekin on kieltämättä hyvinkin positiivinen yllätys. Tähän loppuun vielä vastaan kun useampi oli kiinnittänyt jaksossamme huomiota ja kysyi asiaa, en niitä kaikkia samoja kysymyksiä viitsi julkaista, mutta aihe etuhampaani. Toinen etuhampaistani on tosiaan lohjennut raskauden aikana ilmeisesti hampaiden narskutuksen vuoksi ja kyllä, tämä häiritsee minua jonkin verran ja hammaslääkärissä on käyty tekemässä jo hoitosuunnitelma asiasta, mutta järjetön hammaslääkäri pelko on estänyt vielä tekemästä asialle sen enempää. Vielä on kumminkin edessä tuon kyseisen hampaan korjaus kunhan saan pelkoni selätettyä.

Kommentit (1)

Arwen
1/1 | 

Kiitos hyvistä ja avartavista vastauksista. :)
Blogiasi luen mielelläni, ja useimpina päivinä käyn katsomassa, että onko uutta postausta tullut. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla