En ole varma olenko kirjoittanut tänne uuteen blogiin ollenkaan tukitoimistamme, mutta vaikka olisinkin kirjoittanut niin siitä on aikaa sen verran, että päivitys voisi olla kohdallaan. Perheemme ja lasten tukitoimet ovat kerenneet muuttua moneenkin kertaan ja varmasti tulevatkin muuttumaan ainakin lasten osalta jossain vaiheessa uudelleenkin.

Koko perheen tukitoimet:
*Kotipalvelu - Kotipalvelu käy meillä kerran kahdessa viikossa kolmen tunnin ajan auttamassa. Auttaminen on tällä hetkellä sitä, että kotipalvelun työntekijä vie neljä isointa lasta ulos ja minä saan rauhassa siivota, tehdä ruokaa pakkaseen valmiiksi, sekä vain olla. Joni on näinä viikkoina yövuorossa ja kotipalvelun apu tapahtuu siis ilta-aikaan, eli vaikka me pärjäisimmekin niin silti on ihan kiva kun joku muu ulkoiluttaa lapsia silloin tällöin ja saan itse keskittyä vain itseeni. Alkuun oli tarkoitus, että kotipalvelu kävisi vain kerran viikossa, mutta sattumien summasta ja omasta päätöksestäni se vähennettiin joka toiseen viikkoon joka riittää todella hyvin. Ilmaistahan tämä ei ole, mutta maksan mielelläni sen pienen summan kuukaudessa siitä, että lapset saavat olla varmasti luotettavan ihmisen kanssa ulkona ja saan edes yhtenä Jonin yövuorona apua illasta.

*Perhetyö (lopettanut) - Perhetyö kävi meillä ennen Viivin syntymää ja Viivin syntymän jälkeen useammankin kerran. Perhetyön tuki oli enemmänkin juttelua, sekä neuvojen antamista ja muutaman kerran he kävivät lasten kanssa ulkona juttelemassa lasten kanssa. Joitakin hyviä vinkkejä saimme arkeen ja arjen helpottamiseen, mutta suurimmalta osin meillä oli jo käytössä kaikki ne keinot jotka saimme vinkkeinä. Lopulta totesimme yhdessä perhetyön kanssa, ettei tarvetta perhetyöllä ole ja asiakkuus loppui.

*Tukiperhe (etsitään, eli ei vielä voimassa) - Tukiperhejonossa ollaan tosiaan oltu noin vuosi ja mitään ei ole kuulunut. Ei tosin olla kovinkaan akuutteja jonottajia sillä pärjätään, sekä jaksetaan näinkin, mutta suoraan sanottuna olisihan se joskus kiva saada aikaa ihan aikuisten kesken. Viivin kummit ovat onneksi sen verran innokkaita, että Viiville olisi todella helppoa saada hoitaja lähes milloin vain, samoin kuin kahdelle isommalle pojalle löytyisi hoitopaikka helposti. Kaksi pienintä poikaa ovat sen sijaan sellaisia, ettei heille löydy yöpaikkaa kovinkaan helpolla sillä molemmilla on omia isompia tarpeitaan. Niilolla erityisyydestä johtuen ja Leevillä pienestä iästään johtuen. Olenkin jo alkanut harkitsemaan, että vetäisimme hakemukset kokonaan pois kun ei tukiperhettä näytä löytyvän ja pärjätään ilmankin. Varsinkin kun eräs sukulaiseni olisi ollut valmis ryhtymään kahden isoimman lapsen tukiperheeksi, mutta kaupungille tämä ei sitten käynytkään kun kyseessä on sukulainen...

Niilon tukitoimet:
*Kelan yksityinen puheterapia - Aiemminhan Niilo kävi kunnan puheterapiassa noin kerran viikkoon tai kahteen, mutta alkuvuoden foniatrikäynnin jälkeen saimme foniatrilta suosituksen yksityiseen puheterapiaan. Tämä myös myönnettiin meille, eli nykyisin Niilo käy yksityisessä puheterapiassa joka tapahtuu päiväkodissa. Puheterapiaa on nykyisin 1-3 kertaa viikossa ja sitä myönnettiin 50 kertaa 45 minuuttia vuoden aikana käytettäväksi. Näin puheterapia on paljon intensiivisempää ja edistystä alkaa todennäköisemmin tapahtumaan kun puheterapiassa ei tule merkittäviä taukoja. Onneksemme puheterapeuttina toimii vanha, tuttu puheterapeutti joka vauhtoi työpaikkaa kaupungilta yksityiselle.

*Kommunikaatio-opetus - Kommunikaatio-opettajaan saimme suosituksen jo ennen foniatrilla käyntiä ja tämän suosituksen saimme puheterapeutilta. Tämä tuki anottiin vammaispalvelulain alaisena tukitoimena ja meille myönnettiin 20 kertaa 45 minuuttia. Alkuun oli tarkoitus, että kommunikaatio-opetus olisi kerrallaan 90 minuuttia, mutta hyvin pian totesimme ettei Niilo jaksa keskittyä näin pitkään kerrallaan ja opetus siirrettiin 45 minuutin mittaiseksi. Tuntien aikana harjoittelemme tukiviittomia, sekä kuvakorttien käyttöä jotta saisimme jonkin yhteisen tavan kommunikoida Niilon kanssa. Vielä on muutama kerta jäljellä näistä kerroista ja tukiviittomia ollaankin opittu jonkin verran joten kommunikointi on helpottunut hieman.

*Asiakkuus foniatrian poliklinikalle - Tämä nyt ei varsinaisesti ole tukitoimi, mutta periaatteessa on. Edellinen käynti foniatrian poliklinalla on ollut alkuvuodesta (siitä voi lukea täältä) ja seuraava käynti olisi joskus huhtikuussa. Ilmeisesti ensi vuonna tutkitaankin sitten hieman lisää ja saamme uudet suositukset tukitoimista hoitosuunnitelman muodossa.

*Integroitu päiväkotiryhmä - Poikien edellinen päiväkoti oli suhteellisen pitkällä kotiimme nähden ja niinpä haimmekin päiväkotiryhmää lähempää kotiamme. Varsinkin kun muutimme kasvoi toive lähemmästä päiväkodista sillä matka vanhalle päiväkodille piteni. Integroidusta päiväkotiryhmästä kuulin ensimäisen kerran loppukeväästä, mutta toiveita sellaisen paikan saamisesta ei pahemmin annettu sillä niihin olisi kuulemma kovat jonot. Kerkesimmekin saamaan tavallisen päiväkotiryhmäpaikan kaikille pojille, kunnes alueen kelto (kiertävä erityislastentarhanopettaja) soitti minulle eräänä kauniina päivänä ja kysyi, olisimmeko kiinnostuneita laittamaan pojan integroituun ryhmään. Tottakai olimme ja elokuun alussa Niilo aloittikin uudessa ryhmässään jossa hän saa onneksemme jatkaa esikoulunkin.

*Tukiviittomat, sekä kommunikointivihko - Nämä ovat meillä molemmat tukena kommunikointiin Niilon kanssa. Tukiviittomat kiinnostavat poikaa selkeästi enemmän, joten ne ovat myös enemmän käytössä, mutta toiveena olisi, että Niilo innostuisi kuviakin käyttämään enemmän. Päiväkodissa on myös nämä molemmat keinot käytössä ja onneksemme päiväkoti tukee tapojen oppimista todella paljon.

Eemilin ja Veetin tukitoimet:
*Puheterapia - Molemmille isommista pojista on neuvolan toimesta määrätty viisi käyntiä puheterapiassa lievien äännevirheiden vuoksi. Onneksemme kyseessä on vain viisi kertaa ja kotiharjoittelulla on suuri merkitys äännevirheiden korjaamisessa joten suurin osa äännetreeneistä suoritetaankin samaan aikaan poikien kanssa. Harjoitukset ovat nimittäin melko samat molemmilla pojilla. Välillä joudutaan tietenkin harjoittelemaan myös yksitellen sillä poikien keskittyminen on silloin paljon parempi, mutta onneksemme edistystä on jo havaittavissa.

Tukitoimia perheessämme siis riittää, mutta saamme olla onnellisia, että asumme Suomessa jossa mahdollisuus tukitoimiin on hyvä. Tukitoimien avulla ylläpidetään perheen jaksamista, sekä lasten oppimista ja kuten minulle on jo useampikin sanottu, niin mieluummin otetaan apua vastaan ennen kuin tarvetta suuremmin on, kuin odoteltaisiin, että vanhemmat väsyvät. Vaikka jotkut saattavat ollakin siis eri mieltä, niin itse kannustan rohkeasti hakemaan apua ja tukitoimima jos yhtään siltä tuntuu!

Käythän tykkäämässä myös blogini Facebook-sivuista niin pysyt aina ajantasalla uusista päivityksistä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla