Kerroin jokunen aika sitten, että Eemil aloitti koripallon ja Veeti aloitti salibandyn. Alkuun pojat olivat todella innoissaan ja halusivat ehdottomasti itselleen harrastukset, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja aina välillä ne suunnitelmat muuttuvat. Varsinkin kun kyseessä on lasten suunnitelmat.

Ensin aloitti Veeti salibandyssä, joka oli oikeastaan perhesalibandy. Viivin kummitäti Iita lupasi hoitaa kyyditykset ja niin hän tekikin urhoollisesti. Alku oli lupaava sillä Veeti lähti hyvin innoissaan harrastamaan, mutta jo reippaasti ennen treenien loppua Veeti oli lössähtänyt keskelle kentän lattiaa makaamaan ja kertoi ettei jaksa enää. Sama toistui myös seuraavalla kerralla ja seuraavien treenien jälkeen Veeti ilmoittikin ettei tahdo mennä enää uudelleen harrastamaan salibandyä. Siellä ei kuulemma ollut kivaa, eikä Veeti kuulemma jaksanut vain juosta. Näin päättyi hyvinkin äkkiä Veetin lyhyt ura salibandyn harrastajana eikä Veeti kuulemma tahdo aloittaa mitään muutakaan harrastusta. Onneksi alkuun olimmekin ilmoittaneet Veetin vain neljälle harjoituskerralle ja vaikka nämäkin tietenkin maksoivat määrän x, niin ainakaan emme maksaneet heti alkuun kokonaisen kauden hintaa. Koko kauden maksaminen olisi voinut harmittaa hieman enemmän kun nyt taas maksoimme vain osan ja Veeti pääsi kokeilemaan harrastusta. Nyt kumminkin odotamme ainakin kevääseen ennen kuin alamme edes puhumaan mistään toisesta harrastuksesta Veetille.

Kun Veetillä loppui salibandy, alkoi Eemilillä koripallon kokeilujakso jonka oli määrä kestää kaksi viikkoa. Eemil pyysi vaikka kuinka monesti päästä koripalloon ja senpä vuoksi lopulta pojan sinne ilmoitinkin. Toivoin, että Eemil saisi harrastuksessa purettua suurimman osan energioistaan, saisi uusia ystäviä ja lisää mielekästä tekemistä. Tuli ensimäisten treenien aika ja aivan kuten Veetikin, lähti Eemilkin innoissaan uuteen kivaan harrastukseensa.
Heti ensimäisten treenien jälkeen Eemil kumminkin ilmoitti, ettei halua mennä uudelleen. Syy oli täysin sama kuin Veetillä, eli ei ollut kivaa ja oli kuulemma liian rankkaa vain juosta koko treenien ajan. Alkuun olin tehnyt periaatepäätöksen, että jos Eemil ei pidä koripallosta niin en tietenkään poikaa sinne pakota. Jouduin kumminkin syömään sanani (mitä en tietenkään ollut Eemilille luvannut, ainoastaan itselleni) jo heti ensimäisten treenien jälkeen. Tulin nimittäin asiaa mietittyäni siihen tulokseen, että koska Eemil halusi itse koripalloon ja koska poika sitä pyysi niin usein niin hänen olisi yritettävä vielä ainakin yhdet treenit kuin luovuttaa. Niinpä sovimmekin tiukan neuvottelun jälkeen, että Eemil käy kokeilemassa vielä yhdet treenit ennen kuin lopettaa harrastuksen.

Toiset treenit tuli ja meni eikä Eemil edelleenkään halunnut jatkaa koripallossa. Jouduinkin siis pitämään sanani ja antaa pojalle luvan luovuttaa koripallon suhteen. Yritin jopa kysellä haluaisiko Eemil tilalle jonkun toisen harrastuksen, mutta ei kuulemma halua. Hän tahtoo kuulemma vain pyöräillä kavereidensa kanssa eikä mikään harrastus kuulemma kiinnosta. Nyt poika saa siis pyöräillä kavereidensa kanssa vapaa-ajallaan ja harrastusta mietitään uudelleen sitten joskus myöhemmin.

Tästä päästäänkin sitten itse otsikon aiheeseen, eli mitä tehdä jos lapsi ei tahdo mitään harrastusta? Joka suunnasta sanotaan, että lapset tarvitsevat harrastuksia ja että meidän pojat ovat jo sen verran isoja, että he tarvitsevat säännöllisiä, ohjattuja harrastuksia. Tavallaan olen samaa mieltä ja olisi ihan huippu homma jos pojille löytyisi mieleinen harrastus missä kehittyä ja mistä löytää ystäviä jotka jakavat saman mielenkiinnon kohteen. Toisaalta taas en halua olla yksi niistä vanhemmista jotka vievät kiukkuisen lapsen väkisin treeneihin vastoin lapsen tahtoa. En nimittäin usko, että lapsi osaa iloita harrastuksesta mihin lapsi raahataan väkisin, varsinkaan näin pienenä. Pakko myös todeta, että on ihan eri asia komentaa esimerkiksi teini-ikäinen harrastuksiinsa jos kyseessä on joku satunnainen "ei kiinnosta" vaihe, mutta alle kouluikäisiä tai ensimäisillä luokilla olevien harrastamaan pakottamista en osaa ymmärtää.

Onko ne harrastukset sitten kumminkaan edes lapselle niin tärkeitä? Vai voisiko kyseessä olla vain ympäristön paine kun kaikki muutkin harrastavat niin siitä on tullut vain normi? Vai voisiko mahdollisesti sittenkin olla niin, ettei kaikki lapset vain kaipaa harrastuksia ollakseen tyytyväisiä? Ja miksei niin sanotuksi harrastukseksi voisi riittää päiväkoti tai koulu? Viehän se kumminkin suhteellisen suuren ajan hereilläoloajasta niin ei mikään ihmekään jos lapsi ei jaksa harrastaa mitään loppupäivänä?

Miten te lukijat ajattelette tilanteen jos lapsi yhtäkkiä ilmoittaakin ettei tahdo enää harrastaa?

Tykkääthän myös blogini Facebook-sivusta Villi Viisikko niin pysyt aina kärryillä uusimmista postauksista.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Oletko ihan varma että lapsesi saavat tarpeeksi liikuntaa kun heillä ei ole harrastuksia? Kun liikunnan riemun sijaan oli liian rankkaa. Lapset eivät jaksa liikkua. Ja kyseessä vain yksi kerta. Taitaa lapsilla olla huono kunto ja ehkä myös ylipainoa vähäisen liikunnan takia. En nyt väitä, että liikuntaa saa vain ohjatuista harrastuksista, mutta jos lapsi ei ihan fyysisesti jaksanut juosta, ja ihan innokas oli, kyseessä on huolestuttava tilanne, vai ymmärsinkö jotain väärin?

MariP
Liittynyt29.11.2016

Molemmat juoksevat ja pyöräilevät ja liikkuvat 90% hereillä olo ajastaan, eli liikkuvat kyllä tarpeeksi. Ylipainoa ei lapsilla ole, eivätkä lapset ole edes lähellä ylipainoa. Enemmänkin hyvin hoikka ruumiinrakenne, mutta ei kumminkaan liian hoikka ettei tätä ymmärretä väärin.
Ja molemmat kävivät kaksi kertaa, kuten tekstistä ilmenee. Kummallakaan ei siis ole missään nimessä huono fyysinen kunto, vaan enemmänkin kyseessä oli se, että lapset luulivat saavansa pelata koko ajan ilman alkulämmittelyjä (jumppaa, hippaa yms).
Pojat siis jaksavat pyöräillä tai juosta ilman ohjausta ulkona jopa 7-8 tuntiakin päivässä jota he eivät jaksaisi jos kunto olisi huono :)

Vierailija

Ihan mielenkiinnosta, miten Vierailija voit näitä kuvien lapsia sanoa mitenkään ylipainoisiksi? 

Vierailija
2/14 | 

Onko molemmilla pojilla pyörät? Sekä oletko käynyt heidän kanssaan pyöräilemään? Monta kilometriä he ovat jaksaneet kanssasi pyöräillä?Lapset hyvin usein pyöräilevät vain lyhyen matkaa kaverille tai puistoon missä tekevät ihan jotain muuta. Esim. Pelaavat. Kavereiden kanssa hengailu ei ole mitään kuntoilua mielestäni. Harrastuksissa todellinen kunto kehittyy sekä löytyy liikunnan ilot.

MariP
Liittynyt29.11.2016

Kyllä molemmilla on pyörät ja potkulaudat ja monta muutakin ulkoliikunta/leikkijuttua. Ja en ole käynyt lasten kanssa pyöräilemässä sillä itselläni ei ole pyörää, mutta ollaan kyllä käyty lenkillä niin, että itse kävelen ja lapsi pyöräilee. Välillä myös kävelee. Kymmenenkin kilometriä menee jopa kävellen ihan helposti jopa tuolta meidän 4-vuotiaalta, joten uskallan väittää, että huonosta kunnosta ei ole kyse.
Kavereilla lapset käyvät hyvin harvoin sillä kaveritkin viihtyvät ulkona, eikä satunnainen kaverilla käyminen ja pelaaminen ole pahasta. 7-vuotiaankaan ei ole mielestäni mikään pakko vielä kuntoilla hiki päässä ja jos harrastus ei tunnu kivalta niin en lasta sinne pakota. Saavat itse päättää harrastavatko vaiko eivät, liikunnan ilo löytyy kyllä siitä mitä lapset itse haluavat tehdä, eli mm juurikin esimerkiksi pyöräilystä.
Tiedän ja kaikki lapseni tuntevat tietävät, ettei heillä tosiaan ole huono kunto, eli sitä on turha epäillä :)

Vierailija
3/14 | 

Hohhoi mitä kommentteja olet saanut! Kaikki lapset eivät vaan halua harrastaa. Omat lapset vielä pienehköjä mutta harrastaneet esim perheliikuntaa, tenavajumppaa ja isompi nyt sit kokeillut mm. jalkapalloa. Jos sanoisivat etteivät halua mennä niin ei mentäisi. Yksittäisen kerran voi skipata ja kysellä että miksi ei halua mennä. Mut jos vastaus ei muutu niin ei auta. Onhan niitä muitakin harrasteta kuin liikunta. Kavereiden kanssa höntsäily voi olla myös vaihe. Mut siis, en pakottaisi lasta harrastamaan :)

Vierailija
4/14 | 

Meidän 9-vuotias ei halua harrastaa mitään. Ainoa, mitä on ohjatusti harrastanut, oli uimakoulu x2 7-vuotiaana. Jotain välillä on suostunut kokeilemaan mutta yleensä ei. Minkäs teet. Olen samaa mieltä kuin sinä, pakottaa ei voi.

Vierailija
5/14 | 

Ei kai siitä tarvii ressiä ottaa. Mutta toi on olennaista että saa kokeilla jos haluaa ja minusta on väärin pakottaakaan jos lasta ei kiinnosta. Mun lapsista yksikään ei harrasta mitään tällä hetkellä, isommat ei halua ja nuorinta en vaan jaksa lähteä kuskaamaan. Kesällä kävivät kaikki jalkapalloharkoissa ja ainakin vielä viime talvena isommat laskettelivat mutta saa nähdä kuinka nyt käy senkin kanssa. Keskimmäisen kanssa sovittiin että käy palokunnassa kattomassa millaista se olis, ekan kerran jälkeen oli innoissaan vielä mutta lopulta ei sit kuitenkaan kiinnostanut.

Vierailija
6/14 | 

kymppi kilsa kuulostaa paljolta yhdellä kertaa kävellä

nämä blogikirjoitukset on siitä ykspuolisia, että vain kirjoittajan näkemys asiasta tulee julki, ei lasten mielipide

5-6v. karkeamotoriset  perustaidot olisi hyvä osata ennen kouluun menoa;

kiipeäminen

riippuminen

kieriminen (kuperkeikka)

tasapaino 

liikkuvuus

heittäminen/ kiinniotto

hyppääminen

kävely

juoksu

MariP
Liittynyt29.11.2016

Kyllähän se paljolta kuulostaa, mutta jos lapsi itse jaksaa niin en näe siinä pahaa. Tottakai lapselta on kysytty välissä jaksaako vielä kävellä ja matkalla on ollut mahdollisuus vaikka hypätä bussiin jos lapsi ei olisikaan jaksanut. Hyvä vaan jos jaksavat kävellä minun ja koirien kanssa. Eikä kyseessä ole mitään pikavauhtia kävely, vaan rauhallista vauhtia kävely. Pelkästään jo vanhalle päiväkodille ja takaisin matka oli 5km ja sielläkin pihalla ollaan käyty leikkimässä kävellen.
En ymmärrä miten lasten mielipide tulisi paremmin esiin kuin minun kirjoittamana? Tuossahan tekstissä lukee myös lasten mielipide, etteivät halunneet harrastaa ja miksi eivät.
Ja kiitos, nuo karkeamotoriset taidot on kyllä tiedossa ja lapsiltamme ne onnistuvat kyllä. Kaikki muut paitsi kuperkeikka onnistuu jopa tuolta meidän 2-vuotiaalta.

Vierailija
7/14 | 

Jos lapsesi aloitti perhesalibandyn, niin eikö silloin olisi teidän vanhempien pitänyt olla siellä mukana? Oliko lapsesi ainut, jolla ei ollut ”perhettä” mukana perhesslibandyssä?

Vierailija
8/14 | 

Paljon harrastavien poikien äitinä kuulostaa juuri oikealta, että kuuntelet lapsen mielipidettä asiasta! Liian usein näkee lapsia harrastamassa vain vanhempien halusta. Harrastuksen täytyy oikeasti lähteä lapsen omasta tahdosta. Miksi pyöräilyä ulkona kavereiden kanssa ei voisi mieltää harrastukseksi?! Juuri luin jutun, kuinka pyöräily itse asiassa on liikuntamuodoista parhaita.😊
Omat poikani pelaavat yksilölajia (tennis). Se valikoitui heidän halustaan, mutta on isolle perheelle myös kiva, että joukkue ei määrää tekemisiä ja vapaa-aikaa. Ja yksilölajissa myös koko ajan saa itse tehdä, ei tarvii odottaa, että kaveri syöttää pallon tms.😉 Sopii meidän pojille.

Avista
9/14 | 

Joo ei tosiaan ole itsestäänselvyys että lapset haluavat jotain harrastaa. 8vee on kokeillut useampaa liikuntaharrastusta (ei yhtäaikaa) ja kaikkiin ekojen kertojen jälkeen lähteminen tuntui haastavalta. Ei mullakaan tässä arjessa riitä aikaa ja kärsivällisyyttä vetää toista koko ajan perässä ja suostutella. Ja kun haluaisi että lapsi lähtisi harrastukseen innoissaan. Syksyllä aloitti soittamaan pianoa ja ainakin toistaiseksi lähtee sinne vielä innoissaan. Ulkona tykkää pyöräillä ja pelata kavereiden kanssa ja se toistaiseksi riittäköön liikunnaksi lapselle. 5v ei halunnut harrastaa myöskään mitään ennen tätä vuotta, nyt käy futiksessa ja tykkää kun on pieni ryhmä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla