Vauvat on söpöjä monen mielestä ja koiranpennut ovat söpöjä vielä useamman mielestä. Mikä olisikaan siis sen söpömpi yhdistelmä kuin vauva ja koiranpentu? Tai monta pientä lasta ja koiranpentu? Meillähän on ollut koiranpentu talossa pian kuukauden ja ajattelin hieman kerrata miten on pennun kanssa sujunut ja mikä vielä tärkeämpää, miten tämä kombo on saatu toimimaan.

Elmo on kotiutunut todella hyvin ja lapset, varsinkin Niilo ovat todella rakastuneita Elmoon. Windykin on rakastunut uuteen kaveriinsa ja Windy on selkeästi pirteämpi nyt kun sillä on oma painikaveri kotonaan. Hieman on vielä lapsilla opeteltavaa sen suhteen ettei pentua tarvitse kantaa vähän väliä, mutta onneksi pennun kantaminen on vähentynyt huomattavasti kun ollaan kielletty johdonmukaisesti. Isoimmat lapset ovat myös kovasti kiinnostuneet pennun kouluttamisesta ja onkin kiva huomata, että pojat tahtovat kovasti yrittää kouluttaa Elmoa kanssani niin tulee hieman harjoiteltua lastenkin tottelemista.

Sisäsiistiksi opetteleminen on lähtenyt kivasti käyntiin, vaikka tätä suhteellisen moni ihmetteli, että miten meinaan saada pienen pennun oppimaan sisäsiistiksi monen lapsen kanssa. Yllättävän näppärästi kumminkin on onnistunut pennun ulos vieminen kun nappaa kaksi pienintä lasta mukaan ja juoksee pihalle pennun kanssa. Toki ulos vieminen on sata kertaa helpompaa Jonin ollessa kotona, mutta hyvin se tuntuu onnistuvan Jonin ollessa töissäkin. Sisäsiisteys onkin alkanut vähitellen luonnistumaan jo paremmin ja kakat tulee pääsääntöisesti aina ulos, paitsi öisin. Pissavahinkoja sattuu vielä sisälle silloin tällöin, mutta toisaalta Elmohan on vasta noin yksitoista viikkoa vanha, eli ei mikään ihmekään jos vahinkoja sattuu vielä välillä. En tosiaan odota, että meillä olisi mikään superkoira joka oppisi sisäsiistiksi hetkessä.

Eemil ja Veeti molemmat ovat muuten nyt jo kyselleet, saisivatko joskus mennä kilpailemaan Elmon kanssa. Eemil onkin kokeillut Windyn kanssa joskus lapsi ja koira luokassa kilpailemista, mutta Windyn ollessa hieman villihkö karsiutuu suurin osa näistä pois kun en saa mennä itse kehään mukaan varmistamaan ettei koira lähde lapsen käsistä. Olenkin sanonut pojille, että jos Elmo oppii käyttäytymään hyvin näyttelykehässä ja pojista siltä vielä tuntuu myöhemmin niin saavat ehdottomasti käydä kokeilemassa mätsäreissä (leikkimielisissä koiranäyttelyissä) Elmon kanssa kilpailemista. Ties vaikka koiraharrastus olisikin se harrastus joka vihdoin saisi pojat innostumaan harrastamisesta kunnolla. Jos ei ole niin ei se haittaa, aina voidaan kokeilla myöhemmin vielä muitakin harrastuksia kunhan pojat keksivät mitä haluavat kokeilla.

On kumminkin ollut ilo huomata, kuinka helppoa on lopulta elää ison perheen, aikuisen koiran ja koiranpennun kanssa. Tottakai edessä on vielä muunmuassa pennun uhmaikä joka tuskin tulee olemaan ainakaan helpompi kuin koiran pentuikä, mutta sellaista se on se koiranomistajuus. Koko perhe Windy mukaan luettuna kumminkin nauttii Elmon meille muuttamisesta ja itse nautin siitä, että kaikki on mennyt niin paljon paremmin kuin mitä minua peloteltiin. Toki tässä meinasi tulla jo ensimäinen eläinlääkärireissukin jo eteen kun alueella jyllännyt koirien vatsatauti iski Elmoon yllättäen. Onneksi eläinlääkäri antoi kumminkin hyvät kotihoito-ohjeet ja niiden avulla Elmon olo parani alle vuorokaudessa ilman eläinlääkärireissua. Pakko myös sanoa, että onnekseni tuo kyseinen vatsatauti ei siirtynyt Windylle, mutta ainakin olisi ollut hoito-ohjeet jo valmiina.

Lyhyessä yksinkertaisuudessaan elon pennun, sekä lasten kanssa saa toimimaan kun vaan sopii koko perheen kanssa yhteiset säännöt ja myös noudattaa niitä. Lisäksi asiaa helpottaa suunnattomasti jos on olemassa myös toinen aikuinen perheessä joka auttaa koiranpennun hoidossa, sekä kasvatuksessa aivan niinkuin Joni tekee meidän taloudessamme. Päävastuu pennun kasvatuksesta ja hoidosta on toki minulla, kun minä koiran olen halunnutkin, mutta Joni myös auttaa tarvittaessa. Lisäksi koiranpennun kanssa eläminen vaatii tottakai hyviä hermoja sillä välillä saattaa tuntua ettei naskalihampainen pentu ymmärrä ikinä ettei hampaita saa käyttää kaikkeen. Vähitellen pentukin kumminkin oppii ja siitä on varmasti iloa koko perheelle moniksi vuosiksi.

Käythän tykkäämässä blogini Facebook-sivuista niin pysyt aina ajantasalla uusimmista päivityksistä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla