Eilen oli vihdoin ja viimein odotettu sterilisaatioaika ja nyt ajattelin heti tuoreeltaan kirjoittaa siitä hieman kokemuksia.

Sterilisaation saaminenhan oli hieman hankaluuksien takana itselläni, sillä ensin en meinannut saada lähetettä, mutta kun lopulta sain sen niin ensimmäinen lähete katosi matkalla oikeaan paikkaan. Lähete tulikin siis haettua kahdesti. Lopulta kumminkin noin kaksi viikkoa sitten sain vihdoin odotetun puhelinsoiton ajasta, joka oli eilen.

Menin jo tiistaina yöksi appiukolle joka asui huomattavasti lähempänä Lohjan sairaalaa missä leikkaus tapahtui. Sain syödä ja juoda ennen leikkausta edellisenä iltana, mutta aamulla ei saanut syödä eikä juoda yhtikäs mitään. Hieman meinasi siis aamusta nälkä iskeä samalla kun jännitin tulevaa operaatiota.

Samantien kun tuli aikani vuoro, pääsin haastateltavaksi jossa varmistettiin, että operaatio voitaisiin todella tehdä. Lisäksi varmistettiin mitä haluaisin tehtävän jos sterilisaatiota ei jostain syystä saisikaan tehtyä. Samalla oli nimittäin sovittu kierukka poistettavaksi. Lääkärikin tuli kertomaan operaation etenemisestä ja kun haastattelu oli tehty, kerkesin odottamaan vain pari minuuttia odotustilassa kunnes minut tultiin hakemaan leikkaussaliin.

Leikkaussalissa jännitti, jännitti oikeasti ihan tosi paljon. Sain kanyylin käteeni ja hämmennyin kun kuulin, että nukutusaine tulisi kanyylin kautta. Luulin nimittäin, että nukutusaine tulisi elokuvatyylisesti maskista ja minun käskettäisiin laskea kymmenestä alaspäin. Kumpaakaan ei kumminkaan tapahtunut, mutta vähän ajan päästä olo muuttui todella kummalliseksi. Kerkesinkin kysyä anestesialääkäriltä kuuluiko oloni olla kummallinen ja vastaukseksi anestesialääkäri toivotti hyviä unia.

Seuraava muistikuvani onkin sitten heräämöstä. Heräsin ja oloni oli edelleen todella tokkurainen ja todella kipeä. Painotan sanaa kipeä, sillä oloni tuntui oikeasti siltä kuin kuolisin kipuun. Onneksi sainkin heti herätessäni kipulääkettä suonensisäisesti, mutta koska se ei vielä auttanut niin sain kipulääkettä toisen ja vielä kolmannenkin annoksen. Kerkesimme jopa puhua, että jos kipu ei helpota niin jäisin yöksi sairaalaan lääkittäväksi. Onnekseni kipu alkoi kumminkin hieman helpottaa ja oikeastaan se helpotti melko paljonkin kun pääsin sängystä ylös ja syömään. Syömisen ohella kyselin jo kotiutumisesta jotta osaisin kysyä kaveriani hakemaan minut kotiin.

Kotiin pääsin lähtemään jo kaksi tuntia heräämisen jälkeen, eli kyseessä oli suhteellisen nopea kotiutuminen. Kotiin sain mukaani kipulääkereseptit ja tänään olen saanut kiittää kipulääkkeitä siitä, että olen kykeneväinen tekemään yhtikäs mitään. Aamulla olin nimittäin niin kipeä, että sängystä ylös nouseminen oikeasti pelotti. Sairaslomaa sain loppuviikon ja samalla nostokiellon, mutta onneksi vähitellen kipu hellittää. Nyt pitäisi vain osata ottaa pari päivää ihan rauhassa ja odotella, että tikit sulavat. Niin ja se kierukka, se poistettiin samalla. Syitä kierukan poistoon voisin listata toiseen postaukseen jottei tämä leviä ihan mahdottoman mittaiseksi.

Kokonaisuudessaan sterilisaatiosta jäi hyvä kuva osittain nopean kotiutumisen ansiosta vaikka taistelu sterilisaation saamiseksi ei ollutkaan kovin mukavaa. Nyt on kumminkin lapsiluku täynnä ja olen tyytyväinen tähän valintaan. Onnekseni Joni on vielä hoitovapaalla jotta saan häneltä apua kotitöissä kun en itse niihin pahemmin kykene. Ehkä jo huomenna olen paremmassa kunnossa.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017