Minkä ikäisenä lapsi voi olla yksin kotona? Tai isomman sisaruksen kanssa? Suomen laissa ei määritellä erikseen, minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin. Lastensuojelulaissa sanotaan, että viranomaisten on puututtava asiaan, kun lapsen hoidon laiminlyönti vaarantaa lapsen kehitystä - tuota ei varmaan kovin herkästi sovelleta lapsen yksinolemiseen kotona ellei lapsi ole tosi pieni? Kansainvälisissä suosituksissa katsotaan, että alle 12-vuotiasta ei saisi koskaan jättää yksin kotiin. Suomessa pikkukoululaiset kuitenkin viettävät useinkin iltapäivän yksin kotona, sillä iltapäiväkerhoissa ei aina ole tilaa kaikille. Samoin kesälomat tuottavat päänvaivaa monessa perheessä - miten sumplia vanhempien kesälomat niin, ettei lapsen tarvitsisi olla yksin kotona. Luulenpa, että Suomessa lapsen yksinoleminen kotona on enimmäkseen käytännön sanelemaa, kun ei vaan ole muita vaihtoehtoja. Eri lapset kuitenkin suhtautuvat eri tavoin yksin olemiseen. Mistä tietää, että lapsi on valmis olemaan yksin kotona?

Minulle on kerrottu, että kun olin 5-vuotias, niin itsepäisesti kieltäydyin kokonaan menemästä hoitoon. Vietin kuulemma sitten päivät yksin kotona kunnes eskari alkoi! Nykypäivänähän tämä varmaan olisi lastensuojelujupakka! Itse en muista tuosta oikein mitään, joten ei liene traumoja jääneen. Ei silti tulisi pieneen mieleenkään toimia samoin oman lapsen kohdalla!

Muistan vieläkin, miten esikoinen oli aikoinaan eka kertaa n. 7minuuttia yksin kotona eskarilaisena. Meillä oli silloin lähikauppa 50 metrin päässä kotoa. Kännyköitä oli silloin vain aikuisilla, mutta meillä oli radiopuhelimet, joiden avulla viestittelimme! Se oli jännittävää ja hauskaa. Varsinaista tarvetta lapsen tai lasten yksinolemiselle kotona ei meillä ollut silloin, kun perheessä oli kaksi aikuista, eikä sitä juurikaan harrastettu.

Tilanne muuttui eron jälkeen. Pitkäänhän minä kiikutin pienimmät mukana kävellen kauppaan hakemaan sitäkin yhtä maitopurkkia. Tai vein pienet mummolaan, jos oli joku pitempi asiointi. Vaikka välimatkat ei olekaan pitkiä, niin autottomana aikaa saa varata. Lähikauppamme ei ole enää noin läheinen kuin joskus ennen, ja lasten kanssa kävellen siihen maidonhakureissuun meni hyvinkin reilu puoli tuntia (plus pukemiset). Ennakointi on kaiken a ja o, mutta kaikkeen ei aina osaa varautua, ja joskus puuttuu joku tärkeä ainesosa, ja huomaat sen vasta sitten kun alat tekemään ruokaa. Silloin olis hitsin paljon kätevämpää käydä itse pikaisesti pyörällä siellä kaupassa, kuin roudata puoli poppoota mukana hidastamassa. Joten kun nuorin oli jotain 4v, niin aloin käydä näitä pikaisia 10-15 minuutin kauppareissuja yksin. Kotiin jäivät siis 4v, 6v ja 10v yhdessä katselemaan lastenohjelmaa. Isoimmalla kännykkä turvana. Usein ei ole tarvinnut tässä parin vuoden aikana näin toimia, mutta on helpottavaa, että vaihtoehto on olemassa, jos tarve vaatii. Lapset ovat suhtautuneet mutkattomasti näihin yksinolopätkiin. Tietysti he ovat yhdessä kotona, eikä ihan yksin kotona - olisiko se sitten eri fiilis? Jos tuo meidän pienten poikien kaksikko olisi villimpi duo, en jättäisi heitä kyllä isosiskon kanssa kolmistaan, mutta nämä tajuaa sen, että silloin ei oikeasti voi riehua, jos ei ole vanhempaa kotona. 

Syy, miksi aloin tätä asiaa nyt miettiä, liittyy huomiseen. Mulla on laulutunti (30min) aina maanantaisin, ja on tehty aina silleen, että lapset on syöneet päivällistä mummolassa sillä aikaa kun käyn laulamassa. Nyt kuitenkin mummo ja ukki ovat reissussa. Mulla menis matkoineen max 40 minuuttia, sillä tunti on tuossa ihan lähellä. Pohdituttaa siis, että jättäisinkö 6v, 7v (kesällä 8) ja 11v (ens kuussa 12) noin 40 minuutiksi keskenään kotiin? Koskaan eivät ole näin pitkään olleet keskenään, vaan se vartti on ollut pisin. Vai otanko pienet mukaan laulamaan? Kyllähän he tuon ajan olisivat hyvinkin telkkarin naulitsemina, joten ei kai siinä mitään ongelmaa olisi, mutta toisaalta aika on paljon pitempi, kuin mitä on harjoiteltu. En vielä tiedä miten tässä menettelisi.

Minkä ikäisenä teillä on harjoiteltu lapsen yksinolemista? Ja yksin vai isomman sisaruksen kanssa? Millaisia pätkiä kerrallaan? Onko koululaisten kesälomat aiheuttaneet harmiata hiuksia?

Terkuin

Miima

Kommentit (12)

titti
1/12 | 

Jokainen tuntee itse parhaiten omat lapsensa. Kyllä mä uskaltaisin jättää. Ohjeistuksella ovea ei avata kuin tietyille ihmisille, mitään ei kokata ja jos tulee tulipalo niin kaikki mukaan ja ulos :D

Nykyään tuntuu että lasut paukkuu jos lapsi ulkoilee yksin. Kukaan ei muista sitä, että moni koululainen viettää päivät tai aamut yksin kouluajan ulkopuolella. Tai sitä, että lapset ovat erilaisia.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Kyllä mä kans vähän mietin, että uskaltaisin jättää, mutta koska toi aika sattuu olemaan ruoka-aikaan, niin lapset menee nyt isälleen sitten syömään, niin ei tarvitse miettiä, miten sen ruuankin siihen sumplii :)

Juu, kyllä lapset on erilaisia, ja tilanteet on erilaisia! Me on päästy helpolla, kun olen kotona ollut lasten kanssa, eikä ole tarvinnut sen suuremmin miettiä näitä. Mutta onhan se tosi, että jos molemmat vanhemmat on töissä (mikä on tänä päivänä lottovoitto), niin jo pienetkin koululaiset saa opetella sitä yksinoloa ja omatoimisuutta.

Vahteristonemäntä
2/12 | 

Päivänpolttava aihe! Olen miettinyt aihetta paljon viime päivinä - ja täyttänyt iltapäiväkerhohakemuksen myös toisluokkalaiselle. En halua tokaluokkalaisen olevan vielä 4-5 tuntia yksin kotona koulupäivän jälkeen. Onneksi meidän kunnassa tokaluokkalaisillekin on yleensä järjestynyt ip-kerhopaikka.

Aamukerhoja täällä ei sen sijaan ole. Meillä on nykyisin 1-2 aamua viikossa sellaisia, että isoveikka joutuu olemaan yksin kotona ennen kouluunlähtöä (30 min-2 h). Joka kerta äidin sydäntä vihlaisee, vaikka poika "pärjääkin" hienosti ja tuntee kellon jne. Aika tuntuu kuulemma toisinaan tosi pitkälle, vaikka soitetaankin aamun aikana.  Yhtenä aamuna voi onneks mennä aamuksi luokkakaverin luo.

Isoveikka on omasta halustaan yksin kotona myös silloin, jos jostain syystä käymme molemmat vanhemmat kaupassa yhtäaikaa (mikä on harvoin nykyisin, kun ajan autoa). Tunti menee hyvin, mutta jos puolitoista tuntia ylittyy, aika käy pitkäksi, vaikka saa katsoa tuolloin telkkaria. Pelikonetta meillä ei edelleenkään ole. Talosta kuuluu yksin ollessa enemmän ääniä ja lapsen mielikuvitus alkaa laukata.

Alettiin harjoitella yksin kotona olemista eskarivuoden keväällä juuri noiden kauppareissujen ajan ajatuksena, että myöhäisemmät kouluaamut sujuisivat sitten helpommin. Isoveikasta se oli jännittävää ja selvittyään hän tunsi suurta ylpeyttä. Kesällä 5 v täyttävää pikkuveikkaa emme ole vielä jättäneet isoveikan kanssa kahdestaan kotiin vaikka joskus kieltämättä on houkuttanutkin. Vaikka isoveikka huolehtiikin hyvin pikkuveljestään, suuttuessa kontrolli joskus vielä pettää ja nämä velikullat voivat lyödä toisiaan vahingossa niin kovaa, että käy pahasti.

Minusta 7-8 vuotiaan ei tarvitse olla vielä vastuussa pikkusisaruksestaan. Vai pitäisikö sanoa, että pelkkä ikä ei kyllä kerro kaikkea, vaan pitää ajatella lapsikohtaisesti. Luulen, että keskimäärin tytöt huolehtivat kyllä varhemmin sisaruksistaan tilanteessa kuin tilanteessa kuin pojat.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Onhan tuollainen 4-5 tuntia aika pitkä aika olla yksin kotona tokaluokkalaisellekin - vaikkakin arkipäivää kaiketi monelle. Ja aamuja ei aina tule ajateltuakaan (kun ei ole tarvinnut) - noinkohan meidän ekaluokkalainen selviäisi :D No toki kaikkeen oppii, ja voin kuvitella, että lapsi on hyvin ylpeä itsestään, kun suoriutuu tällaisista tilanteista! :)

En minäkään jättäisi poikia keskenään kotiin, ekaluokkalaisellahan ei ole vielä puhelintakaan. Mutta Pinkki on sen verran topakka tapaus, että 10v oli jo minusta valmis ottamaan vastuuta hetkeksi. No varttia pitempään eivät siis ole keskenään olleet. Sen sijaan taas kesällä 15v täyttävän esikoisen vastuulle en välttämättä kovin mielellään jättäisi edes siksi vartiksi (siis jos Pinkki ei olisi kotona), se joko liimautuisi puhelimeensa eikä vahtis ollenkaan tai sitten alkaisi painimaan niitten kanssa kunnes jotain sattuis :D En tiedä selittyykö kaikki sukupuolella, lienee luonteellakin iso merkitys.

T
3/12 | 

Kyllä mä luulen että tuo kuvailemasi tilanne ois ihan ok. Meillä tosiaan molemmat vanhemmat käy töissä ja lapsia yksi. On siis pakko pärjätä yksin 1-luokkalaisena. Eskarivuonna oli pieniä hetkiä yksin kun kävin lähikaupassa ja mies töissä. Heti koulun alettua on ollut yksin aamuisin 30min-2h niinkuin vahteriston emännällä. Iltapäiväkerho pelastaa iltapäivän, mutta aamu on vain pakko selvitä. Hän tekee aamutoimet ja katsoo lastenohjelmia. Soitan muistutuksen kun pitää lähteä. Osaisi katsoa kellosta, mutta voisi hyvin mennä ohi telkkaria katsoessa. Ja tv otettiin aamukäytännöksi, koska muuten aika tuntuu pitkältä ja soitteli itkuisena koska voi lähteä. Tv pelasti ja kaikki on sujunut.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Noin meilläkin tehtäis, jos aamulla pitäisi yksin lähteä. Lapsi varmasti (alkuun jännittäisi ja) odottaisi, että milloin pitää lähteä, joten telkkari olisi hyvää ajankulua, ja varmistussoitto pitäisi homman kuosissa. :)

Vierailija
4/12 | 

Oma lapsi vielä 3-v, joten ei ole kotona ollut yksin kuin korkeintaan sen aikaa kun kipaisen postilaatikolle.

Mielestäni pari asiaa, mitkä pitää olla kunnossa, ennen kuin lapsen jättä yksin kotiin niin että poistut pihasta:

- Lapsi tietää ja osaa toimia esim. tulipalon sattuessa (pelastautuminen + 112).

- Lapsi osaa soittaa puhelimella aikuiselle ja hänellä on puhelin käytössä.

- Lapsi osaa hahmottaa, kuinka kauan on yksin (kello tai sitten esim. äiti tulee kun tämä ohjelma loppuu)

- Lapsi osaa ottaa itselleen ruokaa, jos tulee nälkä (valmis välipala tai ruuan lämmittäminen mikrossa, jos kyseessä esim. iltapäivä yksin kotona).

- Lapsi itse kokee pärjäävänsä, eikä pelkää yksin jäämistä.

- Jos lapsen on tarkoitus lähteä yksin kouluun/palata koulusta yksin kotiin, hän tietää reitin ja osaa lukita/avata oven.

Lapsiperheen arkirealismia
Liittynyt3.11.2015
5/12 | 

Luin nuo ihan samat tekstit siitä ettei Suomessa ole lainsäädäntöä, joka koskisi lasten jättämistä yksin kotiin tietyn ikäisinä. Meillä se tosin koski sitä, että meidän 4vee haluaa painella pihalla leikkimään kavereiden kanssa ilman äitiä tai isiä.

Olen samaa mieltä aiemmmin tähän kommentoineen henkilön kanssa, että sinä itse tunnet ja tiedät lapsesi parhaiten. 40 minuuttia kuulostaa kyllä kaikin puolin erittäin kohtuulliselta ajalta harjoitella tuollaista keskenään oloa. Eihän siinä ajassa ehdi katsoa Autot-leffaakaan kuin hieman yli puolen välin. Lisäksi jos vanhimmalta muksulta löytyy kännykkä, niin itse en tuossa näkisi kyllä mitään ongelmaa.

Itse muuten toimin 11-vuotiaana ihan säännöllisesti tuolloin 3-vuotiaan pikkuveljeni lapsenvahtina jos äiti oli vaikka kauppa-asioilla. Se oli ihan normi juttu silloin. :)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Tuo pihalla leikkiminen ilman vanhempia on toinen, mikä riippuu tosi paljon lapsesta (ja pihasta), missä iässä se toimii. Mä oon ihan mielissään, jos pojat välillä leikkii omalla pihalla keskenään, kun ei ne minua siihen leikkiin kuitenkaan tarvii, joten siinä sitten seisoskelisin turhan panttina :D

Tulin siihen tulokseen, että olisin voinut jättää lapset keskenään tuoksi ajaksi, mutta koska se osuu niin ruoka-aikaan, niin parempi, kun menevät iskän luokse syömään - eipähän tartte siirrellä ruoka-aikaa kauheesti mihinkään suuntaan :)

Vierailija
6/12 | 

Meillä kuukauden päästä 6 täyttävä poika on nyt muutaman kuukauden halunnut jäädä yksin kotiin jos haen vaikka unohtuneen maidon. Kauppa on 100 m päässä eli aikaa menee kassajonosta riippuen 5- 10 min. On ollut tosi varhain kehittyvää sorttia aina, hyvä impulssikontrolli ja aina on ollut sellainen vaaran välttämisen taito. Annoin esim jo 3 vuotiaana ajella pyörällä edellä keskustassa tutulla reitillä koska poika pysähtyi suojatielle aina.
Meillä myös yh perhe ja pikkuveli on ihan toista maata esikoisen kanssa. Ei välitä vaaroista ja saattaa vaikka ihan uhmapäissään tehdä jotain vaarallista. Samoin impulssikontrolli on hänellä tosi kehittymätön, teko toteutetaan saman tien kun se tulee mieleen. Kovasti toivon tämän tyypin järkiintyvät, luultavasti en kyllä uskalla häntä vielä 6 vuotiaana jättää. Mutta yhdenkin jääminen kotiin helpottaa näitä pikareissuja tosi paljon verrattuna siihen kun oli tuplartattat mukana vaikka 5 min kauppareissulla.
Esikoinen haluaisi jäädä myös pienemmän harrastuksen ajaksi yksin kotiin mutta siihen en suostu varmaan pariin vuoteen kun yksinolo kestäsi 40 min.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Niin ne lapsukaiset voi olla ihan erilaisia, vaikka olis samalla lailla kasvatettu! Kyllä se kaupassa käynti on aina sitä nopeampaa, mitä vähemmän lapsia on mukana ;D Hyvä, että oot saanut systeemin toimimaan niin ettei tarvi kaikkia lapsia kuljettaa mukana! Mä luulen, että meidän 6v ei välttämättä haluaisi ihan yksin jäädä kotiin, mutta isompien sisarusten kanssa kyllä. Näillä sisarusparven nuoremmilla tulee myöhemmin tällaiset yksinolemiset opeteltavaksi kuin esikoisilla, joilla ei ole isompia vahtimassa :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla