Palattiin lauantaina reissusta, ja lapset meni isälleen. Mulla on nyt hyvin hyvin harvinaista sekä lapsi-, että miesvapaata! Eihän tällaista luksusta ole melkein koskaan - ainakaan montaa päivää putkeen kuten nyt! Minä kaipaan yksinoloa akkujen lataamiseen, mutta on sillä ihan konkreettisiakin hyviä puolia. Kuten:

- Kun siivoan, kämppä pysyy siistinä. Jos paikalla on alaikäisiä tai miessukupuolen edustaja iästä riippumatta, roskia ja sotkua generoituu samantien. En tajua tätä miksi näin on, mutta näin on.

- Voin tehdä kasvisruokaa ilman vastalauseita. Lapset ja miehet ovat ilmeisesti geneettisesti lihansyöjiä.

- Tai jos en jaksa, voin skipata ruuanlaiton ja elää vaikka pelkällä teellä ilman nälkäisiä vinkujia (mies - lasten kanssa en tietty edes yrittäisi vältellä ruuanlaittoa).

- Saan nukkua niin pitkään kuin haluan, ilman aamupiirrettyjen ääniä (lapset), puhelinherätystä tai kuorsausta (mies).

- Kuulen omat ajatukseni, eikä kukaan keskeytä niitä.

Iso Herra toki kutsui minut luokseen välipäiviksi, mutta koska hänellä on lapset, ajattelin ottaa tämän ajan omaan latailuuni. Koska jos mulla on lapsivapaa, niin en minä halua sitä käyttää lapsiarjen pyöritykseen vieraitten lasten kanssa. Iso Herra ei tunnu ihan tajuavan miksi näin on. Ehkä sen tajuaa vaan yksinhuoltajat. Kun on jatkuvasti vastuussa ihanihanihan kaikesta yksin, niin sitten kun on hengähdys siitä lapsivapaan muodossa, niin en minä ainakaan halua olla vastuussa yhtään mistään hetkeen. Haluan olla ihan ilman aikatauluja ja rytmejä, ja elää ihan vaan omien tarpeideni mukaan. Sen pienen hetken. 

Tänään 

* nukuin kymmeneen ja lojuin vielä tunnin sängyn lämmössä mietiskellen

* söin lounaaksi omenan

* samoilin pari tuntia pakkasessa pitkin metsiä etsimässä auringonsäteiden laskupaikkoja

* deletoin 204 kuvasta 187, koska ei

* join teetä ja lauleskelin vähän joka välissä

* mietin syönkö päivälliseksi popcornia ja jäätelöä

* voisin ehkä katsoa jonkun elokuvan

Ei siis mitään ihmeellistä, mutta minusta ihanaa. 

Tiedän, että yksinolon luonne on vähän erilainen ydinperheessä elävillä - niin mullakin oli. Mutta ootteko koskaan yksin kotona, ja mitä silloin teette? 

Terkuin

Miima

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

T
1/6 | 

Mutta eikös isoherralla ole samanlainen tilanne kuin sinulla? Että sikäli voisi ymmärtää. Ja ethän ole yksinhuoltaja? Lapset ovat myös isällään. No näistä kysymyksistä huolimatta ymmärrän täysin nautinnon yksinolosta. Elän ydinperheen arkea ja lapsia on vain yksi. Silti on aivan ihanaa olla joskus vaikka vuorokausi ihan yksin. Nautinnollista yksinoloa sinulle.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Joo-o, kyllä oli ennen helpompaa, kun yhdellä sanalla pystyi ilmaisemaan, että on talouden ainut aikuinen. Ihan älytöntä, että nykytermistöllä yksinhuoltajaksi tituleerataan vaan totaali-yhäreitä, ja muut saadaan monilauseisesti selittää, että joo, yksin tätä perhettä pyöritän, mutta yhteishuoltajuushan meillä toki on...

Iso Herralla etävanhempana on lapset vaan joka toinen viikonloppu, joten tuskinpa hän koskaan kokee tarvetta päästä lapsistaan (tai minusta) eroon, omaa aikaa on viljalti muutenkin. Itellä sitten lähivanhempana toisin päin tuo kuvio, ja oma aika arvossaan. Kiitos, nautin :)  

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Juu, ja ymmärrän kyllä että hän mielellään olisi enemmän yhdessä, mutta  ite taas en jaksa, jos en saa välillä olla yksin. Erilaiset tilanteet ja erilaiset tarpeet koitetaan sovitella yhteen.

Mervi
2/6 | 

Hei!

Minulla on ydinperhe, johon kuuluu kolme lasta, 19v, 14v ja 9v. Nuorin on erityislapsi. Nautin täällä juuuri viikon yksinolosta. 19v tosin tässä on välillä pyörinyt. Mies on nuorimmaisten kanssa sukuloimassa Lapissa. Ihmettelen hiljaisuutta ja teen juuri mitä haluan. Ihaninta tosiaan on pysyvä järjestys/siisteys. Ei pyykkikertymää eikä ruoanlaittoa säännöllisin väliajoin. Ostan kaupasta ihania terveellisiä herkkuja. Tajuan, että arkea pyörittäessä en jaksa keskittyä miettimään mitä itse haluaisin syödä. Maltan myös ostaa kaupasta vähän kalliimpaa. Osaan myös arvostaa miten ihanaa on, kun mies on tasavertainen vanhempi kanssani. Olemme aina pyrkineet siihen, että meitä on kaksi vanhempaa eikä äiti, jolle kuuluisi tietyt jutut ja isä, jolle tietyt. 

Ymmärrän täysin, että yksinhuoltajana haluat hengähtää ja nauttia yksinolosta. Kahden vanhemman perheissäkin tulisi näin tehdä aika ajoin jokaisen.

Kiitos kivasta blogistasi, jota olen seuraillut jo pitkään, mutta ensimmäistä kertaa kommentoin.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Niinhän se on, että arkena sitä tekee niitä ruokia, mitkä maistuu (suurin piirtein) kaikille, kun sillä tavalla vaan pääsee helpommalla. Yksin ollessa mä teen niitä kasvisruokia, jotka ei junioreille uppoa, tai jos olen tosi väsynyt, en tee ruokaa ollenkaan (koska onhan se kokkaaminenkin oma hommansa). Kuulostaa ihanalta, että teillä on tasavertainen parisuhde, mutta myöskin se, että saat välillä aikaa itsellesikin, kuten nyt. Nauti! :) 

Ihana kuulla, että olet seuraillut, mutta vielä ihanampaa, että kommentoit! :) Hirveesti tykkään kyllä siitä, jos jonkinlaista interaktiota lukijoiden kanssa syntyy (valitettavasti se on vähentynyt yleisesti viime aikoina blogi-maailmassa)! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat