Kerroin aikaisemmin, että ollaan Herra Keltaisen kanssa menossa kireän kielijänteen operointiin terveyskeskushammaslääkärille. Huh, nyt se on ohi! Niin pieni operaatio, mutta kyllähän tuossa adrenaliinit jylläsi itse kullakin.

Kun hammaslääkärintuoli lähti kallistumaan taaksepäin, vääntyi lapsen suupieletkin alaspäin, ja äidin sydän alkoi pompotella kiihtyvään tahtiin. Lapsi vastaili hammaslääkärin kysymyksiin väräjävällä äänellä, niin reippaana, vaikka jännitti. Ensin laitettiin puuduttavaa geeliä, ja hetken päästä puudutuspiikit. Kun lapsen pikkuinen käsi puristui tuolin reunaan ja kyynel valahti silmäkulmasta, mutta pää tai kieli eivät liikahtaneetkaan, niin kyllä siinä äidinkin kurkkua kuristi. Pieni urhea lapseni, jonka olisin halunnut kaapata heti syliini turvaan, mutta en voinut kuin katsoa vierestä! Itse leikkaaminen oli nopeasti ohi, eikä sattunut. Verta tuli hyvin vähäisesti ja tyrehtyi nopeasti. Kieli on nyt puuduksissa, mutta puudutuksen haihduttua saattaa vähän sattua. Sitten otetaan särkylääkettä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotona odotti jäätelötuutti, josta ei kuulemma kerrota isoveljelle! Tänään pitäisi vältellä kuumia ruokia, mutta pää lyö ihan tyhjää, mitä tuolle tarjoaisi? Hän kun ei tykkää oikein jugurteistakaan saatikka marjakeitoista tms. Noh, kai yhden päivän pärjää vaikka pelkällä jäätelöllä! Nyt sitten pitäisi ahkerasti jumpata kieltä ettei se arpeudu takaisin kireäksi. Lapsi olisi valmis treeneihin vaikka heti, mutta ehkä odotellaan että puudutus katoaa - nyt on ainakin päällä vielä puudutuksen tuoma ässävika! Toivottavasti kielijänteen operointi nyt sitten auttaa!

Onko teidän lapsia operoitu jollain lailla? En voi edes kuvitella miltä tuntuisi joku isompi tai vaarallisempi leikkaus!

Terkuin
Miima

 

Kommentit (10)

Oih, mulla alkoi adrenaliini virrata jo pelkästä myötätunnostakin! Pikaista toipumista pienelle potilaalle - onneksi jäätelö toimii tässäkin tilanteessa. Meilläkään ei jukurtit tms. uppoa. Suklaavanukasta? Pakastemarjoja?

Nämä jutut on äideille mahdollisesti vielä rankempia kuin lapsille. Huh.

Meillä isoveikka on nukutettu kahteen kertaan, kun on korvat putkitettu ja ekalla kerralla (3 v) poistettiin samalla kitarisa. Ensimmäisellä kerralla nukutustilanne oli epämiellyttävä, kun poika pelkäsi ja aikuiset pitivät paikallaan kunnes nukutuskaasu alkoi vaikuttaa - ja siinä menikin aikansa, kun panikoiva lapsi tietysti pidätti hengitystään. Onneksi ei muistanut tuosta mitään jälkeenpäin, mutta sattuihan se äidin sydämeen. Toinen putkitusreissu 6-vuotiaana meni tosi hienosti.

Äskettäin ommeltiin tikkejä pojan otsaan, josta olen kertoillutkin. Harmittaa vieläkin, että olin itse niin yliskarppina, etten tajunnut käskeä lopettamaan ompelua, kun lapsi vaan kirkui. Luulin, että poika vain panikoi. Jälkeenpäin vasta tajusin, ettei haava ollut puutunut kunnolla. Meille kun sattui hätäinen, nuori lääkäri, joka ei kuulemma ollut sinut lapsipotilaiden kanssa ja puudutusaineetkin ruiskusi sinne tänne. Tästä on jäänyt pojalle trauma :( Kaikenlisäksi jouduimme tässä muutama päivä sitten arven kanssa terkkariin, kun sieltä alkoi puskea jotain ulos! Hoitaja kaivoi arvesta kaksi kivensirua...onneksi meni lähes kivutta. Jospa otsa nyt viimein paranisi.

Pikkuveikkaa ei ole vielä jouduttu (kop kop) ompelemaan tai leikkaamaan, mutta eiköhän tuo ole näillä persoonallisuudenpiirteillä vain ajan kysymys, milloin on hänen vuoronsa. Meno on sen verran hurjaa. Kerran on ollut käsi lastassa, aina joku paikka ruvella ja kesäisin polvien iho ei tervettä päivää näe, mutta isommilta on onneksi vältytty. Koputtaa puuta.

Kiitos! Urheanahan tuo on edelleen, ei pyytänyt lääkettäkään ennekuin tajusin erikseen kysellä tarvitsisiko. Tilasi päivälliseksi porkkanalettuja kylmänä, joten pitää ruveta paistohommiin :)

Teillä onkin ollut jo monenlaista operaatiota isoveikan kanssa! Olipa ikävä kokemus tuo otsan tikkaaminen! :( Luulisi lääkärin nyt osaavan sen verran kattoo että puudute on alkanut vaikuttaa.. hmph. Harmi jos jäi pahat muistot, kun ne sitten varjostaa uusia lääkärikokemuksia :/ Hyvä että kivensirut tuli pois, ja toivottavasti arpi nyt paranee hyvin!

Ja toivotaan ettei pikkuveikalle tule mitään operaatioita!

Voi kuinka reipas poika! Tuollaisen jälkeen onkin jäätelöpäivän ansainnut :)

Meillä nuorin on leikattu noin 1-vuotiaana ja mun olisi tehnyt mieli lähteä leikkaussalin ovelta lapsi sylissä karkuun. Pienen taistelun jälkeen poika kuitenkin nukahti ja itselläni alkoi piinaavat tunnit. Taitaa siellä jossain käytävillä olla vieläkin meikäläisen polku, kun leikkaus kestikin lähes pari tuntia arvioitua kauemmin ja miehen kanssa palattiin sairaalalle alkuperäisen suunnitelman mukaan, että ollaan paikalla lapsen herätessä.

On kyllä jäätelönsä ansainnut!

Hui, voin kuvitella, että teki mieli karata leikkurin ovelta pikkuisen kanssa! Kyllähän se odottavan aika on tunnetusti pitkä.. Kaikki kai kuitenkin meni lopulta hyvin?

Reipas pikkupotilas! Oon muuten huomannut, että lapset pärjäävät usein paljon paremmin kuin vanhempansa pienissä toimenpiteissä :D Nyt on jätskipäivä hyvin ansaittu ja ota nyt itselleskin jätski, hyvinhän sääkin pärjäsit!

Meillähän neidiltä leikattiin napatyrä 5-vuotiaana. Hyvin meni nukutuksia myöten kaikki. En tosin jännittänyt tilannetta, kun nää sairaalamaailman asiat on sen verran tuttuja itsellekin. Tyttö oli niin reipas ja urhea myös leikkauksen jälkeen, että olin kyllä ihan ihmeissäni. Toivottavasti ei silti tule eteen uusia leikkauksia, eihän ne kuitenkaan mitään kivoja ole.

Tsempit, toipumiset ja hyvät kielijumpat sinne teille :)

Niinhän se taitaa olla, että äitiä kauhistuttaa seurata vierestä kun ei voi mitään tehdä :D Olisko sama fiilis kuin miehillä synnytyksessä? :D Mä nautiskelin jätskin sijaan kinuski-puolukkakakkua, jota jäi mummon synttäreiltä ;)

Sulla on toi etu, että tottunut toimenpiteisiin kun itsekin niitä teet! Toivotaan ettei mitään toimenpiteitä tarvita teillä eikä meillä - eihän ne kivoja koskaan ole!

Kiitos, ei ole menoa hidastanut tämä operaatio ;) Ja kielijumppaakin on jo tehty, ja minusta tuntuu, että ärräkin on jo lähempänä kuin koskaan! :)

Anonyymi

Mun vastasyntynyt meni heti leikkaukseen. Ja oli rankkaa. Toisaalta siinä oli se hyvä puoli, ettei vastasyntynyt vastustele tai panikoi. Raasu. Mutta sitäkin enemmän on tiukkaa vanhemmille. Vielä synnytyshormonit päällä...

Hyvä, että teillä tuo on nyt ohi ja toivotaan että auttaa.

-T-

Ai kamala - tuo on pahinta mitä vastasynnyttänyt äiti voi kokea, että ei saakaan lasta syliinsä! Huh, rankka startti teillä ollut! Onneksi kaikki taisi mennä kuitenkin hyvin?

Eiköhän tuo operaatio ole hyödyksi - kieli on niin paljon ulottuvampi nyt, että luulisi äänteidenkin löytyvän paremmin!

Anonyymi

Juu. Kaikki meni hyvin. Meillä on ihan tavallinen 7-vuotias, jolla on vatsassa arpi muistona.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat