Uhkailu, lahjonta ja kiristys, tuo kasvatuksen pyhä kolminaisuus - tuleeko käytettyä? Itse olen viimeisimpänä tässä syksyn mittaan käyttänyt yhtä lahjonnan muotoa, eli tavoitepalkitsemista. Lapsi kerää vaikkapa rasteja taulukkoon, ja lopussa kiitos seisoo, ja palkinto odottaa. Lahjontaahan se pohjimmiltaan on - puettu vaan tavoitteellisuuden juhlapukuun.

Herra Keltaiselta operoitiin kireä kielijänne (josta kerroin täällä ja täällä), ja sen jälkeen oli tärkeää tehdä kielijumppaa ja äänneharjoituksia. Koska motivaatio ei ollut pojalla ihan korkeimmillaan, päätin tehdä hommasta kiehtovampaa palkinnoilla. Keltainen on keväästä asti haaveillut Pena Vartija helikopterista, ja kun sellaisen löysin alesta, tuli pojalle kova tavoite: 50 rastia kielijumpasta/äänneharjoituksista = Pena Vartija. Koska tavoite oli aika raaka, tiputtelin välietapeiksi sikahalvalla löytämiäni muita Lentsikoita.

Tavoitevauhti oli 2 rastia päivässä, ja aika hyvin siinä pysyttiinkin (miinus iskän luona vietetyt päivät, kun siellä ei suostunut tekemään). Kun lapsi huomasi oppivansa, ja harjoitukset tuntuivat helpommilta, olisi hän halunnut tehdä niitä enemmänkin! Vaikeinta asiassa oli vakioida opittu äänne puheeseen. Vaikka äänteen osaisikin, ei lapsi sitä suorilta muista käyttää puheessa, jos on tottunut sen korvaamaan jollain muulla äänteellä. Kun L oli saatu vakioitua puheeseen, oli äRRän vuoro. 50 rastin täyttyessä oli äRRäkin saatu puheeseen, eikä ole treenejä sen jälkeen tehty. ÄRRä soRRahtaa vielä vaRRsin jäRReästi ja koRRostetusti, mutta eiköhän se siitä tasaannu ajan mittaan. Mun mielestä tää toimi hyvin, ja lapsikin oli ylpeä, kun sai tavoitteet täyteen - tärkeintä hälle tietty oli saada palkinnot, mutta aika siistiä oppia myös äänteet. Ja samalla taisi oppia jotain myöskin harjoittelun merkityksestä oppimisprosessissa.

Miten teillä lahjotaan?

Terkuin
Miima

Kommentit (2)

Vahteristonemäntä

Kaikki keinot ovat sallittuja ;). Ei tuo lahjonta minusta kovin "pahalta" kuulosta. Joutuuhan siinä kuitenkin odottamaan hyvän tovin lahjuksen saamista ja tekemään töitä sen eteen.

Meillä kerättiin aikanaan tarroja tauluun onnistuneesta pottailusta, mutta siinä ei tainnut saada lopulta mitään varsinaista "palkintoa". Molemmat pojat ovat saaneet mieluisen lelun annettuaan tutin pois, mutta se oli nopea suoritus. Pidemmän kaavan lahjontaa emme ole muistaakseni harrastaneet. Pikkuveikan ruokailujen nopeuttamiseksi tällaista voisi kyllä kokeilla.

Uhkailua ja kiristystä on käytetty kyllä ;)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Motivaatio oli alkutilanteessa heikonlainen, joten jotain piti keksiä. Onneksi sujui hyvin tämä lahjominen, ja tavoite tuli täytettyä! :)

Eiköhän tuo pyhä kolminaisuus ole tavalla tai toisella lapsiperhearjessa läsnä ;) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat